Kevätsade.

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja harlekiini » 18 Huhti 2012, 19:54

Lamilta ei jäänyt huomaamatta Delaneyn perääntyminen, mutta hän ei myöskään ottanut sitä loukkauksena. Vastaavia reaktioita hän sai tuon tuostakin. Uitettu rotta näytti nyt säikähtäneeltä kaniinilta, ja idänhaltia huvitti itseään miettimällä, millaisia muita eläimellisiä elementtejä naisesta löytyisi. Ainakin tuo tähyili ympärilleen peuran lailla ja tuntui olevan valmis pinkaisemaan sateen kastelemaa tietä alaspäin heti kun jokin rapsahtaisi, oli se sitten ympäristö tai Lamenderlyn. hän kohautti hartioitaan naisen sanoille.
Se on juuri niin tärkeää kuin miksi sen tekee, ei yhtään enempää. Delaney tuntui suhtautuvan harmillisen välinpitämättömästi ympäristöönsä. Nainen oli hänen näkökulmastaan hyvin nuori, koko elämä edessään. Luulisi nuoren yrittävän etsiä merkityksiä kaikesta mahdollisesta löytääkseen suunnan elämälleen.

Lam ei ehtinyt kuin avata suunsa kommentoidakseen naisen lähtöaikeita, kun juoksuaskeleet ja kirkas haltiaääni keskeyttivät hänet.
Sir!
Parrakas haltia vilkaisi taakseen ja tervehti kädenheilautuksella porttikaarelle juoksevaa vartijaansa, joka huolimatta rotunsa synnynnäisestä kestävyydestä puuskutti raskaasti. Hänen oli täytynyt juosta tosissaan. Ast pysähtyi töksähtäen opettajan vierelle ja kokosi itsensä niin hyvin kuin huohotukseltaan saattoi.
Sir, ette saisi lähteä tuolla tavalla! On minun velvollisuuteni--
Pilata kaikki ilo, mitä vanhalle miehelle on suotu. Lam heilautti kättään uudelleen, tällä kertaa ärtyneesti. Miksi tarvitsisin lapsenvahtia? Tunsin tämän linnan ennen kuin sinua oli edes suunniteltu, poika hyvä, ja tunnen tieni vallan mainiosti.
Niinmuttasir, Ast yritti selvästi säilyttää sotilaallisen asennon ja olla vääntelemättä käsiään. Mestarini käski minua pitämään teille seuraa, sir, aivan kaiken varalta. Ei sillä, että teille sattuisi mitään, sir, hän kiiruhti lisäämään, mutta tämä on osa koulutustani, ja aion tehdä työni kunnolla. Ja jos saan sanoa, sir, en aio hyväksyä toista katoamistanne.
Lamenderlyn ei kommentoinut sotilaan puheita, ja vasta silloin Ast huomasi Delaneyn. Vartija loi naiseen ensin kummastuneen, sitten torjuvan katseen silmäillessään naisen paikattua vaatetusta ja kurjaa ulkomuotoa. Tummaihoinen ei todellakaan tuntunut edustavan sitä yhteiskuntaluokkaa, joka yleensä vieraili linnassa. Tuskin edes sellaista, joka pääsi asumaan linnan varjossakaan!
Oletteko varmasti oikeassa paikassa, neiti? Vartija kysyi kangertelevalla yhteiskielellä.

Lam ei kiinnittänyt mitään huomiota nuorempaan mieheen, vaan piti siniset silmänsä suunnattuina Delaneyyn.
Etsimään käytöstapojasi kenties? Hän kiusoitteli vastaten viimeinen naisen lähtösuunnitelmiin. Menehän sitten. Olet nuori, ja sinulla on kaikki aika käytettävissäsi. Mene tuhlaamaan sitä!
Idänhaltia teki käsillään hätistävän eleen, pysähtyen kesken viittomisen kurtistamaan kulmiaan. Ensimmäisen kerran koko keskustelun aikana hän todella katsoi lyhytaikaisen tuttavuutensa kasvoja.
Hyvät jumalat, sinä todella taidat olla nuori, hän mutisi enemmän itselleen kuin Delaneylle. Hän katsoi naista vielä hetken sanomatta sanaakaan, nyökkäsi sitten lyhyesti ja käänsi muitta mutkitta tummaihoiselle selkänsä lähtien suunnistamaan takaisin linnaan Ast kannoillaan, aivan kuin ei olisi nuorta naista tavannutkaan.


¤¤ Minun osaltani tämä on tässä. Kiitoksia. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Huhti 2012, 20:57

Delaney

Sotilas juosta viipotti kuvaan mukaan ja tilanne tuntui menevän entistäkin sekalaisemmaksi. Kuitenkin Lamenderlynin seuralaisen mulkaistessa torjuvasti neitoa, kysyen sitten yleiskielellä, huonolla sellaisella, oliko neiti oikeassa paikassa, menetti Delaney hermonsa.
"Olen oikeassa paikassa jos päätän niin." Tuo tiuskaisi haltiakielellä mulkaisten vihaisesti miestä. Hänen olisi tehnyt mieli nakata tuota mukilla päin naamaa.
Mitään tuo ei enään sanonut saatika sitten lisännyt, vain kaikessa vihaisessa hiljaisuudessa Lamin hätistelyjen ja nuoruuskommenttien jälkeen tuo harppoi pois. Pois noiden hullujen ja ylimielisten luolta. Takaisin katuojaan muun roskan sekaan.

//huhah, tulipas nyt tönkkö loppu minun osaltani. Anyway oli ilo pelata jälleen kerran, kiitosta :3 //
Kitty
 

Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron