Lähetetty: 26 Huhti 2012, 16:35
Punatukan toinen kulma nousi kysyvästi, kun kenraali kaikkien tavanomaisten oletuksien vastaisesti kävikin nauramaan tilanteelle. Miksi? Siihen ei Iriador kyennyt keksimään vastausta. Ei sitten millään. Halu nauraa toisen huvittuneisuudelle oli suuri, mutta sillä hetkellä nuoremman vallannut hämmennys tästä koko tilanteesta esti hekottelun tyystin. Sen sijaan yhä kysyvä katse seurasi kenraalin matkaa työpöydälle, ja sitte taas tuon rötkähdystä mahalleen sängylle.
Mitäköhän vielä? Siinäpä hyvä kysymys. Johan tässä oli sattunut kaikenlaista, ja nyt vielä tämä. Olisi todellakin kruunannut tilanteen jäädä kiinni itseteosta. Sotilaan ilme olisi voinut olla näkemisen arvoinen, jos tuo olisi päässyt todistamaan kenraalin ja alaisensa hellää hetkeä pedin puolella. Pelkkä ajatus sai punatukan kasvoille nousemaan pienen virneen.
Darius kääntyi lopulta selälleen, jääden sitten niille sijoilleen katselemaan Iriadoria.
"Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", nuorempi tokaisi kenraalille kulmien taas laskeutuvan tavanomaiselle taajuudelle ja virneen kadottua tuon kasvoilta. Iriador rohkeni viimein irrottautua kunnolla nurkkauksestaan ja ryömi sitten paremmin Dariuksen viereen.
"Toivottavasti mainitsemasi kaikenlainen ei kuitenkaan ole täysin täynnä huonoja asioita", Iriador totesi, ovelan virneen kohotessa nuoremman kasvoille, samalla kun tuo väänsi itsensä istumaan Dariuksen päälle. Punatukka nappasi haukansilmän ranteista kiinni ja veti tuon kädet sitten miehen pään yläpuolelle, laskematta omaa otettaan kuitenkaan irti niistä. Kasvonsa nuorempi laski lähes kenraalin omiin kiinni, ja antoi katseensa tutkia jälleen kerran vanhemman kasvoja pienen virneen kera.
Mitäköhän vielä? Siinäpä hyvä kysymys. Johan tässä oli sattunut kaikenlaista, ja nyt vielä tämä. Olisi todellakin kruunannut tilanteen jäädä kiinni itseteosta. Sotilaan ilme olisi voinut olla näkemisen arvoinen, jos tuo olisi päässyt todistamaan kenraalin ja alaisensa hellää hetkeä pedin puolella. Pelkkä ajatus sai punatukan kasvoille nousemaan pienen virneen.
Darius kääntyi lopulta selälleen, jääden sitten niille sijoilleen katselemaan Iriadoria.
"Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", nuorempi tokaisi kenraalille kulmien taas laskeutuvan tavanomaiselle taajuudelle ja virneen kadottua tuon kasvoilta. Iriador rohkeni viimein irrottautua kunnolla nurkkauksestaan ja ryömi sitten paremmin Dariuksen viereen.
"Toivottavasti mainitsemasi kaikenlainen ei kuitenkaan ole täysin täynnä huonoja asioita", Iriador totesi, ovelan virneen kohotessa nuoremman kasvoille, samalla kun tuo väänsi itsensä istumaan Dariuksen päälle. Punatukka nappasi haukansilmän ranteista kiinni ja veti tuon kädet sitten miehen pään yläpuolelle, laskematta omaa otettaan kuitenkaan irti niistä. Kasvonsa nuorempi laski lähes kenraalin omiin kiinni, ja antoi katseensa tutkia jälleen kerran vanhemman kasvoja pienen virneen kera.