K18 Something smells fishy //Mori


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Kesä 11, 2019 3:47

K18 Something smells fishy //Mori

Nessa

"Dumdumduuuduudududuuuuu" Nessa myhisi kävellessään katuja pitkin. Hän oli luikahtanut palatsista jokin aika sitten tutkimaan jälleen kaupunkia. Hän oli löytänyt muutamia namusia ja hetken leikkinyt muutaman lapsenkin kanssa. Punatukkaiseksi haltiaksi esiintyvä muodonmuuttaja oli kuitenkin saanut vanhemmat viemään jälkikasvunsa muualle kun hän oli nuollut lasten varpaita. Ne olivat vain maistuneet makosille! Nyt hän oli saanut nenäänsä jonkin tuoksun. Se oli vähän suomuinen, mutta kiinnostava. Se oli jotain, mitä Nessa oli ennenkin haistanut joskus, mutta oli jo unohtanut. Hän kuitenkin halusi tietää, miltä kala kuivalla maalla maistui. Miten se oli edes kävellyt, koska hän ei yleensä halunnut olla kala. Niiden ruodot olivat niin epämieluisia.

Nessa käveli majataloon ja alkoi haistella. Hän lipaisi muutamia kenkiä, mutta ne eivät olleet oikeita. "UIuiui… miten se ui? Miten se? Huihuihui… Hmmm… Onko se pieni ja siro vai iso kuin jättiläinen?" Olento mutisi puikkelehtiessaan pöydästä toiseen. Vieraat älähtelivät, mutta eivät sanoneet mitään, kun Nessa siirtyi eteenpäin. Lopulta hän veti syvään henkeä. Hän haistoi tuoksun ihan lähellä. Hän pyöri hetken ympyrää kuin koira, joka haki jälkeä, ennen kuin kääntyi. Hän tosin harhaantui heiluttamaan päätään hetkeksi ja kuuntelemaan kellojensa kilinää. "Humpimpom", hän vain sanoi istuen syvällä kantapäilleen ja koskien kelloja. Hän kuitenkin keskittyi kun haistoi jälleen sen tuoksun. Hän liikkui pöydän luokse, jossa istui kauniit luut, mutta se tuoksu... "Miksi sinä tuoksut fisulta?" Nessa kysyi loikaten kyykkyyn keskelle pöytää ja tuoden naamansa hyvin lähelle toista ja vetäen syvään henkeä. "MMMmmmm… Meri", sanat olivat kuin kissan kehräystä kun Nessa tapitti toista pää kallellaan.

Hän oli pukeutunut, koska kiva palvelija oli pyytänyt, mutta väriyhdistelmä oli lähes silmiä särkevän kirkas. Naisen ruumiin yllä oli tiukka, mutta pehmeä paita oikein räikeän oranssina. Siihen oli joskus laitettu koristeita, mutta Nessa oli nyppinyt ne pois. Hänen jaloissaan oli hulmuavat haaremihousut, joiden kangas oli hulmuava ja vuorostaan kirkkaan sininen. Lanteilla oli keltainen huivi ja Nessan kaulassa oli kaulapantamainen timanttinauha sekä ranteissa rannerenkaita joista yhden killutinta olento näpräsi. "Nessa etsi sinut. Sinä tuoksuit niin hyvältä. Voiko Nessa nuolla? Nessan pitäisi aina kysyä, mutta en minä halua kysyä. Minä haluan nuolla", olento pulputti lipaisten huuliaan. Hän halusi tietää maistoiko hän fisut ja meren.
Viimeksi muokannut cardea päivämäärä Pe Kesä 14, 2019 7:55, muokattu yhteensä 1 kerran
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Kesä 11, 2019 4:11

Re: Something smells fishy //Mori

Alvara

Rauhallinen äänen taso tuntui soivan merenneidon korvissa, kun tämä istui kapakan puolella vetämässä sisään asiakkaita. Hän muutenkin oli majatalon yksi tähdistä ja työskentelis siellä pääsääntöisesti tanssijana sekä prostituution harrastajana. Nainen istui viehkeästi aloillaan, tosin melko paljastavissa vaatteissaan. Hänen mekkonsa oli lyhyt ja tiukka ja sen kaula-aukko oli korostava hänen rintamukselleen. Mekko enemmänkin vain piilotti ne osat, jotka olivat tarpeessa piilottaa siveyden vuoksi. Ei hän nyt ihan nakuna voinut täälläkään istua, vaikka tanssimisasunsa hänellä oli vieläkin paljastavampi. Alvara nojasi toiseen käteensä leuallaan ja näytti silmin nähden tylsistyneeltä aina välillä. Hän istui omassa pöydässään, mutta siihen ei juuri nyt tullut ketään iskemään merenneitoa tämän kauneudesta. Oikeastaa tuli, mutta Alvara oli sillä hetkellä jotenkin todella ärtynyt ja tämä sähisi asiakkaille ja nämä lähtivät pian sinipään luolta istumaan omiin pöytiinsä. Jotkut miehet olivat tehneet yhteisen kokoontumisen, jossa surkuttelivat, ettei merenneito ottanutkaan vielä vierasta makuuhuoneeseensa. Tänää Alvaraa ei kiinnostanut raha, vaikka se houkuttelikin aina, mutta nyt hänellä oli todella tylsää. Viime aikoina hänelle ei ollut tullut mitään keikkoja tai hanttihommia ja rahan hakeminen oli tullut lähinnä majatalossa esiintymisellä.
Yllättäen kapakkaan ilmestyi jokin, joka sai asiakkaan älähtelemään ja ääntelemään kuin eläimet konsonaan. Ikään kuin lattialla olisi luikerrellut hiiri tai käärme. Alvarakin kohotti pienesti katsettaan, mikä siellä lattialla oikein liikkui, mutta ei nähnyt aluksi. Vasta kun punahiuksinen haltia nousi seisomaan ja katsomaan ympärilleen sai merenneidon kasvoilla aikaan vain kulmien kohotuksen. Mikä hullu sieltä nyt oli tullut sisään? Hän ajatteli ja pyöräytti turhautuneena silmiään. Osittain nainen olisi varmasti jatkanut tylsää tuijottelemistaan ja palannut omiin ajatuksiinsa, mutta tämä outo punapää hyppäsikin hänen pöytänsä päälle ja nuuhki häntä! Kysymys sai keltaiset silmät vihaisen näköisiksi ja sinipää siristi silmiään. "Anteeksi?" Alvara kysyi ja outo haltia nainen jatkoi. Tämä oli joko menettänyt järkensä tai kasvanut susien keskellä, oli merenneidon ainut ajatus tällä hetkellä toisen ensivaikutelmasta.

Hitaasti merenneito alkoi nousemaan pöydästä. Hänen katseensa oli nauliintunut tähän täysin sekaisin olevaan punapäähän. Nessaksi itseään kutsuva haltia selitti etsineensä hänet ja hän kuulema tuoksui hyvältä ja tämä halusi jopa nuolla?? Alvara puuskasi tähän kysymykseen ja katsoi epäilevästi, pieni inho kasvoillaan toista. "Et." Hän vastasi tiukasti. Nainen oli nyt noussut kokonaan seisomaan ja ottanut askeleen kauemmaksi pöydästä. "Missä sinut on oikein kasvatettu? Eikö sinulle ole opetettu, ettei pöydillä olla?" Alvara tiivasi, vaikka asia häntä ei sinällään kiinnostanut laisinkaan, mutta se saisi muut asiakkaat miettimään mahdollista lähestymistä kapakkaan jos siellä olisi jotain sekopäisiä punapää haltioita. "Lisäksi ei haltiat ryömi pitkin maata, seiso niin kuin normaalit persoonat", Alvara sanoi ja vilkaisi toista päästä varpaisiin ja takaisin, ennen kuin jatkoi tätä tiukkaa tuijottamistaan outoon haltiaan.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Kesä 11, 2019 4:26

Re: Something smells fishy //Mori

Nessa hymyili ja sanoi: "saat anteeksi". Hänellä ei ollut aavistustakaan mistä toinen niin siristeli silmiään. Ehkä tuon silmiin osui auringonvaloa? Nessa käänteli päätään, mutta ei nähnyt sille mitään syytä. Ehkä se oli tämän hajuisten tapa? Kun toinen alkoi nousemaan Nessakin kohottautui samaa tahtia seisomaan pöydällä ja piti silmänsä samalla korkeudella. "Oooo?" Olento päästi pettyneen kuuloisen äänen ja ravisteli itseään kuin koira.

Missä Nessa oli kasvatettu? Eikö pöydillä saanut olla? Ah... jotain sellaista oli joskus kai sanottu. Nessa kohotti olkapäitään. "Mutta minä pidän pöydistä. Niillä on namusia", olento totesi ja helisytti sormella yhtä kelloistaan. Liike pysähtyi kun häntä kutsuttiin haltiaksi ja käskettiin olla normaalisti. Se käänsi päätään ja tuijotti räpyttelemättä ja alkoi kikattaa. "Se pitää Nessaa haltiana? Eieieiei… Nessa on tänään haltia, huomenna käärme ja sitten minä voisin olla kissa. Aran silittää kissoja. Joskus. Sitten minä voin nukkua uunin päällä. Voin minä siellä nytkin nukkua, mutta en minä edes oikein nuku, mutta niin sanotaan kissoista", olento totesi hypäten kevyesti maahan. "Eieiei… Ei Nessa ole haltia. Nessa on paljon erityisempi, paljon kiinnostavampi", olento totesi ja muunsi äänensä pelottavasti Aranin ääneen: "Sinä olet hyvin kiehtova olento Nessa". Ääni palautui takaisin ja Nessa lähestyi seisovaa naista varovasti, kuin pelokasta saalista.

"Nessa on kuitenkin kiltti. Yleensä. Joskus vähän tuhma, mutta vain vähän. Kun minä olen kiltti, saan namusia Araniltakin ja paijauksia", olento höpötti pysähtyen sitten tuijottamaan taas fisua. "Jos Nessa lupaa olla purematta, saanko sitten nuolaista? Sinä voisit silittääkkin minua. Minua ei ole pitkään aikaan silitetty", se kysyi muistaen sitten seistä kuin normaali haltia. Aivan paikallaan ja vääntelehtimättä sen suuremmin. "Sinulla on kauniit hiukset", se totesi ja ojensi pitkäkyntisen sormensa hipaisemaan niitä yllättävän varovaisesti, hellästi. "Varovasti Nessa, varovasti", se mutisi itselleen hiljaa.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Kesä 11, 2019 11:23

Re: Something smells fishy //Mori

Toinen oli pettynyt siihen, ettei saanutkaan lupaa nuolla merenneidon ihoa. Jotenkin ajatus tällä hetkellä sai merenneidon vain inhoamaan koko ajatusta enemmän. Toinen puhui kuin olisi ollut eläin, lintu tai koira, joka aina tuli pöydän ääreen ja anasti namunsa, jos siihen ylettyi. Alvarasta melkein tuntui äidiltä, joka katsoi adoptoitua lastaan. Lapsi sitä paitsi tuli jostain herhiläisten pesästä sekopäisine ajatuksineen. Sitten toinen alkoi kikattamaan ja kertomaan, ettei Nessa ollutkaan haltia. Tämä alkoi luetella asioita, joita aikoisi ehkä olla toisina päivinä ja hetken Alvaran mielessä vain liikkui se, että mitä hemmettiä toinen oikein puhui? Joko tämä oli vain todella sekaisin ja eli jossain mielikuvitusmaailmassa tai tämä todella oli jotain muuta. Hetken Alvara toivoikin, että joku tulisi ja hakisi karkulaisen takaisin, sinne minne tuo kuuluikin. Kun lopulta Nessaksi, itseään kutsuva punapää hyppäsi takaisin maan tasalle, alkoi tämä kieltämään olevansa haltia. Sitten tämä totesi olevansa haltiaa erityisempi ja paljon mielenkiintoisempi. Alvara vain tuhahti toiselle, olisi ehkä melkein sylkäissyt toisen päälle, ellei tää olisi muutanut äkisti ääntään miesmäiseksi. Se ei kuitenkana kertonut toisesta yhtään enempää. Toki eri roduilla oli erilaisia kykyjä, joten Alvaran oli vaikeaa edes alkaa kuvittelemaan tämän olevan jotain muuta kuin sekaisin oleva haltia.
Toinen alkoi lähestyä häntä ja merenneidon asento entisenä sotilaana tuntui jännittyvän. Toinen höpötti taas minkä ehti ja selitti olevansa kiltti ja samaan aikaan hieman tuhma. "Ei kiinnosta", Alvara totesi armottomasti toisen sanoihin. Häntä ei juuri tällä hetkellä kiinnostanut toisen huomio ja hän halusi tämän ulos kapakasta. "Et", Alvara toisti kieltävän vastauksensa ja vetäytyi oitis toisen hiusten koskettelusta. Hän käänsi selkänsä toiselle ja alkoi kävelemään ulos kapakasta. Alvaran tahti oli ripeä, hän käveli ulos kapakasta ja totesi itsekseen, että oli parempi lähteä ulos tai kapakka alkaisi menettämään mahdollisia asiakkaita tämän hullun takia.

