You're gonna wear it and you're gonna like it! || Crim

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 22:25

Iriadorilla liikkuminen muurilla oli selvästikin hankalampaa, mitä Dariuksella. Tuuli saattoi tarrata hameeseen minä hetkenä hyvänsä, sitten Iriador lentäisi iloisesti kuin leija taivaan tuuliin.. Tippuisi kuin kivi pienen lennon jälkeen. Sitä kukaan ei halunnut nähdä, paitsi ehkä Cúdis. Aatelisherrasta puheen ollen, tuon miehet olivat saaneet tarpeeksi rohkeutta laskeutua perässä muurille, jonka jälkeen nuo lähtivät kulkemaan varovasti kaksikon perään.
Darius keskittyi siinä missä Iriadorkin pitämään tasapainonsa. Tätä keskittymistä häiritsi kuitenkin korkeahaltian telepaattinen viesti muistikirjasta. Kenraali vilkaisi alas muurille, huomaten tuon kirjasen olevan parin askeleen päässä hänestä. Haukansilmä otti pari askelta taaksepäin ja kumartui ottamaan kirjan varovasti käsiinsä. Selkä huusi kipua kumartumisen yhteydessä, mutta kipu sivutettiin täysin. Nyt ei ollut aika jäädä voivottelemaan ruhjeita.

Cúdissin miehet olivat nopeasti kannoilla. Darius ei jäänyt aikailemaan yhtään, vaan jatkoi matkaa muurilla. Varovasti, mutta ripeästi, niin että saattoi saavuttaa Iriadorin.
nopeasti nyt, pian pääsemme hyppäämään turvalliselle puolelle Kenraali kävi viestittämään telepaattisesti. Rakennuksen reuna näkyi jo ja sen myötä mahdollisuus hypätä muurin sisäpuolelle turvaan. Muurin, joka rakennuksen reunaa lähestyttäessä muuttui enemmänkin kaiteeksi.
Viimein rakennus loppui ja kuiskauksen jäsenet saattoivat hypähtää alas, turvaan. Cúdissin miehet olivat kuitenkin vielä perässä, joten aikaa lepäämiseen ei ollut. Darius viittoikin Iriadoria seuraamaan nopeasti, syvemmälle rakennussokkeloihin. Lähimmän pienen viheraukion luo, jo lehtiä täynnä olevaan pusikkoon. Piiloon.
Piiloon päästyään piti olla hiljaa. Hiiren hiljaa. Cúdissin vartijat juoksivat monta kertaa piilopaikan ohi, lopulta kadoten kauemmaksi etsimään. Tai ainakin kuulosti siltä. Haukansilmä naureskeli itsekseen, hiljaisuuden laskeuduttua paikalle. Kenraali heilautti muistikirjaa muutaman kerran Iriadorin kasvojen edessä, kunnes pisti sen oman takkinsa taskuun.
Oletko kunnossa? Kävi kysymys telepaattisesti nuoremmalle, kenraalin katsellessa tuon kasvoja.
Meidän pitää päästä elossa linnalle nyt.. Cúdis tuskin on vielä luovuttanut pelistä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2012, 22:58

Muuri kapeni eteenpäin mentäessä entuudestaankin, joka sai Iriadorin kietomaan mekon helmaa paremmin ympärilleen, ettei tuuli vahingossakaan pääsi horjuttamaan enempää nuorukaisen askelia. Askeleet pienenivät myös sitä mukaan, kun helma oli tiukemmin ympärille sidottu, mikä myös hidasti punatukan liikkumista. Nopeammaksi se ei myöskään muuttunut Dariuksen telepaattisesta kehoituksesta huolimatta.
Lopulta kartanon seinämä loppui ja Iriador saattoi loikata muurin kaitaleelta, joka jo pelkkää kaidetta muistutti, alas. Helma tipautettiin takaisin vapaaksi, mutta siitä pidettiin yhä kiinni se ei saanut koskettaa maata, eikä täten luoda mahdollisuutta kompastua. Nopeasti punatukka seurasi kenraalin viittilöinnistä tuon perässä, pienen seikkailun jälkeen piiloutuen pusikkoon miehen vierelle.

Iriador tasaili rauhassa henkeään, sillä juokseminen ja jännittäminen, jäisivätkö he kiinni vai eivät, olivat saaneet nuoremman sydämen hakkaamaan kiivaammin rinnassa. Katse siirtyi seuraamaan, kun Darius heilautti muistikirjaa muutaman kerran punatukan kasvojen edessä, joka sai nuoremman kasvoille vääntymään pienen ovelan hymyn. Hyvä! Sillä ilman kirjaa, olisivat kirjeisiin ja asiakirjoihin säilötyt väitökset yhtä tyhjän kanssa ja se taas olisi tarkoittanut sitä, että tehtävä olisi epäonnistunut. Mutta näin ei ollut. Onneksi. Saattoi enää toivoa, ettei muita tärkeitä papereita ollut lentänyt taivaan tuuliin pakenemisen myötä.

Jälleen telepaattinen viesti. Katse kääntyi katsomaan Dariusta.
Naarmuja ja mahdollisia lasinpalasia lukuunottamatta, kyllä, olen kunnossa. Entä sinä? nuorempi vastasi telepaattisesti ja raotti sitten toisella kädellään varovasti pusikkoa nähdäkseen sen toiselta puolelta tyhjän ja hiljaisen pihamaan. Vartijat olivat onneksi juosseet jonnekin toisaalle. Siitä huolimatta ei kaksikon sopinut juosta näkyvästi pitkin Cúdisin maita - kuten kenraalikin sen totesi, aatelisherra tuskin oli vielä luopunut pelistä. Toivottavasti miehellä ei ollut varasuunnitelmia tämän kaltaisia tilanteita varten, sillä muuten haukansilmä ja punapää saisivat varoa liikkeitään vielä entuudestaankin.
Entä jos Cúdis karkaa kaupungista pakenemisemme aikana? Vaikken usko, että hän helpolla luovuttaisi, mikä estäisi aatelisherraa silti karkaamasta pois mahdollisen virkavallan ulottumattomiin, kun hänellä siihen vielä tilaisuus on? punatukka sitten tiedusteli, samalla kun pisti merkille uudemman kerran, kuinka vartijoita lähestyi kohden heidän piilopaikkaansa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 23:14

Iriador kertoi olevansa kutakuinkin kunnossa. Hyvä, pahempaa vahinkoa ei ollut sattunut.
Jos riekaleista selkää ei lasketa, niin olen Kenraali vastasi telepaattisesti alaiselleen, jättäen asian sitten sikseen. Haavat hoidettaisiin myöhemmin, kun kaksikko oli turvassa. Nyt ei kannattanut vielä nuolaista.
Punapää esitti seuraavaksi harvinaisen hyvän kysymyksen. Kenraali kuitenkin hymähti pienesti, varoen kuitenkin ettei päästänyt turhan suuria äännähdyksiä. Vartijoita lähestyi jälleen, joten kiinnijäämisen riski kasvoi taas.
Jos hän yrittää ulos kaupungista, se herättäisi liikaa kysymyksiä. Hän ei voi lähteä kesken juhlan, sekin herättäisi liikaa kysymyksiä. Meidän pitää ehtiä linnalle, ennen kuin Cúdissin juhlat ovat ohi ja ennen kuin tuo mahdollisesti olisi valmis livistämään kaupungista joten meillä on reippaasti aikaa. Siihen mennessä kun Cúdis on valmis pakenemaan, olemme jo toimittaneet paperit kuninkaalle ja kuningas on antanut käskyn vartijoille, olla päästämättä häntä pois kaupungista... Nyt pitää vain varoa, ettemme jää kiinni Kenraali selitti nuoremmalleen telepaattisesti, samalla kun tarkkaili ainoalla silmällään tilannetta.

Jälleen kerran Cúdissin miehiä ei näkynyt missään. Nyt olisi hyvä hetki jatkaa matkaa nopeasti.
Mikäli he huomaavat meidät Darius kävi lisäämään telepaattisesti vielä ennen kuin he lähtisivät liikkeelle Muutu näkymättömäksi. Pakene, vie todisteet kuninkaalle. Mitä nopeammin tieto on perillä, sitä nopeammin saamme petturin kiinni ja tilanteen raukeamaan Selityksensä lomasta kenraali kaivoi taskustaan muistikirjan ja antoi sen Iriadorille. Sanat tulivat vakavasti kenraalilta. Tuo ei ollut ehdotus, se oli käsky.
Lähdetään Darius komensi lopulta telepaattisesti, jonka jälkeen kaksikko lähti varovasti etenemään kujia pitkin ylemmälle tasolle, jolla linna sijaitsi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2012, 23:53

Kenraalin hymähdyksen myötä nuoremman katse kääntyi jälleen tuota kohden. Vanhemman sanoissa oli pointtia. Eihän Cúdis saattanut lähteä karkuun kesken juhliensa, mikäli ei aivan typerys ollut ja mies todellakin oli jo osoittanut, ettei lähelläkään vastaavaa ollut. Ellei sitten ollut varannut jo kaksoisolentoaankin kaiken varalle, mutta se taas kuulosti liian hullulta edes ollakseen totta.
Jälleen vartijat kävivät katoamaan näköpiiristä. Reitti olisi taas vapaa, ja tilaisuus pitäisi käyttää hyödyksi, mikäli nopeasti takaisin linnalle mielittiin. Iriador kuunteli Dariuksen telepaattisen viestin, eikä ollut niin innoissaan kuulemastaan kuin parhaimmassa mahdollisessa tilanteessa olisi saattanut. Nyt ei auttanut kuitenkaan valittaa, vaikka mieli olisi tehnyt. Kenraalin sana oli hänelle laki. Nyt suoritettiin tehtävää ei oltu mukavilla seurapiiri juhlilla iltaa viettämässä, kuten aluksi oltiin tahdottu uskotella. Nyökkäyksen myötä, otti punatukka vastaan Dariukselta muistikirjan ja puristi sen tiukasti käteensä.

Matkaan lähdettiin kenraalin johdatuksella. Iriador seurasi melkein tuon vieressä, pitäen jatkuvasti ympäristöään silmällä mahdollisen vaaran suhteen. Koskaan, ei koskaan, saattanut olla liian varma, etteikö joku sittenkin olisi pimeyden seasta seurannut pakenevaa kaksikkoa. Niin ei kuitenkaan toivottavasti ollut. Cúdisin miehet vaikuttivat osaltaan tumpeloilta, etteivät olleet osanneet etsiä kaikki mahdollisia piilopaikkoja lävitse mutta ehkä ei ensimmäisenä mieleen tulisi jonkun piiloutuneen keskelle pusikkoa, joten menkööt se kyseisen piikkiin.
Iriador huokaisi helpotuksesta. Tilanne vaikutti olevan ohitse. Olivathan he jo vaikka kuinka kaukana kartanosta ja juhlista. Kuka tai mikä enää voisi sotkea suunnitelmia kuin itse Cúdis.
Seis siihen paikkaan!, kaikuivat aatelisherran äänellä lausutut sanat punatukan päässä, joka sai nuoremman erityisen hämmentyneeksi. Iriador pysähtyi paikoilleen, kuin oli käskettykin, mutta ei käskyn takia, vaan hämmennyksensä. Punapää kääntyi ympäri, huomaten Cúdisin ja muutaman vartijan astelevan ripeään tahtiin heidän kannoillaan. Aatelisherra oli siis sittenkin päättänyt jättää juhlansa hetkeksi ja lähteä ajojahtiin. Paperit ja mahdollinen paljastuminen taisivatkin olla tuolle tärkeämpää, kuin mikään muu tässä maailmassa tällä hetkellä. Iriador oli juuri varoittamaisillaan Dariusta, kunnes häijy kipu iski ja levisi ympäri punatukan päätä. Kipu oli niin häijy, että se sai Iriadorin älähtämään ja tiputtamaan muistikirjan maahan, samalla kun punatukka vaipui kaikesta vastaantaistelemisesta huolimatta polvilleen maahan päätään pidellen molemmin käsinsä. Cúdis oli siis ilmeisesti jonkin sortin psionisti - joka taas hankaloitti asioita entisestään. Se selittäisikin, miksi tuo osasi sulkea mielensä jopa itse kuninkaalta. Uhkaavasti aateli kävi vartijoineen lähestymään päätään pitelevää ja ääneen kiroavaa Iriadoria, ilmeisesti aikeenaan korjata omaisuutensa takaisin tältä varkaalta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 00:22

Matkaan lähdettiin. Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Mutta kaikki mikä meni liian hyvin, päättyi varmasti mitä kamalimmalla tavalla. Jos jokin saattoi mennä vikaan, se myös meni vikaan! Ja niin se myös meni. Kaksikon kiirehtiessä varovasti eteenpäin, ei Darius älynnyt katsoa taakseen. Ei, ennen kuin Iriador oli pysähtynyt ja älähtänyt ääneen. Kenraali pysähtyi ja käännähti ympäri, nähden itse Cúdissin lähestyvän kera muutaman vartijan. He olivat päässeet kintereille ja ilmeisesti aatelisherra omasi taitoja, joita käytti nyt Iriadoria vastaan.
Alta aikayksikön oli Darius muutamalla harppauksella palannut Iriadorin luo ja nappasi tuon maahan tiputtaneen muistikirjan, sujauttaen sen taskuunsa. Vastoin omia käskyjään, Darius ei kuitenkaan lähtenyt livohkaan kera todisteiden, vaan asettui seisomaan Iriadorin eteen, vetäen tikarit esille. Kyllä hän saattoi käskeä alaisensa jättämään hänet taakseen, mutta johtajana hän ei itse voinut ketään jättää jälkeen. Hän oli vastuussa jokaisesta kuiskauksen jäsenestä. Olisi raukkamaista uhrata omansa, säästääkseen itsensä hengen. Ja raukkamainen Darius ei ollut.

Heti samalla sekunnilla Darius sai ottaa yhteen vartijoiden kanssa. Jälleen kerran kamppailu oli enemmänkin nyrkkirystyä, kuin teräaseilla leikkimistä. Muiden, paitsi Dariuksen osalta. Hän ei mielellään tässä tilanteessa olisi keneltäkään henkeä lähtenyt riistämään, mutta ei enää aikonut säästellä tikareiden puhdasta pintaa.
Cúdis pysyi kauempana, mutta päätti puuttua peliin. Yrittäen samaa temppua Dariukseen, mitä Iriadoriinkin. Aatelisherran toimissa oli vain yksi aukko. Tuo ei voinut käyttää voimiaan kahteen kohteeseen samaan aikaan. Hetken Cúdis keskittyi Dariuksen häiritsemiseen, kunnes mies päätti jättää kenraalin mukiloimisen alaisilleen, keskittyä itse tuon seuralaisen kiduttamiseen.

Darius otti osumaa, pahemmin mitä käytävällä, mutta onnistui kutakuinkin pitämään kaikki vartijat kauempana Iriadorista.. kaikki, paitsi itse Cúdista. Aatelinen oli hiippaillut Iriadorin luo ja vetänyt nyt oman teräaseensa esille, asettaen sen vasten punapään kaulaa. Yhdellä huudahduksella Aatelinen kiinnitti Kenraalin huomion, saaden taistelun pysähtymään jokaisen osalta hetkeksi.
Laske aseesi, tai nätti seuralaisesi saa kärsiä seuraukset. Emmehän haluaisi näin kauniin neidon kärsivän sinun sankarillisuutesi takia, emmehän? Cúdis totesi mitä imelimmällä äänellä.
Darius ei voinut olla pärskähtämättä. Enää kenraalin pokka ei pitänyt Iriadorin valeasun suhteen. Kaikki katsahtivatkin hymisevää Kenraalia kysyvästi. Hyminä kuitenkin loppui, kun joku kävi iskemään polvensa kenraalin vatsaan. Jälleen ilmat pärskähtivät pihalle, kenraalin tipahtaessa maahan nauramaan. Tämä oli mitä oudoin tilanne alkaa nauramaan yhtään millekään, mutta kenraali ei voinut enää yksinkertaisesti pidätellä itseään.

Mikäs nyt noin hassua on, Winder? Cúdis kävi tiedustelemaan, samalla kun Darius koitti henkeä saada pidellessään vatsaansa toisella kädellään.
Uskoisitko, jos sanoisin ettei edessäsi ole nainen? Darius pihisi hyminänsä välistä, nostaen katseensa kohden Cúdissia ja Iriadoria
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Huhti 2012, 00:59

Silmät painuivat kiinni ja kulmat kurtistuivat sykkivän kivun käydessä yhä sietämättömämmäksi. Sen verran Iriador ehti nähdä, kun Darius harppoi hänen luokseen, poimi muistikirjan jälleen itselleen ja ilmeisesti valmistautui puolustamaan maahan lyötyä alaistaan. Iriador olisi kiittänyt, mutta koska ei suustaan saattanut kivun lomassa sanaakaan sanoa, saisi mokoma säästyä myöhemmälle. Oletettavasti nuorukainen olisi myös käskenyt toista häipymään, mutta se olisi lähinnä ollut pelkkää ajan haaskausta Dariuksen tuntien eihän tuo alaisiaan taakseen jättänyt siinä missä oli itsensä kuitenkin valmis uhraamaan näiden puolesta.
Kenraali otti yhteen Cúdisin miehien kanssa, samalla kun aateli jatkoi yhä punatukan mielen rääkkäämistä. Iriador pyrki kauemmas toisesta turhaan, sillä kipu alkoi lamauttaa hiljalleen myös lihakset ja kaataa nuorempaa yhä enemmän maata vasten. Kunnes kaikki hellitti. Kipu lakkasi yllättäen kokonaan, joka sai Iriadorin räväyttämään silmänsä auki ja pyrkimään mahdollisimman kauas kaikista kunnes hänet taas alistettiin vasten maata.

Cúdis saapui punatukan luokse. Tarttui tätä hiuksista ja asetti tikarinsa vasten nuorukaisen kaulaa. Jälleen kivun keskeltä Iriadorin oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun, kuin tajuntansa säilyttämiseen. Aatelisherran sanat hän saattoi silti kuulla, samoin Dariuksen pärskähdyksen ja nauruun repeämisen punapää oli jotenkin osannut odottaa tämän tapahtuvan edes johonkin väliin iltaa, mutta että nyt?! No, tuskinpa Cúdis tämän neidon kurkkua auki leikkaisi, vaikka kovasti uhittelisikin. Tosin olisiko tilanne toinen, kun ilmi kävisikin, ettei mekkoon pukeutunut Meriliel ollutkaan Meriliel, vaan Sinisen kuiskauksen eliittisotilas Iriador? Siitä ei punatukka tahtonut ottaa selvää.

Cúdissin tiedustellessa kenraalilta, mikä niin hassua mahtoi olla ja Dariuksen sitten lähes suoraan paljastettua mekkoon pukeutuneen neidon olevankin mies, kääntyi aatelisherran hämmennyksensekainen katse tutkimaan Iriadoria.
Mitä?! pääsivät yllättyneet sanat toisen suusta, samalla hetkellä kun kivun tuottaminen nuoremman mieleen lakkasi muutamaksi sekunniksi, joka riitti punatukalle osien vaihtumiseen. Nopeasti mies nappasi kiinni tikaria pitelevästä kädestä ja vei sen reippaasti itseään kauemmas. Cúdis ei juurikaan käynyt pistämään vastaan, sillä tuo kamppaili lihasvoimassa Iriadoriakin alemmalla tasolla. Aatelisen rannetta käytiin vääntämään, jonka seurauksena tikari tuon kädestä oli helppo napata pois. Tuon jälkeen mies käytiin pyöräyttämään selälleen maahan. Polvi laskettiin rintakehän päälle ja tikari laskettiin vuorostaan Cúdisin kaulalle, joka hädissään yritti vielä tuottaa kipua nuorempansa mieleen ja saada selvää hullunkiiltoa silmissään olevaa ja tappamisen halua huokuvaa punatukkaa perääntymään itsestään. Mutta Iriador ei perääntynyt. Siristi korkeintaan silmiään, eikä antanut toisen enää alistaa itseään tuolla typerällä voimalla, jonka aatelinen sattui omistamaan. Jokin sisällä suorastaan huusi päästämään Cúdissin pois päiviltä niille sijoilleen, kun taas toinen kielsi tekemästä mitään typerää ja huomautti jatkuvasti toistamiseen Dariuksen läsnäolosta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 11:24

Aatelisherran reaktio yllättävään tietoon oli yhtä huvittava, mitä Darius oli osannut sen kuvitella. Kenraali virnuili ja virne sen kun kasvoi Iriadorin käydessä selättämään Cúdissin. Kenraali nousi ylös maasta, perääntyen sotilaista. Darius oli kuitenkin valmis puolustamaan itseään tahi menemään väliin, mikäli joku sotilaista päättäisi auttaa herraansa. Kukaan ei kuitenkaan käynyt puuttumaan Cúdissin ja naisen.. tai no, nyt ilmeisesti miehen kamppailuun, niinpä aatelisherra oli selätetty pian alta aikayksikön. Tikari oli nyt aatelisen kaulalla, mikä puolestaan lamautti Cúdissin miehet. He eivät halunneet työnantajansa kuolevan. Tosin, pikku hiljaa vartijoihin alkoi iskostua tieto siitä, että he olivat yhtä syvällä suossa mitä itse aatelisherra. Cúdissin auttaminen oli yhtä paha rikos, mitä itse petturuuden pääpiruna toimiminen!

Niinpä hetken tuijottamisen jälkeen, yksi vartijoista otti jalat alleen. Aseet heitettiin maahan ja mies lähti pinkomaan kaupungin kujille Sekunti, pari ja olivat muutkin lähteneet perään. Pakoon, oma henki oli nyt tärkeämpi kuin työnantajan juonessa pysyminen. Ja sitäkös Cúdis kirosi. Huusi suorastaan. Darius ei kuitenkaan lähtenyt vartijoiden perään. Nuo saataisiin jäljitettyä myöhemmin. Eivät he kuitenkaan kaupungista ehtisi poistua. Tikarit laitettiin pois, samalla kun kenraali käveli lähemmäs Iriadoria ja Cúdissia. Käsi laskettiin käväisemään Iriadorin olkapäällä, rauhoittelemassa nuorempaa. Samalla Darius kumartui Cúdissin puoleen, tarrasi tuota kauluksesta, vetäen sitten aatelisen ylös maasta, jahka Iriador oli tikarin tuon kaulalta ottanut.
Emmeköhän me lähde tapaamaan itse kuningasta hän varmaan haluaa tavata teidät enemmän kuin mielellään Kenraali totesi hymähtäen, samalla kun Cúdis oli kauniisti kuvailtuna kauhusta jäykkänä, kuin pystyyn paskannettu lapamato.

tule, mennään ennen kuin kukaan Cúdissin miehistä ehtii livahtamaan ulos kaupungista Darius totesi Iriadorille, lähtien sitten niskasta retuuttaen taluttamaan Cúdissia eteenpäin, kohti linnaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Huhti 2012, 12:12

Punatukan jäätävä katse tuijotti suoraa Cúdisin silmiin, käyden jo arvioimaan tuon sieluparan hengen arvoa. Vartijat karkasivat yksi kerrallaan vierestä, saaden aatelisherran raivoamaan ja karjumaan noiden perään. Tikari painettiin kuitenkin lähemmäs miehen kaulaa, mikä sai miehen hiljenemään taas alta aikayksikön ja katsomaan pelokkaan, mutta samalla hyvin vihaisen katseen sekoituksella Iriadoria, joka tuota vielä maassa piteli.
Samassa käsi laskeutui olkapäälle. Lämmin. Dariuksen käsikö? No kenenkäs muun. Kosketuksen myötä kostonhimo karkasi jonnekin ja hieman empien punatukka väisti syrjään Cúdisin yltä, antaen kenraalin hoitaa loput. Tuo nosti kauhusta jäykän miehen kauluksesta käsin ylös maasta ja kävi ääneen ilmoittamaan, että nyt lähdettäisiin tapaamaan itse kuningasta. Petturi oli saatu kiinni kaikesta tästä tohinasta huolimatta todisteineen päivineen, joten mikäpä sen palkitsevampaa enää olikaan, kuin saada Cúdis vastaamaan itse omista teoistaan. Kahta kertaa ei tarvinnut jälleen käskeä, kun Iriador lähti seuraamaan Dariuksen ja aatelin perässä, kohti kuninkaan linnaa.

Pitkän kävelemisen lomassa, oli punatukka poiminut jalkojaan puristavat korkokengät jälleen jaloistaan. Käveleminen oli mutkattomampaa ilman niitä.
Vaadin saada vaihtaa vaatteeni ja pestä naamani ensin, jos aiot minutkin viedä mukanasi kuninkaan kanssa samaan saliin, Iriador totesi komentajalleen hyvin vaativasti, kun linnan piha alkoi jo häämöttää uhkaavasti edessäpäin. Hänkö nolaisi itsensä astumalla hiukset sekaisena kuin metsänpeikolla, mekko päällä sekin yltä päältä maassa pyöriskelyn jäljiltä tomussa ja mudassa ja kasvoillaan meikki kuin parhaimmankin aatelisneidon naamalla itse kuninkaan eteen? Huono vitsi! Erittäin huono. Vapaaehtoisesti ei punapää ainakaan suostuisi mokomaan, jonka takia kenraali saisi kokea uudemman kiukunpuuskan ja vielä kovemman vastuksen, mikäli mieli jälleen alkaa inttämään nuoremmalleen vastaan.
Lupaan ettei kestä kauaa, Iriador totesi astetta nöyremmin ja toivoi, että Darius sallisi hänen poistua hetkeksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 12:38

Matka kävi kohden linnaa. Cúdis vastusteli yllättävän vähän. Joko tuo oli hyväksynyt kohtalonsa tai sitten tuolla oli vielä jotain mielessään Darius oli kuitenkin varovainen, mutta ei silti hidastanut askelta kohden linnaa. Mitä nopeammin he olivat perillä, sitä parempi. Matkalla Iriador ilmoitti, että halusi käydä pesemässä naamansa ja vaihtamassa vaatteensa, vielä ennen kuin kuninkaan eteen astelisi. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä pyyntö, joskin turhat viivytykset eivät olleet Dariuksen mieleen. Kenraali kuitenkin hymähti pienesti ja nyökkäsi, Iriadorin vielä todetessa nöyrästi, ettei moinen toimenpide kauaa kestäisi.
Äkkiä sitten Kenraali vastasi samalla, kun kaksikko saapui linnan porteille.
Iriadorille annettiin lupa poistua paikalta hetkeksi. Portinvartijoille selitettiin tilanne ja nuo iskivät Aatelisherran rautoihin ja ilmoittivat kuninkaan salin vartijoille, että pian saapuisi eliittikenraali petturin kanssa tapaamaan kuningasta.

Darius odotteli Iriadoria Cúdissin ja muutaman vartijan kanssa linnan ovilla, sisäpuolella. Siinä odotellessa lääkintämies kävi nyppimässä Dariuksen selästä suurimmat lasinsirpaleet. Haavat sidottiin nopeasti, väliaikaisesti ja kenraali saattoi nyt vielä hetken hypellä ympäriinsä ilman, että lasinsirpaleet lihassa sattuivat tahi että kenraali olisi vuotanut pitkin linnaa.
Nyt vain odoteltiin Iriadoria. Kunnia tästä tehtävästä kuului suurimmalta osin punapäälle, vaikka Kenraalin nimi siitä varmasti tultaisiin ennemminkin muistamaan. Valitettavasti. Mutta koska Dariuksella ei ollut tapana vohkia kunniaa yhteisistä teoista, halusi tuo Iriadorin mukaan kuninkaan eteen. Joskin, se oli riskialtis veto moneltakin kannalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Huhti 2012, 13:10

Myöntyvä vastaus. Iriador huokaisi helpotuksesta. Sen suhteen että saisi vaihtaa vaatteensa. Ei sen suhteen että joutuisi kuninkaan kanssa samaan tilaan, koska mies tiesi sillä olevan omat riskialttiit kohtansa. Mutta koska Darius oli tahtonut hänen tulevan mukaansa, ei punatukka siitä käynyt kieltäytymään.

Pienen kohteliaan kumarruksen jälkeen, poistui Iriador reipasta tahtia takaisin kohti sotilastupia. Kukaan ei ollut näkemässä resuisen prinsessan kotiin paluuta, joten eteishallin lävitse tiensä raivaaminen oli helppoa, kun ei tarvinnut kahlata katseitten seassa. Ripeät askeleet kävivät kohti valeasu varastoa, johon nuorukainen oli omat vaatteensa jättänyt siistiin pinoon pinkattuna. Ovi suljettiin huoneesee astuessa perässä. Takin korsettiosuus oli löystynyt riittävästi, jotta Iriador saattoi vain repäistä sen pois päältään. Kaikki paperit ja kirjeet sen välistä tippuivat sillä samaisella sekunnilla pitkin lattiaa mutta ne nyt voisi poimia takaisin ylös sitten, kun oikeat kuteet olivat jälleen yllä. Retkellä hieman kärsinyt mekko lennähti myös nopeasti pois päältä, ja Sinisen kuiskauksen tuttu univormu löysi jälleen tiensä Iriadorin ylle. Paperit kerättiin ylös sievään pinoon ja punatukka kiirehti sotilastuvan yhteydessä olevalle pienelle pesutuvalle. Naama pestiin puhtaaksi ja hiukset harjattiin siististi taakse. Lasinsirpaleista käden selkämyksessä tai muuallakaan ei välitetty ne ehtisi nyppiä irti sitten, kun aikaa olisi paremmin.

Iriador palasi juoksujalkaa takaisin linnalle, jossa Darius ja Cúdis vartijoiden kera häntä odottivat. Aatelisherra kävi imelästi virnuilemaan katsoessaan, kun itseään huiputtaneen Merilielin oikea punatukkainen persoona hölkkäsi pitkin linnan käytävää heitä kohden. Cúdis kävi hymähtämään ja käänsi jokseenkin nyrpeän katseensa toisaalle, samalla kun Iriador ilmoitti kenraalille saapumisestaan. Viimeinkin he olivat valmiita astumaan sisään kuninkaan saliin. Ovet avattiin, ja koko lauma astahti sisään suureen huoneeseen, jossa kuningas heitä jo itse odottikin...
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 15:35

Aran, Darius

Ei aikaakaan kun Iriador saapui paikalle, täysin omana itsenään. Cúdis oli varmasti montaa mieltä tästä tilanteesta, mutta mitään aatelisherra ei sanonut. Vain virneen tuo soi punapäälle, ennen kuin koko lössi astui sisään kuninkaan saliin..
Kuningasta oltiin informoitu etukäteen kenraalin saapumisesta ja tehtävän suorittamisesta. Niinpä Sali oli valmiiksi tyhjänä ylimääräisistä henkilöistä, kun Kuiskauksen kenraali ja sotilas toivat sisään petturin. Vartijat seurasivat tätä kolmikkoa perästä. Aran nousi ylös valtaistuimeltaan sillä samalla sekunnilla kun saattue pääsi lähemmäksi. Kuningas laskeutui korokkeen rappusia alas hymyillen pienesti. Siniverinen oli selvästikin ollut jo lopettanut päivän työnsä, eikä tuolla ollut yllään enää kovin virallisennäköisiä vaatteita. Vaikkakin, kuninkaan kehoa verhoava kaapu olikin korea ja ihan yhtä edustava, mitä vaatteet joita tuon päällä yleensä näki.
Darius, tiesin että sinä jos kuka selviytyisit tästä tehtävästä.. Mutta syynä lienee myös apurisi Kuningas aloitti kolmikon kohdatessa kuninkaan rappusten alapäässä. Vihreä katse kävi silmäpuolessa, mutta pysähtyi sitten Iriadoriin.
Käsi ojennettiin kohden punapäätä, viittoen tuota antamaan asiakirjat kuninkaalle. Kasvoja koristi se isällisen lempeä hymy, mikä kuninkaan kasvoilla yleensä oli. Yleensä myös tuon hymyn taakse kätkeytyi se pirullisen ilkeä todellisuus. Kun Iriador oli paperit Aranille antanut, kävi kuningas selaamaan niitä nopeasti lävitse.
Ennen kuin kuningas ehti kättään edes kunnolla nostaa, oli Darius ojentanut muistikirjan tuolle. Kenraali osasi tulkita ja olettaa tiettyjä asioita kuninkaaltaan. Hän myös tiesi sen, että nyt kannatti ajatella kaikkea muuta, paitsi Iriadorin takamusta. Kuningas vaikutti kuitenkin olevan enemmän kiinnostunut nyt Cúdissista ja tuon papereista.

Aatelisherrasta puheen ollen, tuo oli harvinaisen hiljaa tässä tilanteessa. Mies näytti alistuvan kohtaloonsa, joka nyt oli teloitus. Kapinointia ja petturuutta ei katsottu hyvällä.
Cúdis Olit liiankin ilmiselvä petturi.. ehkä seuraavassa elämässäsi osaat olla hieman fiksumpi, etkä vain lipevä Aran totesi, jonka jälkeen vartijoille annettiin käsky viedä sekä Aatelisherra että asiapaperit tyrmille tutkittavaksi.
Vartijat tekivät työtä käskettyään, jättäen nyt kuninkaan kolmisin kuiskauksen jäsenten kanssa.
Darius seisoi ryhdikkäästi, kylmän rauhallisesti kuninkaan edessä, sanomatta sanaakaan. Ajatuksensa hän todellakin piti täysin muissa aiheissa, kuin punapäässä. Kuningas katsoi vartijoiden perään, kunnes nuo olivat poistuneet salista kokonaan. Lempeä katse laskeutui takaisin kuiskauksen edustajiin.
Erinomaista työtä, teiltä molemmilta. Katson, että teidät palkitaan asianmukaisesti Aran kävi kertomaan hieroessaan käsiään pienesti yhteen.
Teidän korkeutenne on aina yhtä jalo Darius totesi kumartaen kuninkaalle pienesti.
Mutta nyt haluatte varmasti palata omiin oloihinne tekemään mitä ikinä teidänkaltaiset salarakkaat keskenään puuhastelevatkaan Kuningas pamautti ykskaks ilmoille lauseen, joka sai Dariuksen jähmettymään paikoilleen. Aran virnuili, samalla kun käsien hieronta loppui Luulitteko etten olisi jo tiennyt jonkin aikaa? Kenraalin ajatukset osaavat vaihdella niin vilkkaasti kokouksien aikana, jotka häntä eivät kiinnosta
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Huhti 2012, 16:36

Iriador seurasi sivusilmällä, kun kuningas kävi astelemaan heitä vastaan oman valtaistuimensa luota. Punatukan silmissä hallitsija oli aivan yhtä korea, kuin tuo yleensä aina olikin näyttäytyessään. Erotti itsensä selvästi muusta kansasta koreilla asusteillaan ja pelkällä sillä ylellisyydellä, joka tuon miehen yllä tuntui aina leijailevan. Kai se oli hyvin tyypillistä siniverisille. Tai niin Iriador ainakin luuli.
Kuningas kävi puhumaan, katsahtaen sanojensa jälkeen ensin kenraalia, sitten punapäätä. Lopulta käsi ojennettiin nuorempaa kohden, eikä Iriadorille tarvinnut ääneen sanoa mistä oli kyse. Nuori sotilas suoristi pienen nipun papereita ja kirjeitä käsissään ja ojensi sen sitten hieman kumartaen kuninkaalle, perääntyen tuon jälkeen samalle paikalleen hieman Dariuksen taakse. Punapää oli lievästi peloissaan, sillä hänelle ei koskaan oltu erikseen opetettu kuinka kuninkaallisia tulisi kohdella ja miten näitten edessä tulisi käyttäytyä. Nuorukainen koki siis tarpeekseen olla kenties liiankin kohtelias tavoiltaan ja pitää suunsa visusti supussa, ellei häneltä jotain erikseen käyty kysymään.

Lopulta Aran kävi tuomitsemaan Cúdisin teot. Ihan oikein tuolle, vaikkei Iriador vieläkään ollut saanut karistettua mielestään sitä, mitä aatelisherra hänen päälleen oli aikaisemmin tehnyt. Punatukka kantaisi tuolle kaunaa omaan hautaansa asti, eikä tahtoisi kokea sitä samaa tuskaa enää ikinä uudestaan. Ei Cúdisin tai kenenkään muun toimesta. Korsettikin jäi kakkoseksi psionistin kyvyille. Kohtaloonsa alistuva aateli käytiin kuitenkin lopulta saattamaan ulos salista ja nyt suureen huoneeseen jäivät vain kuningas, kenraali ja sotilas.

Iriador kävi kumartamaan siinä missä Dariuskin Aranin käydessä kehumaan tehdystä työstä ja lupaamaan asianmukaisen palkkion kaksikolle. Mutta kuullessaan siniverisen seuraavan lausahduksen, oli hyvä että punapää sai enää selkäänsä suoristettua kumarruksen jäljiltä takaisin. Kuningas siis tiesi hänen ja Dariuksen välisestä suhteesta, jota jo jonkinaikaa oltiin pidetty yllä enemmän ja vähemmän aktiivisesti?! Iriador tunsi kuinka kuumotus nousi samantien pitkin kasvoja ja pieni ahdistus alkoi kaivertamaan koloa jonnekin nuoren miehen sisälle. Darius vaikutti menneensä aivan yhtä lukkoon kuin nuorempansakin totuuden käydessä ilmi, mutta oliko tuo loppujen lopuksi niin ihmekään. Ilman että nuorempi sitä edes tajusi, alkoi Iriador vetäytyä alitajuisesti kenraalin selän taakse nyt paremmin piiloon, pois tuon kultakutrin silmien edestä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 17:27

Aran hymyili. Tuo hymy oli kaikkein karuin reaktio, mitä kuninkaalta saattoi juuri nyt odottaa. Ainakin Dariuksen mielestä. Tuo hymy ei kertonut oliko kuningas huvittunut tilanteesta vai aikoiko tuo avata pian suunsa ja passittaa kuiskauksen jäsenet teloitettavaksi saman tein. Vai oliko se kenties pervo hymy, jonka syytä Darius taas ei halunnut edes kuvitellakaan. Lopulta kuningas kävi naurahtamaan, samalla kun lähti kävelemään kohden Dariusta ja Iriadoria. Kuningas käveli kaksikon luokse ja laski toisen kätensä Dariuksen, toisen Iriadorin hartialle, kääntäen nuo ympäri ja lähti kävelemään kaksikon kanssa kohden salin ovia.
Isäni olisi varmasti antanut teille rangaistuksen jos toisenkin. Ensinnäkin esimies alainen suhteesta ja toiseksi samaa sukupuolta olevien suhteesta Aran puhui samalla kun käveli kaksikon kanssa. Darius pysyi harvinaisen hiljaa, vaikka tuolla olisi ollut ties mitä sanottavan ja puolusteltavana.
Mutta minä voin leikkiä, ettei mitään ole tapahtunutkaan Kuningas lisäsi, kun kolmikko ovelle saapui. Askel pysähtyi oven eteen, mutta ovea ei vielä avattu.
Vihreä, arvioiva katse kävi sekä kenraalissa, että tuon alaisessa.

Menkäähän nyt, ennen kuin joku vielä kuulee teistä Aran totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, hoputtaen kaksikkoa poistumaan paikalta.
Darius ei kuitenkaan tehnyt elettäkään poistuakseen paikalta. Sen sijaan kenraali katsoi erittäin kysyvästi kuninkaaseen. Mitä? Mitä juuri tapahtui?!
Ette siis kiellä sitä? Darius sai kysyttyä ehkä epäolennaisimman kysymyksen tähän väliin, mitä keksiä vain saattoi.
En. Tekee sinullekin vain hyvää löytää joku. Jos totta puhutaan, olit äärimmäisen ärsyttävä, ennen suhdettanne Kuningas kävi toteamaan tuttavallisesti, saaden Dariuksen rykäisemään pienesti Mutta jos jäätte kolmannelle taholle kiinni, minä en teitä suojele. Enkä myöskään aio olla käyttämättä tilaisuutta käyttää tätä tietoa teitä vastaan, jos minun on tarvis.
Tulihan se sieltä. Jotain taka-ajatuksia kuninkaalla täytyi olla. Sen ystävällisen lempeän hymyn taakse kätkeytyikin jälleen se ilkeä piru, joka ei säälinyt ketään tai mitään. Ajatteli vain omaa etuaan.
Ymmärrän Darius vastasi kumartaen pienesti kuninkaalle, ennen kuin työnsi Iriadorin matkaan. Punapäälle ei edes annettu mahdollisuutta kommentoida kuninkaan puheisiin.
Nopeasti ja sulavasti kaksikko poistuikin salista, jättäen kuninkaan omiin oloihinsa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Huhti 2012, 18:40

Kauaa ei punatukka Dariuksen takana pystynyt piilottelemaan, kun kuningas tuli kaappaamaan kaksikon käsiinsä. Kylmät väreet vierivät pitkin Iriadorin selkää, kun mies laski kätensä nuoremman harteille ja alkoi kertomaan, kuinka hänen isänsä olisi kaksikkoa rankaissut, jos tuolle olisivat menneet paljastumaan. Aran oli kuitenkin reilu - tai niin antoi ainakin vaikuttaa olevansa kun tuo kävi toteamaan, että voisi olla kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Todellako?!
Iriador uppoutui omiin ajatuksiinsa, eikä juurikaan kiinnittänyt huomiota Dariuksen ja Aranin käymään keskusteluun, kunnes pieni kupla hänen päästään käytiin poksauttamaan sillä kun kenraali alkoi tuuppia nuorukaista eteenpäin. Muutama kompuroiva askel otettiin eteenpäin, ennen kuin punapää pääsi omaa vauhtiaan kävelemään eteenpäin, rivakasti Dariusta seuraten.

Tehtävä oli suoritettu. Kaikki olivat iloisia. Paitsi tietenkin Cúdis, joka tällä hetkellä taisi tehdä oloaan mukavaksi tyrmien puolella. Mitä mahtoivatkaan juhlavieraat tuon typeryksen kartanolla miettiä, kun kukaan ei ollutkaan enää pitämässä vieraita aisoissa tai viihdyttämässä näitä paitsi tietenkin Cúdisin seuralainen. Liekö tuokaan tiesi millaisen lieron kanssa oli vehkeillyt, tai vaihtoehtoisesti oli vain samaa pataa miehensä kanssa. Yhtä kieroon kasvanut, vaikka kauniin naaman ja varren oli omannutkin Iriadorin mielestä.
Entä olivatko kaikki kunnossa? Kyllä, jälleen muutamia typeryksiä lukuunottamatta. Vai olivatko? Oikeastaan eivät. Aran oli onnistunut jättämään pienen kasvavan ahdistuksen nuoremman sisälle kuohuamaan, josta punatukka ei ollut lainkaan innoissaan. Lisäksi lasinsirpaleet siellä täällä lihassa alkoivat hiljalleen tuntua sietämättömiltä ja ne jos mitkä Iriador tahtoisi pois ennen levolle käymistä. Vaikka joutuisi itse mokomat nyppimään irti!

Linnan pihamaalle saavuttua katse kohosi vaivihkaa Dariukseen, laskeutui sitten takaisin maahan ja sitten taas nousi vanhempaan tällä kertaa paremmin. Kenraali taisikin ajatella Iriadoria enemmän kuin punapää oli kehdannut edes kuvitella. Tai näin ainakin kuninkaan aikaisemmista sanoista oli saattanut päätellä. Haukansilmän takiahan he nyt olivat paljastuneetkin! Mutta siitä punatukka ei tahtonut käydä enää huomauttamaan erikseen. Eikä oikein mistään muustakaan. Tuo oli yhä lukossa, eikä oikein tiennyt mitä tästä kaikesta ajattelisi. Suu raottui hieman, mutta painui sitten kiinni, kun punatukka piti parempana pysyä hiljaa sen sijaan että laukoisi suustaan jotain typerää.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 19:09

Kaksikon matka kävi käytäviä pitkin ulos linnasta. Darius ei hidastanut vauhtiaan edes ulos päästyään, Kenraali halusi vain mahdollisimman nopeasti pois kuninkaan luota. Darius ei koskaan ollut tuntenut minkäänlaista lähempää suhdetta kuninkaaseen, vaikka olikin tuolle sukua. Nyt Darius toivoi, ettei olisi millään tapaa sukua kuninkaalle. Ei asuisi edes samassa kuningaskunnassa tuon kanssa. Siinäpä hyvä idea! Darius kaappaisi Iriadorin kainaloon ja lähtisi Cryptistä seuraavalla kauppalaivalla!
Tuskin.
Pihalle päästyään Darius uskalsi sentään hengittää. Kenraali oli selvästikin huolissaan jostain. Kaksikko suuntasi kohden sotilastupaa, kunnes Kenraali uskalsi viimein vilkaista punatukkaan. Darius ei tainnut olla ainoa joka oli huolissaan ja panikoi tästä tilanteesta.
Olemme lirissä Kenraali totesi lopulta kävellessään eteenpäin pahemmassa kuin arvaatkaan.

Sotilastuvan ovilla Kenraali viimein pysähtyi ja vilkaisi kunnolla Iriadoriin. Vasta nyt haukansilmä tajusi, ettei punapään haavoja ollut hoidettu. Juhlapukeinen mies hymähti.
Tule, sinun pitää päästä ensiapuun Kenraali hymähti, lähtien johdattamaan Dariusta sotilastuvan sijaan sairastuvalle.
Sairastuvalla Kenraali saattoi Iriadorin ensiapuun hoitajille, jotka tulivat heti kyselemään kuinka saattaisivat auttaa. Iriadorin haavojen hoitaminen otettiinkin heti ensimmäiseksi tehtäväksi. Myös Darius päätti hoidattaa selkänsä haavat paremmin, niin ettei niistä mitään harmia myöhemmin koituisi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron