Kirjoittaja Forte » 26 Kesä 2012, 23:28
// toivottavasti nyt ei foorumi uudelleen ala kiukuttelemaan : D //
Kun kyse oli taiteesta, Darion oli kuin pikkulapsi. Hänen kasvoillaan oli leikkisä, vähän hölmö, virne lähes koko maalaamisen tai piirtämisen ajan yleensä. Ei hän muutenkaan ottanut elämää turhan vakavasti, ja taiteen vielä vähemmän. Siitähän mokomasta katoaisi kokonaan sielu ja tekemisen puhdas, yksinkertainen ilo, jos tauluja pitäisi alkaa vääntämään naama mutrussa ja otsa kurtussa. Ehei. Tämä oli paljon vapauttavampaa, sai olla oma itsensä ja tehdä siitä, mistä nautti. Lisäksi puolidemonille tuotti iloa myös se, että Kiroi vaikutti olevan ihan yhtä innostunut ja utelias maalaamisesta, mitä hänkin. Oli harvinaista, oikeastaan olematonta, nähdä taidepiireissä puhdasta iloa tekemästään työstä, joten Kiroin positiivinen energia nostatti myös Darionin mielialaa. Se oli positiivinen noidankehä.
"Ehkä sinun värisi voisi olla sinimusta tai turkoosi..en ole vielä täysin varma. Katsoo nyt, mitä saan näistä väriyhdistelmistä aikaiseksi, mutta älä huoli, saan sinut kyllä näyttämään kauniilta kankaalla."
Kaiken sen jälkeen mitä Darion oli maalannut, Kiroita ei ollut läheskään yhtä vaikea muuttaa viehättäväksi.
Sarvipään sekoitellessa, tai leikkiessä, väriyhdistelmiä, Darion asetti hakemansa taulukankaan paikalleen ja etsi taidekomerostaan muutaman erikokoisen siveltimen. Kun kaikki oli väriä vaille valmista, puolidemoni tuli uteliaana katsomaan Kiroin sekoittamaa väripalettia.
"Tuo näyttää hyvältä, kiitos. Sinusta oli apua. Jos muuten haluat maalata tai piirtää, ole hyvä vain. Tarvikkeet löytyvät tuosta samaisesta kaapista."
Darion hymähti ystävällisesti, nappasi paletin mukaansa ja vetäisi hännällään tuolin alleen. Hetken aikaa Darion katseli tyhjää, valkeaa kangasta. Ensimmäisen vedon tekeminen oli aina yhtä vaikeaa, ja siitä aikoinaan Darionin isoveli oli keksinyt hyvin kaksimielisen vertauksen, jota puolidemoni ei mielellään muistellut. Mutta lopulta siniseen kasteltu pensseli teki ensimmäisen kaaren kankaalle. Sitä seurasi pari muuta, vielä tässä vaiheessa muodot olivat abstarkteja, pelkkiä sinisiä viivoja valkealla taustalla, mutta Darion näki jo tulevan kuvan, miten hän lähtisi sitä muokkaamaan ja valmistamaan.
"Tiedätkös..isoveljeni, Dastan, ei koskaan pitänyt maalaamisestani. Se ei kuulemma ollut oikea harrastus metsästäjälle. Hän usein sanoi minulle, että ainoa todellinen taide on tappamisen taide."