"Missä holhoojasi on?" nainen tiuskaisi toiselta ja kääntyi lopulta tähän. "Eläkä yritä edes miettiä minun nuolemistani", hän sanoi napakasti ja antoi kultaisen katseensa katsoa toista kylmästi. Hänestä kuitenkin tuntui, ettei toinen edes tiennyt, miksi hän tätä katsoi niin. Ehkei toisella ollut edes kykyä ymmärtää tunteita, kerta oli niin sekaisin. Ehkä toisen päiviltä päättäminen olisi parasta?
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Kesä 12, 2019 11:00

Re: Something smells fishy //Mori

Nessa kuuli sanan 'ei' ja veti sormensa kauemmas, tuhahtaen pettyneesti kun nainen vielä vetääntyikin. Sitten tuo lähti vieläpä ulos! Nessa ei tuntenut, etteikö hänen pitäisi seurata. Hän kipitti lyhyillä jaloillaan naisen perään ja oikeammin hölkkäsi pysyäkseen perässä. Olento muistutti koiranpentua, joka sinnikkäästi halusi seurata naista. Onneksi he eivät menneet kauas ja Nessa pysähtyi. Hän keinui kantapäiltä varpailleen ja takaisin. Hänellä ei ollut kuin kevyet tossut, sillä hän rakasti maan tuntemista. "Holhooja?" Toinen kysyi ja mietti hetken, mikä se sellainen oli. "Nessan Isäntä on Aran. Minä olen hänen pikkuinen vakoojansa. Kyllä, Nessa on oikein hyvä siinä. Silloin saa aina uudet luut ja sitten minun pitää taas muistaa kuinka olla ihminen tai haltia tai joskus eläin. Sitten minä kuuntelen. Minä kuuntelen tarkasti. Sitten minä toistan kaiken Aranille ja saan namusia tai kauniita kiviä. Hänellä on paljon kauniita kiviä", olento kertoi ja upotti kätensä housujensa taskuun ja toi esille kauniin kiven. Se oli tumman punainen kuin veripisara. Joku sanoi sitä smaragdiksi varmaan, mutta Nessalle se oli nätti kivi.

Toisen katseen alla Nessa kyykistyi pidellen kiveä käsissään hellästi. "Tänään tuhma palvelija koetti viedä sen. Minä päätin tulla kaupunkiin, koska sieltä minua on vaikea löytää. Minä olen hyvä piilosleikissä. Minä aina voitan. Palvelijat ovat siinä tosi huonoja. Joskus minä annan kiltin löytää minut. Heillä on joskus namuja", olento kertoi ja alkoi etsimään sopivaa valoa kivelle. Se säihkyi niin kauniisti valossa. "Missä holhoojasi on?" Nessa kysyi toistaen naisen äänen täydellisesti ja katsoi tuota odottavasti hetken. Nessa ei ollut aina hyvä muodostamaan kysymyksiä. Hänen ajatuksensa kulkivat liian kovaa sellaiseen.

Lopulta auringon valo löytyi ja Nessa painoi kiven katuun. "Katso, katso. Se on kaunis kivi!" Olento kipitti naisen luokse takaisin haluten tämän seuraavan. Hän tarjosi pientä kättään toiveikkaasti. "Nessa pitää kädestä, kun mennään yhdessä", olento sanoi selkeästi toiveikkaasti. Hän onnistui saamaan jopa haltian korvansa menemään toiveikkaasti ja niissä olevat kellot helähtivät pehmeästi. "Tule, Nessan kanssa", se totesi ja vilkaisi kiveä takanaan. Hän halusi toisen ihmettelevän sitä myös! Se oli hirmuisen hieno kivi.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Kesä 13, 2019 10:48

Re: Something smells fishy //Mori

Toinen kertoi Aran nimisen miehen olevan tämän isäntä. Sitten toinen selitti olevansa vakooja ja olevansa oikein hyvä siinä. Sitten toinen puhui jostain luista ja sen sellaisista. Alvara vain katsoi toista sillä ilmeellä kuin olisi kuullut maailman huonoimman vitsin. Tosin hän ei kyllä jättänyt sitäkään vaihtoehtoa huomioimatta, että toinen saattoi todellakin olla jokin muu kuin sekopäinen punapäähaltia. Merenneito oli sanomassa jotain, kun toinen alkoi puhua kauniista ja kiiltelevistä kivistä ja kaivoi yhden sellaisen taskustaan. Alvaran rikkauden ja rahan ahneus tuntui syttyvän silmissä, kun hän näki punaisen smaragdin välkkyvän toisen käsissä, mutta hän ei sanonut siihen mitään. Miksi hänen pitäisi alkaa mielistellä toista, joka ei edes käyttäytynyt normaalisti. Hän ei edes uskonut, että toinen tajusi mielyttämistä, mutta ehkä vaihtokauppaa.
"Päätit siis karata?" Alvara kysyi toisen hölinäihin ja yritti saada päähänsä, missä oli kuullut Aran nimisen miehen nimen. Toinen selkeästi oli kiintynyt namuihinsa, kun niistä puhui kokoajan. Toinen tosiaan oli kuin koira, yhä enemmän Alvara oli sitä mieltä, että tämä oli vain koira haltian nahoissa. Tämä alkoi leikkimään punaisella kalleudella, mutta Alvara ei siihen sanonut mitään. Se ei ollut vielä hänen ja siis hän ei sitä aikonut anastaan näinkään helpolta saaliilta. Lisäksi, jos toinen nyt huolimattomattaan tulisi varastetuksi saisi merenneito hienon syyn vähän päästellä ärtymyksestään syntyneitä höyryjä.

Toinen toisti hänen sanansa hänen äänellään, mutta merenneito ei siihen reagoinut mitään. Toinen katsoi häntä kuin lapsi äitiään ikään kuin olisi tehnyt jotain todella hienoa. Merenneito vain pyöräytti silmiään turhautuneena. "Joko lopetit?" hän kysyi ja kallisti päätään kädet ristittynä eteensä. Toinen painoi kiven maahan ja lähes tanssi sen ympärillä kuin olisi löytänyt aarteen. Sitten toiselta tuli käsi hänen luokseen ja totesi, että hänen pitää pitää kädestä kun mentiin yhdessä. "Ugh", Alvara vastasi toiselle ja alkoi liikkua, mutta ei antanut omaa kättään toiselle. Hän liikkui ehkä pari metriä ja katsoi säihkyvää smaragdia. Keltaiset silmät kiiluivat kultaisina ja kuin varis, nainen nosti kiven ja kohotti sen aurinkoa vasten. Sitten hän katsoi Nessaan silmät viekkaina. "Jos saan kiven, saat nuollaista kättäni", hän totesi ja ehdotti vaihtokauppaa, vaikka pitelikin kiveä ja olisi melko valmis vain juoksemaan sen kanssa pois. Nauramaan ilkeästi ja odotamaan pientä kissa ja hiiri leikkiä, jos tämä nyt olisi millään tavalla kiintynyt säihkyvään kiveensä. Tosin hän ei uskonut, että punapää edes ymmärsi kivenarvokkuutta.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Kesä 13, 2019 12:45

Re: Something smells fishy //Mori

Karata? Nessa tapitti toista hölmistyneenä. "Minä en karkaa. Linna on oikein mukava, mutta joskus tylsä ja Aranilla ei ole aina aikaa minulle. Hän on kovin tärkeä", olento totesi ja virnisti. Hän ei huomannut naisen himoa kauniiseen kiveen. Nessa sai samanlaisen ilmeen kun hän näki jotain oikein hyvää namusta. Vaikka Nessa käyttyityi kuin harmiton olento, hän oli hyvin omistushaluinen asioihinsa ja tarvittaessa osasi kyllä puolustautua sekä hyökätä. Ei hän ollut elänyt tuhansia vuosia pelkän onnen varassa.

Toisella oli varsin hassuja kysymyksiä. Nessa kuitenkin nyökytti päätään, sillä epäili sen olevan oikea vastaus. Hän tosin teki sitä hieman liian kauan innostuen liikkeen aiheuttamista äänistä omissa korvissaan. Hän painoi sitten kiven maahan ja innostui kauniista valosta. Hän halusi naisenkin näkevän sen, mutta ei saanut toisen kädestä kiinni. Hän hieman kurtisti kulmiaan tälle ja tuhahti. Hän kuitenkin kipitti mukana ja seurasi tarkkana, kuinka toinen otti kauniin kiven käteensä. Tuo esitti tarjouksen ja Nessa painui hetkeksi miettimään asiaa. Hänelle oli sanottu, että kivi oli arvokas, eli sillä saisi paljon. Hän kyllä halusi nuolaista kättä, mutta kivi oli niin kaunis... "Ei. Ei tarpeeksi. Nessa tietää, että haltiat pitävät siitä kovasti. Sinä et ole haltia, mutta moni käyttäytyy silti kuin haltia", Olento nousi täyteen pituuteensa, joka ei ollut paljoa. Hän siristeli silmiään pienesti. "Minä annan sen, jos sinä paijaat nessaa ja minä saan nuolla sekä paijata sinua", Nessa sanoi ja nyökkäsi päätään pienesti, kuin se olisi hänen lopullinen päätöksensä. Hän hyppäsi yllättäen ja nappasi kiven toisen sormista. "Mutta vasta sitten saa namusia, kun tehtävä on suoritettu. Niin se toimii", olento totesi ja palautti kiven taskuunsa virnistäen pienesti kuin näyttäen, että hän ei ollut aivan täydellinen idiootti.

Kuin tanssia Nessa astui aivan toisen varpaiden eteen. Hän ei koskenut, mutta tuijotti intensiivisesti ylös ja veti syvään henkeä sieraimet pienesti leviten. "Sinä tuoksut mereltä", hän totesi kallistaen päätään. "Nessa pitää merestä. Nessa on nukkunut siellä kauan sitten. Siellä oli kylmää ja pimeää, mutta hyvä ja ihmiset eivät menneet niin alas", olento totesi hymyillen pienesti. Hän muisti meren sekä sen, että hän oli kadonnut sen uumeniin ja nukkunut. Hän ei tiennyt oliko se vienyt vuoden vai vuosikymmeniä, mutta hän oli ollut turvassa.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Kesä 13, 2019 2:34

Re: Something smells fishy //Mori

Ei, ei karannut. Oli Nessan vastaus ja tämä sai vain Alvaran silmät pyörimään hänen kallossaan. Toinen kertoi linnan olevan oikein mukava, joka sai merenneidon kulmat vain nousemaan ylös ja hän muisti. Aivan, hänhän oli taistellut haltiakuningas Aranin riveissä. Olipas hän höpsö, kun unohteli jotain sellaista. Naisen hymy tuntui viekkaammalta, mutta hän vain muisteli vain taistelutantereen tappeluita. Alvara ei saanut selkeitä vastauksia toiselta, kun hän katseli smaragdia käsissään. Se ei ollut suoranaisesti rahaa ja häntä ärsytti sen, että se piti viedä jollekin, joka vaihtaisi sen rahaksi eikä tämä välttäättä antaisi hänelle oikeaa summaa, jonka arvoinen pieni punainen kivi olisi. Merenneito tiesi sen ja hän tiesi kyllä kivien arvot vallan hyvin. Olihan hänellä itselläänkin aarteita, joita suojeli kuin aarnikotka konsonaan.
Toinen selitti, ettei se ollut tarpeeksi saamaan toiselta kiveä. Nessa selitti, että tiesi kiven olevan arvokas haltioille ja hän ei ollut haltia. Nainen myhäili vain ja naurahti toiselle, mutta hän ei yllättynyt kun tämä vei kiven hänen käsistään. Alvara vain piti kätensä ylhäällä kuin sopimukseksi, ettei koskenut kiveen. Kivi katosi toisen taskuun taas. "Niin en ole ja miksi olisin? Eivät haltiat ole ainut rotu, jota maan päällä kulkee tai vedessä" Alvara huomautti ja hymyili katalasti. Punapää totesi omat ehtonsa kiven antamiselle, jos tämä sai nuolla ja hän antaisi tälle paijauksia. Uuugh, mikä koira Alvara vain kiepautti ehkä neljännen kerran silmiään ja hymähti sitten. Tietysti toinen selitti, että kunhan tämä oli saanut mitä halusi, saisi merenneito mitä halusi. Alvaran kieroontunut hymy vain leveni ja hän katsoi punapäätä kultaisina kimmeltävine silmineen. "Jos kerran vaadit", merenneito sanoi ja sievästi kumarsi toiselle levittäen lyhyttä mekkoaan samalla.

Sitten toinen oli hänen varpaittensa edessä ja tuijotti niitä kuin mies, jolla oli kova jalkafetissi. "Niin tuoksun, kerta olen merenneito", Alvara vastasi toiselta lopulta tämän toteamuksiin merestä. Toinen kertoi olleensa meressä ja nukkuneensa siellä, pimeässä ja kylmässä. Alvaralle kylmä ja kuuma käsite oli vähän vaikea hahmotus, kerta merenneito ei niinkään välittänyt veden lämpöeroista. Alvara ei kuitenkaan odottanut sen enempää vaan käveli hieman kauemmaksi toisesta. "Noh? Oletko tulossa? Haluan istua johonkin, ennen kuin aloitamme tämän sopimuksen", nainen tokaisi ja istui lähimmäiselle tynnyrille, joka kadulta löytyi. Hän veti toisesta jalastaan saappaansa irti ja hyvin hitaasti suoristi sen kohti toista. Nainen katsoi punapäätä ja hymyili viekkaasti. Hän lähes kuiskasi toiselle käskyn tapaiset sanat: "Nuole". Alvara oli muutenkin leikkinyt monesti tälläisiä esileikkejä tai sitten vain käskyttänyt miehiä tai naisia. Joistain oli hauskaa nuolla hänen varpaitaan ja jotkut halusivat tehdä niin, koska se oli kiihottavaa heistä. Joten jalkojen tai käsien nuoleminen Alvaralle ei ollut mitenkään normaalista poikkeavaa, kunhan hän sai itse päättää milloin se tehtiin.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Kesä 13, 2019 3:30

Re: Something smells fishy //Mori

Nessa pohti hieman oliko toisen silmissä kipua, kun ne kieppuivat niin hassusti. "Ei, eivät ole. Minä tykkään näistä luista täällä. Käärme on myös mukava, koska sitten voin vain kiemurrella kaikkialle ja mahdun pieneen tilaan. Joskus olen kissa, koska ne ovat hurjan hyviä kiipeämään ja lapset rakastavat niiden paijausta", Nessa sanoi hymyillen leveästi ja paijasi käsiään. Sitten he kävivät kauppaa ja Nessa oli oikein tyytyväinen sopimuksesta. "Vaadin? Kai minä sitten vaadin", Nessa hymähti pienesti ja räpytti silmiään muutaman kerran.

Fetissejä Nessalla ei ollut. Niin kauan kuin häntä pidettiin hyvänä, hän piti siitä. Niin kauan kun hän sai koskea, hän piti siitä. "Merenneito... Minä en ole ikinä ollut merenneito", Nessa tuumasi ja pohti oliko löytänyt koskaan hyviä luita. Ongelmanahan oli, että hän ei voinut muuttaa itseään enää toiseen muotoon ollessaan yhdessä. Siksi hän ei ikinä vaivannut ihmissusiakaan. Hän seurasi merenneitoa nopeasti hymyillen leveästi. "Istua? Mikset sinä vain istu?" Nessa kysyi ja pysähtyi kun toisen takapuoli asettui tynnyrille. Nessa ei moista tarvinnut vaan hän katsoi pää kallellaan kun tuo otti kenkänsä pois. Olento odotti lupaa ja kun hänelle annettiin lupa nuolla Nessa oli paikalla. Hän otti nilkasta kiinni ja tutki sitä hetken. "Sinulla on hyvät luut", hän totesi hymisten ja antoi sormiensa juosta. Hänen kyntensä lyhenivät silmissä niin, etteivät ne satuttaneet enää. Ne olivat olleet äsken vielä sellaiset, joilla olisi saanut todella pahaa jälkeä aikaan.

Jalat olivat saaneet Nessan tutkimaan toista ja hän nuolaisi pienesti toisen nilkan syrjää. Maisteli ja myhisi tyytyväisenä antaen toisen jalalle hyvän pesun. Tämä sai naisen kyllä muistamaan millaista seksi oli. Hän oli lopulta olento, jonka pää tarpeina oli aina ruoka, vesi ja läheisyys. Seksi oli vain yksi läheisyyden muodoista hänelle. Hän nuosi jalkaa ylös polvistuen itse notkeasti maahan. Hän antoi itsensä ihailla polven takana olevaa osaa, joka oli niin pehmeä ja missä hän haistoi meren. Kun Nessa ei puhunut tai liikkunut hän olisi käynyt haltiasta, joka oli antamassa rakastajalleen huomiota. Kun hän nosti katseensa merenneitoon hän juoksutti käsiään toisen reisille ja nousi seisomaan lipaisten huuliaan. "Merenneito maistuu hyvältä", olento hyrisi kuin kissa. Hän kohotti sormensa varovasti toisen reideltä huulille. "Nessa tietää, että pitää kysyä kun menee vaatteiden alle. En tiedä miksi. Onko merenneidoilla sama?" olento kysyi hivellen toisella kädellään toisen ihoa, joka tuntui mukavan pehmeältä.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Kesä 14, 2019 10:44

Re: Something smells fishy //Mori

Toinen ei koskaan ollut kuullutkaan merenneidoista, no ei olisi ihme. Jos tämä oli nukkunut meressä, ei tuo kamalasti ollut nähnyt niitä. Lisäksi kun merenneidot eivät kävelleet maalla yleensä, niin ei heitä näkynytkään siellä. "Tiedätkö mikä merenneito edes on?" Alvara kysyi ja nojasi polveensa kyynärpäällään ja laski päänsä kämmeneensä. Hän katseli kuinka toinen tarttui hänen nilkkaansa ja tutki jalkaa. Alvaralle jalat eivät edes olleet sellainen ylpeyden asia, josta toinen niin selitti tai pikemminkin hänen luistaan. "Pikemminkin ruodot", nainen sanoi ja virnisti valkealla hammasrivillään. Nainen oli niin tottunut jalkojensa käsittelyyn, ettei hän kutissut ja jos olisi, hän olisi varmaan potkaissut toista vanhingossa.
Pian ensimmäinen lipaisu kävi ja merenneito vain seurasi toisen touhuja ehkä hieman tylsistyneen näköisenä. Hän ei reagoinut mitenkään toisen nuoleskeluihin ja aina välillä katseli ohikulkevia, jotka jäivät katselemaan hämmentyneenä mitä heillä oli oikein tekeillä tässä. Merenneito aina välillä antoi ohikulkijoille viettelevän ilmeen ja hymyili vain leveämmin, kun nämä kiihdyttivät vauhtiaan naamat punaisina. Lopulta toinen nosti katseensa hänen jaloistaan häneen. Alvara katsoi takaisin kun toisen käsi kävi hänen reidellään, odottavasti. "Niinkö tekee? Menenkö hyvästä kala-ateriasta?" Alvara kysyi huvittuneena. Sitten Nessa kertoi, että hänen piti kysyä lupaa vaatteiden alle menemiseen ja oliko tämä luvan kysymys myös sama asia merenneidolle? Alvara olisi ehkä antanutkin toisen vain nuolla koko kehonsa, mutta he olivat kadulla, ohikulkevien katseltavina. Alvaraa ei myöskään olisi kiinnostanut se, että he olivat tässä, mutta vartijoita olisi varmasti haitannut yksi alaston nainen juoksentelemassa pitkin haltijoiden kaupunkia. "Tällä kertaa et saa mennä vaatteiden alle", Alvara totesi ja nosti maassa olevan saappaansa ja laittoi sen jalkaansa.

"Halusitko niitä paijauksia?" Alvara kysyi kun oli saanut saappaansa jalkaan. Hän tiesi, että mahdollisuus saada smaragdi saattoi mennä juuri pienemmäksi, kerta hän oli kieltänyt toista nuolemasta enempää. Prostituutiota harrastaneena Alvara oli melko tottunut antamaan myös jälkihoitoa tai niin sanottua rakkautta ja hellyyksiä tuokioiden jälkeen. Ei hänelle siis ollut vaikeaa alkaa hitaasti silitellä toista.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Kesä 14, 2019 2:23

Re: Something smells fishy //Mori

Tiesikö Nessa mitä merenneito on? "Kala ja ihminen, puoliksi", Nessa sanoi ja kohautti olkapäitään palaten sitten puuhiinsa. "Eiei… sinulla on nyt luut. Ruodot ovat paljon joustavampia ja hankalampia muodostua ympärille", Nessa mutisi ja alkoi pehmeästi nuolla. Sitä ei kiinnostanut ohikulkijoiden katseen. Hän oli tekemässä vaihtokauppaansa ja siihen ei muita tarvittu. Ei myöskään ollut tavatonta, että olentoa katsottiin oudosti. Lopulta Nessa nousi hieman. "Kala-ateria? Ei... En minä syö sinua. Ei me niin sovittu", Nessa totesi kummissaan ja tapitti toista hetken. Hän sai nuolla, ei syödä, niin sopimus oli tehty. Lupaa vaatteiden alle menossa ei heltinyt. Olento perääntyi hieman ja seurasi saappaan laittoa kiinnostuneena. Hän heilutteli omia varpaitaan maassa ja pohti, miksi kukaan edes halusi menettää niin kallisarvoisen tiedon lähteen nahkaan.

Kun merenneito kysyi paijauksista Nessan ilme muuttui silkaksi hymyksi. Vaikka toinen ei halunnut mennä vaatteiden alle, Nessa halusi. Yhdessä hujauksessa olennon vaatteet olivat kadun pölyissä ja hän seisoi alastomana. Ei hän aikonut hukata toisen käden tunnetta tyhmiin vaatteisiin. "Nessa on valmis", hän julisti iloisena. Olennon keho oli ylhäältä lähes poikamainen, mutta hän oli nainen alempaa. Hän tehnyt kehostaan hienorakenteisin ja naaman alapuolelle hän ei ollut viitsinyt lisätä karvoja. Hänen ihonsa oli täydellisen vaalea koko ajan ilman yhtäkään merkkiä luomista, arvista tai edes syntymämerkistä. "Minä en pidä vaatteista, ne estävät tuntemasta" olento totesi paijaten omaa mahaansa. Hän aina hankkiutui vaatteistaan eroon ensimmäisen mahdollisuuden tullessa tielle.

Hetken Nessa pohti omaa vartaloaan ja antoi rinnoilleen hieman pyöreyttä, sillä moni tuntui pitävän niistä enemmän isompina. Nyt ne olivat kuitenkin niin pienet, että hän ei kokenut niitä esteeksi. Hän pyörähti sitten iloiten omasta kehostaan. "Se on hieno, eikö? Aran antoi minulle luut. Sitten minä halusin tulen värit hiuksiini", nainen kertoi ja ravisteli komeaa tukkaansa. "En saanut pitää niitä, jotka ensin otin, koska ne olivat jonkun ison herran", olento tunnusti huokaisten haikeana.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Kesä 14, 2019 3:04

Re: Something smells fishy //Mori

Ainakin toisella oli tieto tallessa. Kala ja ihminen, nainen naurahti siihen. Ei oli taas vastaus, nyt naisella oli luut eikä kamalia ruotoja, joiden ympärille oli kuulema vaikeaa muodostua ympärille. "Mutta minä pidän ruodoistani", merenneito totesi toiselle. Toinen ei myöskään ollut tarpeeksi älykäs ymmärtämään vitsejä, joten Alvara lopetti niiden jakamisen siihen paikkaan. Oli Alvarakin aikoinaan ollut utelias, mutta ei nyt niinkään näin viatoin kuin tämä olento, haltia tai mikä ikinä tämä nyt olikaan. Hän oli myös nuoruudessaan rakastanut jalkojensa alla tuntuvaa maata, mutta merenneito oppi nopeasti, miksi kenkiä käytettiin ja mitä hyötyjä erilaisista kengistä saatiin.
Toisin kuin merenneito ei toinen arkaillut riisua sillä sekunnilla kun nainen mainitsi silittämisen. Hetken Alvara katsoi toista ja moni muukin siinä samalla. Jos nyt joku kaupungin vartijoista tulisi paikalle olisiko mahdollisuus se, että toinen vietäisiin takaisin linnaan vai vankilaan suurempi? Merenneito vain huokaisi toisen riisutumiseen ja siihen, kuinka tämä nyt niin alastomana kieri maassa ja totesi olevansa valmis kosketeltavaksi. "Minä en ole valmis, pieni hetki", Alvara totesi ja keräsi toisen vaatteet kadulta ja nappasi siinä samalla haltian kädestä. "Tule, mennään vähän syrjempään", Alvara totesi ja lähti kävelemään toinen kädessään kohti kapakkaa. Kapakassa hän ei pysähtynyt vaan käveli alastoman kanssa yläkertaan ja siitä tuttua reittiä huoneeseen, jonka oven hän avasi. Onneksi Merenneito ei antanut helyjensä lojua pitkin ja poikin, hän tiesi varsin hyvin mahdollisista varkaista, joten merenneidolla oli oikein hyvin piilotettu hänelle tärkeät asiat. Alvara päästi lopulta toisesta irti ja laski tämän vaatteet tuolille. "Voidaan tämä paijaaminen tehdä sängyllä", hän ilmoitti ja veti lopulta saappaansa irti jaloistaan ja nousi sitten istumaan sängylle. Hän taputti sitä kuin komentona toiselle.

Sänky muutenkin oli varustettu pehmeällä, mutta tarpeeksi kiinteällä patjalla, jotta siinä saattaisi kyetä tekemään vaikka mitä hupia konsonaan. Toisinaan patjaan oli jäänyt pieniä veritippoja, jotka saivat vieraat aina luulemaan, että olivat saaneet sen aikaan kun tosiasia oli se, että Alvara oli juuri aterioinut edellisen asiakkaansa vatsaansa. Alvara laski kätensä toisen pehmeälle iholle, joka niin virheetön oli. Hän alkoi tottuneesti silittämään toista, aluksi tämän rintakehältä ja sitten hitaasti alkoi valua alas aina lantiolle ja siitä reisille. Nainen kävi sisäreidet hitaasti läpi ja palasi sitten takaisin toisen mahalle.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Kesä 14, 2019 3:25

Re: Something smells fishy //Mori

Nessa kallisti pienesti päätään kun toinen ilmoitti, ettei tämä ollutkaan. Tämä keräsi hänen vaatteensa ja olento itse tarttui huiviinsa ja päätti, että näin hän oli auttanut. Hän hymyili kädestä ottamiselle leveästi ja lauhkeana seurasi naista. Hän joutui hieman kiihdyttämään askeliaan pysyäkseen hyvin perässä, mutta muuten hän vain vaikutti oikein onnelliselta haltialta. Sisällä hän vain hymyili muille asiakkaille ja seurasi naista ylös. Siellä he pääsivät huoneeseen, joka hetken kiinnosti Nessaa. Se oli kuitenkin varsin tylsä pesäksi ja nyökkäsi sängylle. Hän piti sängyistä, koska ne olivat niin pehmeitä. Hänellä oli oikein mukava peti omassa pesässään. Hän oli kerännyt siihen paljon tyynyjä ja peittoja, joiden sekaan oli hyvä piiloutua.

Taputuksen myötä Nessa kiipesi sängylle ja asettui makaamaan. Hän kosketti peitteitä ja veti ilmaa sisäänsä. Peto hänessä havaitsi veren, mutta se oli jo vanhaa. Näin ollen se kiinnosti hyvin vähän olentoa. Lisäksi tuoksu oli haltiamainen, jotenka niinkään se ei ollut järin jännittävä. Havainnot tehtyään Nessa sulki silmänsä ja tämän koko keho rentoutui. Kun silittely alkoi Nessa piti hyvin matalaa pientä hyrinää. Se oli hänen äänensä kun hän oli tyytyväinen. Kun naisen käsi oli hänen vatsallaan Nessa otti siitä lempeästi kiinni ja vei sen kasvoilleen, lipaisten kevyesti ennen kuin pyörähti ympäri. "Nessa pitää selästä", olento mutisi halaten tyynyn rintaansa. Yhtäkkiä myös hänen hiuksensa ikään kuin vetääntyivät kalloon ja eivät enää peittäneet selkää. Niiden ei kannattanut olla tiellä ja tukasta vetämisestä toinen ei pitänyt kauheasti. Se vain sattui.

"Täällä on paljon tuoksuja. Sinä paijaat usein", Nessa totesi hyrisevällä äänellään: "Se on varmaan mukavaa". Olennolla ei ollut ikinä ollut mitään ongelmia löytää silittäjiä palatsissa. Osittain koska Aranin suojakkia ei haluttu kohdella huonosti ja osa palvelijoista tiesi pääsevänsä helpomalla kun olennolle antoi huomiota. Lisäksi Aran oli maailman paras paijaaja. Nessa tutki maailmaa niin paljon tuntoaistillaan, että hän oli kuin koira, joka halusi aina lisää huomiota. Siksi hän kulki toisinaan pörröisissä muodoissa, joita haluttiin koskea enemmän.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2271

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Kesä 14, 2019 4:51

Re: Something smells fishy //Mori

Hyrinä täytti huoneen ja Alvara vain antoi kätensä tehdä työtä. Toinen todellakin oli jonkin asteen eläin, mutta mikä, siitä mereneidolla ei ollut mitään hajua ja häntä ei kiinnostanut tippaakaan. Toinen lähti johdattamaan hänen kättään kasvoilleen ja lipaisi sitä. Sitten tämä olikin jo selällään. Alvara piti kättään ylhäällä, kunnes toinen totesi selän olevan hyvä paikka silittelylle. Tämä anasti tyynyn itselleen ja odotti selkeästi Alvaran kättä, joka laskeutui toisen selälle. Hitain ja pitkin silitysvedoin merenneidon käsi kävi toisen paljasta ihoa pitkin. Toisen punaiset hiukset tuntuivat lyhenevän silmissä, johon Alvara vain hymähti.
Toisen kommentoidessa hänen paijalevansa paljon tässä huoneessa, sai tämä aikaan vain hyytävän naurahduksen. Merenneidon oli keskeytettävä hetkeksi, kun hän kikatti toisen sanoille. "En minä paijaile huvikseni", hän totesi lopulta ja jatkoi toisen paijaamista kuin tämä olisi muuttunut kissaksi hänen kätensä alla. Nainen hitaasti korjasi asentoaan ja makasi nyt vierekkäin toisen kanssa. Hän makasi kyljellään antaen kätensä hoitaa silittämistä ja sitten Alvara pienesti tunsi leikkimielisen viettelijän heräävän sisällään. "Oletko koskaan kokeillyt yhdyntää?" Alvara kysyi toiselta, joka tuntui lapselta ja samaan aikaan niin jälkeen jääneeltä, mutta silti tavallaan vanhalta hänen silmissään. "Tai edes kokeillut paijailuja täältä päin, sisältä?" Alvara kysyi ja antoi kätensä lipua toisen pakaroille ja käytti sormiaan leikkisästi sisäpakaroilla, kunnes toi sen takareidelle.

Merenneito olisi tarjoamassa toiselle erilaista paijailu kokemusta, mutta hän ei yllättyisi ollenkaan, jos toinen ei olisi koskaan rakastelua kokeilut. Tietysti merenneito oli kokenut niin miesten kuin naisten kanssa rakastelusta. Hänelle sukupuoli ei ollut ongelma ja hän pystyi helposti tyydyttämään kummankin sukupuolen vaatimat halut, mutta tietysti tyydyttyneisyyteen tarvittiin kaksi. Olisi vaikeaa saada ketään nauttimaan olostaan, jos tuo ei sitä halunnut.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 754

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Kesä 14, 2019 6:13

Re: Something smells fishy //Mori

Toinen ei paijaillut huvikseen ja Nessa raotti toista silmäänsä. "Sinä saat herkkuja siitä tai rahaa?" olento kysyi ja vaikutti siltä kuin se olisi maailman luonnollisin asia. "Se on järkevää. Sinä olet hyvä paijailija. Lisäksi minä haistoin himoa. Haltia ja ihmismiehet ovat niin helppoja siinä. Naaraiden pitäisi enemmän käyttää sitä hyväkseen", olento totesi huokaisten sulkien jälleen silmänsä. Kun merenneito asettui viereen makaamaan Nessa painui tuon ihoa vasten ja hyrisi pienesti onnessaan. Hän oli joskus kauan sitten saanut kauniita asioita himojen takia. Ei hän osannut ajatella itseään prostituoinuna, se oli ollut vain keino saada mitä hän halusi. Nykyään hänen ei tarvinnut, mutta kyllä hän yhä käytti tilaisuuden hyväkseen kun sai sellaisen.

Yhdyntää? Nessa avasi silmänsä ja katsoi kysyvästi. Kun toisen kosketus osui herkimmälle alueen suunnalle. "Seksiä!? Tottakai! Se on mukavaa", nainen totesi heti ja nousi istumaan katsoen merenneitoa. "Yhdyntää... sopiva sana. Minun täytyy kertoa se Aranille", olento totesi virnistäen oppimalleen. Hän nousi istumaan ja kosketti seuralaisensa verhottua rintaa ja hyväili sitä omalla kädellään. "Mutta sitten sinun pitää kadottaa nämä. Sopiiko se sinulle nyt, kun emme ole kadulla?" Nessa kysyi selkeästi valmiina antamaan paijauksia, jotka olisivat vieneet heidät molemmat vankilaan tai vähintään tuonut yleisöä.

Sukupuoli ei ollut Nessalle niin tärkeä asia. Toisella oli vain osa, jonka pystyi tunkemaan kaikkialle hieman helpommin, mutta siihen pystyi myös sormilla ja kielellä. Nessa itse oli ollut molemmilla puolilla ja piti kaikkia muotoja varsin miellyttävinä. Humanoidit todella osasivat hyötyä seksistä! Hän rakasti kaikkia niitä leikkejä joita harrastettiin ennen, sekä kuinka paljon itse akti vaati ihokontaktia. Puhumattakaan siitä hyvänolon tunteesta, mikä toisinaan valtasi hänet, kun vastapuoli osasi paijata oikein hyvin. Yleensä seksi oli kuitenkin miellyttävää ja jos ei ollut, Nessa osasi purra.
RosalbaNessaNiketaDiana
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö