Jänisprinssi


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4182

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Elo 30, 2020 8:09

Re: Jänisprinssi

Nuka antoi luvan naisparivaljakolle avittaa, Jackan hymyillen katsoen kuinka Dellahnee apulaisensa kera lähtivät paremmin katsomaan hallavaharjaa kuosiin. Paremmin ainakin, mitä hän olisi ikään kyennyt, ja taisivatpa nuo olla kätevämpiä käsistään tässä aiheessa kuin hän ja väsähtänyt Nuka yhteensä. Tyttö sai kipuihinsa apua, ja haavat jäivät niin siistiin kuntoon että näytti melkein siltä, kuin mitään sen suurempaa ei olisi sattunutkaan.
Jackalope antoi naisille kaiken rauhan työskennellä. Hän itse keskittyi puuhailemaan sillä hetkellä kaikkea muuta vieressä, ja kävi tervehtimässä tallissa olevia hevosia, ja soi Andurilille ylimääräisen omenan herkuksi. Jäniksenkorvainen ei minnekään kuitenkaan näköpiiristä kadonnut, eikä aikonut minnekään lähteäkään ilman, että siitä olisi tammatytölle erikseen kertonut. Eiköhän ollut parempi pysytellä toisen seurassa, varsinkin näin vieraassa paikassa. Nukalle kaikki taisi olla uutta ja ihmeellistä, mutta ei Jacka siitä aikonut tyttöä moittiakaan.

Vahingot paikkailtiin ja Nuka sai lämpimät, mukavat vaatteet ylleen. Ne sopivat hyvin ja näyttivätkin hyviltä kentauritytön yllä – ainakin Kheelanin mielestä. Erosivatkohan ne jotenkin toisen pukeutumistyylistä muuten, olivatko ne hyvinkin erilaiset verrattuna siihen kuinka kentaurit pukeutuivat? Hälläväliä! Jacka oli enemmän kiinnostunut kuulemaan, että hallavaharjalla oli kaikki hyvin. Huomenna olisi uusi päivä, mutta tänään ainakin Kheelanin uuden toverin olisi parempi levätä ja keräillä itseään sattuneiden takia. Murkina varmaan maistuisi jotta mielikin virkistyisi, ja siinä paha missä mainittiin, seuraavan nätin piikatytön kiikuttaessa paikalle tarjottimen heitä varten. Muutaman kupin, kuparisen teepannun, sokeria, hunajaa ja punotun tarjotinvadin, jonka peittävän liinan alle takuulla oli piilotettu vastaleivottuja herkkuja.
Jäniksenkinttuinen otti tarjottimen vastaan laskettuaan vihreän takkinsa yltään syrjään, tyytyen vain valkeaan paitaansa, jonka kaula-aukko laskeutui pitkälle alas hänen rintaansa myöten.
”Pärjäättehän?” Dellahnee varmisteli huiskien kädellään jo piikoja kiirehtimään takaisin töittensä pariin toisaalle.
”Pärjätään! Ja mä tuun vetäiseen hihasta jos jotain tarvitaan”, Jackalope nyökkäsi majatalonemännälle pirteänä tarjotinta pidellen, naisen katsoen häntä aavistuksen moittivasti. Mutta tuollainen Khee oli, ja miehen sanaan hän omalta osin ainakin luotti. Nopean sananvaihdon myötä Della lähti poistumaan paikalta takaisin majatalon puolelle, jättäen kaksikon talleille keskenään evästämään rauhassa.

”Tuo villatakki pukee sinua”, jänis huomautti lopulta lähemmäs askellettuaan ja käyden istahtamaan alas Nukan läheisyyteen. Hän nappasi jalallaan kepeän puisen penkin lähemmäs, ja laski sille evästarjottimen heidän väliinsä, raottaen liinaa punotun vadin yltä, jonka alta nousi vielä höyryä vastaleivotuista voisarvista ja kaurakekseistä. Jacka osoitti toisella käpälällään kuohkeannäköisiä suolaisia hymyillen, ”Nämä ovat niitä voisarvia! Ne on varmaan vähän kuumia vielä, niin älä polta sormiasi niihin.” Kheelan huomautti hyväntuulisena, jalkansa siinä sijoillaan istuessaan ristien ja katsahtaen paremmin pisamaisilta kasvoiltaan vaaleatukkaisen tytön puoleen udellen, ”Onkos olosi jo parempi?”


//SÄÄLIKÄÄ PIENTÄ KATALAA OTUSTA NIIN! Jacka pitää huolen, ei hätää. Perianista ei tule pässipataa niin pitkään kuin töhöjänis on elossa häröilemässä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14570

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 20, 2020 9:36

Re: Jänisprinssi

Naiskaksikon poistuttua Nuka tunsi olonsa jälleen hieman vapaammaksi, vieraspelon väistyessä jännityksineen nyt, kun hän sai olla jälleen vain Jackalopen seurassa. Vaikka Jackalope nyt olikin vain tuttava tältä päivältä, tunsi Nuka olonsa hänen seurassaan paljon rennommaksi, kaiken sen jälkeen mitä jäniksenkorvainen oli hänen vuokseen tehnyt. Ja kun tummahipiäinen kävi uutta vaatetusta kehumaan, ei Nuka voinut olla hymyilemättä pienesti, tuntien kenties jonkinlaista kuumotusta poskenpäissään kehujen myötä.
”Kiitos. Se mukava, lämmin”, Nuka nyökkäsi. Tämänpäiväisen uimareissun ja kurjan kokemuksen myötä lämmin villapaita oli juuri sitä, mitä hän todellakin kaipasi.

Tamman huomio kääntyi sitten evästarjottimeen, jonka Jacka kävi laskemaan vetämänsä penkin päälle heidän väliinsä. Sen sisältö jo tuoksui uskomattoman hyvältä, joltain, mitä Nuka ei ollut aikaisemmin edes haistanut. Pohjoisessa he harvoin leipoivat mitään herkkuja, toki he leipää tekivät ja muuta käytännöllistä, mutta luonnon ehdoilla eläessä ei ollut varaa herkutella tai tuhlata ruokavarastoja turhiin tuotoksiin. Mutta liinan alta paljastui valikoima vastaleivottuja herkkuja, Jackan pian esitellen kuohkeanpehmeännäköisen leivonnaisen voisarveksi, josta oli puhunut jo aikaisemmin. Ja voi kuinka hyvältä se näytti! Jackalope kuitenkin huomautti, että ne olivat todennäköisesti kuumia vielä, joten parani olla varuillaan.

”On”, Nuka vastasi nyökäten, Jackan kysellessä tunsiko tamma olonsa jo paremmaksi, ”Paljon parempi. Ikävä, perhettä… Mutta asialle ei voi nyt mitä”, Hetken tamma oli apeampi, ajatellessaan isää ja muita, mutta kuten todettu, asialle ei juuri nyt voinut mitään. Huomenna, huomenna hän lähtisi etsimään isää ja muita. Tänään hän lepäisi. Lopulta Nuka uskaltautui kurottamaan kohden yhtä pehmeänhoukuttelevannäköistä voisarvea, varovaisesti testaillen kuinka lämmin se oli. Kyllähän se vähän sormenpäissä tuntui, mutta ei liiakseen. Sen myötä tamma toi leivonnaisen huulilleen, puhaltaen pienesti, ennen kuin haukkasi palasen maistiaisiksi. Ja se maistui taivaalliselta, kuumuudesta huolimatta, Nukan melkein purskahtaen itkuun silkasta onnesta.
”Se niin hyvää”, Nuka nyyhkäisikin, kuulostaen siltä että saattaisi alkaa itkemään, silmienkin vetistyessä pienesti, mutta silti tyttö hymyili. Ei hän suruaan ollut itkemässä, tällä kertaa.


// PIENI JA VIATON KATALUUS. eikun mitä. JA HYVÄ! Jacka suojelee, mutta Perianin pitää kattoo sitten Jackan perään ettei kukaan tee siitä jänispataa //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4182

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Syys 25, 2020 1:33

Re: Jänisprinssi

Jacka hymyili lohdullisesti tammatytölle. Tietenkin se harmitti kuulla toisen olevan ikävissään, mutta kuten Nukakin sen muotoili, asialle ei voinut juuri muuta tällä hetkellä. Kyllä he löytäisivät Nukan perheen, Jacka löisi siitä vaikka korvansa vetoa. Mutta se ei ollut enää tämän illan tehtävä – sitä varten Nukan pitäisi kerätä voimia ja huomenna he ottaisivat tuumasta toimeen päästäkseen kentaurien ja sen lohikäärmekylän jäljille!

Jäniksenkorvainen seurasi ilolla, kuinka hallavaharja lähti mutustamaan voisarvea mielissään.
”Minähän sanoin että se on parasta!” Kheelan naurahti kaataessaan hänelle ja Nukalle haudutettua teetä kuppeihin jäähtymään, poimien samalla itselleenkin voisarven korista. Tästä tulisi varmaan ihan mukava ilta kaikesta huolimatta, ja Jacka oli hyvä pitämään positiivista ilmapiiriä yllä. Siinä hän oli mestari!
”Syö niin monta kuin jaksat, sen verran että pärjäät aamuun asti. Eiköhän Della tarjoa meille aamiaisen vielä kumminkin, ettei meidän tarvii tyhjin vatsoin lähteä huomenna seikkailemaan!” Khee hymyili leveästi mutustellessaan omaa voisarveaan tyytyväisenä. Että sitä kerrankin kelpasi syödä näitä seurasta, olisipa hän voinut jakaa voisarvet tosin Perianin kanssa, mutta ehkä siihenkin olisi joskus tilaisuus. Tai ehkä hänen täytyisi kiikuttaa sen silkkikintun ikkunan taa leivos jos toinenkin joku kerta!

Ilta Nukan seurassa kuitenkin kului mukavasti. Mitään suurempaa hälyä tallien puolella ei enää tapahtunut, palvelustytön korkeintaan käyden tuomassa heille muutaman lämpimän viltin kaiken varalta. Kheelan kuitenkin piti seuraa tammatytölle ja jatkoi tietty siitä mihin oli pälpättelyssään jäänyt ennen porttitoreille saapumista, ennen kuin oli aika pistää silmiä kiinni ja vaipua levolle. Huomenna olisi uusi päivä, ja heillä oli paljon tehtävää. Sen lisäksi Nukaa varmaan myös uuvutti koettelemustensa jäljiltä, mutta eiköhän tyttö tuosta piristyisi kunnollisten yöunien myötä. Jacka tekikin selväksi että olisi varmasti paikalla aamullakin, ja tarvittaessa häntä saisi kiskaista hihasta yölläkin, jos Nuka ei saisi unta tai muuten tuntisi olonsa levottomaksi. He pärjäisivät aivan varmasti!

---

Aamu valkenikin selkeänä ja aurinkoisena uuteen päivään. Jacka oli röhnöttänyt yönsä epäryhdikkäästi tuolilla istuen, Andurilin pilttuun seinään nojaillen, kunnes ori oli lopulta hänet herättänyt kiusallaan maiskutellessaan Kheelanin karheita hiuksia. Kaikki talleilla oli kuten edellisenä iltanakin, kukaan ei ollut tullut edes noutamaan ratsujaan vielä. Ehkä aamu siis oli todella varhainen? Hälläväliä, jos Jackalta kysyttiin!
Nukakin näytti nopealla vilkaisulla nukkuvan yhä, jäniksenkorvaisen venytellessä kinttujaan suoriksi ja oikoessaan selkänsä penkiltään ylös kavutessaan. Muutama askel eteenpäin, ja vielä uninen Jackalope kuitenkin rämpi eilisiltaiseen evästarjottimeen toisella jalallaan. Tarjotin lähti liukumaan alta aikayksikön tallin kivistä lattiaa vasten, ja seuraavaksi Kheelan löysikin itsensä viileältä lattialta nurin ähkäisemässä, tarjottimen ja sen päällä olleiden kuppien ja lautasten jatkaessa äänekästä kilinäänsä hänen ohitseen. Eikä se kilinä takuulla jättänyt ketään kylmäksi, hevostenkin hirnahtaessa hermostuksissaan jäniksenkinttuisen sähellykselle.


//PIENET NAPPISILMÄT ON SILLÄ JA KIELI VÄPÄJÄÄ HUULIEN VÄLISSÄ SÖPÖSTI. Kataluudet on vaan sun mielessä, hän ei ole mitään pahaa tehnyt. Perian saa sen hermoromahduksen vielä Jackan seurassa, aivosolut alkaa kadota tasaista tahtia töhöjäniksen läsnä ollessa ja verisuonet pullistua otsalla vaarallisesti//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14570

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 02, 2020 6:37

Re: Jänisprinssi

Jackalope ei todellakaan ollut valehdellut kertoessa voisarvien olevan parasta! Ja nyt kun annettiin ”lupa” syödä niin paljon kuin vatsa kesti, aikoi Nuka myös niin tehdä. Tietenkin koittaen katsoa sen verran syömistään, ettei kaikkea Jackalopelta rohmunnut.
Siinä se ilta sitten menikin, kaksikon ruokaillen ja nauttien lämmintä teetä kaiken lisäksi. Keskustelu pysyi kepeänä ja nyt kun he olivat aloillaan, turvassa ja Nukakaan ei ollut niin kovin tuskissaan, alkoi tamman yleiskielikin sujua paremmin, vaikka vähän väliä hieman hankalammat sanat piti miettiä läpi ennen lausumista. He saivat kutakuinkin olla kahden, kera tallissa olevien ratsujen, vain palvelustyttö vieraili heidän luonaan tuodakseen kaksikolle vilttejä, joista he tietenkin kiittivät toista. Oli kuitenkin aika painua unten maille, Nukan asettuen pilttuunsa perälle, taiteillen itselleen heinäpaalista ja vilteistä tason, mihin nojata yläruumiillaan, alaruumiin loikoillen pitkin pilttuun lattiaa. Eikä se vienyt kauaa, kun Nuka sai unenpäästä kiinni, vaikka tamma oli epäillyt, että ei tulisi saamaan vieraassa paikassa unta lainkaan…


Aamun tullen tamma oli vielä unessa. Yön aikana hän ei ollut edes nähnyt painajaisia, kuten yleensä tapasi, Nuka oli nukkunut niin sikeästi ja syvässä unessa, etteivät painajaiset olleet ehättäneet tietoisuuteen luikerrella. Normaalisti aamuvirkku tamma tuskin olisi herännyt vielä muutamaan tuntiin, mutta yllättävä kolina, räminä ja kilinä, sekä hevosten hirnunta sai Nukan säpsähtämään hereille kera pienen kiljahduksen, tamman räpiköiden pystyyn heti ensitöikseen – valmiina juoksemaan jos tarve. Mutta pian kävi selväksi, ettei tässä ollut tarve paeta minnekään, Nukan tepastellen pilttuussaan ympäri hetken ja rauhoittuen sydäntykytyksen aiheuttaneesta herätyksestä, samalla kun näki Jackan selällään lattialla. Ei pitänyt olla viinin terävin nuoli tajutakseen mitä oli tapahtunut, kun Jacka oli lattialla ja tarjotin kippoineen ja kuppeineen levällään hieman kauempana.

Ja sen nähdessään, Nuka naurahti pienesti, kikattavasti, koittaen kuitenkin nauruaan pidätellä ettei liian ilkeältä kuulostanut.
”Kaaduit?”, Nuka kysyi, kävellessään lähemmäs Jackaa, ontuen yhä pienesti toista etujalkaansa, ”Ethän satuttanut itseäsi?”, tamma kyseli, käyden sitten kättään ojentamaan Jackalopen puoleen, auttaakseen tuon ylös lattialta.


// !!!! En kyllä voi kuvitella kataluutta kovin viattomana sen eilisen käärmenippelitietopaketin jälkeen jos siitä lähdetään. Ja kyllä, Perian tuntee kuinka stressitaso nousee ja tekee mieli repiä hiukset päästä – mutta eihän niitä voi repiä kun sitten hän olisi RUMA //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4182

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Loka 03, 2020 3:15

Re: Jänisprinssi

Jacka oli lyönyt leukansa vasten kivistä lattiaa, mutta sehän ei jäniksenkinttuista saanut lannistumaan. Ehkä siitä tulisi mustelma, mutta juuri nyt hänen täytyi keskittyä tärkeään tehtävään, joka tämän päivän avainasemassa olisi!
Khee kierähti paremmin selälleen leukapieltään hieroen, raottaen silmiään kipeästä irvistyksestä kuullessaan tutun naurahduksen. Ilmeisesti Nuka oli herännyt kippojen kolinaan, tai ainakaan se ei kuulostanut hirveän kaukaa haetulta. Myös Jackalope naurahti rennosti jomotuksesta huolimatta, pahoillaan olematta, kammetessaan itsensä istumaan tammatytön tiedustelujen myötä.

”Joo, taisin kompastua”, Jacka naurahti virnistäen. Hänestä oli mukava kuulla ensimmäisenä asiana näin aamutuimaan hallavaharjan nauru. Sehän tarkoitti että toinen oli jo pirteämmällä tuulella!
”Mä olen ihan kunnossa kyllä, ei huolta!” Jäniksenkorvainen jaksoi hymyillä tarttuessaan auttavaan käteen, ja Nukan avustuksella Jackalope kävi kampeamaan itsensä takaisin pystyyn.
Kintut haparoivat hetken tasapainoa takaisin, Kheelanin silmäillen nyt Nukaa joka uniltaan oli heräillyt hänen takiaan. Olikin pitänyt kompuroida, ehkä uni olisi voinut maistua vielä vaaleaverikölle.
”Onhan sullakin kaikki hyvin? Nukuit mainiosti?” Hän tiedusteli kätensä nostaen kentauritytön otteesta irti siistiäkseen asustuksensa kuntoon. Tietenkin Jackaa kiinnosti millä tuulella Nuka oli, sillä heidän edessään olisi paljon tehtävää tänään ennen kuin he voisivat lähteä kaupungin porttien luota minnekään kauemmas. Hänellä oli tietenkin alustava suunnitelma jo valmiina, viime illalta valmiiksi pohdittuna, jonka pohjalta heidän olisi helpompi lähteä puimaan tilannetta auki paremmin.
”Aamiainen varmaan tekisi myös poikaa? Mä voisin käydä kyselemässä meille jotain evästä, tyhjällä vatsalla on ihan turhaa lähteä minnekään seikkailemaan vai mitä?” Khee hymyili Nukalle päätään hieroen. Ovenraosta kajastavan auringonvalon perusteella pihallakin oli mitä mainioin ilma, joten tästä tulisi takuulla hieno päivä! Ja vaikka ei tulisi, tekisi Jacka siitä sellaisen!


//Käärmenippelitietopaketti täsmensi millainen kataluus siellä onkaan odottamassa. Jaakko tuntee itsensä syrjäytetyksi. PERIAN EI SAA REPIÄ HIUKSIA POIS MISTÄÄN SYYSTÄ – Perian ymmärräthän että edustat tätä yhteiskuntaa sievimpänä mahdollisena otuksena. Jacka ei antas itelleen anteeksi//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14570

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 16, 2020 6:52

Re: Jänisprinssi

Jacka myönsi kompastuneensa, mutta väitti olevansa kunnossa. Siltä tuo näyttikin, vaikka varmasti kova lattia aamutuimaan ei ollut mukava paikka löytää itseään äkkiseltään, eikä Nuka voinut kuin tuntea sääliä jäniksenkorvaista kohtaan.
”On kyllä”, Nuka nyökkäsi Jacka kysellessä, oliko hänellä kaikki hyvin, tamman samalla auttaen jäniksenkorvaisen ylös lattialta, ”Nukuin ihan hyvin. Eiii pahoja unia”, hän lisäsi, muistamatta äkkiseltään miten sanoa yleiskielellä sana painajaisia.
Keskenkasvuinen astahti sitten muutaman askeleen kauemmas, samalla kun katseli kuinka Jacka asustustaan siisti kömmähdyksensä jäljiltä. Se muistutti Nukaa hänen omista kutimista, tytön katsahtaen yllään olevia vaatteita. Ne olivat yhä mukavat, sopivat, mutta ehkä päivän mittaan villapaita tulisi muuttumaan turhankin lämpimäksi…

”Aamiainen hyvä idea, kyllä”, Tamma nyökkäsi jälleen, Jackan ehdotellessa, että he pistäisivät jotain poskeensa ennen kuin seikkailemaan lähtisivät, ”Ei ala heikottamaan heti, kun liikkeelle lähdet”, hän jatkoi virnistäen.
Sen pidemmittä puheitta Jacka poistu aamiaista kyselemään majatalon puolelta. Nuka sillä välin päätti kävellä ympäri tallia, testaillen jalkojaan. Ei hänestä olisi laukkaamaan ihan heti vielä, mutta kyllä käveleminen tuntui onnistuvan, vaikka sillon tällöin askel vihlaisikin. Hänen onnekseen lihakset olivat korkeintaan revähtäneet sieltä täältä, mutta luita ei ollut mennyt rikki. Odotellessaan Nuka käveli raollaan olevan oven puoleen, tiiraillen siitä ulos kujalle. Päivä näytti ainakin kauniilta ja tulisi varmasti olemaan lämmin. Kurjaahan se olisi sateessa seikkailla ympäriinsä… Se kuitenkin alkoi jälleen ahdistamaan tammaa, Nukan tietämättä lainkaan mistä heidän kannattaisi aloittaa. Ikävä riipaisi sydäntä tietysti, mutta Nuka koitti pysyä rohkeana ja reippaana. Eihän itkemällä isänsä luo löytäisi!

Kun Jacka viimein palasi, oli aika ruokailla, Nukan ollen tietenkin kiitollinen jälleen lämpimästä ja kokatusta ruuasta. Hänhän olisi voinut tarvittaessa syödä vain heinää ja saada siitä tarpeekseen, mutta sitä olisi pitänyt syödä paljon ja jos totta puhuttiin, ei heinä kovin maukasta ollut…
”Mistä me aloitamme?”, Nuka kyseli ruokailun ohesta, toivoen että Jackalla olisi jo jonkinlaista suunnitelmaa kehitteillä.


// Double trouble kataluus. Jaakko parka <3 Voisin yhä ottaa yhden piha-jaakon tuohon sieniä syömään. JA NO TRUE DAT ehkä Perian pitää ne hiukset sittenkin päässään. Ovathan ne sen verran kauniit, ettei niitä nyt irtikään voi repiä //
Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö