Viesti Ti Maalis 06, 2012 11:31

Jos kuningas haluaa tavata minut, hän varmasti kutsuu minut itse, kuului demonin vastaus tapaamisia koskevaan neuvoon. Hän ei kommentoinut neuvonantajan kehotusta kiirehtiä kutsun tullessa, olihan se jo itsestäänselvyys. Niin kiehtova tapaus kuin kuningas olikin, Tsytanilla oli riittävästi itsesuojeluvaistoa ollakseen kutittamatta nukkuvaa lohikäärmettä. Vaatimalla pääsyä hallitsijan puheille sopimattomaan aikaan hän ei ainakaan parantaisi asemaansa. Haltia oli jo kerran osoittanut rohkenevansa surutta käyttää demonin tosinimeä, eikä hän aikonut antaa hallitsijalle tilaisuutta käyttää sitä väärin. Ainakaan yhtään enemmän väärin kuin sitä todennäköisesti tultaisiin käyttämään.

Tsytan nyökkäsi lyhyesti Aratin viimeisimmille sanoille ymmärtämisen merkiksi, ja hyvästeli ylimyksen lyhyesti. Hän odotti, kunnes ovi oli sulkeutunut ja askeleet lakanneet kuulumasta ennen kuin asetti keihäänsä nojalleen seinää vasten ja riisui saappaansa ja punaisen takkinsa. Hän otti muutaman harhailevan askeleen huoneen keskustaan kääntyen samalla täyden kierroksen huonetta ihastellen, kunnes heittäytyi estotta sängylle. Patja jousti pehmeästi, ja sen keinunnan hiljaa pysähtyessä demonin punaiset silmät seurailivat mietteliäästi katon köynnöskuvioita. Hän makasi raajat levällään sängyllä tovin tunnustellen oloaan, kurtistaen kerran kulmiaan. Ei. Hän nousi ylös, silotteli rypistynyttä päiväpeittoa hajamielisesti ja silmäili huonetta kriittisesti. Majatalojen yksinkertaisissa huoneissa hän oli tyytynyt siihen mitä sai ja ollut tyytyväinen, mutta nyt hän oli päässyt notkuvan herkkupöydän ääreen ja aikoi kurkistaa jokaisen kuvun alle makupalojen toivossa. Hän avasi punertavasta puusta tehdyn kaapin ovet ja penkoi sen sisältöä, joka rajoittui varapetivaatteisiin ja yksinkertaiseen harmaaseen kaapuun jättäen lopun tilan tyhjäksi vieraan tavaroita varten. Hän tarkasteli tiukasti viikattua peittoa hetken ennen kuin työnsi sen takaisin hyllylle ja sulki oven. Hän ei ollut löytänyt mitä etsi.

Demoni oli ehtinyt huoneen tutkiskelussaan loppusuoralle, kun oveen koputettiin nöyrästi. Luvan saatuaan sisään astui kaksi haltiaa, jotka esittäytyivät Arathetin aiemmin mainitsemiksi palvelijaksi ja räätäliksi. Viimemainittu olikin helppo tunnistaa mittausvälineidensä kautta. Tsytan väläytti kumpaisellekin lämpimän hymyn ja viittasi räätälin peremmälle. Arathet oli lähettänyt heidät siltä varalta, että hän kaipaisi jotain, ja hänellä sattuikin sopivasti olemaan jotain mielessään.


¤¤ Kiitos ja kumarrus. ¤¤