Sivu 4/4

ViestiLähetetty: 15 Huhti 2012, 19:38
Kirjoittaja Crimson
Iriador värähti jälleen pudotessaan Dariuksen sanojen myötä takaisin maanpinnalle. He olivat lirissä. Totta tosiaan. Ja kuten kenraali sen muotoilikin, pahassa sellaisessa. Iriador ei pitänyt lainkaan sanojen merkityksestä. Sen näki jo pelkästään nuoremman ilmeestä ja miksei myös siitäkin, ettei tuo vieläkään saanut suutansa auki kaiken tämän jälkeen. Sotilastuvan ovilla Iriador ehti jo melkein toivoa pääsevänsä rauhoittumaan aloillensa, kun kenraali päättikin yllättäen keksiä vielä viedä hänet sairastuvalle haavojaan hoidattamaan. Kyllä punatukka itse haavansa olisi voinut hoitaa, mutta tehtiin nyt sitten tämän kerran niin kuin herra kenraali tahtoi, kun vastaankaan ei voitu väittää lukkoon menemisen johdosta.
Tuvalla näkyvät lasinsirpaleet poistettiin, haavat puhdistettiin ja tuon jälkeen yhä verta tihkuttavat suuremmat vammat käytiin sitomaan. Iriador ehti selvittää päässään yhä olevat letit auki sillä välin, kun hoitajat pistivät Dariuksen selässä olevaa haavaa kuntoon. Tuokion kuluttua he pääsivät lähtemään sairastuvalta, muistutettuina siitä, että haavoja tulisi seurata, etteivät ne päässeet enää pahemmaksi menemään ajan kuluessa.

Kun askellukset lähtivät viemään nyt uudemman kerran kohti sotilastupaa, sai Iriador viimein suunsa auki, Mitä tarkoitit sillä, että olemme lirissä?, punatukka lähti kysymään Dariukselta, kuitenkaan katsomatta tuohon. Katse pysyi tiukasti maassa, omissa varpaissa ja niitten eteenpäin mukana potkimissa kivissä. Koko aiheesta puhuminen tuntui punatukasta nyt jotenkin ahdistavalta. Kielletyltä. Ja hankalalta. Vaikka keskustelun toisena osapuolena olikin Darius, eikä esimerkiksi nyt vaikkapa viimeksi aiheen esille ottanut kultakutri Aran.

ViestiLähetetty: 15 Huhti 2012, 20:00
Kirjoittaja Aksutar
Haavoja tulisi seurata.. Ei kai? Luulivatko hoitajat, etteivät tantereella olleet sotilaat tietäneet, mitä haavoille pahimmassa tapauksessa saattaisi käydä? Ilmeisesti luulivat. No, pätekööt omalla alallaan, Darius piti suunsa kiinni eikä päästänyt valloilleen sovinistista puolta itsestään.
Kun haavat oli hoidettu, pääsi kaksikko viimein suuntaamaan kohden sotilastupaa. Matka vaikutti etenevän täydessä hiljaisuudessa, kunnes Iriador avasi suunsa. Kenraali vilkaisi nuorempaansa mitäänsanomaton ilme kasvoillaan.
sitä, että saatamme minä hetkenä hyvänsä löytää itsemme joko tyrmästä tai mestauslavalta Darius totesi kylmän karusti Tai no, minä saatan sinä olet turvassa.
Totta kai Darius oli miettinyt kiinnijäämisen riskiä jo kauan. Hän oli myös keksinyt keinon, millä puhua Iriador pois pälkähästä ja ottaa kaikki syyt omalle niskalle. Toisen rakastaminen kun tuntui olevan rangaistava teko. Tosin, syy tämä rakkauden kieltämiseen tuskin oli sama sukupuoli, vaan sotaoikeudessa enemmän painoarvoa oli esimies-alainen suhteella. Siitä varmasti tultaisiin rankaisemaan, mikäli kiinni jäi.

Kaksikko astui sisään sotilastuvan ovista. Tuvalla oli jo hiljaista, vain muutama satunnainen sotilas vaelteli yöpuulle käytävillä tahi vaihtoehtoisesti valmistautui yövuoroon katupartiossa. Darius kuitenkin suuntasi askeleensa kohden ylempiä kerroksia, omaa huoneistoaan kohden.. Iriador sai seurata jos halusi.

ViestiLähetetty: 15 Huhti 2012, 20:33
Kirjoittaja Crimson
Kenraalin vastaus puistatti ajatustasolla Iriadoria. Tyrmä ei koskaan ollut hyvä asia, eikä mestauslava sen parempi. Jo oltiin päästy todistamaankin, ettei kuningas todella ollut säälinyt petturia Cúdissiakaan. Eikä aikonut sanojensa mukaan kaksikkoa puoltaa, jos kiinni jäivät. Siinä tapauksessa ei pitänyt vain jäädä kiinni! Yksinkertaista! Helppoa! Vai oliko? Ei todellakaan ollut. Tai ehkä oli, jos asiat pystyttäisiin pitämään yhtä piilossa, kuin tähänkin asti jos tietenkään kuninkaan mielenurkkimisia ei otettu laskuihin mukaan, mutta vastaava nyt olisi yhtä huijaamista kenen tahansa osalta.

Jälleen omiin ajatuksiinsa sulkeutuneena ja hiljaisena jatkoi Iriador matkaansa kenraalin perässä sotilastuvan ovista sisään. Tähän aikaan monikaan ei ollut enää jalkeilla, vaan suurinosa varmaan jo enemmän tai vähemmän veteli sikeitä omissa nurkissaan, keräten voimia seuraavaa tulevaa päivää varten, jona taas riittäisi tehtävää.
Punatukka asteli ylös portaita, yhä kenraalin perässä, mutta harhautui sitten lopulta astelemaan kohti omaa pientä huoneistoansa, edeten hiljakseen poispäin Dariuksesta. Yhä ajatuksiinsa uppoutuneena. Oliko nyt sitten kiellettyä rakastaa toista samaa sukupuolta olevaa vai ei ja kenties menettää tämä kyseisen seikan takia? Siihen ei Iriador keksinyt vastausta. Ei, vaikka oli kysymystä pohtinut koko kävelynsä ajan.
Ehkä pitäisi vain unohtaa koko suhde. En tahdo vaarantaa tulevaisuutta meidän kummankaan osalta tai menettää sinua vain sen takia, että satun pitämään sinusta, punatukka kävi viestittämään hieman haikean viestinsä telepaattisesti Dariukselle, samalla kun kääntyi vielä ympäri katsomaan toisen perään.

ViestiLähetetty: 15 Huhti 2012, 20:46
Kirjoittaja Aksutar
Kenraali uppoutui omiin ajatuksiinsa. Nyt oli samantekevää, kävelikö Iriador vierellä, takana, edessä tai lähtikö eriteille. Koko tämä sotku piti jälleen kerran miettiä päässä puhki, ennen kuin Kenraali saattoi edetä suuntaa taikka toiseen. Mutta juuri nyt, Darius oli liian väsynyt miettimään mitään syvällisemmin ja harkitusti. Päällisin puolin pohtiminen onnistui, mutta mitään kenraali ei merkinnyt käsitellyksi moisen huteran pohdinnan jälkeen.
Ajatukset keskeytti Iriadorin viesti, joka jäi kaikumaan päähän. Kenraali ei kuitenkaan käynyt katsahtamaan nuorempaan, joka oli jo omaan suuntaansa lähtenyt. Haukansilmä ei edes hidastanut vauhtiaan, vaan jatkoi samaa apaattisen tasaista, rauhallista askellusta kohden omaa huoneistoaan.

Vihaan luovuttajia Oli hetken hiljaisuuden jälkeen viestitetty telepaattinen kommentti Iriadorin puheisiin. Niihin sanoihin Darius myös päätti tämän keskustelun, kadoten pian porraskäytävään, joka vei ylempiin kerroksiin..

ViestiLähetetty: 15 Huhti 2012, 21:06
Kirjoittaja Crimson
Katse seurasi, kun ilmeisesti mitenkään reagoimaan aikomaton kenraali asteli yhä vain eteenpäin, kunnes lopulta toisen viesti kajahti Iriadorin päähän. Punatukka ja tuon nyrpeäksi muuttunut ilme tuijottivat vielä hetken miehen perään, kunnes nuori mies kääntyi kannoillaan suuntana oma nyt todellakin oma hyttinsä. Saipahan Dariuskin miettiä asioitaan rauhassa ilman, että punatukkainen paholainen oli tuota millään tapaa häiritsemässä.

Oman huoneen ovi avattiin ja suljettiin perässä. Saappaat lensivät jalasta komeassa kaaressa, muut vetimet seurasivat perässä läheiselle tuolille. Iriador vaihtoi päällensä jotain kevyempää ja loikkasi sitten sänkyynsä, kietoutuen peittoonsa niin tiukasti kuin suinkin vain pystyi. Hän tahtoisi nyt unta. Paljon. Erittäin paljon. Kelpaisi myös unohtaa muutamia päivänmittaan sattuneita asioita, mutta se taas ei ollut mahdollista, joten ajatuksia pyrittiin vain järjestämään niille oikeisiin paikkoihin. Mieli tyhjennettiin, valmisteltiin yöpuvulle, eikä kauaa tarvinnut odottaa kun punapää vetelikin jo sikeitä. Päivä oli ollut yllättävän raskas ja verottanut voimia itse kultakin. Huomenna olisi kuitenkin uusi päivä - jona toivottavasti tapahtuisi jotain vähemmän vauhdikasta.