You're gonna wear it and you're gonna like it! || Crim


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Huhti 13, 2012 1:16

Iriador kuunteli tarkkaavaisena ja pisti mieleen, mitä kenraali hänen odotti etsivän. Todisteita. Millaisia tahansa, kunhan miehen suunnitelmista päästäisiin kartalle. Ja todisteita Darius saisi, mikäli Iriador sellaisia vain tulisi löytämään.
Selvä sitten, vaikken uskokaan sen helppoa olevan. Jos mies tietää olevansa epäilty, on hän varmasti myös kätkenyt petturuutensa hyvin, punatukka tuumi ja alkoi jo listaamaan päässään asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota työhuoneeseen päästyä. Lipastot, niin avonaiset kuin lukitut, kirjahyllyt, paperipinot aivan kaikki tulisi koluta läpi jälkiä jättämättä ja samalla pitää silmällä mahdollisia johtolankoja, jotka todisteiden luokse voisivat johdattaa.

Punatukka seurasi katseellaan, kun haukansilmä asteli hänen eteensä mietteliään oloisena, kunnes ilmoitti alaisensa saavan itse keksiä itselleen valenimen tehtävää varten. Iriador ei kelvannut, se oli selvä. Ensinnäkin, se oli miehen nimi, toisena, joku joka olisi erityisen yllättävää saattaisi punapään nimestään tuntea. Olisi tietenkin myös mahdollista, että joku tunnistaisi punapään erikoisesta ulkonäöstään huolimatta, jolloin valenimetkään eivät auttaisi. Toivottavasti niin ei kuitenkaan pääsisi käymään.
En ole sen parempi nimien kanssa kuin sinäkään, Iriador sanoi hetken ilmassa kestäneen hiljaisuuden jälkeen. Käsi painui vasten leukaa, kun nuorukainen yritti ankarasti pohtia itselleen sopivaa peitenimeä.
Meriliel, punapää lopulta totesi ja suoristi selkänsä, Toisen siskoni nimi. Kelvatkoot tähän hätään, nuorempi selvensi vielä, vaikkei uskonutkaan sen kiinnostavan Dariusta.

Iriador vilkaisi huoneen ikkunasta ulos. Hämärä alkoi värjätä taivasta, mikä puolestaan kieli, että heidän tulisi lähteä piakoin kohti juhlapaikkaa.
Olemmeko paikalla tyylikkäästi etuajassa vai muodikkaasti myöhässä?, punatukka varmisteli.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Huhti 13, 2012 12:56

Kun tehtävänanto oli kerrottu, ei Iriadorille enää lisäkysymyksiä noussut päähän. Hyvä, tämän takia Darius olikin punapään mielellään ottamassa tehtäviin mukaan: Iriador oli fiksu, oma-aloitteinen ja osasi tarpeen tullen improvisoida tehtävien lomasta. Ei jäänyt odottamaan jokaiseen toimintaan erillistä käskyä, vaan meni tilanteen mukaan omaksi edukseen, mutta samalla myös kuiskauksen eduksi.
Mitä nimeen tuli, ei Iriadorkaan kovin luovalla päällä ollut. Molemmat miehet olivat varmasti kuulleet kauniita nimiä elämänsä aikana, niin tavalliselta kansalta kuin aatelisiltakin, mutta mitään ei juuri nyt mieleen tullut. Toisaalta, ehkei kannattanut ottaa jotain kuulemaansa nimeä, sikäli mikäli nimen oikea omistaja sattuisi olemaan samoissa juhlissa
No, lopulta Iriador päätyi käyttämään siskonsa nimeä. Hyvä. Helppo muistaa ainakin Iriadorin ja jos joku alkoi epäillä merilielin syntyperää ja henkilöllisyyttä, voisi vain kuitata tämän neidon olevan kuiskauksen jäsenen sisko. Helppoa.

Iriadorin käydessä kyselemään heidän aikataulustaan, Darius hymähti pienesti.
Ei ole minun tapaista myöhästyä mistään. Joten olemme paikalla juuri silloin, kun pitäisikin Joten jottei meille tule kiire, niin lähdemme liikkeelle nyt Kenraali kävi toteamaan, ottaen muutaman askeleen kauemmaksi Iriadorista.
Mies ei kuitenkaan astellut suoraan ovelle, vaan pysähtyi, ojentaen käsivarttaan kohden Iriadoria.. joka nyt sai liikkua nimellä Meriliel.
Tulehan Meriliel. Meillä on tehtävä suoritettavana
Virne nousi kenraalin kasvoille. Iriadorilta ei kuitenkaan enää hyväksytty minkäänlaista kiukuttelua, vaan tuo saisi nyt alkaa eläytymään rooliinsa. Heti kun Iriador oli paikkansa löytänyt daamina kenraalin viereltä, oli aika poistua sotilastuvalta. Kaksikon tie veikin läpi käytävien, aulan ja eteishallin, jossa he herättivät pientä hämmennystä. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt tunnistavan Iriadoria mieheksi.. Lukuun ottamatta muutamaa kuiskauksen jäsentä, jotka tunnistivat uusimman jäsenen pärstäkertoimen perusteella jo mistä vain. Oli naamalla meikkiä tai ei. Mitään kukaan ei kuitenkaan rääkynyt, virnuili korkeintaan itsekseen Iriadorin nähdessään. Kaikki tiesivät, että toisinaan kuiskauksen tehtävänannot osasivat olla.. omalaatuisia.

Pihalla heitä odotti vaunut, joilla kaksikko matkasi kaupungin halki kartanolle. Kartanolle, jossa juhlat pidettiin. Koko vaunumatkan ajan Darius pysyi hiljaisena, nyppien ja hiplaillen mietteliäänä leukaansa, johon parta oli alkanut kasvamaan. Terapeuttista.. pitäisi kasvattaa pidempi parta.
Viimein he saapuivat perille. Darius astui ensimmäisenä alas kärryiltä, auttaen sitten herrasmiehenä naisen alas, tarjoten jälleen käsivarttaan tuolle. Matka vei kohden kartanon ovia. Darius ojensi ovivahdille kutsun, jonka jälkeen sinisen kuiskauksen johtaja sekä tämän seuralainen saivat astua sisään.
Käytävän päässä avautui juhlasali, jossa oli jo jonkin verran porukkaa. Musiikki soi ja aateliset vaihtoivat kuulumisia toistensa kanssa, enemmän tai vähemmän hillitysti.
Juhlasali oli lämpimänkeväisesti valaistu ja sisustettu. Näiden kutsujen ideana olikin tavata vanhoja tuttuja kevään merkeissä. Ja tietenkin näyttää muille aatelisille uutta kartanoa kaupungissa ja omaa varallisuuttaan. Minkäs muunkaan takia aateliset kutsuja toisilleen järjesti? Darius ei koksaan ollut lähtenyt moiseen kestikilpailuun. Sen kyllä kaikki tiesivätkin. Mutta syytä eivät. Monet arvailivat, että kenraali oli niin varakas, ettei tuon yksinkertaisesti tarvinnut järjestää kestejä kertoakseen, kuinka rikas oli. Ehkä niin, todellisuudessa Darius oli vain niin antisosiaalinen, ettei todellakaan halunnut toimia illanistujaisten isäntänä.
Aatelisherra Cúdis viihdytti vieraitaan minkä kerkesi. Huomatessaan eliittikenraalin ja tämän seuralaisen saapuneen, käveli liimalettinen aatelisherra tervehtimään uusia vieraitaan. Cúdissin koko olemus oli jotenkin.. kiero. Mies oli laihan oloinen, käytökseltään sulava ja jopa nuoleskeleva. Kaunopuheinen mies osasi pitää arvovieraat tyytyväisenä. Koreasti pukeutunut aatelinen asteli nyt lähemmäksi Winderin suvun edustajaa ja tuon vielä tuntematonta daamia.
Kenraali Winder. Kuinka mukavaa, että saavuitte. Ehdimme jo pelätä, ettette paikalle tulisi Cúdis aloitti keskustelun päästyään tarpeeksi lähelle. Cúdissin myötä oli myös tarjoilija päättänyt lähestyä uusia vieraita, tullen nyt tarjottimella tarjoamaan juomia sekä Dariukselle että Iriadorille.
Teitä näkee mielellään, mutta vielä enemmän mielellään sitä näkee teidät seuralaisen kanssa kuka onkaan tämä hurmaava neito, jonka olet itsellesi löytänyt illaksi? Cúdis jatkoi selvää nuoleskeluaan. Darius oli vähällä nauraa. Mies kuitenkin hillitsi itsensä, samalla kun otti tarjottimelta vastaan punaviini lasin. Pokka piti pitää. Ja Dariuksella, jos jollakulla, pokka yleensä pitikin.
Kiitos ystävällisistä sanoista, Cúdis. Tämä harvinainen ruusu on nimeltään Meriliel. Aatelissuvusta, joka meren takaa on muuttanut tänne. Meriliel, tässä on herra Cúdis Pethron Kenraali esitteli seuralaisensa isännälle ja isännän seuralaiselle, antaen nyt näiden kahden vaihtaa sanoja, mikäli halusivat
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Huhti 13, 2012 2:30

Iriador oli osannut odottaa Dariukselta vastaukselta jotain samantyylistä, mitä haukansilmä oli ilmoittanutkin. Tuo oli paikalla silloin kun piti ei liian aikaisin tai myöhässä, vaan täsmällisesti siellä missä pitikin milloin piti. Niin kenraalin tyylistä. Mustatukka ilmoitti myös heidän lähtevän matkaan kohti juhlia nyt samointein, ettei turhaa kiirettä tulisi. Tuon väistyessä ja kutsuessa punapäätä ensimmäisen kerran peitenimellään, oli Iriador vähällä sivuuttaa kokonaan miehen puheet, mutta pienen hätkähdyksen myötä nousi ylös sijoiltaan, suoristi mekon päällään ja tarttui sitten Dariuksen käsivarteen, kuten naiset nyt yleensä tekivät.
Darius daaminsa kanssa asteli läpi sotilastuvan, keräten katseita ja virnuiluja peräänsä. Osa kuiskauksen jäsenistä kävi tunnistamaan uusimman jäsenen pärstävärkin jopa meikkikerroksen alta, mutta eivät nuokaan sitä ääneen käyneet mainitsemaan. Iriador, tai tuolla hetkellä oikeammin Meriliel, tuijotti vain eteensä, antamatta yhdenkään katseen häiritä roolisuoritustaan silti punapää toivoi mielessään, että olisi voinut juosta läpi sotilastuvan eteishallin tai vetää vaihtoehtoisesti pussin päähänsä.

Matka vaunuilla meni joutuisaan. Iriador oli liian keskittynyt yhä käymään läpi listaa päässään, mistä tonkimisensa voisi aloittaa, ettei saattanut kiinnittää koko matkan aikana huomiota Dariukseen. Minkään ei sopinut mennä pieleen, muuten nuorukainen saisi kuulla kunniansa päivän päätteeksi hyvä jos ei kuninkaalta itseltään, niin ainakin haukansilmältä.
Vaunut saapuivat perille. Kenraali avitti herrasmiesmäisesti daaminsa ulos vaunuista, jonka jälkeen Iriador kietoutui jälleen miehen käsivarteen kiinni. Ovivahdille todistettiin kyseessä olevan kutsuttu vieras, ja lopultakin kartanon ovet avautuivat kaksikolle.
Sali oli suuri niin kai sen kuuluikin olla, kun ylellisestä aatelisherrasta, joka varoillaan mahtaili, oli kyse. Väkeä oli paljon, joten tuskin olisi ongelma tai mikään livahtaa väenpaljouden sekaan ja etsiä työhuone käsiin, kun sen aika koitti. Tuskin Cúdis nyt sentään niin tarkkasilmäinen olisi, että huomaisi yhden vieraistaan puuttuvan samalla hetkellä, kun Iriador pienet katoamistemppunsa tekisi.

Pian tuo kovin lipevänoloinen herra astelikin Dariuksen luokse, ilmoittaen omasta puolestaan kuinka iloinen yllätys oli nähdä kenraalin saapuneen juhliin. Sillä välin kun mustatukka ja Cúdis vaihtoivat sanojaan, poimi Iriador paikalle saapuneelta tarjoilijalta lasillisen viiniä itselleen välttääkseen typerän hymyn nousemista kasvoilleen, kun aatelisherra antoi itsensä mennä retkuun ja luulla punapäätä naiseksi. Varsinainen typerys, tai sitten tuo vain antoi piruuttaan ymmärtää niin.
Dariuksen esitellessä daaminsa, niiasi punatukka Cúdisille ja otti vastaan tuon harvinaisen kuvottavan käsisuudelman.
Sangen hauska tutustua teihin, Meriliel. Toivottavasti viihdytte juhlissani - olkaa kuin kotonanne, Cúdis sanoi lipevän hymynsä takaa ja päästi viimein irti Iriadorin kädestä. Punatukka nyökkäsi pienesti päällään kohteliaaksi eleeksi ensin Cúdisille, ja sitten tuon seuralaiselle, joka nyökkäsi neidolle takaisin vaikuttaakseen itsekin kohteliaalta muiden silmissä. Suutaan punatukka ei viitsinyt avata ja rikkoa jo lähes täydelliseltä vaikuttavaa valeasuaan sillä, ettei hänen äänensä vakuuttaisikaan aatelisherraa. Ehkä oli vain parempikin, että Darius hoiti puhumisen, sillä tuo osasi varmasti käsitellä aatelisia sata kertaa paremmin kuin Iriador.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Huhti 13, 2012 8:10

Cúdis tervehti Merilieliä herrasmiesmäisesti ja sangen lipevästi. Jos kyseessä olisi ollut Dariuksen oikea heila, oikea nainen, olisi aatelisherra varmasti saanut kuulla turhan imartelevantuttavallisesta lähestymistavastaan. Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut, vaan katsoi sivusta hymyillen.
Kun Kenraalin seuralainenkin oli toivotettu tervetulleeksi, kävi aatelisherra Cúdis ja tuon seuralainen poistumaan pahoittelujen kera. Pahoitteluja vähäteltiin ja todettiin, etteivät Winder ja hänen seuralaisensa varmasti olleet ainoat vieraat täällä. Joskin Darius taisi olla ainoa sotasankari joka paikalle oltiin kutsuttu. Olihan Iriadorkin, mutta tällä hetkellä paikalla ei ollut Iriador, vaan Meriliel.
Hetken rauha. Darius vilkaisi Iriadoriin.
Tule, saat hetken vielä vetää tätä roolia, ennen kuin saat kadota nuuskimaan paikkoja Kävi käsky telepaattisesti Iriadorille, samalla kun Darius lähti johdattamaan daamiaan kohden tuttuja aatelisherroja ja heidän seuralaisiaan.

Jälleen kerran Seuralaiset esiteltiin toisilleen jonka jälkeen miehet lähtivät vaihtamaan kuulumisia, naiset omiaan. Kukaan neitokaisista ei varsinaisesti uskaltanut tehdä lähempää tuttavuutta uuteen naiseen, Merilieliin, mutta ei tuota myöskään jätetty keskustelusta pois. Tuo sai sanoa mielipiteensä mekon väreistä ja siitä, kuka oli taitavin räätäli, mikäli mieli.
Darius taas vaihtoi kuulumisia aatelisten kanssa. Enemmän tai vähemmän tuttuja, suurin osa persoonia, joista Darius itse ei välittänyt.
Etsi nyt sopiva väli kadota paikalta.. luonnollisesti ja sulavasti Jälleen kerran telepaattisesti annettu käsky kävi Iriadorille keskustelujen lomasta, Dariuksen pitäen huolen siitä, ettei hänen seuralaisensa poistumista ihmeteltäisi liikaa.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Huhti 13, 2012 10:13

Telepaattinen viesti vastaanotettiin korvien välissä, johon Iriador lähetti myöntyvän vastauksensa kenraalille. Roolin vetäminen tosin tulisi vaatimaan häneltä äänensä käyttämistä mitä oletettavimmin joten hiljaa röhien alkoi nuorempi selvittää kurkkuaan, jotta saattaisi puhua edes hitusen korkeammalta kuin tavallisesti. Dariuksen käsipuolessa kiinni astellen seurasi nuorempi toisen perässä, tiiraillen vaivihkaa jatkuvasti ympärilleen pysyäkseen kartalla, mistä suunnasta hän saattaisi isännän työhuonetta lähteä etsimään. Molemmilla puolilla salia oli käytävä, joista punatukka tulisi valitsemaan lopulta sen lähimmän sillä oletuksella, että molemmat niistä johdattaisivat loppujen lopuksi samaan paikkaan.
Pienessä yhtenäisessä seurueessa ei kauaa pysytty esittäytymisten jälkeen, kun tuo hajosi kahtia. Miehet kokoontuivat omaan pieneen rinkiinsä siinä missä naisetkin. Iriadorista tuntui oudolta jättää Darius ja askeltaa hamekansan mukana toisaalle, mutta mitäpä punapää ei roolinsa eteen olisi tehnyt.

Yksikään naisista ei juurikaan oma-aloitteisesti lähtenyt tiedustelemaan aluksi Merilieliltä mitään, kunnes neito itse antoi ymmärtää olevansa helposti lähestyttävissä. Vaikkeivät aiheet, joista neidot tuntuivat keskenään keskustelevan, olleetkaan Iriadorille itselleen ennestään tuttuja, onnistui tuo kuitenkin puhumaan niistä luontevasti ja välillä ohjaillen keskustelua toisaalle aiheen käydessä liian hankalaksi. Ääninäyttelykin luonnistui, sillä nuorukaisen ei tarvinnut kuin iskeä ripaus naisellista sävyä ääneensä. Matala, mutta silti niin naisekas ääni upposi muihin seuralaisiin täysin, eikä kukaan vahingossakaan olisi saattanut epäillä yhden joukosta olevankin todellisuudessa mies.
Jutustelu jatkui, kunnes kenraali kävi välittämään uuden telepaattisen viestin alaiselleen. Nyt olisi siis aika pujahtaa tiehensä, mutta miten ihmeessä Iriador sen tekisi, kun naiset hänen ympärillään olivat käyneet yhä puheliaammalle tuulelle ja kyselivät jatkuvana virtana uudelta tulijalta mitä sylki suuhun sitten ikinä toikaan?! Punatukan onneksi, paikalle saapui pieni joukkio aatelisherroja, jotka heti paikalle tullessaan onnistuivat livuttamaan itsensä heille jo ennestään tuttujen seurapiirineitojen puheisiin mukaan. Iriador käytti tilanteen hyödyksi samalla sekunnilla kukaan ei osannut kiinnittää suurempaa huomiota tuntemattomaan, joten suoraa taka-alalle vetäytyminen oli yllättävänkin helppoa. Peräti liian.

Joukkiosta erkaannuttiin, ja Iriador sujahti nopeasti muun väentungoksen sekaan, pitäen jatkuvasti silmällä ettei vahingossakaan pääsisi törmäämään itse Cúdisiin. Kun väki alkoi vähentyä, lopulta jääden kokonaan taakse, varmisti punatukka nopeasti ettei kukaan häneen juuri sillä hetkellä katsonut. Viinilasi jätettiin lähimmälle alustalle, punatukan askellus kävi vielä hieman lisää syrjempään ja mies muuttui lopulta näkymättömäksi, lähtien suunnistamaan huoneen seinämyksiä pitkin käytävälle, joka toivottavasti johdattaisi hänet Cúdisin työhuoneelle.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Huhti 13, 2012 10:58

Tylsää. Se oli ainoa sana ja ajatus, mitä Dariuksen päässä pyöri aatelisherrojen puheita kuunnellessa. Kenraali kuitenkin esitti välittävänsä kuulla siitä, kuinka joku aatelisista oli kuukausi sitten saanut kutsun itse kuninkaan juhliin juhliin, joihin kutakuinkin kaikki aateliset olivat saaneet kutsun. Kiinnosti. Kiinnosti niin kamalasti.
Vaikka Darius seurasikin herrasmiesten keskustelua enemmän tai vähemmän kiinnostuneena, seurasi tuo silti sivusilmällä Iriadoria. Tai no, Merilieliä. Vakoojalla näytti menevän hyvin, eikä kukaan alkanut epäilemään syyttä suotta nuorukaisen suoritusta. Varmasti moni kävi ihmettelemään, kuka tämä uusi neitokainen oli ja mistä kenraali moisen oli löytänyt. Ja mikä ihme tuossa neitokaisessa niin erikoista oli, että kenraali hänestä kiinnostui? Kukaan ei kuitenkaan näitä kysymyksiä ääneen esittänyt, vaan moiset arvuuttelut jätettiin täysin omaan arvoonsa. Ehkä kysymyksiä voisi esittää kenraalille myöhäisillasta, kun jokainen oli asteen tai toisen maistissa.

Kun Iriador lähti liikkeelle, piti Darius huolen siitä, ettei kukaan alkanut ihmettelemään neidon poistumista. Aluksi kukaan ei edes kiinnittänyt huomiota Iriadorin poistumiseen, muutama kysymys esitettiin, mutta selitys löydettiin melko helposti: Ehkä hän meni puuteroimaan nenäänsä? Naiset, ota noistakin nyt selvää.
Niinpä kukaan ei kiinnittänyt huomiota Iriadorin katoamiseen. Tehtävä suoritettu. Nyt piti vain kiinnittää kaikkien huomio muualle, mikäli joku saattoi kysellä Dariuksen seuralaisen perään
Kenraali saattoi vain toivoa, että Iriador selviytyisi tehtävistään kunnialla.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 14, 2012 12:06

Heti alkumetreillä Iriador poimi korkokengät jalastaan käsiinsä, ettei päästäisi turhia ääniä näkymättömänä ollessaan ilman kenkiä oli myös huomattavasti mukavempi kävellä, sillä vastoin kuin saappaat, ne painoivat ja puristivat ilkeästi tottumattoman jalkoja joka puolelta. Askeleet veivät nuorukaista pitkin käytävää, joka kaartui välillä niin vasemmalle kuin oikeallekin. Lukuisia ovia ohitettiin, mutta yksikään niistä ei näyttänyt oikealta, minkä takia Iriador ei edes vaivautunut tarkistamaan mitä ne takanaan pitivät. Työhuone sijaitsi tavallisesti jossain muualla, kuin pääkäytävällä ja sen lähellä ei oletettavasti ollut muita huoneita parhaan mahdollisen rauhan säilyttämiseksi.

Aikansa kierreltyään, punatukka löysi harhautuvalta käytävältä yksinäisen oven, joka tietenkin oli lukossa. Koska ovi vaikutti riittävän epäilyttävältä, olisi Iriadorin syytä tarkastaa mitä sen toisella puolella olisi. Punatukka varmisti, ettei kukaan olisi näkemässä ja muuttui sitten takaisin näkyväksi säästelläkseen energiaansa. Hiusten seasta käytiin repimään ohut pinni, joka taivuteltiin sopivaksi, jotta sillä lukko voitaisiin auki vääntää. Aikansa touhuttuaan, lukko naksahti auki ja punapää raotti varovaisena ovea, jonka takaa paljastui hämärä huone. Ei kuitenkaan niin hämärä, etteikö nuorukainen mitään olisi saattanut nähdä. Ovi jätettiin raolleen taakse ja Iriador astui peremmälle huoneeseen, luoden katsauksen vieressään olevalle seinustalle. Käsi nostettiin lopulta sitä vasten ja lähdettiin liu'uttamaan seinää pitkin. Kosketuksen perusteella koko seinusta piti sisällään kirjoja kyseessä siis taisi olla alkeellinen kirjasto, josta tässä tapauksessa tuskin olisi mitään iloa.
Iriador oli juuri aikomaisillaan kääntyä takaisin ovea kohti, kun sen takaa kantautuikin lähestyviä askelia ja puhetta. Mekossaan sipsuttaen punatukka piiloutui lähimmän hyllyn taakse, jääden tarkkailemaan pimeän turvin, kun joku avasi huoneen oven nyt kokonaan ja astui sisälle huoneeseen. Vakooja ei voinut pelkästä valoa vasten luodusta tummasta silhuetista saada selvää kuka kyseessä oli, mutta äänen perusteella ainakin saattoi päätellä kulkijoitten olevan miehiä. Kun lopulta käytiin toteamaan, että ovi oli vain vahingossa jäänyt auki, eikä syytä sen kummempaan tutkimiseen ollut, poistuivat henkilöt huoneen ovelta, sulkien sen perässään. Turhautunut huokaus karkasi Iriadorin huulilta. Ovi pitäisi tiirikoida uudestaan auki...

Aikansa jälleen kulutettua hiuspinnin kanssa oven lukkoa räpläten, avautui lukko lopulta naksahtaen. Punapää astahti ulos huoneesta käytävälle, ja sulki huoneen oven perässään. Koska reitti vaikutti selvältä, asteli Iriador varmana sivukäytävältä itse pääkäytävälle, vain saadakseen huomata kahden vartijan astelevan itseään vastaan. Yllättynyt ilme valtasi Iriadorin kasvot, kun kaksikko kävi ripeämmin lähestymään näinkin kauas muusta väestä eksynyttä juhlavierasta.
Taidatte olla eksynyt, arvon lady, toinen miehistä kävi toteamaan kohteliaasti maltilliseen äänensävyyn, samalla kun toinen miehistä tuijotti kovin epäilevästi punapäätä, Antakaa niin saatamme teidät takaisin, vartija kävi vielä toteamaan, osoittaen sitten kädellään kohti suuntaa, josta saliin takaisin pääsisi. Mies lähti kulkemaan edeltä, olettaen naisen ja toverinsa seuraavan perässä.
Se olisi kovin kilttiä, Iriador kävi toteamaan tavallisella äänellään hämmennystä aiheuttaakseen, iskien itseään vielä kasvotusten olevan vartijan tajun kankaalle. Tuo kuukahti lattialle tajuttomana. Toinen vartijoista ehti juuri kääntyä ympäri, kunnes koki saman kohtalon. Tajuttomia, molemmat, ja tuossa tilassa he tulisivat pysymään kauan. Punatukka ryhtyi raahaamaan kaksikkoa läheiseen komeroon piiloon, eihän nuita keskelle käytävääkään voinut jättää. Toivottavasti kahden miehen puuttuminen ei aiheuttaisi ylimääräistä ihmetystä itse salin puolella...
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 14, 2012 3:20

Jokainen minuutti tuntui ikuisuudelta. Sivusilmällä Darius yritti väen keskeltä löytää tehtävistään palaavaa Iriadoria, mutta korkeahaltiaa ei kuitenkaan näkynyt missään. Kauanko tuo edes oli ollut poissa? Vartin? Tunnin? Minuutin? Darius oli menettänyt ajantajuntansa. Vähemmästäkin, mutta vaikkei aikaa osannut tältä seisomalta arvioida, pysyi kenraali silti viileän rauhallisena. Moni tässä tilanteessa olisi varmasti näyttänyt enemmän tai vähemmän selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Darius oli kuitenkin tottunut peitetehtäviin ja näyttelemiseen, joten haukansilmällä ei ollut mitään vaikeuksia vetää rooliaan. Se miehessä olikin pelottavaa, koskaan ei voinut olla valehteliko tuo vai kertoiko totuuden. Ainoastaan kenraalin ajatuksia lukemalla saattoi saada selville silmäpuolen todelliset aikeet.

Pientä levottomuutta saattoi havaita juhlien henkilökunnan seassa. Varsinkin vartijoiden, joita ei kuitenkaan ylenpalttisesti tässä tilassa ollut. Vain muutama, mutta selvästi heiltä oli jotain hukassa. Ajatukset lähtivät mylläämään kenraalin päässä, tuon lähtiessä miettimään kaikkia mahdollisia syitä, miksi vartijat nyt noin levottomilta vaikuttivat.
Arvata kuitenkin saattoi, että se liittyi jotenkin Iriadoriin. Darius ei enää kestänyt paikallaan seisoskelua. Niinpä Kenraali pahoitteli tuttavilleen poistumista ja lähti sitten kävelemään sivummalle. Nopea katsaus saliin ja sen vartija tilanteeseen. Kolme paikalla ollutta vartijaa oli kadonnut jonnekin. Pahus. Dariuksella ei ollut hajuakaan mihin he olivat menneet ja missä päin Iriador liikkui. Kenraali oli aikeissa pujahtaa pois juhlasalista, hiippailemaan kartanon käytäville, kun itse Cúdis päätti lyöttäytyä kenraalin seuraan, kyselemään mitä ihmeellisempiä kysymyksiä.
Haukansilmästä alkoi tuntua, että Cúdis oli selvillä jutun juonesta. Tuo selvästi epäili jotain. Mutta tiesikö tuo epäillä oikeaa asiaa? Darius ei voinut muuta kuin vetää viattoman vieraan rooliaan ja jutella juhlien isännälle ystävällisesti. Kummankin puheesta alkoi kuitenkin keskustelun edetessä heijastua epäilyksiä, vihjailuja ja piiloivaa. Cúdis osoittautuikin vaarallisemmaksi vastustajaksi, mitä Darius oli osannut odottaa..

Iriador, missä olet? Mitä teit? Vartijat ovat levottomia! Lähti matkaan telepaattinen viesti korkeahaltialle. Se, menikö viesti perille asti, oli täysin eri asia.. Darius saattoi vain toivoa, että Iriador kuuli hänelle suunnatun viestin, vaikkei kaksikolla ollutkaan näköyhteyttä saatikka hajua siitä, missä toinen oli.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 14, 2012 5:03

Kun vartijat oltiin saatu komeroon, sulki Iriador huoneen oven perässään. Kaivelemalla kaksikon taskuja tuo oli onnistunut löytämään pienen avainnipun, josta toivonmukaan löytyisi yksi myös avain työhuoneen oveen jahka se ensimmäisenä edes löytyisi.
Tällä kertaa ennen liikkeelle lähtöään, muuttui punatukka jälleen näkymättömäksi välttääkseen sen, mikä oli jo kerran päässyt käymään. Ei hän kaikkia vartijoita voisi tajuttomaksi lyödä ilman, että se todellakin aiheuttaisi muissa paikkaa vahtaamaan palkatuissa ihmetystä puhumattakaan Cúdisissa, joka enemmän tai vähemmän oli jatkuvasti perillä siitä, mitä kartanossaan tapahtui, vaikkei välttämättä kyseistä ulospäin näyttäisikään. Avainnippua puristettiin tiukasti nyrkkiin, samalla kun hiirenhiljaiset askeleet lähtivät viemään nuorukaista jälleen pitkin käytävää.

Tovin kuluttua saavuttiin jälleen itse pääkäytävästä haarautuvalla käytävälle. Jälleen yksi ovi, ja koska se vaikutti riittävän tarpeelliselta avata, ryhtyi punatukka sovittelemaan avaimia sen lukkoon. Lukko naksahti auki ja nuorukainen astui jälleen sisään pimeään huoneeseen tällä kertaa sulkien ovenkin perässään. Näkymättömyydestä luovuttiin jälleen, sillä sitä ei ollut tarpeellista pitää yllä tällä hetkellä.
Hetkeen Iriador ei erottanut mitään edestään, kunnes silmät alkoivat hiljalleen tottua pimeään ja erottaa tummia objekteja sieltä täältä, kokoajan yhä selkeämmin. Asiaa helpotti myös lievästi ikkunasta, verhojen takaa kajastava himmeä valo, jonka lähteestä Iriadorilla ei ollut aavistustakaan, muttei mies pistänyt pahakseenkaan vastaavaa. Huone oli kaikinpuolin siisti, hyvin järjestelmällinen ja kaikki sen harvat huonekalut sijaitsivat seinien vierellä. Iriador käveli yhden seinustan luona seisovalle hyvin pitkälle pöydälle, alkaen sitten hapuilla käsiinsä kaikkea mahdollista mitä se pinnallaan piti. Lukuisia papereita, avattuja kirjeitä, sulkakyniä, kirjoja ihan kaikkea, kuitenkin siisteissä nipuissa, joita Iriador ei käynyt sotkemaan. Hyvässä lykyssä, kyseinen huone saattaisi olla hänen etsimänsä, joka taas tarkoitti sitä, että huone olisi käytävä läpi lattiasta kattoon, kuitenkaan jättämättä minkäänlaisia jälkiä.

Samassa hiljainen viesti kaikui Iriadorin päähän, joka sai miehen värähtämään paikoillaan ehtien jo pelätä jonkun astuneen huoneeseen sisään hänen huomaamattaan. Päässä kaikuva ääni kuitenkin kuului Dariukselle. Vaikkei Iriador tiennytkään missä toinen oli, tai edes nähnyt tuota, oli ääni hänen päässään siitä huolimatta hyvin selkeä.
Oli pakko lyödä muutama vartija pois pelistä ja se taidettiin huomata nopeammin kuin kuvittelin, punatukka yritti telepaattisesti ilmoittaa kenraalille, kuitenkin jääden epävarmaksi siitä saiko viestinsä lähetettyä läheskään niin pitkälle kuin Darius oli tehnyt. Tiedosta lievän paniikin muodostuessa, kaappasi punatukka pöydältä ensimmäisen pinon käsiinsä ja kiirehti ikkunalle valoisampaan selaamaan niitä läpi. Ei mitään. Eikä myöskään seuraava pino pitänyt mitään sisällään, kunnes vuoroonsa tulivat pöydälle huolimattomasti jätetyt kirjeet, jotka paljastivat enemmän kuin punapään olisi edes tarvinnut tietää. Samalla niistä selvisi ilmeisesti piilotettujen asiakirjojen sijainti jotka olikin helppoa löytää vain hieman kirjahyllyä kaluamalla ja työpöydän lukittuja lokerikkoja läpi käymällä. Huonoja piiloja, joihin hiemankin kokeneempi vakooja tai varas osasi kiinnittää huomiota ilman vihjeitäkin.

Lopulta Iriadorilla oli käsissään muutamia rullalle käärimiään asiakirjoja, kirjeistä ne tärkeimmiksi kokemansa, joissa suurimmassa osassa oli vielä sinetin palasiakin jäljellä, sekä pieni muistikirja, jota aatelisherra ilmeisesti oli käyttänyt pitääkseen omaa petollista toimintaansa ylhäällä. Todisteet sullottiin muistikirjaa myöten ylikireän korsetin väliin, josta niitä ei tarkkasilmäisinkään saattaisi erottaa ulkonäköä tarkastellessaan.
Kaksi askelta oven suuntaan, kunnes jokin naksahti. Se oli lukko, jonka jälkeen ovi aukesi lähes pamahtaen selälleen ja kolme miestä astahti huoneeseen sisään.
Tiedämme että olet täällä, joten näyttäydy!, yksi karjaisi, jonka jälkeen viittilöi kahdelle muulle miehelle että kävisivät huoneen läpi. Itse herra jäi seisomaan oven eteen mahdollisimman leveästi, tukkien näin ainoan uloskäynnin huoneesta, josta punapää ei ollut lainkaan innoissaan.
Ei sekuntiakaan liian myöhään punatukka ehti muuttaa itsensä näkymättömäksi ja livahtaa huoneen hämärämmälle puolelle. Miten ihmeessä nuo olivat hänet keksineet?! Hetken mietittyään Iriadorilla välähti ja mies iski kätensä vasten kasvojaan. Korkokengät! Totta kai hän oli unohtanut ne oven toiselle puolelle siinä kaikessa tohinassa, kun oven lukkoa oli räplännyt.
Löysin ne! Mutta tuli pieni mutka matkaan. Epäileekö Cúdis? Saatko vielä pidettyä hänen huomionsa muualla?, Iriador yritti jälleen telepaattisesti viestiä kenraalin kanssa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 14, 2012 6:01

Darius sai kuin saikin vastauksen Iriadorilta. Veisti oli kuitenkin hiljainen ja kenraali sai keskittää kaiken huomiokykynsä siihen, jotta sai poimittua jokaisen sanan. Iriador oli jo kolkannut muutaman vartijan. Ei hyvä. Cúdis selvästi huomasi kenraalin hetkellisen keskittymisen johonkin, mikä ei ollut konkreettisesti esillä. Aatelisherra alkoi epäillä yhä suuremmin ja suuremmin. Darius puolestaan alkoi epäillä, että Cúdis oli tiennyt jo alusta asti. Aatelinen ei vaikuttanut tyhmältä roistolta. Ei laisinkaan. Tuo vaikutti laskelmoivalta. Persoonalta, joka tiesi ketä piti varoa ja kenen kanssa saattoi leikitellä.
Darius kuitenkin palasi juttelemaan Cúdissille pian viestin saamisen jälkeen. Mitään Darius ei vastannut alaiselleen, toivoen ettei tuo jäänytkään odottamaan vastausta. Pian Cúdis teki jotain, mitä Darius ei osannut odottaa. Aatelisherra halusi näyttää Kenraalille kartanoaan. Kahden kesken Kenraalin hälytyskellot alkoivat soida sillä samalla sekunnilla.

Darius ei kuitenkaan voinut mitään muuta, kuin hyväksyä tarjouksen hymyillen. Niinpä Cúdis lähti johdattamaan Dariusta pois salista, muutaman vartijan seuraten kaksikkoa perästä. Koko asetelma oli ahdistava ja kenraali oli selvästi jännittynyt, valmiina kaikkeen. Haukansilmää oli vaikea yllättää, mutta ei tuo silti tulevaan nähnyt. Mitä tahansa saattoi tapahtua, kenraali saattoi vain arvailla seuraavien minuuttien tapahtumia.
Heidän kävellessään Cúdis esitteli paikkoja kertoen joka taulun tahi veistoksen kohdalla kuinka harvinainen se olikaan, kuka sen oli tehnyt ja paljonko sen hankkiminen kokoelmaan oli maksanut. Dariusta kiinnosti jälleen niin paljon. Kenraali kuitenkin esitti kuuntelevansa mielenkiinnolla aatelisen puheita, vaikka todellisuudessa kenraali odotti kuulevansa Iriadorista jotain. Pian hän kuulikin. Mutkia matkassa. Epäilikö Cúdis? Epäili. Huomio muualle? Muualle mistä? Cúdis tässä naruista veteli tällä hetkellä.
Haukansilmä oli vastaamassa Iriadorille, jonka viesti tuntui tulevan turhankin läheltä. Ennen kuin Darius ehti aloittaa, olivat he saapuneet käytävälle, jonka luona oli auki oleva ovi Oven edessä seisoi yksi vartija, samalla kun kaksi muuta näytti häärivän sisällä.. miksi? Tai no.. tarvitsiko sitä edes kysyä.

Darius säilytti kuitenkin tyynenrauhallisen, asiallisen asenteensa kun he lähestyivät huonetta, jota tutkittiin. Kylmä hiki kyllä kävi nousemaan niskaan, mutta minkäänlaista jännitystä ei voinut kenraalista päällepäin nähdä Ennen kuin Darius iskettiin päin seinää.
Takana tulleista vartijoista toinen otti nopeampia askeleita ilmeisesti aatelisherran käskystä ja kävi kovakouraisesti paiskaamaan kenraalin vasten käytävän seinää, juuri kun he saapuivat tutkinnan alaisena olevan huoneen ovelle. Heti perään sai kenraali tuntea iskun vatsaansa, jonka seurauksena ilmat pihisivät ulos pienen tuskanpuuskahduksen saattelemana. Kipu käski vetäytymään kasaan, mutta vartija painoi käsivarrellaan kenraalia vasten seinää niin, ettei tuo saanut yläkroppaansa irti kiviseinästä. Kiinni pitelevä vartija nosti toisessa kädessään olevan tikarin haukansilmän kaulalle.
Vaikka Dariuksen kädet olivat vapaana, ei tuo käynyt liikahtamaankaan. Kädet saivat roikkua täysin vapaana miehen sivuilla. Kun oli teräase kaulalla, ei sitä halunnut turhaan käydä riehumaan Katse kuitenkin hakeutui Cúdissiin, joka virnuili itsekseen tilanteelle. Toinen vartija, joka oli Cúdissia ja Dariusta seurannut paikalle, pujahti myös huoneeseen auttamaan muita tutkimaan sitä läpi.
Missä mahtaa olla seuralaisenne, Winder? Ette kai hukanneet Merilieliänne?

Darius ei vastannut. Sen sijaan kenraali tuijotti Cúdissia hiljaa. Aatelinen hymähti, käyden sitten itse astelemaan sisään työhuoneeseensa. Huoneeseen sytytettiin muutama kynttilä, joka auttoi huoneessa liikkumista niin vartijoiden kuin Iriadorinkin osalta
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 14, 2012 7:14

Pimeässä huoneessa piilotteleminen oli helppoa. Helppoa aina siihen asti, kunnes yksi vartijoista tuli pyörimään turhankin lähelle punatukan nurkkausta. Iriador vetäytyi vasten seinää, yrittäen hiippailla hiljaa lähemmäs huoneen ovea ja sen edessä seisovaa vartijaa. Hän oli pulassa. Pahemmassa kuin oli osannut edes toivoa. Ja mitä Darius sanoisi hänelle? Edellyttäen että he pääsisivät elossa tiehensä tietenkin saarna ei tulisi kuitenkaan olemaan siitä hyvästä päästä, vaikka Iriador Cúdisin petturuuden todistavat paperille raaputetut sananparret olikin löytänyt. Tosin, niistä ei olisi mitään hyötyä, jos se liimalettinen kieroon kasvanut kelmi onnistuisi saamaan punapään kiinni ja kaivaisi varastetut paperinpalaset vaikka itse Winderin daamin hameen alta.
Työpöydän luona hääräävä mies selvästi laskelmoi mitä kaikkea pöydältä oli kadonnut, ja pisti merkille kulmiaan kurtistaen kuinka paperipinot olivat liikkuneet oikeilta paikoiltaan niin säälittäviä määriä, että se sai Iriadorin jopa epäilemään noiden piirtäneen mieleensä kartan siitä missä jokainen tavara huoneessa oli sijainnut. Sairasta ajan haaskausta, mutta siitäkin huolimatta kovin ovelaa.

Pian huoneen ulkopuoleltakin alkoi kuulua askelia. Lisääkö vartijoita? Eikö kolme muka ollut jo riittävästi? Askeleet vaihtuivat nopeasti kuitenkin jonkinkaltaisen kamppailun ääniksi, ja joku iskettiin pienen tohinan jälkeen seinään. Darius? Ei, ei se voinut olla. Miksi kenraali muka alaisensa perään olisi lähtenyt? Arvailut kuitenkin todistettiin vääriksi, kun Iriador saattoi tunnistaa aatelisherra Cúdisin äänen oven toiselta puolen tiedustelevan minne Winder oli seuralaisensa kadottanut. Tämä oli paha. Erittäin paha. Ilmeisesti miehen epäilyt olivat kasvaneet riittäviin määriin, että tuo oli keksinyt verukkeen saadakseen itsensä ja Dariuksen pois salista muun väen joukosta.
Huoneeseen oli sytytetty muutama kynttilä, astunut hetki sitten jälleen uusi vartija ja pian tuon perässä saapui myös itse Cúdis. Huoneessa alkoi olla liikaa väkeä, jotta Iriador olisi saattanut liikkua vapaasti enää edes seiniä vasten. Uloskäynti oli edelleen tukittu, eikä punatukka saattaisi pitää enää näkymättömyyttään yllä kovin kauaa. Magian käyttö söi niin mieltä kuin voimia, eikä Iriador mikään mestaritaikuri ollut, jotta olisi saattanut yhtään pidempään temppuilla taidon kanssa, joka pahimmassa tapauksessa hänet saattaisi kuukauttaa keskenkaiken.

Oli miten oli, jotain oli tehtävä. Yksin punatukka ei saattaisi kaikkia lyödä, siihen hän tarvitsisi Dariuksen apua. Mutta ilmeisesti jokin pidätteli kenraalia yhä käytävällä. Vartijako? Iriador ei voinut kuin ottaa asiasta selvää. Samalla kun kaksi vartijaa takasi, ettei työpöytänsä ääressä suututetulta vaikuttava, pöydän lokeroita paukutteleva aateli saisi yllättävää hyökkäystä niskaansa, hiippaili Iriador lähemmäs ovella seisovaa vartijaa, aikeinaan ryömiä tuon jalkojen välistä päästäkseen ulos huoneesta. Oliko tämä sitten hyvä idea? Ei, mutta sitä kannatti kokeilla. Koska mies ei tuntunut välittävän lainkaan ryhdikkäästä tavasta seistä, pääsi Iriador hivuttamaan itsensä helposti toisen jalkojen välistä, välillä joutuen pysähtymään, kun toinen oli mekon helman päälle astunut, mutta sitten taas siirtänyt koipensa toisaalle. Punapää kapusi varovaisesti pystyyn, katsahtaen sitten pienen etäisyyden päässä olevaa vartijaa ja Dariusta. Toisella näytti olevan tikari kädessään, pakotettuna haukansilmän kaulalle - mikä selittikin, miksei kenraali ollut mitään tehnyt.

Oven pielessä makaavat korkokengät iskettiin takaisin jalkaan ihan vain muodon vuoksi ja ne katosivat näkyvistä Iriadorin koskettaessa niitä. Askellus lähti kohti kenraalia ja tuota pitelevää miestä. Korkojen ei annettu kopista lattiaan vasten paljasta lattiaa, jottei ylimääräistä huomiota herätettäisi taaskaan. Sopivalle etäisyydelle päästyään, tarttui punatukka vartijan tikaria pitelevään käteen ja veti sen miehen selkää vasten. Punapää nappasi teräaseen itselleen hämmennetyn vartijan kädestä helposti, jonka jälkeen karskimpi mies tönäistiin kompuroimaan kauemmas Dariuksen luota. Näky oli hulvaton ja selvästi kummastutti myös käytävän suuntaan kääntyneen ovea yhä vartioivan miehen silmiä.
En odottanutkaan näkeväni teitä täällä, Winder, Iriador, tai oikeammin jälleen roolinsa täydellisesti käyntiin pistänyt Meriliel, tuumasi viekkaasti, naisekkaalla äänenpainolla ja muuttui näkyväksi silmäpuolen edessä.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 14, 2012 7:57

Cúdissin kiroamisesta päätellen Iriador oli löytänyt etsimänsä. Darius pälyili huoneen suuntaan, näkemättä kuitenkaan mitä itse huoneessa tapahtui. Äänistä päätellen Iriador ei kuitenkaan ollut siellä tai jos oli, ei tuo ollut näkyvillä. Tarkka katse kävi rekisteröimään korkokenkien äkillisen katoamisen.. Iriador oli paikalla. Näin nopean johtopäätelmän tuloksena. Näkymättömänä, kuten saattoi olettaa. Silmäpuolen katse kääntyi häntä pitelevään vartijaan, joka kävi jopa kavahtamaan pienesti jäätävän rauhallista katsetta, jonka kenraali tuolle soi. Kauaa ei kaksikon välillä katsekontakti kestänyt, kun Iriador kävi käymään vartijan kimppuun. Tuon ilme oli näkemisen arvoinen, vartija ei tiennyt mikä häneen iski! Miehen kompuroimassa kauemmas kävi Darius irrottautumaan seinästä, katsellen kompuroivan sotilaan perään. Katse kuitenkin tavoitti Iriadorin tai no, Merilielin tuon luopuessa näkymättömyysilluusiostaan.

Darius virnisti. Virne kuitenkin katosi nopeasti ovella olleen vartijan huomauttaessa huonetta koluaville kohteiden olevan käytävällä. Alta aikayksikön olivat vartijat sekä Cúdis tulleet ulos huoneesta, nähden nyt sekä Dariuksen että tämän seuralaisen. Cúdis näytti olevan yllättävän helpottuneen näköinen, kun vakoojat eivät vielä pakoon olleet pötkineet.
Erittäin hieno suoritus mutta eiköhän tämä leikki lopu tähän mikäli neiti nyt ojentaisi tärkeät asiapaperini takaisin, niin sitten mietimme mitä teille teemme.. Cúdis kävi toteamaan ojentaen toisen kätensä kohden Iriadoria.
Ja mitähän herra Pethron ajatteli tehdä? Tappaa meidät? Ja kukaan ei ihmettelisi, mihin eliitti ja tämän seuralainen katosivat sinun järjestämien tanssiaisten jälkeen? Darius kävi kysymään, koettaen välttää väkivaltaa. He olivat alakynnessä, ilman kunnon aseita.. lisäksi Iriadorin asuste varmasti rajoitti tuon liikkuvuutta jonkin verran.
En minä nyt niin typerä ole, että teidät tappaisin Cúdis kävi tuiskaisemaan, samalla kun muutaman vartija juoksi nurkan takaa Dariuksen ja Iriadorin taakse. Pakoon ei päässyt.. Paitsi ikkunasta.. Ikkunasta, joka oli Cúdissin ja vartijoiden takana Ehkä voisimme hypnotisoida teidät.. pistää lähtemään juhlista normaalisti, jonka jälkeen kuljettaisimme teidät orjaleirille. Sopiva paikka moisille työn ja auktoriteetin orjille.
Ikkuna Siitä pääsemme ulos. Valmiina raivaamaan tietä sinne? Darius kävi kysymään telepaattisesti Iriadorilta Cúdissin puhuessa, juuri ennen kuin ensimmäinen vartija kävi hyökkäämään kohti kaksikkoa
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 14, 2012 8:41

Punatukka virnisti esimiehelleen takaisin. Myhäilyä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun katse kääntyi tarkkailemaan huoneesta, nyt käytävälle saapuneita vartijoita ja Cúdissia. Aatelisherra onnitteli hienosta suorituksesta, muttei kuitenkaan ollut selvästikään valmis luopumaan Iriadorin kaappaamista asiakirjoista. Nuori neiti Meriliel nosti kätensä puuskaan ja katsahti toista kulmaansa kohottaen tätä liimalettiä, kun tuo ojensi nöyränä kättään punapään suuntaan. Hänhän ei papereista suosiolla luopuisi!
Iriador oli jo vähällä avata suunsa, kun Darius sitten kerkesi ensimmäisenä, eikä nuorempi tuota keskeytääkään viitsinyt. Kenraali pyrki selvästi välttämään mahdollisen väkivallan käytön ja yhteenoton ja kuinkapa muutenkaan. Vartijoilla oli miekat ja mitä heillä oli? Dariuksella tikarinsa ja Iriadorilla hiusneulansa mukaan luettuna hetki sitten ryöstämänsä tikari haukansilmää pidelleeltä mieheltä. Aseittensa puolesta he olivat alakynnessä, mutta entä taitojensa?

Cúdis kävi kuitenkin ilmoittamaan, ettei hänen aikeenaan ollut tappaa kaksikkoa, mutta ehdotti sitten hypnotisointia, joka tietyllä asteella alkoi kiehtoa Iriadoria. Punatukka ei kuitenkaan tahtonut kokeilla, millaista jälkeä moinen tekniikka saisi aikaan. Erityisestikään, kun kyseessä oli petturi, joka ilmeisesti tuntui olevan valmis tekemään mitä vain paitsi tappamaan saadakseen tahtomansa asiakirjat takaisin. Kenraalin telepaattiset sanat kantautuivat jälleen alaisensa päähän kesken Cúdissin pitkäveteisie puheen. Viesti oli selkeämpi, kuin aikaisemmin vastaanotettu. Seisoihan Darius nyt hänen vieressään, eikä jossain toisella puolella kartanoa.
Myös edestäpäin suoritettu ensimmäinen hyökkäys pistettiin merkille kaiken muun tohinan ohessa. Punapää otti askeleen eteenpäin ja repäisi molemmat pitkäpiikkiset hiusneulat päästään, päästäen nyt pitkät punaiset hiuksensa laskeutumaan pitkin selkäänsä. Esiin vedetyn, ja nuorukaista kohden isketyn miekan terä otettiin vastaan hiusneulalla. Iskun voiman luoma tärähdys ei tuntunut mukavalta kädessä, mutta oli silti mukavampi, kuin että terä olisi punapään kättä itseään leikannut. Miekka lukittiin kätevästi kahden hiusneulan väliin, jonka jälkeen sitä ei saattanutkaan vetäistä näin lähietäisyydellä pienestä sievästä lukosta pois. Nyt oli neidon vuoro hyökätä. Hyökkäys aloitettiin astumalla voimalla korkokengällä pitkin miehen saapasta ilmeestä päätellen, se ei tuntunut vastapuolesta lainkaan mukavalta - ja viimeisteltiin sitten potkulla tuon sukukalleuksille, joka sai vartijan valittaen vääntymään kohden maata.
Sinun jälkeesi, Iriador totesi telepaattisesti kumppanilleen, samalla kun perääntyi takaisin kenraalin vierelle ja tarjosi ylimääräistä tikariaan tuolle. Punatukka ei sitä enää tarvinnut. Nämä hiusneulat olivat osoittaneet olevansa erittäin käteviä aseita taistelukentällä, mikäli vain kestivät ehkä nuorukaisen pitäisi hommata sellaiset varalle pahoja päiviä varten!
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 14, 2012 9:15

Iriador kävi torjumaan ensimmäisen hyökkäyksen, erittäin tehokkaasti ja taitavasti. Huomioiden sen, ettei tämä asu ollut ehkä punapään vakioasustetta. Ehkä. Cúdis totta kai suuttui, kun hänen vartijaansa tuolla tavoin mukiloitiin ja pian loputkin miehistä saivat käskyn käydä hyökkäämään kaksikon kimppuun. Kumpaakaan ei kuitenkaan saanut tappaa. Haavoittaa vain, mutta ei näkyvästi, fataalisti. Helpommin siis sanottu kuin tehty. Darius otti vastaan Iriadorilta ylimääräisen tikarin, samalla kun vetäisi oman esiin saappaastaan. Sitten kaksikko saikin pistää hanttiin näille vartijoille, jotka eivät loppujen lopuksi kovin hankalia vastuksia olleet.
Darius lähti johdattamaan taistelua kohden ikkunaa. Yhteistyötä tehtiin Iriadorin kanssa, molemmat katsoivat toistensa selustan ja pitivät huolen siitä, ettei kukaan päässyt yllättämään takaapäin. Iskuja otettiin tietenkin vastaankin. Joskin, perille saatetut iskut kaksikkoa kohtaa olivat lähinnä lyöntejä tai potkuja. Jostain syystä vartijat tuntuivat olevan hellempiä Iriadoria kohtaan tai no, Merilieliä.
Kaksikko pääsi ikkunan kohdalle. Darius ei aikonut tätä myllyä pitää yllä yhtään enempää. Niinpä tuo kietaisi käsivartensa Iridaroin vyötärölle ja yksinkertaisesti hyppäsi ikkunasta ulos niin, että otti itse selällään vastaan rikkoutuvan lasin ja istun maahan.

Isku maahan oli kuitenkin kovempi mitä Darius oli uskonut. He nimittäin eivät tippuneet maahan, kartanon viereen, vaan alemman tason muurille. Muurille, johon oli kahden metrin tiputus ikkunasta. Yksikerroksinen kartano sijaitsi aivan kaupungin reunalla, toisiksi ylimmällä tasolla.. tätä Darius ei osannut ottaa huomioon ikkunasta hyppäämistä suunniteltaessa.
Muuri oli ohut tältä kohdalta. Oli onni onnettomuudessa, että kaksikko oli tippunut juuri sille. Nimittäin toisella puolella muuria oli seinä, aivan kiinni muurissa. Toisella puolella taas oli monen kymmenen metrin pudotus alas, kaupungin alempiin tasoihin. Sinne kukaan ei halunnut tipahtaa. Näköalasta ei kuitenkaan voinut valittaa. Kaupunki avautui alhaalla ja alimman tason muurin jälkeen, avautui itse Laurina arot. Tuuli kävi kovana näissä korkeuksissa, pihalla.
Darius kävi kiroamaan iskua selkäänsä. Muutama lasinsirpale oli käynyt iskeytymään miehen selkään, hankaloittaen näin liikkumista. Kenraali päästi alaisensa irti varovasti, varmistaen että tuo myös pysyi muurilla, eikä horjahtanut heti ensitöikseen alas kuolemaansa. Haukansilmä puolestaan nousi varovasti istumaan ja siitä seisomaan. Katse kohosi ikkunaan, josta kuului käskyhuudot hypätä perään. Tuuli riepotteli niin hiuksia kuin vaatteitakin.
Äkkiä, siihen suuntaan varovasti Kenraali komensi alaistaan lähtemään liikkeelle pitkin muuria, kohden turvallisempia paikkoja. Tähän ei kannattanut jäädä odottamaan.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 14, 2012 10:07

Kenraalin sanattoman käskyn myötä, lähti kaksikko raivaamaan tietänsä läpi vartijoiden, kohti huoneen perällä häämöttävää ikkunaa. Kamppailu ei ollut vaikeaa, sillä useimmat miekkojen lähestymiset olivat lähinnä harhautuksiksi tarkoitettuja, ja näin helposti torjuttavissa, kun taas niitä seuranneet potkut ja nyrkkien humautukset niitäkin ikävempiä. Punatukan kohdalla tosin iskut olivat naurettavan löysiä ja lähinnä yrityksiä saada neidosta jonkinlainen ote, jotta tuo saataisiin taltutettua paikalleen. Kukapa nyt hienoa ladya olisi nyrkillä vasten kasvoja mäjäyttänyt! Elleivät sitten olisi tienneet mekkoon olleenkin sonnustautuneen aivan tavanomaisen miehen, yhden Dariuksen alaisista.
Ikkuna lähestyi askel askeleelta, ollen lopultakin riittävän lähellä, jotta siitä olisi ulos saattanut loikata. Varoittamatta kävi kenraali tarttumaan punapäätä vyötäisiltä ja loikkasi tapahtumasta yllättynyt Iriador mukanaan lasin lävitse ulos. Punatukka sai toisella kädellä suojata kasvojaan, ettei saanut pahempia osumia rikkoutuvasta lasista itseensä.

Tipahtaminen tuntui yllättävän pitkältä ja laskeutuminen jokseenkin kovalta. Iriador rohkeni avata silmänsä ja siirtää kätensä pois kasvojensa tieltä. Kämmenselkää koristivat pienet sirpaleet, jotka siihen olivat lasin läpi räsähdettyä tarttuneet ja kasvojen sivuille oli viiltynyt muutamia haavoja, joista oli jo ehtinyt tihkua hukkaan tuota kallista, punaista elämäneliksiiriä. Nämä eivät suinkaan olleet ainoat jäljet, mitä Darius oli teollaan saanut aikaiseksi, mutta ne lukuisat naarmut eivät tämän punapään menoa tulisi hidastamaan.
Kaksikko oli päätynyt jonkinlaiselle muurille, josta tippuminen alas ei selvästikään ollut kannattava teko. Darius päästi lopulta irti Iriadorista ja antoi nuorempansa kavuta pystyyn. Korkeuksissa puhkuva tuuli tarttui samantien mekon helmaan, joka sai punatukan horjahtamaan hieman. Helmasta kuitenkin tartuttiin kiinni toisella kädellä ja näin estettiin, ettei tuuli tarttuisi siihen enää kuin laivan purjeeseen konsanaan ja puhaltaisi punapäätä alas muurin laidalta.

Kahdesti ei tarvinnut käskeä, kun Iriador lähti nopeasti askeltamaan pois päin rikkinäisestä ikkunasta, jonka luota Cúdisin käskyhuudot loikata perään kantautuivat, ja joukko empiviä sotilaita katsoi alas. Kukaan ei tuntunut olevan vapaaehtoinen enää hyppäämään kaksikon perään, kun ikkunan takaiset olosuhteet oltiin paljastettu, kunnes yksi vanhemmista vartijoista päätti näyttää mallia, ja lähti laskeutumaan muurin kaitaleelle ja jäi siitä käsin ohjaamaan nuorempiaan laskeutumaan perässään ja komentamaan kuiskauksen jäsenten perään.
Muuri ei osoittanut merkkejä siitä, että aikoisi antaa yhtään enempää jalansijaa kenellekään sen päällä kulkeville, vaan pysyi koko pituudeltaan yhtä kapeana. Iriador oli liian keskittynyt korkokengillään kävelemiseen, ettei saattanut nostaa katsettaan tästä kivirakennelmasta, kunnes katse harhautui korsetin alta muurille tipahtaneeseen muistikirjaan. Ilmeisesti lasinpalaset, tai vaihtoehtoisesti kamppailun tohina, olivat saaneet korsetin nauhat löystymään riittävästi, jotta sen alle piilotetut hieman suuremmat tavarat alkoivat tipahdella.
Muistikirja! Ilman sitä meillä ei ole riittäviä todisteita Cúdisia vastaan, Iriador viestitti telepaattisesti esimiehelleen ja selitti samalla nopeasti mitä oli käynyt. Punapää ei saattanut enää kääntyä ympäri hakemaan kirjaa takaisin, sillä se oli liian riskialtista niin putoamisen kuin perässä tulevien Cúdisin miehien kannalta. Saattoi vain toivoa, että Darius tajuaisi nostaa pienen nidoksen mukaansa sen ohi kulkiessaan.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö