Lohikäärme seurasi demonin jokaista liikettä. Vaikka ei visuaalisesti, niin kaikilla muilla keinoilla. Oraakkeli tiesi missä aikeissa demoni aarrekasaa lähestyi, joten käärme ei käynyt puolustamaan omaansa kuin päätön kana. Kuitenkin, mikään ei käynyt kertomaan, jos Demoni yllättäen ahneeksi kävi. Lohikäärme näki tulevaan, mutta tulevaisuus saattoi vaihtua alta aikayksikön. Elävät olennot tekivät päätöksiä, joiden ennustaminen oli vaikeampaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Kaikki saattoi muuttua. Lohikäärme tiesi kaikki mahdolliset tulevat, jotka valintoja seurasi, mutta mikä niistä oli sitten se lopullinen, sitä ei käynyt sanomaan ennen kuin se tapahtui.
Archelaus ei ottanut osaa eikä arpaa koiran parantamiseen. Hän ei ollut luvannut mitään sellaista, eikä hän edes välittänyt. Pandora viereisessä luolassa varmasti olisi ottanut käyttöön parantavat voimansa, mutta naaraalle lohikäärme ei edes viitsinyt ilmoittaa kuolemaa tekevästä aaveesta. Tämä sielu ei ollut ratkaiseva millään tavalla, miksi siis käydä tuota pelastamaan? Ehkä vain huvin vuoksi. Kai koirastakin jotain hupia irti sai seuraamalla tuon elämää. Jos jaksoi. Enemmän Oraakkelia kiinnosti valtakunnan sota kokonaisuudessaan.. sekä velhot. Nuori kuningas ja kuolemansairas haltiakuningas. Tästähän tulisi jännää.
Lopulta aavekoira oli paketoitu parhaiten tilanteen sallimilla antimilla ja demoni kävi nyppimään nuolia irti jaloistaan, sitoen sitten omat haavansa. Kaikki oli kunnossa. Tai no, hallinnassa ainakin, jos ei kunnossa. Marduk ei päästänyt äännähdystäkään aistiessaan demonin tuijottavan kohti varjoissa piilottelevaa päätä. Valtava kita vääntyi virneeseen itsekseen, samalla kun pää lähti laskeutumaan pikkuhiljaa alemmas varjoista. Mitä alemmas se tuli, sitä paremmin pään siluetin erotti varjoista, lopulta tuon vanhuuden raiskaamat, rupiset kasvotkin saattoi erottaa.
Silmäkuoppiin leimahti oranssinkellertävät tulipallot. Aivan kuin kaksi pupillia suurissa, tyhjissä silmäkuopissa. Psykoottisen pienet pupillit. Itse asiassa moinen tempaus lisäsi entisestään sitä karun hyytävää näkyä, mikä oraakkelin pärstäkerroin oli.
Oli tyhmää käydä pimeään paikkaan hyökkäämään Oraakkeli totesi. Luola kumisi tuon matalan äänen yhteydessä, värisyttäen jopa pienesti syvennyksen huonekaluja Tosin etpä sinä siinä kovin innoissasi mukana ollut. Muistan sen kuin eilisen, kun lohikäärmeet puuttuivat tilanteeseen.
Ja sitten menit haltiat pettämään Kaikki se vain sen takia, että olet häpeäpilkku rodullesi. Nuori demoni, jota ei edes isänsä hyväksynyt Archelaus virnisti Olisit vain tappanut kuten eläimen kuuluu.