Leiriin päästessä kipitti Abigail edeltä ensitöikseen Wesin luo. Mardyr jäi hieman jälkeen niskaansa raapimaan. Miten hän tämän selittäisi miehille, hän ei halunnut vaikuttaa pehmolta. Tosin vanhan miehen ilmeen nähdessään ehkei moinen pehmous miehiä haittaisi. Tytön iloinen ääni havahdutti muut leirillä olijat, jotka yhtälailla kuin Wes ihmettelivät mitä tyttö oikein täällä teki.
"En ole juonut tippaakaan!" Mardyr ärähti kuullessaan kauempaa Sydellin äänen. Mokoma oli aina olettamassa sitä pahinta. Abigailin selitys ei tainnut olla aivan sitä mitä miehet tahtoivat kuulla, joten kaikki tuijottivatkin nyt karjua kysyvästi. "Minä tuota... kieltäydyin jättämästä Abia Darniussille, joten hän saa luvan olla nyt yksi meistä." Mardyr selitti hieman vaivaantuneena. "Sehän on hienoa!" Wes ilakoitsi hymyillen leveästi Abigailille. "Pomosta on tullut pehmo." Tito härnäsi tietäen osuvansa oikeaan kolkaan, mutta ei satyyri mitään pahaa sanomisillaan tarkoittanut, vmutta sai mulkaisun ja tuhahduksen osaksiin Mardyrilta.
"Entä palkio?"