Kirjoittaja harlekiini » 21 Helmi 2012, 20:09
Hymy verrattain nuoren miehen kasvoilla oli leventynyt joksikin virnistyksen ja kohteliaan välimuodoksi kuninkaan puhuessa kuin taikurille, jonka tempun hän oli selvittänyt. Myönnettäköön, että kortinluvun perusajatus oli varsin simppeli. Jopa niin simppeli, että huijaaminen olisi ollut työläämpää kuin rehellisyyteen pyrkiminen. Oli toki niitäkin, jotka käsittelivät pakkaansa jotta asiakas valitsisi tietyt kortit, mutta yleisimmin ottaen ainoa haaste oli korttien tulkitseminen tavalla, joka ei suututtaisi asiakasta. Ei siis ollut harvinaista, että kaksi saman kortin vetänyttä saattoivat kujaennustajalta saada täysin erilaisen tulevaisuudenkuvan.
Tämä turhanpäiväisten povaajien kohdalla. Tsytan suorastaan nautti saadessaan kertoa totuuden sen kaunistelemattomassa muodossaan ja katsella, kuinka hänen sanansa upposivat tai torjuttiin, ja etenkin siitä kun sai katsella asiakkaan ilmettä kun ennustus toteutui. Hyvien asioiden tapahtuminen merkitsisi hänelle asiakkaan kiitosta ylimääräisen palkkion muodossa, ja epäonnella mässäily oli viihdettä sinänsä. Kaikkein raivostuttavimmille asiakkaille hän oli kuitenkin taipuvainen ennustamaan lisäksi kohtalon pikaista täyttymistä, ja näiden asiakkaiden kohdalla se ilmeni usein päähän putoavan tiiliskiven muodossa.
Nyt hänen asiakkaansa oli kuitenkin kuningas. Tsytan oli tahtomattaan hätkähtänyt haltian julistaessa hänen lajinsa varoituksen sävy äänessään, eikä olisi viisasta koetella leikin rajoja sellaisen miehen kanssa, jolla oli keinot karkottaa hänet takaisin omalle maailmantasolleen. Hän ei kumartanut, sillä oli lyhyen aikavälin sisällä niin jo kahdesti tehnyt, mutta hän nyökkäsi kuninkaan vaiettua. Sivusilmällä hän vilkaisi nopeasti neuvonantajaa. Paljonko nuo kaksi olivat ehtineet vaihtaa ajatuksia? Kirjaimellisesti.
Pidän haastavista leikeistä, oi kuningas. Demonin hymyilevillä kasvoilla viivähti mietteliäs ilme. Hänellä oli epämiellyttävä tunne tarkkailtavana olemisesta. Aivan kuin kylmät väreet olisivat jättäneet hänen selkänsä rauhaan ja hiipineet sen sijaan hänen mielensä pintaa pitkin, ja hän muisti äkillisesti todellisen olomuotonsa aivan kuin sitä olisi häneltä kysytty. Vilkaisu hallitsijan kiiluviin, vihreisiin silmiin ei ainakaan rauhoittanut hänen oloaan. Nimi oli tärkein, mitä demonilla oli, sillä se joka tiesi demonin koko nimen pystyi myös tätä hallitsemaan. Vaikka Tsytan onnistuikin usein saamaan palveluksistaan riittävän palkkion, hän ei ollut koskaan pitänyt ajatuksesta, että jollakulla olisi häneen täysi valta ilman molemminpuolista sopimusta.
Tsytan asetti keihäänsä nojaamaan kirjahyllyä vasten, otti puoliaskeleen taaksepäin ja kumarsi suurieleisesti heilauttaen toista kättään koko sen mitalta ja vieden toisen selkänsä taakse, taipuen syvään kuin saranoilla.
Sirrah, hän sanoi parhaimmalla narri-imitaatiollaan. Suvaitkaa minun siis viihdyttää teitä kurittomilla korteilla, totuuden tarinoilla ja huvittavilla sutkautuksilla.
Vain herransa palvelija on narri, vain ilveilijä uskollinen;
vaan käy kasku kertomaan
mi' hallitsija on luonnoltaan,
vitsi herran mielenliikkeen,
temppu jonkin toisen piirteen;
näin on hän totuuden kuvastin,
valheen, mietteen paljastin, demoni messusi onkien muististaan ammoin kuulleensa hovinarrirunon, ja suoristautui. Hänet oli palkattu viihdyttämään, ja viihdyttää hän aikoikin, koko si...rahan edestä, myös omaksi huvikseen.
Hän nyki korttipussin suun auki ja poimi pakkansa sen kätköistä kahdella sormella, sujauttaen pussin takaisin vyönsä alle ennen kuin levitti kortit S-muotoon käsiensä varaan. Hän suoritti tempun samalla yksinkertaisuudella millä aloittelija keräsi korttinsa viuhkaksi, mutta todellisuudessa hän oli harjoitellut temppua toista kuuta ennen kuin onnistui. Hän sulki pakan, pudotti kortit vesiputoustekniikalla toiseen käteensä, keräsi ne, sekoitti uudestaan ja pyöräytti viuhkaksi toisen peukalonsa ympäri jääden pitelemään niitä rennosti.
Minkä totuuden tämä narri saakaan paljastaa teistä, herrani?
Viimeksi muokannut harlekiini päivämäärä 27 Huhti 2012, 00:54, muokattu yhteensä 1 kerran