Make me a rainbow | Forte!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Anttu » 27 Touko 2012, 16:44

Omalla tavallaan Kiroi toivoi ettei kenenkään tarvisi koskaan tietää asiasta, mutta jos hän ei avaisi suutaan ajoissa hän olisi yksin vielä vanhanakin. Toisaalta asian saaminen sydämeltä edes Darionille olisi voinut helpottaa - puolidemoni ei vaikuttanut siltä, että tyrkkäisi ystävänsä ovesta (tai ikkunasta) ulos, jos saisi tietää. Siinä ajatteluunsa syventyneenä häneltä meni osa miehen sanoista ohitse ja lähinnä sanat, joihin hän havahtui kuulostivat tosi kummallisilta Darionin suusta.

Tulet näyttämään niin hyvältä seinää vasten, Kiroi meinasi jo avata suunsa sanoakseen jotain - hämmentynyt ilme kasvoillaan - mutta ymmärsi sitten, että Darion puhui luonnoksista ja puri itseään huuleen ettei olisi nauranut ääneen. Vaivoin hän sai itsensä takaisin tyynesti, hyvin kevyt puna poskipäillään joka sekin oli häipymään päin ja kohottautui pienesti hamutessaan paketin käteensä ja istuutui takaisin toisen viereen avaamaan sen paperia huolellisesti kuin olisi avannut lahjaa.
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Touko 2012, 18:12

Darion teki viimeiset yksityiskohdat kahteen eläimeen ja tarkasteli sitten lopputulosta. Hän oli sangen tyytyväinen näkemäänsä. Pienempi, kissamainen ja sarvipäinen nisäkäs istui lievästi häntäänsä heiluttaen, kun sen vierelle oli asettunut isompikokoinen lohikäärme tai mikä-lie-lisko, jolla oli hevosmainen harjas. Darion hymyili ja nousi seisomaan, Kiroin juuri istuessa hänen vierelleen avaamaan pakettia.
"Näihin molempiin eläimiin taitaa tulla aika paljon sinistä ja mustaa. Mitä muita värejä niillä on?"
Darion pohti ääneen ja asteli suuren, vaatekaapin näköisen huonekalun luokse. Kaapissa ei vain ollut vaatteita, vaan riveittäin erilaisia värijauheita. Jokaista väriä oli mahdollisimman monta eri sävyä, yleisiä ja helposti valmistettavia, kuten punaista tai mustaa, oli eniten. Mutta kalliita värejä, kuten purppuraa, oli vain pari purkkia. Kuten jokainen itseään kunnioittava taiteilija, myös Darion sekoitti värinsä itse, käyttäen öljypohjaista nestettä saadakseen oikean sävyn.
"Siinä paketissa pitäisi olla indigoa ja turkoosia, jos viitsit ne ottaa esille, muun paketin voit jättää pöydälle."
Puhuessaan Darion etsi muutaman oikean kokoisen siveltimen ja pari muuta väriä, ennen kuin palasi sohvan luokse.

"Haluatko sekoittaa värit? Voit päättää, mitä sävyjä eläimiin tulee."
Darion levitti öljymäisen yhdisteen paletille, ja yhteen kulmaan ripotti lasipurkista hieman preussinsinistä. Väri liukeni nopeasti paletille kauniiksi, tasaiseksi siniseksi. Darion oli utelias näkemään, mitä värejä Kiroi haluaisi työhön. Siitä tulisi kyllä nätti eläintaulu, kunhan puolidemoni saisi tehtyä taustankin.
"Ja sitten voit myös päättää, minkä kokoisen taulun haluat. Minulla on tyhjiä kankaita tuolla nurkassa."
Darion osoitti seinää vasten nojaavaa kehikkojen valkeaa jonoa, joissa oli taulukokoa vähän jokaiseen taloon ja mökkiin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 08 Kesä 2012, 11:02

Pakettia avatessaan Kiroi joutui varomaan teräviä kynsiään ettei olisi yhdellä huolimattomalla liikkeellä saanut kaikkea revittyä auki. Hänen onnekseen värit olivat purkeissa, eivät pusseissa tai muuten ne olisivat olleet sekunnissa hänen sylissään ja sarvipää yltäpäältä värijauhossa.
"Punaista", hän vastasi Darionin kysymykseen mietittyään hetken - väri oli tarkoitettu pienemmän eläimen silmiin. Kiroi ei ollut oikein varma silmiensä väristä, joistakin olennoista oli helppo sanoa heillä olevan siniset tai vihreät silmät, mutta mitä hän oli pistänyt merkille niin valon mukaan sarvipään silmien väri saattoi vaihdella aina kullan sävystä verenpunaiseen.

Nostaessaan väripurkkeja silmiensä tasolle demoni oli jo unohtanut ne nimet jotka Darion oli väreille sanonut. Kaikki näyttivät hänelle vain siniseltä enemmän tai vähemmän. Hänen oli helpompi ymmärtää käsitteet taivaansininen ja vaaleansininen kuin in-.. inod-.. ihan sama.
Silmäillessään purkkien sisältöä punaoranssi katse pysähtyi kuitenkin seuraamaan värijauheen sekoittumista öljyn kaltaiseen litkuun. Väri jakaantui kaarteiksi ja ikään kuin pieniksi renkaiksi ennenkuin täytti kokonaan alueen. Kiroi olisi voinut katsella sitä koko päivän kyllästymättä. Samalla hän havahtui kuitenkin Darionin sanoihin ja onnistui löytämään purkkien joukosta turkoosin, indigon väristä hän ei kuitenkaan ollut aivan varma, se kuulosti hänen korviinsa enemmän keltaiselta tai oranssilta. Miksi sävyille piti antaa niin kummallisia nimiä?
"Millainen se indigo oikein on?" Kiroi uskaltautui viimein kysymään yritettyään ensin jonkin aikaa ilmeisesti keskustella telepaattisesti maalipurkkien kanssa saadakseen vastauksen ilman, että hän kuulosti jotenkin siltä kuin ei olisi lukenut kotiläksyjään. Ei satukirjoissa puhuttu väreistä.

"Pieni taulu." Sarvipää oli päättänyt asian jo ajatuksissaan aikaa sitten. Pieni koko oli paitsi Darionille helpompi ja nopeampi tehdä, myös Kiroille helppo kuljettaa mukana eikä se vienyt paljoakaan tilaa, joten sen sai esille minne itse halusi.
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Kesä 2012, 11:43

Punainen olisi jännittävä väri kaiken sinisen kanssa, siitä voisi tulla mielenkiintoinen yhdistelmä ja Darionin ajatuksissa alkoi samantien raksuttaa, miten hän voisi tehdä kyseisen väriyhdistelmän ilman silmiinpistävyyttä. Värien piti sulautua toisiinsa, olla kaunis kokonaisuus ja tasapaino, jottei yksi väri peittäisi alleen muita. Maalaus piti nähdä kokonaisuutena, ei väriläiskinä. Kyseiset eläimet, joita maalaukseen tuli, olivat luultavasti yöeläimiä, joten kirkkaat, keltaiset tai punaiset sopisivat niille. Darion hymähti pikkuisen, huomatessaan Kiroin uteliaan katseen, hänen sekoittaessa värejä. Siinä oli tietysti lievä hypnoottinen vivahde, kun öljy sekoittui jauheeseen.
"Aluksi tein värit itse, ennen kuin minulla oli varaa ostaa niitä. Siksi ensimmäiset tauluni eivät ole yhtä kirjavia ja kirkkaita."
Darion naurahti hiljaa ja kokeili pensselillä värin paksuutta. Juuri sopivaa maalaamiseen.

Osa väreistä vain unohtui johonkin Kiroille. Turkoosi oli löytynyt, mutta indigo jäi jonnekkin matkan varrelle. Darion oli unohtanut, etteivät taiteilijoiden käyttämät termit kuuluneet normaaleiden olentojen sanavarastoon.
"Anteeksi, se on se..tumma. Samaa väriä kuin minä."
Pelkästään tummansininen ei aina kertonut mitään, niitä oli erilaisia vivahteita niin monta. Varmuuden vuoksi Darion vielä osoitti yhtä purkkia.
"Jos etsin hyvän kokoisen taulun, sinä voit sekoittaa värit. Tunnuit pitävän siitä."
Puolidemoni naurahti hiljaa ja ojensi öljyisen paletin Kiroille ja jätti näkyville ne purkit, joista oli ajatellut tehdä taulun värit.
"Ja jos ne vähän sattuvat sekoittumaan keskenään paletilla, ei haittaa. Tuleepahan uusia sävyjä."
Darion ei ollut kaavoihin kangistunut taiteilija. Jos jokin meni pieleen tai tuli virhe, hän ei korjannut sitä, vaan pyrki muuttamaan virheen osaksi taulua tavalla tai toisella. Tästä syystä hän ei hahmotellut kankaalle töitä, maalasi vain suoraan ja katsoi mitä tapahtui. Tietysti hän käyttäisi apuna paperille tehtyä luonnosta, mutta oli todella iso todennäköisyys, että lopputulos oli tyystin erilainen. Darion katseli mietteliäänä sopivaa pohjaa taululle, kunnes otti pienen, hieman kirjaa suuremman kangaskehikon.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 26 Kesä 2012, 22:53

// Noniin, katsotaas mitä edellisestä viestistä on jäänyt mieleen~//

Mikäli Kiroi olisi uppoutunut yhtään enempää värien tuijotteluun hän olisi löytänyt itsensä todennäköisesti seuraavaksi nojaamasta Darioniin. Maalit ja maalaaminen olivat hänelle vieras käsitys, hänen oma taiteellisuutensa oli samaa luokkaa kuin sormiväreillä maalaavien lasten.

Saadessaan vastauksen kysymykseensä Kiroi nosti paketista miehen näyttämän purkin ja siirsi muun pakkauksen sivuun pöydälle. Käteensä jäänyttä purkkia demoni nosti hiukan ja kallisteli sitä kevyesti puolelta toiselle niin, että sai värijauheen jakaantumaan lasipurkin laidalta toiselle kuin hyisen, synkän meren. Hän oli aina ollut utelias tietämään mihin kuului, hän halusi luokitella itsensä ikäänkuin ollakseen varma jostakin. Jos Darion oli indigo niin mikä hän silloin oli?
"Mikä väri minä olisin?" Ensimmäiseksi hänen mielessään kävi jokin sotkuinen väri, joka muistutti lähinnä mädäntynyttä hedelmää. Darion oli mukavan tasavärinen olento, mutta pelkästään Kiroin kalmankalpea iho ja siniharmaa hiuskuontalo loivat jo yksinään jyrkän kontrastin puhumattakaan silmistä.

Aivan kuin hän olisi odottanut lupaa avata purkin, sormet jo korkin ympärillä, se aukeni lähes vain sekunteja Darionin sanojen jälkeen. Tutkaillessaan lähemmin purkin sisältöä demoni myös haistoi sen hieman tunkkaisen hajun, joka sai pojan nyrpistämään nenäänsä ja pidättämään pienen hetken hengitystään samalla, kun hän ripotteli lähes täsmälleen saman verran värijauhetta paletin nurkkaan kuin Darionkin oli laittanut. Tumman jauheen sekoittuessa jälleen öljyyn Kiroi sulki purkin kannen ja laittoi sen sivuun varmuuden vuoksi pelätessään muuten hajoittavansa jotakin.
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Kesä 2012, 23:28

// toivottavasti nyt ei foorumi uudelleen ala kiukuttelemaan : D //

Kun kyse oli taiteesta, Darion oli kuin pikkulapsi. Hänen kasvoillaan oli leikkisä, vähän hölmö, virne lähes koko maalaamisen tai piirtämisen ajan yleensä. Ei hän muutenkaan ottanut elämää turhan vakavasti, ja taiteen vielä vähemmän. Siitähän mokomasta katoaisi kokonaan sielu ja tekemisen puhdas, yksinkertainen ilo, jos tauluja pitäisi alkaa vääntämään naama mutrussa ja otsa kurtussa. Ehei. Tämä oli paljon vapauttavampaa, sai olla oma itsensä ja tehdä siitä, mistä nautti. Lisäksi puolidemonille tuotti iloa myös se, että Kiroi vaikutti olevan ihan yhtä innostunut ja utelias maalaamisesta, mitä hänkin. Oli harvinaista, oikeastaan olematonta, nähdä taidepiireissä puhdasta iloa tekemästään työstä, joten Kiroin positiivinen energia nostatti myös Darionin mielialaa. Se oli positiivinen noidankehä.
"Ehkä sinun värisi voisi olla sinimusta tai turkoosi..en ole vielä täysin varma. Katsoo nyt, mitä saan näistä väriyhdistelmistä aikaiseksi, mutta älä huoli, saan sinut kyllä näyttämään kauniilta kankaalla."
Kaiken sen jälkeen mitä Darion oli maalannut, Kiroita ei ollut läheskään yhtä vaikea muuttaa viehättäväksi.

Sarvipään sekoitellessa, tai leikkiessä, väriyhdistelmiä, Darion asetti hakemansa taulukankaan paikalleen ja etsi taidekomerostaan muutaman erikokoisen siveltimen. Kun kaikki oli väriä vaille valmista, puolidemoni tuli uteliaana katsomaan Kiroin sekoittamaa väripalettia.
"Tuo näyttää hyvältä, kiitos. Sinusta oli apua. Jos muuten haluat maalata tai piirtää, ole hyvä vain. Tarvikkeet löytyvät tuosta samaisesta kaapista."
Darion hymähti ystävällisesti, nappasi paletin mukaansa ja vetäisi hännällään tuolin alleen. Hetken aikaa Darion katseli tyhjää, valkeaa kangasta. Ensimmäisen vedon tekeminen oli aina yhtä vaikeaa, ja siitä aikoinaan Darionin isoveli oli keksinyt hyvin kaksimielisen vertauksen, jota puolidemoni ei mielellään muistellut. Mutta lopulta siniseen kasteltu pensseli teki ensimmäisen kaaren kankaalle. Sitä seurasi pari muuta, vielä tässä vaiheessa muodot olivat abstarkteja, pelkkiä sinisiä viivoja valkealla taustalla, mutta Darion näki jo tulevan kuvan, miten hän lähtisi sitä muokkaamaan ja valmistamaan.
"Tiedätkös..isoveljeni, Dastan, ei koskaan pitänyt maalaamisestani. Se ei kuulemma ollut oikea harrastus metsästäjälle. Hän usein sanoi minulle, että ainoa todellinen taide on tappamisen taide."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 11 Heinä 2012, 13:01

// Urh. Anteeksi taas jälleen kesto. Ei ole selkästikään ihan minun alaani tämä ropettaminen enää nykyään, mutta yritetään silti :'D //

Kiroi jokseenkin toivoi, että muilla olisi ollut vastauksia asioihin, jotka häntä mietityttivät. Että joku olisi voinut kertoa millainen hän oli tai millainen hänen olisi pitänyt olla, mutta se kai oli jotakin sellaista mikä piti selvittää itse. Sarvipää silmäili paletilla olevia väriläiskiä, kunnes koko paletti katosi hänen käsistään Darionin osaaviin sormiin tekemään taidetta. Darion oli melko varmasti sellainen taiteilija, joka keskittyi työhönsä, joten Kiroi ajatteli että oli varmasti vähemmän tiellä ja saipahan itsekin tekemistä hakeutumalla kaapin luokse ja etsiessään tavaroiden seasta itselleen melkein käyttökelvottomaksi jääneen hiilenpalan, mikä saattoi olla katkennut tai kulunut käytössä - Kiroi epäili vahvasti jälkimmäistä. Darion tuskin teki mitään kuluneella hiilenpätkällä, joten se oli varmaankin unohtunut sinne, kuten maalijäljet pitkin asuntoa tai sitten puolidemoni vain halusi säilyttää kaiken mahdollista uutta käyttöä varten.

Kiroi valui lattialle makaamaan vatsalleen ja piirteli pieniä kuvioita valkealle paperille. Hiili jätti pölyistä jälkeä joka kerralla, kun hän laski sen paperille, joten hänen täytyi puhaltaa toisinaan sitä nähdäkseen mikä jälki alta paljastuisi.
"Minusta tappamisessa ei ole mitään kaunista", Roi vastasi hiljaa nypertäessään paperin reunaan pienen pieniä kuvioita. Demoniksi hän oli harvinaisen rauhaa rakastava eikä varmasti olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään - jos olisi niin hän olisi todennäköisesti pitänyt sille hautajaiset ja viettänyt monta levotonta yötä. Tai no.. ei ehkä ihan.
"On paljon kauniimpaa luoda jotain kuin viedä."
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Heinä 2012, 19:57

// Voi sentään, toivottavasti onnistun edes vähän pitämään intoasi yllä : D Mutta jos tulee tarve, niin en pahastu, vaikka pitäisi taukoa ^^ //

Darion katsahti hieman sivusilmällä Kiroita, joka oli tullut hänen vierelleen, tosin lattialle, piirtämään jotain. Uteliaana puolidemoni yritti vähän kurkkia, mitä Kiroi oikein hiilellä paperille tuhersi, mutta toistaiseksi hän antoi ystävälleen taiteellisen rauhan. Kaikki eivät pitäneet siitä, jos toinen katseli piirtämistä. Mutta mitä nyt sivusilmällä Darion huomasi, Kiroi tuntui pitävän siitä mitä teki. Piirtämisen hyvä puoli oli se, ettei siinä voinut valehdella tai yrittää olla jotain muuta, mitä ei ollut. Jokainen piirsi tavallaan, juuri sitä mitä osasi ja halusi. Sen rehellisemmäksi ei itsensä ilmaisu kyllä muuttunut. Darion jatkoi omaa työskentelyään ja alkoi tehdä selvempiä yksityiskohtia kahdelle eläimelle, lisätä turkkia raamien sisäpuolelle ja tehdä raajoja. Samalla hänelle riitti huomiota ja keskittymiskykyä myös Kiroille.
"Olen samaa mieltä. Mutta olen metsästäjäperheestä, joten ymmärrän myös heidän näkökantansa. Dastan metsästää turkiseläimiä. En itse muista tätä tapahtumaa, mutte hän kertoi, että kun olin pieni, hyvin pieni, olin pyytänyt saada lainata teuraseläimestä valutettua verta ja maalasin sillä meren aaltoja yhdelle ketunnahalle."
Darion nauroi hieman muistolle, jonka todenperäisyydestä hän ei ollut täysin varma. Mutta tällaisia juttuja oli aina miellyttävä kuunnella omalta perheeltään, olivatpa ne tosia tai eivät. Ne olivat juuri niitä noloja asioita, mitä paljastettiin häissä tulevalle puolisolle.

Darion jatkoi työskentelyä vähän keskittyneemmin, sillä hän alkoi siirtyä kehojen yksityiskohtiin. Paletin värit olivat alkaneet sekoittua keskenään hieman, luoden uusia värivivahteita myös kankaalle. Hetkeksi puolidemoni lopetti ja pureskeli mietteliäänä pensselin puista päätä. Oliko hän nyt varmasti saanut kaiken tarpeellisen ja olennaisen ajatuksistaan tuohon kuvaan? Toivottavasti. Darion jatkoi maalausta, mutta kiinnitti huomiotaan vähän Kiroihin uudemman kerran.
"Mitä piirrät, jos saan kysyä?"
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 11 Heinä 2012, 20:18

// Haluaisin edes tämän pelin päätökseensä. En tiedä mitä sen jälkeen, kun tästä on tullut ainoa roolipeli, jossa enää olen ^^' Se jää nähtäväksi.//

Kiroi piti jalkojaan hieman koukussa selän yläpuolella maatessaan vatsallaan ja heilutteli toisinaan joko jalkaansa tai häntäänsä kuin se olisi auttanut häntä keskittymään paremmin. Hän ei ollut sen pahemmin suunnitellut mitä alkaisi tekemään, mutta loppujen lopuksi paperilla oli selkeästi erotettava maa ja taivas. Maa koostui kiemuroista, jotka olivat kaikki lähes identtisiä, osa vähän sotkettuja sormien tai kämmenen osuessa hiilikuvioon. Taivas oli yksinkertaisempi, vaalea ja siellä leijaili pari tummaa pilvenhattaraa kuin kertomassa alkavasta sateesta.

Varmasti suurin osa ihmislapsista sai vaikutteita jostain ja kaikkein tavallisimmin tausta oli ääriviiva maan ja taivaan välillä, pilviä ja pyöreä aurinko. Se kertoi melko paljon mielialasta ja myös mielikuvituksettomuudesta. Kiroin maailmankuva oli erilainen, eikä ihmekään - demonit olivat usein aivan eri maata.
Vaikka kuvasta tuli loppujen lopuksi synkkä, pari sadepisaraakin oli eksynyt pehmeästi sumennettuna kuvaan, mutta koko sen ajan Kiroi vaikutti tyytyväiseltä saadessaan näperrellä jonkun parissa.
"Miksi? Eläimet ovat söpöjä. Pienet ja pörröiset." Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Roi kuulosti pikkulapselta puhuessaan. Häntä suoraan sanottuna karmi ajatus valkeasta pehmoisesta kanista, joka oli revitty ulos nahoistaan tai ajatus nyljetystä ketunnahasta.

Tuoden mielipiteensä asiaan hän rapsutteli hiilellä mustan hahmon kuvassa olevan puun juurelle pitämään sadetta. Musta, koiramainen eläin jolla oli pitkä häntä ja paksu tuuhea kuono. Sen vierelle hän piirsi vielä ääriviivat paksusta kanista ennenkuin nosti paperia vähän paremmin Darionin nähtäville sormet hieman hiilestä tummuneina.
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Heinä 2012, 22:39

// Kyllä minä ainakin pitäisi ihan mielelläni sinut pelikaverina ^^ Mutta teet juuri kuten tykkäät //

Darion alkoi juuri varovasti maalata toiselle eläimistä kasvoja, kun katsahti uudelleen Kiroihin.
"Tietysti, mutta jokaisen pitää saada elämisensä jostakin. Mieluiten siitä, missä on hyvä. En itsekkään pidä ajatuksesta, mutta eläkööt Dastan miten haluaa. Eikä hän niinkään metsästä pieniä ja pörröisiä, vaan isoja petoja, kuten karhuja."
Mutta mitä Darion oli muiden elämäntapoja kritisoimaan. Jokainen sai hänen puolestaan elää miten halusi, kunhan siitä ei koitunut haittaa toisille. Hän oli muutenkin hyvin suvaitsevainen henkilö.

Kuva alkoi valmistua yhä enemmän ja se alkoi näyttää elävämmältä jokaisella siveltimen vedolla. Hetki hetkeltä nuo kaksi mielikuvituksen luomaa eläintä saivat enemmän väriä, lihaksia ja muotoja. Aivan kuin niiden silmien katseen saattaisi huomata seuraavan valppaana. Tosin, molemmat eläimet olivat kiinnostumeepia toisistaan kuin katsojasta. Melkein samaan aikaan, kun puolidemoni oli saanut suuren osan työstä tehtyä, Kiroi näytti hänelle omaa piirrostaan. Darion hymyili kuin haljennut nauris, nähdessään työn.
"Tuo on todella suloinen kuva, sopisi hyvin seinälle. Varsinkin tuo koiraeläin on miellyttävän näköinen."
Darion vähän taputti Kiroita päälaelle, ennen kuin kääntyi taas maalauksen puoleen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 29 Heinä 2012, 19:07

Tietenkin hän yritti järkeillä asian itselleen, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Elämä oli aina elämä oli se sitten hyönteisen tai ihmsiolennon ja sen pois ottaminen tuntui hänestä väärältä. Armokuolemat olivat hänestä vain juuri ja juuri hyväksyttäviä, vaikka eihän hän ollut koskaan kärsinyt niin, että olisi toivonut olevansa mieluummin kuollut. Vain yksi kerta oli ollut hyvin lähellä.

Hetki sitten sarvipää oli odottanut maalauksen valmistumista niin innoissaan ettei muulla ollut väliä, mutta kun hän sai hiilen ja paperin käteensä kaikki muu unohtui. Hän uskoi ettei ollut ainoa, jolle kävi niin ja saattoi hyvin ymmärtää miksi Darion oli niin paljon yksin maalatessaan. Toisaalta hänen keskittymiskykynsä ja kärsivällisyytensä ei ollut samaa tasoa. Kiroi halusi saada kaiken valmiiksi nopeasti, odottaminen oli kovin turhauttavaa ja tylsää.
" Se on kettu." Roi tarkensi aivan kuin Darionin olisi pitänyt tunnistaa musta hiilitahra taiteilijana. Tosin koiraeläin oli jo todella lähellä ja kertoi siitä, että ainakin hänen kuvistaan sai jotakin selvää.
Puolidemonin ele sai kuitenkin incubuksen hännän heilahtelemaan pehmeästi puolelta toiselle aivan kuin tyytyväinen kissa. Hän ei saanut usein kehuja muilta ja pelkkä päähän taputus sai hänet olemaan ylpeä jostakin. Darionin katsottua kuvan Kiroi laski sen vielä eteensä ja teki joitakin yksityiskohtia ja lisäyksiä kuvaan nojaten samalla kättä poskeensa jättäen tummia hiilijälkiä kalpeaan ihoonsa paljon itse sitä tiedostamatta.
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 29 Heinä 2012, 19:36

Tuntui yllättävän hyvältä saada joku toinen taiteilemaan kanssaan, joten Darion oli hyvin tyytyväinen seurastaan. Hän oli lisäksi huomannut Kiroin olevan innokas, päästessään taiteilemaan. Sarvipäästä voisi tulla kenties oppipoika, mutta siihen tarvittaisiin Darionia lahjakkaampi taiteilija mestariksi. Joskus tosin kävi niin huonosti, että innostus johonkin asiaan saattoi kadota kokonaan, mikäli siitä teki itselleen ammatin ja asian, jossa piti jatkuvasti tulla paremmaksi. Darionille itselleen luultavasti olisi käynyt samoin, mikäli hän olisi aloittanut oppipoikana. Jos johonkin oli intohimoa, oli parempi tehdä siitä ammatti ihan itse.

Darion ei voinut olla nauramatta, Kiroin tarkentaessa häntä, ja päähän taputuksen jälkeen puolidemoni esitti virallisen anteeksipyynnön.
"Pahoittelen, minulla on välillä huono eläintuntemus. Mutta se on joka tapauksessa hieno."
Darionia huvitti myös Kiroin hännän heilahtelu. Se kai ilmaisi sarvipään olevan tyytyväinen. Oli mukavaa nähdä Kiroi noin eläväisenä, kun he olivat tavanneet, sarvipää oli sulkeutunut ja masentuneen oloinen, nyt hän näytti aivan päinvastaiselta. Miten ihanan positiivinen vaikutus taiteella olikaan. Darion jatkoi omaa maalaustaan, mutta aina välillä katseli Kiroin piirtelyä hymyillen.
"Olisiko mitenkään mahdollista saada sinulta jokin piirros?"
Darion kysyi ystävällisellä äänellä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 03 Elo 2012, 00:35

Kiroista huomasi helposti ettei hän päässyt toteuttamaan itseään kovin usein. Hänellä ei ollut Darionin lisäksi ainoatakaan ystävää jolle puhua ja senkin lisäksi Kiroi oli tottunut olemaan yksin ja pärjäämään enemmän tai vähemmän sillä tavalla. Mitä tuli oppipoikana olemiseen Kiroi oli kyllä alistuva ja kuuliainen nuori demoni, mutta hänen kaltaisilleen ei tuntunut löytyvän sijaa mistään. Toistaiseksi hän ei ollut masentunut asiasta vaan odotti luottamuksen tarvitsevan aikansa. Siinä vaiheessa, kun hän jälleen saisi ymmärtää miten julma paikka maailma oli ja miten siellä ei ollut tilaa aroille olennoille hän todennäköisesti sulkeutuisi neljän seinän sisälle vailla halua poistua enää.

Incubus ei loukkaantunut vaikka Darion ei osannut tulkitakkaan hänen hiilipiirrostaan ketuksi, ainoastaan asiasta mainitseminen oli hänelle tärkeää ja anteeksipyyntö oli hyväksytty iloisin mielin vaikkei Roi sitä ääneen sanonutkaan. Saatuaan piirroksensa viimeisteltyä punaoranssi katse kohosi vähän paperista Darionin kysymyksen saattelemana ja pieni hymynpoikanen kohosi koristamaan kalpeita huulia.
"Mitä minä piirtäisin sinulle?"
Anttu
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Elo 2012, 20:25

Kaksi eläintä valmistuivat hyvää vauhtia kankaalla, ne olivat saaneet ääriviivoja ja värejä ylleen, osittain myös lihakset alkoivat näkyä kangasta vasten. Melkein kuin ne olisivat voineet koska tahansa hypätä ulos raameista ja tulla tervehtimään Kiroita ja Darionia. Ne vaikuttivat myös olevan hyviä ystäviä, vaikka selvästi olivat eri lajeja. Niiden silmät olivat ystävälliset, ja riippuen kuvakulmasta, ne katsoivat joko toisiaan tai taulun katselijaa. Darion oli ihan tyytyväinen, kerrankin, maalaukseen. Varmaan siksi, että hänellä oli hyvä syy tehdä se. Yleensä Darion teki maalauksia tilaustöinä joillekkin tuntemattomille, mutta nyt hän teki ystävälleen, joten maalauksessa oli sisältö, sielu ja tunne. Darion halusi tehdä siitä parhaan ikinä tekemänsä työn. Ainakin se oli hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan.

Darion kääntyi kokonaan tuolilla ympäri ja katseli uteliaana ensin Kiroin tekemää piirrosta, sitten itse Kiroita, vastatakseen hänelle. Mutta sanat muuttuivat pieneksi naurahdukseksi.
"Sinulla on aivan mustat kasvot."
Darion toivoi, ettei Kiroi ottaisi hänen nauruaan pilkallisesti.
"Sinun olisi pitänyt nähdä, kun piirtelin urani alku-ajoilla. Sormeni ja kasvoni olivat aivan mustat, ja kun aloin käyttämään maaleja, minusta tuli kävelevä sateenkaari."
Puhuessaan Darion pyyhkäisi kädellään suurimpia liidun jälkiä Kiroin kasvoilta.
"Niin, se piirros. Piirrä vaikka..piirrä jotain, mikä tekee sinut iloiseksi, mistä pidät."
Darion ehdotti ja jatkoi sitten maalaamista.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Anttu » 27 Elo 2012, 11:27

Vastausta odottaessaan Kiroi kävi läpi vaihtoehtoja asioista, joista olisi voinut piirtää kuvan Darionille. Katse kierteli hieman asuntoa etsimässä idean rippeitä sieltä täältä, kunnes se palasi takaisin puolidemoniin hieman hämmentyneenä naurahduksen takia.

Kiroi olisi ehkä voinut loukkaantua, ehkä, mutta hän oli jo jokseenkin oppinut siihen ettei Darion halunnut loukata muita tahallaan. Hän ei tietenkään voinut tietää millainen mies oli muita kohtaan, mutta hänelle Darion oli ollut mukava jatkuvasti.

Taiteilijan luoma mielikuva "kävelevästä sateenkaaresta" pakotti pienen hymyn toista suupieltä nostattamaan samalla, kun sarvipää hinkkasi parhaansa mukaan suurimman osan hiilestä pois kasvoiltaan vielä senkin jälkeen kun Darion oli yrittänyt siistiä häntä. Muutamat tummat tahrat jäivät lähinnä korostamaan sitä miten kalpea hän oli ja toisaalta hän myös näytti jotenkin entistä säälittävämmältä likaisena.

"Minä pidän saduista. Miten niitä piirretään?" Punaoranssi katse nousi taas vanhempaan uteliaasti kuin odottamaan kuulevansa lisää viisauksia selvästi tässä asiassa kokeneemmalta henkilöltä.
Anttu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron