Make me mad || Aksu || K18

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 17:35

Kuningas jäi taakse. Ja taakse ei enää katsottu. Takana kulkevaa Iriadoria seurattiin sen verran, ettei tuo äkkiseltään päättänyt pakoon pötkiä. Dariusta ahdisti, mutta hän tiesi että teki sekä itselleen että Iriadorille palveluksen. Iriador pääsi huomattavasti helpommalla, joskin kenraali sai olla varma, että punapää tulisi kantamaan hänelle kaunaa tästä tempauksesta jonkin aikaa. Ehkä loppu elämänsä. Mutta loppupeleissä oli korkeahaltia hänelle kiitoksen velkaa.
Tuota täytyi kuitenkin rangaista. Niin, että sotilas varmasti katuisi tekojaan. Aran tulisi tietämään, miten kuiskauksen jäsentä oltaisiin rangaistu ja mikäli kuningas ei pitäisi sitä riittävän, seuraisi siitä lisää hankaluuksia.

Askel vei kohden sotilastupaa. Matkan aikana kenraali ei sanonut alaiselleen mitään, lähinnä siksi ettei mitään sanomista ollut vielä. Kaksikko astui sisään sotilastuvan ovista. Kaikki näyttivät touhuavan omiaan, vaikkei niin ollut. Kun he astelivat peremmälle, eteissalin läpi, kävi kaksi vanhempaa kuiskauksen jäsentä lähestymään Iriadoria takaa. Ennen kuin punatukka ehti mitään edes miettiäkään, kävivät miehet kiinni nuorempaansa. Toinen heitti nuoren sotilaan päähän mustan kangassäkin, peittämään tuon kasvot täysin. Toinen taas nappasi nuoremman kädet selän taa, sitoen ne vetosolmulla yhteen.
Toimenpide tehtiin julkisesti kaikkien nähden sotilastuvalla. Se oli osa rangaistusta. Julkinen nöyryytys, joka herätti kysymyksiä siitä, mitä Sinisen kuiskauksen jäsen oli tehnyt ansaitakseen moisen kohtelun omiltaan. Kun Iriadorin kasvot oli peitetty ja kädet sidottu, nappasivat vanhemmat kuiskauksen sotilaat punapään käsivarsista kiinni ja lähtivät kuljettamaan tätä ripeään tahtiin Kenraalin perään. Kenraalin, joka ei ollut pysähtynytkään, vaikka Iriador oltiin pysäytetty.

Nuorempi sotilas talutettiin muutaman käytävän halki, sotilastuvan perukoille. Huoneeseen, jonka ovi suljettiin perässä. Äänistä, askeleista saattoi päätellä, että paikalla olivat vain Iriadorin lisäksi Darius ja kaksi kuiskauksen sotilasta. Korkeahaltia pakotettiin polvilleen keskelle huonetta, eikä tuota päästetty nousemaan ylös. Kun Iriador oltiin saatu polvilleen, repäistiin kangassäkki tuon päästä pois. Iriador saattoi nyt nähdä olevansa hämärästi valaistussa huoneessa, jota käytettiin todennäköisesti kuulustelemiseen. Pöydästä ja muutamasta tuolista päätellen. Kivisellä lattialla oli kuitenkin jotain, mikä kiinnitti punapään huomion paremmin kuin muut huonekalut.
Iso saavillinen vettä. Korkeudeltaan vati oli suurin piirtein Iriadorin rintakehään asti, tuon ollessa polvillaan maassa. Halkaisijaltaan vati oli noin puolitoista metriä. Darius seisoi vesisaavin toisella puolella, kylmän viileästi. Kaksi muuta sotilasta seisoivat Iriadorin takana, vieressä, varmistaen ettei nuorempi lähtenyt liikkeelle paikasta, johon tuo oltiin pakotettu.

Kävellessään sotilastuvalle päin Darius oli informoinut tätä sotilaskaksikkoa tilanteesta ja he olivat järjestäneet kenraalin käskystä rangaistustilanteen.
Iriador Mir Valdoren. Tiedätkö miksi olet täällä? Darius aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen, kävellessään vesisaavin toiselta puolelta Iriadorin luokse. Toinen sotilaista teki tilaa Kenraalille, joka kävi tarraamaan kiinni Iriadorin hiuksista päästyään sotilaansa vierelle Tiedätkö miksi sinua rangaistaan?
Sanat olivat kylmän tunteettomat. Viralliset, eikä niistä saattanut kuulla minkäänlaista pahoittelevaa tai edes säälin sävyttämää tunnelmaa. Kenraali oli jälleen kerran oma, kylmän tunteeton itsensä. Ainakin päällisin puolin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 18:30

Iriador seurasi kenraalin perässä sotilastuville, astuen sitten tuon mukana sisälle rakennukseen. Nuoremman silmiin näytti siltä, ettei kukaan muu kenraalin lisäksi tiennyt hänen töppäilystään kunnes kaksi kuiskauksen miestä kävi tarttumaan nuorempaansa. Sitoivat tuon kädet ja iskivät pussin päähän, jonka jälkeen punatukkaa käytiin taluttamaan jonnekin reipasta tahtia. Jonnekin, minne nuorempi ei oletettavasti koskaan olisi tahtonut joutua. Hän joutui kuitenkin nyt kärsimään typeryytensä takia. Typeryyden, joka oikeastaan ei ollut hänen tahallinen tekonsa, vaan alitajunnan, pahanolon ja ahdistuksen yhdistämä läjä sontaa, joka väkisin oli tahtonut vääntäytyä esille väärään aikaan. Typeryyden, josta nyt tultaisiin maksamaan kallis hinta.

Korkeahaltia kuuli kuinka ovi avautui ja sitten sulkeutui perässä. Pieni hiljainen äänähdys pääsi nuoreman suusta, kun tuo pakotettiin polvillensa lattialle, jonka jälkeen säkki repäistiin pois hänen kasvojaan peittämästä. Punatukka joutui heilauttamaan päätään kerran, jotta sai hiuksensa pois silmiensä tieltä. Hän tahtoi tietää missä oli. Nähdä, jos oli jotain nähtävää. Tosin, nähdessään edessään saavillisen vettä, Iriador toivoi ettei pussia hänen päästään oltaisi otettu ollenkaan pois. Hätäännys valtasi haltian olemuksen - sen saattoi jo lukea tuon ilmeestä, joka kääntyi hyvin anovaksi ja pelokkaaksi.
Järkyttynyt katse jäi tuijottamaan saavia. Oliko kenraali päättänyt alhaisesti käyttää nuoremman fobiaa häntä vastaan?! Eikä! Ei niin voinut olla! Eikä saanut! Iriador yritti kammeta itsensä pystyyn, mutta itseään vanhemmat sotilaat kävivät iskemään tuon vain kylmästi takaisin polvilleen lattialle.

Samalla kun sydän rinnassa alkoi pampata nopeampaa tahtia, kiinnitti kenraali alaisensa huomion lausumalla tuon nimen. Tiesikö Iriador, miksi hän täällä oli? Totta vie tiesi! Hän katui jo nyt sitä, mitä oli tehnyt tosin ei vieläkään käynyt omaa järkeään syyttämään mokomasta, vaan pahaa oloaan. Ahdistusta rinnassa, joka nytkin huusi nuoren miehen sisällä kirouksia Dariuksen ja kahden muun miehen ylle.
Hiuksista käytiin tarraamaan ja uusi kysymys laskettiin ilmoille. Katse tutki hetken kenraalin ainoata silmää, siirtyen sitten tuijottamaan toisen pään ohitse kenraalin takana olevaa vesisaavia ja taas haukansilmään.
T-tiedän, herra kenraali, punatukka sai tokaistua kauhunsekaisena sanat suustaan, jonka jälkeen tuo tyytyi vain puremaan hammastaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 18:52

Vastaus oli myöntävä Kenraalin kysymykseen. Hyvä, tuolle ei siis ollut yhtään epäselvää, miksi häntä rangaistiin. Oli hyvä aina muistuttaa toisia, miksi he kokivat rangaistuksen.. eihän rankaisemisesta muuten mitään hyötyä olisi. Virheet toistettaisiin vain uudestaan.
Hyvä. Sitten tiedät, että olet ansainnut tämän Darius kävi toteamaan samalla kun otetta punaisista hiuksista parannettiin.
Iriadorille ei annettu mahdollisuutta sanoa enää mitään, vaan hetki kun haukansilmä oli saanut sanottua sanottavansa, iski kenraali nuoremman veteen. Kylmään veteen. Kenraali painoi alaisensa veteen, aina yläselkää myöten. Tuon pää myös pidettiin veden alla, eikä Iriadorille annettu mahdollisuutta nousta ylös. Mahdollinen vastarinta tukahdutettiin silkalla voimalla. Tässä asennossa kun Iriadorilla ei ollut pahemmin mitään, mistä kammeta vastaan. Sen lisäksi, että nuoremman pää oli tungettu syvälle tuon kylmään painajaiselementtiin, painoi myös vesisaavin reuna epämukavasti tuon kehoon.
Kului viisitoista sekuntia. Darius piti tarkkaa laskua siitä, kauanko nuorempi pinnan alla pakotettiin olemaan. Lopulta Darius nosti Iriadorin pään vedestä, antaen tuolle mahdollisuuden hengittää.

Mir Valdoren, en suvaitse miehiltäni minkäänlaista kapinointia itseäni kohtaan. Vielä vähemmän kuningastamme kohtaan
Darius jatkoi puhumista pidellessään Iriadorin päätä ylhäällä Olet korottanut ääntäsi kuningasta vastaan ja siten häpäissyt itsesi, joukkuetoverisi ja kenraalisi.
Punainen pää painettiin takaisin veden alle. Iriadorille ei annettu taaskaan mahdollisuutta sanoa mitään. Käsi piti vankasti kiinni hiuksista, päästä, varmistaen jälleen ettei nuorempi itse pinnan alta noussut. Toinen vartijoista otti askeleen kauemmas, poistuen sitten lopulta huoneesta. Sotilaiden ei enää tarvinnut jäädä paikalle. Kenraali osasi hoitaa kurinpalautuksen itsekin. He saivat jäädä katselemaan, mikäli mielivät. Kuitenkin, kuiskauksen väki oli sen verran toverihenkistä porukkaa, ettei kukaan mielellään katsellut vapaa-ehtoisesti toisen rangaistusta.

Kolmekymmentä sekuntia. Iriadorin pää nostettiin jälleen vedestä, nuorelle annettiin mahdollisuus vetää henkeä.
Ymmärrätkö nyt, mitä teit väärin? Oli nyt kysymys punapäälle, jolle annettiin mahdollisuus vastata. Haukansilmä käänsi Iriadorin kasvot kohti omiaan, jääden vaatimaan katsekontaktia nuoremmalta. Silloin katsottiin silmiin, kun korkea-arvoisemmalle puhuttiin.
"Tuleeko se toistumaan?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 19:34

Uusi hiljainen äänähdys pääsi nuoremman suusta, kun kenraali paransi tiukkaa otettaan tuon hiuksista. Nuoremmalle ei annettu tilaisuutta sanoa mitään, tai hangoitella vastaan, kun pää painettiin uppeluksiin veden alle. Paniikki iski sillä samaisella sekunnilla, kun hiukset kastuivat läpimäriksi. Silmät pamahtivat silkasta järkytyksestä auki. Näihin näköelimiin sattui, sillä ne eivät olleet tottuneet vastaavanlaiseen elementtiin. Suutaan nuorempi ei tietenkään tajunnut laittaa kiinni ja tuonpa takia vetäisi heti ensimmäisellä henkäisyllä runsaasti vettä sisäänsä, jonka jälkeen paniikki punatukan sisällä kasvoi entisestään. Mies ei saattanut hengittää ja vastaan taistelemisesta ei ollut mitään hyötyä, sillä kenraali painoi vain sitä lujemmin nuorempaa veteen ja sai saavin reunan tuntumaan entistäkin ikävämmältä yläkroppaa vasten. Jokainen vedestä käsin vastaan pistetty sekunti tuntui ikuisuudelta.
Lopulta Darius vetäisi punatukan pään jälleen pinalle, jolloin veden kakominen ulos sisuksista alkoi heti. Korkeahaltia ei vieläkään kyennyt saamaan ilmaa kunnolla, eikä täten puhuminen tullut kysymykseenkään. Tosin, ei hänellä mitään sanottavaa kyllä olisi ollutkaan. Kenraalin sanat puolestaa vilisivät ohi korvien.

Pelko pisti koko kehon tärisemään, kun pää upotettiin toistamiseen veteen. Vastaan ei enää taisteltu, sillä Iriador ei vain yksinkertaisesti kyennyt, vaikka olisi tahtonut päästä pois toisen otteesta ja vetäytyä metrien päähän mokomasta saavista ja sen sisällöstä. Pelko lamaannutti koko kehon. Happi tuntui loppuvan ja punapää luuli jo kuolevansa, kun vettä vedettiin sisään jokaisella hengenvedolla ja päässä tuntui sumenevan. Tuskin kenraali hänen hukkua antaisi, mutta se vaihtoehto ei sillä hetkellä pahemmin punatukan päätä vaivannut.

Pää nostettiin jälleen ylös vedestä. Veden ulos kakominen oli tällä kertaa paljon vaivalloisempaa ja vaikutti lähes siltä, ettei punapää olisi sitä itse saattanut enää yskiäkään ulos omin avuin. Kenraalin viimeisen kysymyksen myötä Iriador kävi pudistamaan pienesti päätään. Ensin kerran. Sitten toisen. Se oli ainoa vastaus, jonka hän pystyi Dariukselle antamaan sillä hetkellä ja Iriador myös toivoi, että se riitti.
Ei enää, anovat sanat lähtivät telepaattisesti kenraalin päähän, samalla kun katse koitti tavoittaa vanhemman, Ole kiltti, ei enää. Älä pakota minua enää tuonne.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 19:55

Päänpudistus. Kenraali hymähti. Iriador oli mitä surkein näky tällä hetkellä, mutta Darius sivuutti pienen äänen päässään, joka huusi lopettamaan nuoremman rankaisemisen. Äänen, joka käski polvistua Iriadorin viereen ja kietomaan kädet nuoremman ympärille, rauhoitella tuota ja pyytää anteeksi kaikkea. Tätä ääntä provosoi vielä Iriadorin telepaattinen viesti kenraalille. Punapää anoi kenraalia lopettamaan. Hetken, aivan pienen hetken Dariuksen kasvoilla saattoi nähdä ristiriitaisia tunteita tilannetta kohtaan. Tunnereaktio, mitä saattoi kutsua sääliksi. Myötätunnoksi. Häpeäksi itseään kohtaan.
Hetken, näytti siltä kuin kenraali olisi oikeasti valmis halaamaan korkeahaltiaa. Tuo ilme kuitenkin pyyhkiytyi alta aikayksikön silmäpuolen kasvoilta, samalla kun Iriador painettiin uudemman kerran pinnan alle.
Huoneeseen jäänyt sotilas oli avaamassa suutaan, kysyäkseen kenraalilta oliko tämä enää tarpeellista. Haukansilmä kuitenkin mulkaisi sotilaaseen, ennen kuin tuo ehti mitään sanoa.. Niinpä kuiskauksen jäsen piti suunsa kiinni, seuraten vielä hetken tätä toimitusta, kunnes päätti itsekin poistua huoneesta

Kolmekymmentä sekuntia. Sitten Iriador kiskaistiin ylös vedestä. Kuitenkin vain muutamaksi sekunniksi, kun Darius painoi sotilaan takaisin pinnan alle. Viisitoista sekuntia. Lopulta kenraali päästi irti nuoremman hiuksista ja avasi tuon käsiä pidättelevät köydet.
Rangaistus oli päättynyt. Iriador sai vapautensa. Darius perääntyi nuoremmasta. Katse pysyi kuitenkin Iriadorissa, samalla kun kenraali perääntyi nojaamaan huoneessa olevaan pöytään. Olisihan hän vain voinut lähteä pois huoneesta, jättää Iriadorin toipumaan kokemastaan yksin.. mutta jostain syystä haukansilmä ei lähtenyt. Syytä hän ei edes itsekään tietänyt..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 20:24

Hetken punatukka ehti jo toivoa, että kenraali lopettaisi hänen rääkkäämisensä ja päästäisi menemään. Mutta se sama järkyttynyt katse palasi nuoremman kasvoille, kun Darius kävikin jälleen upottamaan nuorukaisen pään veteen. Iriador yritti kammeta kerran vastaan, mutta luovutti hyvin lyhyeksi jääneen yrityksen jälkeen ja jäi vain roikkumaan toisen otteeseen veden pinnan alle. Pitämään silmiään auki. Itkemään. Tosin kyyneleitä ei saattanut erottaa tuon kasvoilta, kun ne veteen oli upotettu. Kärsimään siitä tuskasta, kun henkeä ei saatu ja vettä vedettiin vain yhä enemmän sisään. Saavillinen vettä alkoi nyt tuntua kylmältä haudalta, johon hänen ainoa rakastamansa henkilö kävisi hänet hukuttamaan.

Jälleen ikuisuudelta tuntuneiden sekuntien jälkeen pää nostettiin pinnalle, painettiin sitten lähes samantien takaisin, jonka jälkeen punatukka tunsi kuinka ote päästä hellitti. Käsiä pitelevät narut avattiin ja kenraali astahti kauemmas nuoremmasta, jonka olisi jo tehnyt mieli vain jäädä lillumaan veteen ja kuolla niille sijoilleen - mutta jollain ilveellä tuo kävi käsillään työntämään itsensä kauemmas saavista ja vain rojahti lattialle toiselle kyljelleen.
Iriador tuskin hengitti. Jokaisella ulospäin hengähdyksellä tuo yskäisi, tai oikeammin oksensi enemmän tai vähemmän vettä sisuksistaan pitkin lattiaa. Sisäänpäin henkeä vetäessä taas saattoi kuulua rohinaa, tai veto jäi muuten vain niin lyhyeksi, ettei siitä ollut nimeksikään hyötyä. Keho tärisi yhä kauttaaltaan, eikä pelko ottanut lauetakseen, joka saikin korkeahaltian vain makaamaan niillä sijoillaan jolle tuo oli aikaisemmin kaatunut. Märät hiukset peittivät märkiä ja nyt kyynelten täyttämiä kasvoja, kun punatukka taisteli lattialla tajuntansa säilyttämisen ja hengen saamisen puolesta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 20:45

Sääli kenraalin sisällä kasvoi. Rintakehää puristi. Ahdisti. Pelkkä nielaiseminenkin oli vaikeaa. Miksi? Iriadorin tuskaa ja surua katsellessa ei tuntunut hyvältä. Ei sitten ollenkaan. Jo hetken Darius katui tekojaan.. mutta toisaalta, korkeahaltija ansaitsi tämän. Sääliä ei saanut tuntea niitä kohtaan, jotka sääntöjä rikkoivat. Rangaistukset piti kärsiä. Ei Darius ennen ollut ketään rankaisemaansa säälinyt. Tosin, harvemmin kuiskauksen jäseniä piti rangaista ja toisaalta taas, Iriador oli hieman erilainen tapaus kenraalin silmissä, kuin muut Sinisen kuiskauksen jäsenet.
Lopulta Darius irrottautui pöydästä ja käveli kohti ovea, aivan kuin lähteäkseen paikalta. Mutta lähtemisen sijaan haukansilmä kävi lukitsemassa oven. Varmistaen, ettei kukaan sisään ryntäisi. Hetken lukkoa tuijotettuaan ja pohdittuaan, pitäisikö sittenkin vain poistua paikalta, käännähti kenraali lopulta ympäri katsomaan lattialla kakovaa Iriadoria.

Askel, toinenkin otettiin kohden sotilasta, kunnes kenraali enemmän tai vähemmän rohkeasti käveli suoraan korkeahaltian luokse. Silmäpuoli tuijotti vielä hetken Iriadoria, kunnes kyykistyi tuon viereen ja nosti nuoremman istumaan itseään vasten. Istumaan siten, että Iriador oli lievästi etukenossa. Kenraali ei sanonut mitään, samalla kun siirteli Iriadorin litimärkiä hiuksia pois miehen kasvoilta, pyyhkien samalla pienesti tuon kasvoja, silmäkulmia
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 22:00

Iriador pisti merkille loittonevat askeleet. Hyvä. Kenraali voisi painua tiehensä hänen puolestaan. Mennä viettämään työn täytteistä iltaansa, miten lystäsi. Kunhan jättäisi Iriadorin rauhaan. Askeleet pysähtyivät ilmeisesti ovelle, mutta sen sijaan, että Darius olisi astunut ulos huoneesta, tuo kävi lukitsemaan oven. Vieläkö tuo aikoi jatkaa alaisensa retuuttamista? Eikö tässä muka ollut jo tarpeeksi?!

Askeleet lähestyivät nyt vettä suustaan ulos kakovaa punapäätä ensin harvakseltaan, sitten suoraan. Hetken kuluttua haukansilmä kävi nostamaan Iriadorin istumaan, joka sai aikaiseksi aluksi epämiellyttävän tunteen punapään sisällä, kunnes runsaasti vettä pamahti ulos suoraa miehen omaan syliin. Pystyyn nouseminen oli selvästi auttanut, sillä lähes edellisen perään Iriador sylki uudemman erän vettä ulos sisuksistaan. Runsaasti. Mutta vaikka suurinosa sisään imetystä nesteestä tuntui olleen tullut jo ulos, ja nuoremman hengitys osittain palautunut, oli olo siitä huolimatta huono.
Darius kävi siirtämään märkiä hiuksia pois Iriadorin kasvojen edestä ja pyyhkimään silmäkulmia, kunnes punatukka kävi itse siirtämään toisella kädellään heikonoloisesti kenraalin käden irti itsestään. Käsi kävi vielä työntämään haukansilmän irti korkeahaltiasta, joka lysähti uudemman kerran vasten lattiaa, tällä kertaa veden kakomisen sijaan selvästi nyyhkyttäen vasten valmiiksi märkää hihaansa.
Häivy, Iriador totesi kylmästi, telepaattisesti Dariukselle ,Anna minun olla. Punatukka ei enää itsekään tiennyt tarkoittiko sanoja, vai ei, mutta koki silti tarpeelliseksi sanoa ne.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 22:38

Istumaan nouseminen oli auttanut korkeahaltiaa saamaan vettä pois sisältään. Joskin se tuskin tuntui mukavalta. Parempi se oli kuitenkin saada kaikki vesi pois. Iriador kuitenkin kävi oletetusti torjumaan kenraalin auttavaiset eleet. Eikä Darius pistänyt vastaan, nuoremman työntäessä hänen kätensä irti itsestään. Pian tuon jälkeen Iriador kieltäytyi myös tuesta ja saikin pian löytää itsensä lattialta. Jälleen kerran.
Pian kävikin kylmä käsky nuoremmalta kenraalille poistua paikalta. Jättää Iriador rauhaan. Jos tilanne olisi ollut toinen ja Iriador joku muu olisi Darius sen sileän tien kadonnut paikalta, pahemmin välittämättä olivatko pyynnöt poistumisesta olleet tosissaan todettuja vai keskustelun avaus.

Kenraali hymähti. Hetken paikallaan kyykittyään kävi Darius tarraamaan kiinni Iriadoriin ja nosti tuon ylös syliinsä, nousten sitten seisomaan. Mahdollista vastarintaa Darius ei kuunnellut vaan lähti sen sileän tien kävelemään eteenpäin. Pois tästä huoneesta. Käytävälle. Käytävää pitkin ylempiin kerroksiin, kiertäen hiljaisempia käytäviä. Iriador tuskin halusi itseään nähtävän tässä kunnossa. Matka vei nopeasti ja rauhallisesti Kenraalin huoneistolle.
Darius laski Iriadorin seisomaan vierelleen, pitäen tuota toisella kädellään pystyssä.. ja mahdollisesti myös paikoillaan, ettei punapää lähtenyt hoipertelemaan omille teilleen. Heidän oli aika puhua, tätä mykkäkoulumökötystä ei voinut jatkaa ikuisuuksiin. Ovi avattiin ja Iriador talutettiin sisään. Ovi sulkeutui nätisti perästä niin, ettei häiriötekijöitä marssisi sisään tuosta vain. Kenraali ohjasi alaisensa istumaan tuolille, poistuen sitten hetkeksi toiseen huoneeseen. Pian haukansilmä palasi kera pyyhkeen.. Pyyhkeen, jonka heitti enemmän tai vähemmän kovakouraisesti päin Iriadorin näköä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 23:22

Iriador ei käynyt pistämään hanttiin, kun Darius nosti hänet syliinsä ja lähti kuljettamaan huoneistoonsa. Hän ei jaksanut oikeastaan kyennyt, sillä pelko oli yhä lamaannuttanut lihakset sijoilleen. Sen sijaan punapää kävi kiroamaan mielessään kenraalin tekoa ja miestä itseään. Korkeahaltia koki rangaistuksensa turhan kohtuuttomaksi. Mielummin hän olisi mennyt ruoskittavaksi, kuin ottanut vapaaehtoisesti tämän hyisen kasteen, jonka Darius oli hänelle tarjoillut. Punapää ei pääsisi ikinä eroon vesikammostaan. Ei tämän kokemuksen jälkeen. Tämän kokemuksen jälkeen hän pysyttelisi entistäkin kauempana kaikkia mahdollisia vesikköjä, kenties jopa lätäköitä! Samaa olisi voinut sanoa Dariuksesta. Ja Aranista. Ja kaikista!

Huoneistolle saavuttiin ja sisään astuttiin. Darius kävi ohjaamaan Iriadorin istumaan ja poistui sitten hetkeksi jonnekin. Eikä Iriadoria oikeastaan kiinnostanut minne. Jos punapää olisi omilla jaloillaan voinut seistä, olisi hän jo livahtanut tiehensä, mutta koska koivet eivät tärinältään suostuneet kannattelemaan painoa lainkaan, istui Iriador mielummin niillä sijoillaan velttona kuin vasta keitetty spagetti.
Vettä käytiin jälleen yskimään ulos, ja yskiminen yltyi hetkeksi, kun pyyhe lensi vasten punapään kasvoja ja sai tuon säikähtämään pienesti. Iriador kävi väsyneellä kädenliikkeellä vetäisemään rievun pois kasvoiltaan, jääden roikottamaan sitä sitten alas tuolin reunalta. Punapään melkein olisi tehnyt mieli jopa tiputtaa se lattialle, ja kumota tämäkin ele kenraalilta, mutta ei sen roikottaminen riittäkööt tältä erää. Mitäänsanomaton katse käväisi nopeasti kenraalissa, kunnes käsivarsi nousi peittämään märkiä, onnettomia kasvoja.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2012, 23:35

Punapää ei selvästikään ollut kovin energisellä päällä. Millään tasolla. Ihmekös, äskeinen fobiaelementille alistaminen tuskin oli kovin piristävä ja energiaa antava kokemus. Kenraali ei sanonut vielä sanaakaan, katseli vain sivummalta nuorempaa joka ei tehnyt elettäkään alkaakseen helpottamaan omaa märkää olomuotoaan. Haukansilmä tuijotti ilmeettömänä Iriadoria, jonka katse käväisi nopeasti kenraalissa, mutta peittyi sitten käsivarren taa. Kenraali pysyi ilmeettömänä. Pian tuo kuitenkin käveli kaapin luo ja lähti riisumaan virka-asuaan rauhallisesti, mutta sujuvasti. Kun kaikki armorin osat oltiin saatu irti ja kehoa verhosi vain löysät, mustat housut sekä löysä valkoinen pitkähihainen, kävi Kenraali kävelemään Iriadorin luokse.

Lupaa kysymättä työnsi Darius Iriadorin joko vaativasti tai hellästi, riippuen siitä miten Iriador tuohon toimenpiteeseen suhtautui vasten tuolin selkänojaa, lähtien sitten riisumaan tuolta yläkroppaa verhoavia vaatteita.
Sinä olet idiootti, tiesitkö sen? Kenraali avasi vihdoista viimein suunsa tuoden esille nyt oman mielipiteensä Iriadorin tempauksesta. Mahdollinen vastarinta riisumisen suhteen tukahdutettiin heti, eikä Kenraali antanut periksi ennen kuin oli saanut Iriadorilta kastuneet vaatteet pois. Kenraali kävi kuivaamaan nuorempansa hiuksia, ehkä hieman kovakouraisesti, mutta ei kuitenkaan tarkoituksellisesti satuttanut nuorempaansa. Ei nyt, kun tuo oli jo rangaistuksensa kärsinyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 00:04

Hetken Iriador sai olla aloillaan. Vain istua paikoillaan ja tasata rohisevaa hengitystään. Vettä taisi vieläkin olla sisässä, väärässä paikassa siltä ainakin tuntui mutta pisaraakaan ei nuorempi käynyt enää kakomaan ulos. Korkeintaan yski ikävän kuuloisesti ja piteli sitten toisella kädellä rintaansa ikävän kivun takia.
Darius kävi hetken kuluttua astelemaan punapään luokse. Mitään sanomatta, työnsi tuo punapään vasten tuolin selkänojaa. Tähän nuorukainen ei pistänyt vastaan, mutta auta armias sitä heilumista ja pakoon pyrkimistä, kun kenraali yritti käydä riisumaan märkiä vaatteita pois Iriadorin yltä. Kauaa punapää ei kuitenkaan jaksanut vastaan taistella, ja lopulta antoi periksi.

Kenraali tuumasi hänen olevan idiootti. Kyllä. Oikein suuri sellainen punatukka oli myös itsensä mielestä sitä hän ei käynyt kieltämään. Mutta edelleenkään tästä idioottimaisuudestaan nuorukainen ei käynyt syyttämään sitä tervettä järkeään, vaan taas ahdistustaan. Sitä ääntä, joka kiljui sisällä ja käski vain tehdä jotain typerää. Jotain sellaista, josta aiheutuisi ongelmia. Ja Aran oli yllyttänyt häntä vain puheillaan. Iskemällä herkkään paikkaan luihumaisesti ajatuksia tutkimalla ja karkottanut siten viimeisetkin järjenrippeet Iriadorin päästä. Palauttanut ne sitten käyttämällä omia oikeuksiaan ja ilmoittamalla tästä rangaistuksesta, joka olisi Iriadorin puolesta saanut olla jotain muuta, kuin oli ollut. Mutta miksipä punatukka kuningasta voisi syyttää. Hän ei varmasti erehtyisi puhumaan miehestä enää ikinä. Ei kenenkään kuullen. Eikä hän varmasti puhuisi enää kuninkaalle. Ei hänen tarvitsisi, jos vain pysyttelisi kaukana tuosta ja niin nuorukainen totta vie aikoi tehdä.

Kenraali kävi kuivaamaan punapään hiuksia. Astetta kovakouraisemmin, muttei kuitenkaan niin, että olisi vahingossa saattanut vääntää velton haltian niskat nurin kuivaamisensa ohessa. Jostain tyhjästä Iriador kävi repimään itseensä puhtia. Ehkä se oli ahdistus, joka alkoi taas kehittää sitä samaa kiivautta ja uhoa, työntää sitä samaa sontaa ulos uudemman kerran. Sontaa, jonka kohteeksi pääsisi tällä kertaa Darius. Kädet kävivät repimään pyyhkeen haukansilmän käsistä ja punapää ponkaisi pystyyn tuolista, huojuen hetken paikallaan, mutta toinen käsi laskettiin lopulta ottamaan tukea tuolin nojasta.
Mikset vain voi antaa minun olla?!, Iriador ärähti yhä Dariuksen mieleen puhuen. Jostain syystä ääneen puhuminen pelotti, eikä Iriador tahtonut lähteä kokeilemaan sitä.
Viimeksi muokannut Crimson päivämäärä 17 Huhti 2012, 00:35, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 00:27

Vastausta Kenraali ei saanut toteamukseensa. Ihmekös, molemmat tiesivät vallan hyvin, että nuorempi ei ollut se penaalin terävin kynä. Tai, oli tuo fiksu, mutta ei kovin viisas. Varsinkaan sanojensa suhteen. Mutta elämä opetti, eiköhän tuo tämän päivän tapahtumista jotain oppinut.
Yks kaks yllättäen nuorempi kävikin rankempaan vastarintaan nousten jopa ylös tuolilta. Darius ei pistänyt vastaan nuoremman repiessä pyyhkeen kenraalin käsistä. Sen sijaan Kenraali antoi Iriadorin repiä pyyhkeen käsistään ja nousta ylös seisomaan. Huojuen ja lopulta tukea ottaen. Darius ei kyllä perääntynyt yhtään, vaan Iriadorin noustessa ylös, oli kaksikko jälleen kerran kasvotusten. Lähekkäin.
Haukansilmä katsoi korkeahaltiaa sanomatta mitään tuon ärähdykseen. Ärähdykseen, jota Iriador ei kuitenkaan ääneen sanonut. Miksei? Eikö tuo halunnut puhua? Vai uskaltanut? Kenraalin kulma kohosi pienesti, kysyvästi.

Mitä sinä haluat minun sanovan?
Darius kysyi lopulta mutristaen pienesti huuliaan En antanut sinun olla, koska välitän sinusta? En anna sinun olla, koska selvästi tarvitset jonkun läheisyyttä juuri nyt? Olet surkeampi kuin kulkukoiran pentu sateessa.
Kenraali hiljentyi. Hän olisi vain halunnut vangita nuoremman syleilyynsä ja lohduttaa tuota, mutta se tunnevammainen idiootti luonne ei kyennyt moista tässä tilanteessa tekemään. Vaikka tunnemyrsky pauhasikin kenraalin sisällä, näytti tuo päälle päin täysin normaalilta, viileältä ja etäiseltä. Ellei osannut katsoa kenraalia oikein. Mahdolliset sisäiset tunteet saattoi helpostikin havaita kenraalin katseesta, mikäli oli perehtynyt silmäpuolen katseeseen paremminkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 00:57

Nuoremman terävä katse tuijotti kenraalia. Kenraalia, jonka kasvot olivat yllättävän lähellä hänen omiaan, mutta tästä seikasta Iriador ei nyt juurikaan välittänyt. Tuo kuunteli mitä toisella oli sanottavana, tuhahtaen sitten.
Älä puhu sateesta, Iriador kävi tuumaamaan. Eikä vieläkään ääneen. Darius saisi tehdä työtä sen eteen, jos tahtoi saada punapään suun jälleen auki.
Välititpä tai et, ja tarvitsinpa läheisyyttä tai en kävikö missään vaiheessa mielessäsi, että olit juuri vähällä hukuttaa minut?!, korkeahaltia pauhasi telepaattisesti. Kulmat vääntyivät vihaiseen kulmaan ja suu pieneen mutruun, samalla kun kädet ottivat puristuakseen nyrkkeihin ja nuorempi sai tehdä kaikkensa, ettei vahingossakaan olisi ryhtynyt huitomaan niillä kenraalia päin.
Ja se, jonka läheisyyttä juuri nyt vähiten tarvitsen, olet sinä.

Outo tunne sai Iriadorin hiljenemään. Suussa maistui veri, joka sai punatukan maiskuttamaan muutaman kerran. Varmistamaan, että hän oli tämän maun suhteen oikeassa. Jonka jälkeen tuntui taas siltä, että täytyi oksentaa. Käsi hakeutui vatsalle, jonka jälkeen alkoi yskittää ja taas vettä pärskähti nuoremman sisästä pitkin lattiaa. Punatukka laskeutui täristen kyykkyyn ja antoi tulla sisältään kaiken, mikä oli tullakseen. Lopulta yökäten pienen määrän veteen sekoittunutta verta jalkojensa juureen, joka pienessä määrin säikäytti Iriadorin.

Oksentaminen oli onnistunut ärsyttämään riittävästi kurkkua, jotta oli saanut oletettavasti verisuonen tai muutaman katkeamaan. Kakomisen lakattua, Iriador pyyhki suunsa pyyhkeeseen, jonka jälkeen alkoi samaiseen riepuun siivoamaan lattialle jättämiä jälkiään. Hiljaa. Sanaakaan sanomatta tai katsettaan kohottamatta Dariukseen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 01:20

Veden mainitseminen vertauskuvassa ei ollut ehkä kaikkein paras idea tähän väliin. Darius ei kuitenkaan ollut miettinyt sanojaan niin pitkälle ja saattoikin nyt katua hieman vertauskuvaansa.
Keskiverto mies pystyy pidättämään henkeään minuutteja, mikäli tarvis. Jos olisit ollut lähelläkään hukkua oikeasti, olisin minä nyt sotilasoikeudessa vastaamassa alaiseni murhasta tahi murhan yrityksestä Darius totesi kylmän rauhallisesti Iriadorin huomautellessa hukkumisesta Rangaistus oli annettava ja sen piti olla tehokas.
Darius ei kuitenkaan käynyt puolustelemaan tekojaan. Ne oli jo tehty, syystä ja seurauksin. Kenraali olisi voinut lähteä paasaamaan sotilaalle siitä, kuinka tuo saattaisi yhäkin killua tyrmillä rangaistavana tavalla tai toisella, miesten toimesta, jotka nauttivat toisen tuskasta.
Mitä tuli Iriadorin kommenttiin kenraalin läheisyydentarpeesta, ei Darius käynyt sitä kommentoimaan. Saattoi kuitenkin veikata, että Iriador valehteli. Tai ehkä ei.

Kulma kohosi kysyvästi korkeahaltian lähtiessä yskimään jälleen. Juuri ennen kuin tuo ehti sisältään lisää nesteitä pärskäyttämään, astui Darius sivuun nuoremman edestä. Tällä kertaa muiden nesteiden lisäksi kävi Iriadorin suusta purskahtamaan myös verta. Siinä missä Iriadorkin, huolestui Darius tuosta näystä. Huolestuneisuus ei kuitenkaan näkynyt miehen kasvoilla mitenkään. Ennen kuin kumpikaan mitään oli ehtinyt toteamaan, oli Iriador käynyt siivoamaan jälkiään. Darius katsoi tuota surkeaa näkyä hetken, tuhahtaen pian kuivahkosti.
Kenraali kyykistyi jälleen korkeahaltian viereen, napaten nyt vuorostaan pyyhkeen tuon käsistä. Pyyhe heitettiin kutakuinkin peittämään kaikki nesteet mitä lattialle oli lentänyt, siinähän imeytyivät. Siivoamisen sijaan Darius nappasi Iriadorin vihdoista viimein halaukseensa, painaen korkeahaltian vasten itseään. Päästämättä irti, vaikka vastarintaa olisi esiintynyt.
Darius ei sanonut mitään, piti vain kiinni nuoremmastaan. Jälleen kerran, ei kenraali tiennyt mitä olisi pitänyt tai voinut sanoa, saadakseen punapään tuntemaan itsensä paremmaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron