Sivu 5/5

ViestiLähetetty: 26 Huhti 2012, 16:35
Kirjoittaja Crimson
Punatukan toinen kulma nousi kysyvästi, kun kenraali kaikkien tavanomaisten oletuksien vastaisesti kävikin nauramaan tilanteelle. Miksi? Siihen ei Iriador kyennyt keksimään vastausta. Ei sitten millään. Halu nauraa toisen huvittuneisuudelle oli suuri, mutta sillä hetkellä nuoremman vallannut hämmennys tästä koko tilanteesta esti hekottelun tyystin. Sen sijaan yhä kysyvä katse seurasi kenraalin matkaa työpöydälle, ja sitte taas tuon rötkähdystä mahalleen sängylle.
Mitäköhän vielä? Siinäpä hyvä kysymys. Johan tässä oli sattunut kaikenlaista, ja nyt vielä tämä. Olisi todellakin kruunannut tilanteen jäädä kiinni itseteosta. Sotilaan ilme olisi voinut olla näkemisen arvoinen, jos tuo olisi päässyt todistamaan kenraalin ja alaisensa hellää hetkeä pedin puolella. Pelkkä ajatus sai punatukan kasvoille nousemaan pienen virneen.

Darius kääntyi lopulta selälleen, jääden sitten niille sijoilleen katselemaan Iriadoria.
"Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", nuorempi tokaisi kenraalille kulmien taas laskeutuvan tavanomaiselle taajuudelle ja virneen kadottua tuon kasvoilta. Iriador rohkeni viimein irrottautua kunnolla nurkkauksestaan ja ryömi sitten paremmin Dariuksen viereen.
"Toivottavasti mainitsemasi kaikenlainen ei kuitenkaan ole täysin täynnä huonoja asioita", Iriador totesi, ovelan virneen kohotessa nuoremman kasvoille, samalla kun tuo väänsi itsensä istumaan Dariuksen päälle. Punatukka nappasi haukansilmän ranteista kiinni ja veti tuon kädet sitten miehen pään yläpuolelle, laskematta omaa otettaan kuitenkaan irti niistä. Kasvonsa nuorempi laski lähes kenraalin omiin kiinni, ja antoi katseensa tutkia jälleen kerran vanhemman kasvoja pienen virneen kera.

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2012, 20:57
Kirjoittaja Aksutar
Se joka leikkiin ryhtyi, sen myös sai kestää. Tottahan se oli. Eikä Darius valittanut. Leikin keskenjättäminen oli sama asia, kuin luovuttaminen. Ja kaikki tiesivät, mitä mieltä kenraali luovuttajista oli. Mieluummin mentiin katkeraan loppuun asti, kuin hypättiin kyydistä ennen aikoja. Näin Darius ainakin ajatteli. Katse seurasi kuinka sotilas viimein mönki pois piilopaikastaan, tullen lähemmäksi kenraalia. Pieni hymynpoikanen jopa nousi kasvoille sitä mukaan, mitä lähemmäksi Iriador tuli.
Jos se olisi pelkkiä huonoja asioita, olisi se tullut paljon negatiivisemmin muotoiltuna Darius hymähti nuoremman toteamukseen, samalla kun seurasi punapään liikkeitä. Liikkeitä, jotka veivät Iriadorin istumaan kenraalin ylle.
Kulma kohosi pienoisesti korkeahaltian tarttuessa haukansilmän ranteista kiinni. Minkäänlaista vastarintaa ei kuitenkaan pistetty, vaan Iriadorin annettiin liuuttaa kädet petiä pitkin kenraalin pään yläpuolelle, jonne ne jäivät lepäämään Iriadorin otteeseen.

Kasvot tulivat lähemmäksi vanhemman kasvoja. Virneen kera. Virneen, johon kenraali vastasi huvittuneella ilmeellä, samalla kun kävi tuhahtamaan pienesti.
Jos jotain sinusta olen oppinut, niin tuon virneen taakse kätkeytyy jonkinlaisia ajatuksia Kenraali totesi samalla kun kohotti päätään pienesti patjalta Meiltä taisi jäädä jotain kesken

ViestiLähetetty: 28 Touko 2012, 23:18
Kirjoittaja Crimson
Nuorukainen hymähti hiljaa ääneen huomatessaan kumppaninsa kasvoille nousevan huvittuneen ilmeen ja nosti päätään hieman kauemmas Dariuksesta. Virne levisi varmaan korviin saakka, kun punatukka kuuli toisen sanat. Ajatuksiapa totta tosiaan. Mutta millaisia? Sitä harva tiesi, mutta tässä tapauksessa Iriadorin tuskin tarvitsi lähteä erikseen kommentoimaan asiaa. Eivätköhän hänen ajatuksensa olleet olleet arvattavissa jo pitemmänkin tovin yhtä mittaa tämän kahdenkeskisen Dariuksen kanssa vietetyn hetken ajan. Ja jos eivät olleet, oli punatukka ajatuksiaan ääneen selventänyt tekojensa kera säästelemättä, kuten punapään tapaista oli.
Vaikka alku olikin ollut hankala, oli punapää nyt kuitenkin kovin tyytyväinen tilanteeseen ja siihen, että sai olla kenraalin vierellä. Vain kaksin. Eikä kenestäkään muusta tilanteen ulkopuolisesta tarvinnut välittää tällä herkullisella hetkellä.

Mustatukan pää tuli lähemmäs sanojen myötä, jotka kertoivat ettei toinen suinkaan ollut unohtanut missä sfääreissä hetki sitten ennen keskeytystä oltiin lentelemässä. Iriador hymähti. Katsoi vanhempaansa sitten ovelan hymynsä kera ja päästi toisella kädellään irti Dariuksen ranteesta, liu'uttaen sitä sitten aina tuon toisen hartian kautta miehen rintakehän päälle ja siitä taas alemmas.
Niinpä tosiaan taisi.., Iriador tuumi hymähtäen, nojaten eteenpäin ja painaen enemmän tai vähemmän pitkän suudelman Dariuksen huulille.
Samassa käsi kävi myös alempana nykimään toisen paidanhelmaa ja Iriador kävi kohottautumaan irti suudelmastaan.
Mutta tahdon tämän kyllä pois nyt, punapää virnuili ja malttamattomana kävi nostamaan toisen paidan reunaa ylemmäs nähdäkseen kenraalinsa komean vatsalihaksiston.

ViestiLähetetty: 31 Touko 2012, 13:42
Kirjoittaja Aksutar
Jotain jäi kesken ja molemmat tiesivät, mitä. Vieno virne nousi kenraalin kasvoille, nuoremman liuuttaessa kättään pitkin haukansilmän kehoa. Suudelmaan vastattiin nopeasti, voimakkaasti, ennen kuin nuorempi irrottautui suudelmasta. Punapää ilmaisikin pian mitä halusi seuraavaksi tapahtuvan, käyden jopa astetta vaativammin nykimään kenraalin paitaa ylemmäs.
Jos lupaat ettei minulle tule kylmä Kenraali totesi virnistäen, samalla kun nousi enemmän tai vähemmän väkisin istumaan, työntäen Iriadorin makaamaan sängylle ja heilautti itsensä puolestaan nuoremman ylle. Tuon vaihdoksen aikana lensi myös Punapäätä häirinnyt vaatekappale pois kenraalin yltä.

Ilman sen suurempia keskusteluja tahi puheita kävi tämä läheisyyden hetki kulkemaan jälleen omaa rataansa kohti sitä mielihyvän huippua johon molemmat pyrkivät toisen kanssa. Ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, kaksikko sai viettää jälleen yhden yön omistautuen vain toisilleen intiimisti ja tunteellisesti