Make me a rainbow | Forte!


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Touko 03, 2012 9:15

Darion tilasi itselleen uuden lasin viiniä. Se sai hänen olonsa tavallista hilpeämmäksi ja hyväntuulisemmaksi, vaikka sellainen puolidemoni olikin aika usein. Mitä sitä turhaan mököttämään? Ja varsinkin, kun seura oli myös hyväntuulisen oloinen. Darion nojasi leukaa käsiinsä ja katseli hetken aikaa Kiroita. Hän muisteli, että sarvipää piti tarinoista, ja koska heillä ei kummallakaan ollut kiire mihinkään, puolidemoni voisi hyvin kertoilla jotain hauskoja juttuja taidemaailmasta tai muuten vain tarinoida viimeaikaisista tapahtumista. Darion ei ollut ehtinyt olla kaupungissa erityisen pitkään, mutta hänellä oli satoja tarinoita veljestään Dastanista, jonka kanssa oli matkustellut pitkään. Yleensä ne tarinat sisälsivät lähinnä hetkiä, kun isoveli oli joutunut auttamaan pulassa olevaa Darionia. Mutta jälkikäteen ajatellen Darion osasi hyvin nauraa itselleen ja tapahtumille, ajatella niitä hauskoina kokemuksina ja kommelluksina. Koska Kiroi oli viimeksikin kuunnellut häntä silmät teevadin kokoisina, puolidemoni ei uskonut tämän olevan poikkeus. Samalla Darion vielä tilasi kohteliaasti myös Kiroille uuden lasillisen juotavaa.

Joten Darion kertoi pari hassua tapahtumaa matkoista veljensä kanssa, lähinnä kohtaamisia erikoisten olentojen, lohikäärmeiden tai muiden demonien, kanssa. Tarinoiden loputtua puolidemoni nojautui vähän taaksepäin tuolillaan ja katseli Kiroita.
"Minun täytyy tunnustaa, että olen vähän kaivannut sinua. En tunne tästä kaupungista vielä juuri ketään, joten minulla ei ole ollut paljoakaan juttuseuraa, ystävästä puhumattakaan."
Darion hymähti lopulta ystävällisesti ja tyhjensi jälleen viinilasinsa.
"Aikaa on kulunut. Minun pitää palata kohta takaisin töihin, haluatko tulla mukaan? Voisin tehdä muutamia luonnoksia samalla."
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti To Touko 03, 2012 11:51

Rehellisesti sanottuna demonipoika ei muistanut milloin oli viimeksi hymyillyt niin aidosti. Sarvipää harvoin näytti mitään tunteita hieman vieraammille tutuilleen tai ystävilleen. Hän oli yleensä melko neutraali olemukseltaan, mikäli satunnaista punastumista tai hymyä ei laskettu, mutta jos hänet olisi tuntenut paremmin olisi voinut yllättyä siitä millainen kirjo tunteita hänen sisälleen mahtui.

Kiroi rakasti tarinoita ja piti siitä, että joku halusi kertoa niitä hänelle ääneen. Niin pitkään kuin hän muisti, hän oli joutunut itse lukemaan satuja kirjoista ja oli kuullut niitä hyvin harvoin muilta. Hän piti tarinoista, jotka liittyivät oikeaan elämään ja hän nautti siitä, että sai kuulla lisää Darionista ja tämän veljestä. Vaikkakin ne tarinat saivat hänet tuntemaan olonsa yksinäiseksi - hänellä ei ollut koskaan ketään seikkailemassa hänen kanssaan ja jos Roin olisi täytynyt kertoa tarian omasta elämästään niin se olisi ollut surullinen ja lohduton. Kuunnellessaan Darionin kertomuksia sinertävähiuksinen siemaili välillä lasistaan, joka tyhjeni vähitellen ajan kuluessa.
"Minullakin on ollut aika hiljaista. On kiva saada välillä seuraa." Vaikka Kiroi vaikuttikin pohjimmiltaan siltä, että pysytteli mielellään piilossa muilta niin läheisyyttä kaipaavana olentona siinä oli oma ristiriitansa.

"Jos se ei häiritse sinun työskentelyäsi niin minusta olisi kiva saada seuraa myös." Päivä oli pikkuhiljaa muuttumassa iltapäiväksi, eikä Kiroi ollut aivan varma olisiko kotimatka mennyt hoiperteluksi sen alkoholimäärän jälkeen. Ties mitä silloinkin olisi voinut käydä.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Touko 04, 2012 1:01

Kuten Darion oli vähän arvellutkin, Kiroi kuunteli mielellään hänen juttujaan, ainakin siltä demonipoika näytti. Aivan kuin hän olisi odottanut vain lisää ja lisää jotain tositapahtumia kerrottavan, ja Darion olisi hyvin voinut puhua niistä vaikka iltaan asti. Puolidemoni tuskin olisikaan tässä höpöttämässä juttujaan, ellei hänellä olisi voimakasta ja suurikokoista isoveljeä, joka puollusti Darionia miltä vain. Erämää ei kuitenkaan ollut ihan täysin vaaraton paikka liikkua, varsinkaan öisin. Mutta sisällä kaupungissa oli turvallista, Darion ei tuntenut oloaan koskaan pelokkaaksi, vaikka liikkuisikin illalla ulkona. Kiroin lisäksi myös Darion oli muuttunut jonkun verran viimetapaamisen jälkeen, parempaan suuntaan epäilemättä.

Darion tyhjensi viimeisimmän viinilasinsa, monesko se nyt oikein oli? Ehkä turhankin mones, puolidemoni joutui hieman ravistelemaan päätään selkeyttääkseen ajatuksensa edellisen veroisiksi. Oli parempi lopettaa ajoissa. Darion ei yleensä ollut mikään juomaveikko, mutta seurassa sitä saattoi huomaamattaan ottaa lasillisen tai pari enemmän mitä oli tarkoitus. Varsinkin hyvässä seurassa.
"Kuulehan, minä voisin maalata vaikka keskellä sotakenttää, minua ei voi häiritä mikään, kun pääsen ajatuksiini kiinni ja keskityn vain siveltimeen."
Darion virnisteli hieman ja nousi seisomaan, valmiina lähtemään ateljeeseensa. Samalla hän ojensi kättään Kiroille, mikä sarvipään tasapaino ei niin monen lasin jälkeen ollut ihan parhaimmillaan.
"Toivottavasti minusta vain on seuraa, työskentelen niin paljon yksin."
Darion ei ollut juurikaan tottunut juttelemaan kenenkään kanssa maalatessaan, mutta ei se mahdottomuus ollut. Puolidemoni saattoi hyvin tehdä kahta asiaa samaan aikaan, maalaamisen sujui niin rutiinilla. Heillä ei tulisi olemaan erityisen pitkä matka, Darion asui vuokralla suhteellisen mukavassa, kahden huoneen ja keittiön huoneistossa. Eihän se mikään palatsi ollut, mutta kelpasi yksin asuvalle taiteilijalle. Asunto oli korkea ja suht valoisa, ja toisessa kerroksessa, jolloin varsinkin auringonlaskun aikaan parveke pääsi oikeuksiinsa. Ainoa ongelma oli, ettei Darion aina muistanut siivota, joten valmiita tai keskeneräisiä sävellyksiä tai luonnoksia saattoi olla ties missä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Pe Touko 04, 2012 10:06

Jollakin tasolla Kiroi saattoi olla kateellinen Darionille tuon isoveljestä. Sarvipäälläkin oli isoveli - tai ainakin oli ollut - mutta hän ei ollut koskaan saanut veljensä apua. Ei edes silloin, kun huusi kurkkunsa käheäksi. Se tuntui pahalta edelleen, hän olisi halunnut edes yhden sisaruksen, joka olisi pitänyt hänestä huolta.

Saatuaan lasinsa tyhjäksi Kiroi tiiraili hieman sumealla katseellaan sen pohjaa tietääkseen oliko juonut lasin tyhjäksi jo aiemmin vai oliko sinne jäänyt jotakin. Samalla demonipoika nuolaisi viimeiset pisarat huuliltaan ja valmistautui lähinnä henkisesti nousemaan ylös.
Se näytti kieltämättä paljon helpommalta ja yksinkertaisemmalta hänen päänsä sisällä, saatuaan itsensä ylös tuolista Kiroi oli kiitollinen siitä, että oli tajunnut ottaa miehen kädestä kiinni eikä ollut tömähtänyt heti maahan, vaikka se olikin hyvin lähellä. Sinertävähiuksinen horjahti hieman, päästäen huuliensa välistä hämmentyneen vinkulelumaisen äänen horjahtaessaan ja tarrautui Darioniin pysyäkseen pystyssä.

Normaalissa olotilassa hän olisi lehahtanut tomaatin väriseksi ja mennyt mahdollisimman kauas, pyydellyt anteeksi. Sen sijaan hän huomasi päästäneensä hiljaisen kikatuksen puoliääneen kammeten itsensä jaloilleen oman painonsa varaan. Ehkä kaikesta huolimatta hänen toverinsa oli onnekas - jotkut olivat tosi äänekkäitä ja haastoivat riitaa juotuaan, Kiroi oli vain kuin pikkutyttö.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Touko 04, 2012 11:28

Darionin oletusten mukaan, Kiroi kompasteli vähän jalkoihinsa, kuin unohtaen niiden lukumäärän, ja ehkä lievästi selvemmässä kunnossa oleva puolidemoni tuki samantien ystäväänsä. Kiroi rojahti hieman eteenpäin, aivan kuin hänen raajansa olisivat pelkkää keitettyä makaronia. Vaistomaisesti Darion nosti käsiään eteensä, ottaakseen vastaan ystäväänsä.
"Koeta vielä käyttää jalkojasi, tarvitset niitä."
Darion naurahti hyväntuulisena, eikä sillä hetkellä tuntunut itsekkään erityisemmin pahastuvan kosketuksesta. Darion piteli käsiään Kiroin olkapäillä ja lempeästi työnsi sarvipäätä takaisin seisomaan omin raajoin. Se ei tainnut olla ihan helppoa. Darionia lähinnä nauratti, hän oli pelottavan hyvällä tuulella, juuri sellaisella, että joku saattaisi katkaista häneltä ranteen ja silti puolidemoni vain virnuilisi kuin haljennut nauris. Niin hän tosin tuntui tekevän muutenkin. Mutta yleensäkkin humalassa, Darionilta katosivat kaikki estot, arkuus, ujous ja pessimistisyys. Hän oli tyytyväinen ihan kaikkeen. Sitä kesti seuraavaan aamuun yleensä, riippuen humalatilan määrästä, ja silloin Darion oli taas todella epätyytyväinen kaikkeen ja valitti peiton alla kurjaa elämää. Varsinkin, jos hän oli maalannut jotain.

Vaikka Darion oli auttanut Kiroin jaloilleen, hän yhä piti ystäväänsä kädestä, jottei tämä ihan heti taas kaatuisi tai harhailisi ohi ajavien kärryjen alle.
"Et taida olla ihan terävimmässä kunnossa tällä hetkellä?"
Retorinen kysymys, mutta varmaan jonkinlainen vastaus siihenkin tulisi. Kiroin lievä humalatila lähinnä huvitti puolidemonia. Darion lähti liikkeelle, hän sentään oli vielä kävelykunnossa ja suuntavaisto pelasi, joten puolidemonin oli helppo johdattaa ystävänsä asunnolleen vilkkaan keskipäivän kaupungin läpi. Muutaman kerran joku ohi ajava kärry oli tosin aikeissa liiskata heidät, mutta muuten vakavia vaurioita ei kertynyt.
"Toivottavasti et pahastu, etten ole pariin päivään siivonnut. Nuotteja ja sen sellaisia saattaa olla ympäri taloa."
Darion vähän pahoitteli, johdattaessaan Kiroita huoneistoonsa, toiseen kerrokseen. Kyseisessä talossa oli melko hiljaista tähän aikaan päivästä, koska kaikki olivat töissä, joten he kaksi saisivat olle rauhassa naapureilta. Darion johdatti Kiroin kotiinsa, joka oli myös hänen työpaikkansa. Nurkassa oli suuri piano ja sen viereisellä lipastolla joukko erilaisia kasoja täynnä nuotteja ja seinällä oli hylly, jonne Darionin tärkein omaisuus, viulu, oli nätisti asetettu. Toisessa nurkassa oli maalauspiste, ja vaikka puolidemoni yritti pitää taiteet erossa toisistaan, eri väriset maalipisarat johtivat sateenkaareen maalaustenileentä pianon ääreen ja takaisin. Darion toki yritti tehdä kodistaan mahdollisimman mukavan ja kodikkaan sohvan, sohvapöydän, kirjahyllyn ja muutaman muun huonekalun turvin, mutta pääpaino oli selvästi taiteella.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti La Touko 05, 2012 2:07

Kiroi kavahti fyysistä kontaktia edelleen, jossain mielensä porukoilla, mutta hänen mielensä oli muutenkin niin sekava, että unohti koko asian ennenkuin se ehti tulla mitenkään esille. Itseasiassa Darioniin nojaaminen tuntui mukavalta, turvalliselta ja- hän taisi olla humalassa, eikö?
Kiroin oli pakotettava itsensä sen verran omille tolpilleen, että tajusi missä oli. Ja lähinnä minne oli menossa ja miten päin jalkojen kuului toimia.

Kiroi yleensä palautui hiljalleen parin tunnin sisällä siitä ylihysteerisestä tilasta, joka vallitsi, mutta aamulla hymy saattaisi hyytyä. Kaikille ei ehkä tulisi krapulaa aamulla, mutta Kiroin keho oli omiaan saamaan oman henkilökohtaisen helvetin niinkin pienestä määrästä alkoholia.

"Huimaa vähän." Sekin tuli melkein kikatuksena ulos, ja todennäköisesti aavistuksen takeltelevana ja sekavana äännähdyksenä lähinnä. Yrittäessään ryhdistäytyä ja rykäistä ääntään selväksi demoni oli kuitenkin vain lähellä aiheuttaa itselleen uuden naurukohtauksen, kun vakavoitumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään.

Jotenkin siinä kävi niin, että molemmat selvisivät hengissä ja ehjin nahoin Darionin asunnon luokse ja siinä vaiheessa Kiroi ei enää kikattanut jokaiselle vastaantulevalle kivenmurikalle. Eikä sotku haitannut häntä, enemmän häntä olisi haitannut olla paikassa, jossa jokainen esine oli tietyssä kulmassa eikä uskaltanut edes hengittää ettei olisi tehnyt jotakin väärin.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Touko 05, 2012 7:52

Kiroin vähän väliä kuuluva nauru oli tarttunut myös Darioniin ja puolidemoni huomasi itsekkin hekottelevansa ties mille asioille, jopa vielä tultuaan kotiinsa.
"Ole kuin kotonasi, käyn vain vaihtamassa vaatteet."
Darion riisui liiviään samalla kun käveli oven takana olevaan makuuhuoneeseensa hakemaan uusia vaatteita. Darion ei koskaan liikkunut samoissa vaatteissa ulkona, kuin maalasi, koska ne olivat aika hirveässä kunnossa, täynnä erilaisia maalitahroja ja kädenjälkiä, jos puolidemoni oli ollut liian laiska putsaamaan käsiään pyyhkeeseen. Hänellä ei mennyt kauan vaihtaa vaatteita ja pian Darion tuli takaisin, yllään löysähköt, puolipitkät housut, jotka olivat joskus olleet luultavat valkoiset. Samoin hänen hihaton paitansa, mutta nyt molemmat olivat kymmenien eri värien täplittämiä, omalaatuisia taideteos olennon yllä.
"Haluatko jotain? Teetä? Keittiöni on tuon seinän takana."
Darion kysyi samalla, kun asetteli uutta paperia telineeseen ja etsi piirroshiiltä ylimmistä laatikoista.

Teen keittäminen kuitenkin pyyhkiytyi miltei samantien Darionin mielistä, hänen löytäessä luonnostarvikkeet. Pienessä humalassa asioita unohti helposti, myös teen keittämisen.
"Voisin aloittaa ihan muutamilla kasvoluonnoksilla, jos sinua ei haittaa, että tuijotan sinua puolen metrin päästä?"
Darion virnuili hieman leikkisästi ja viittasi kädellään sohvaa, mikäli Kiroi halusi istua alas.
"Oikeastaan minun pitäisi tehdä tilaustyötä, mutta..tämä on paljon hauskempaa. Ei taiteen kanssa viitsi pakottaa itseään."
Puolidemoni osoitti samalla telineessä olevaa, kankaalle maalattua, puoliksi valmista kuvaa. Siitä ei kunnolla vielä saanut selvää, mutta se oli sota-aiheinen teos, uskollisuudesta ja kahden sotilaan luottamuksesta ja kiintymyksestä. Näinä päivinä sota oli yleinen aihe jopa taiteessa, vaikka Darion olisi mieluummin maalannut jotain piristävää.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Su Touko 06, 2012 8:50

Jätettyään kenkänsä eteiseen Kiroi valloitti paikakseen mukavan pehmeän sohvan, jonka pinnan kangasta tunnusteli sormenpäillään. Tuntui hyvältä istua alas kävelemisen jälkeen, kun tunsi olevansa takaisin maanpinnalla ilman, että tarvi pelätä kaatuvansa.
"Mh, on ihan hyvä näin." Sarvipää mumisi hieman sekavasti jääden miettimään jälkeenpäin saiko hänen vastauksestaan mitään selvää. Jos aiemmin oli ollut kevyt olo niin nyt suunkin liikuttaminen tuntui vaivalloiselta eikä hän olisi mielellään jaksanut ihan heti puhuakaan.

"Tee vain, toivottavasti en näytä ihan räjähtäneeltä." Kiroi virnuili miehelle takaisin. Ulkonäkö oli merkinnyt sarvipäälle aina melko paljon, siksi hän oli hävennyt siipiään, sarviaan ja häntäänsä ihan lapsesta asti ellei edelleenkin. Hänhän oli alusta alkaen ollut sitä mieltä ettei kukaan haluaisi hänenlaistaan olentoa seinälleen. Kiroita ei voinut sanoa miehekkääksi, naisellinen olisi ollut loukkaus, mutta ehkä hän oli sitä kultaista keskitietä ja se teki siitä juuri niin mielenkiintoista. Ihmisiä oli satoja ellei miljoonia, hänenlaisiaan sarvekkaita ihmismäisiä demoneja tuskin kovin montaa.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Touko 06, 2012 9:29

Darion heilautti muutaman kerran pitkää häntäänsä, samalla kun naurahti hyvästä ja rennosta olostaan.
"Et, ja vaikka näyttäisit, en ottaisi sitä mukaan paperille. Aivoni ovat aika hyviä siivilöimään kaiken..epämiellyttävän ja jättämään jälkeensä kaiken kauniin piirrosta varten. Ei sillä, että sinussa olisi paljon pois jätettävää."
Rehellisyys ja kohteliaisuus eivät yleensä kulkeneet käsi kädessä, mutta Darion valitsi silti kohteliaisuuden, vaikka pyrkikin paikkailemaan sen aiheuttamia aukkoja lopuksi. No jaa, Kiroi ei vaikuttanut olevan siinä mielentilassa, että hänen mieltään voisi pahoittaa mikään erityisemmin. Sarvipää oli pirteä kuin aitauksellinen keväthuumassa olevia vasikoita.
"Joten jos sinä nyt vain istut siinä, älä välitä minusta, pyörin tässä ympärilläsi vähän."
Darion teki muutaman harjoitusviivan paperille, jotta saisi selville, oliko hänen kätensä tarpeeksi vakaa piirtämään tällä hetkellä. Ei ollut alkoholi ainakaan ennen haitannut työskentelyä, silloin lopputulos oli ollut vain vähän tavallista surrealistisempi, mutta nähtävästi ihan myyntikelpoinen.

Darion tuli hieman lähemmäs ja hetkeksi kyykistyi Kiroin eteen ja tarkasteli hetken sarvipään kasvoja. Hän ei vaivautunut ottamaan tuolia, koska liikkuisi kuitenkin taas pian. Puolidemoni aloitti luonnostelun, ihan kuten aina ennenkin, mutta jossain vaiheessa Darionin olkapäät alkoivat hieman nytkähdellä pidätetystä naurusta.
"Anteeksi, en ole vähään aikaan piirtänyt mitään alkoholisoituneena."
Harvinaista kyllä, Darionin oli hyvin vaikea keskittyä sillä hetkellä edes yksinkertaisiin luonnosteluihin.
"Tätä menoa piirrän vain jotain pilapiirroksia. No jaa, vaihtelua sekin. Hauskaa."
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Touko 09, 2012 6:13

Vaikutti siihen alkoholi tai ei, Kiroille ulkonäkö oli niin herkkä asia, että hän olisi ymmärtänyt loukkaantua, jos Darion olisi vihjannut jotakin siihen suuntaan, että hänessä olisi paljon muuteltavaa maalauskelpoiseksi. Ehkä hänen olotilansa oli palautumassa hiljalleen normaaliksi, ei hän kuitenkaan niin paljoa ollut juonut, mutta jonkun tullessa ihan lähelle Kiroi meni melkein huomaamattaan jännittyneemmäksi kuin aikaisemmin.

Hänen oli yksinkertaisesti vaikeaa olla tilanteessa, jossa hän ei osannut sanoa mitä muiden päässä liikkui. Kun joku tarkasteli häntä lähellä hänen olonsa oli enemmän uhattu, joku astui hänen heiveröiselle reviirilleen eikä hän osannut puolustautua.
Saattoi olla niinkin, että kaikkein kauneimmat asiat hänessä olivat piilossa muilta. Siivet ja häntä yleensä vaatteiden alla piilossa, mutta myös kasvot peittyivät yleensä siniharmaiden hiusten taakse peittämään sirot kasvonpiirteet, valkean ihon ja ennen kaikkea sekaväriset lämminsävyiset silmät. Suhteellisen pitkät hiukset peittivät niin paljon, että välillä saattoi unohtaa omistavansa korvat ja kulmakarvat. Myös sarvien alut katosivat hiusten alle.

Kiroi oli unohtunut ajatuksiinsa, silmäillen vain välillä Darionin kättä, joka piirteli kuvioita, mutta jossakin vaiheessa demoni havahtui siihen, että huomasi toisen olevan repeämäisillään nauruun. Sarvipää oli melko ilmeetön, ujo hymyilemään ja näyttämään tunteitaan muuten kuin humalassa, mutta sillä kertaa hämmennys näkyi pojan kasvoilta.
Darionin vastaukselle Kiroi tyrskähti hieman, hymyillen vähän vinosti perään.
"Eivätkö kaikki taiteilijat juokaan punaviiniä aina työskennellessään?"
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Touko 09, 2012 8:40

Darion peitteli huvittuneisuuttaan kätensä taakse ja huokaisi muutaman kerran syvään, jottei nauraisi enempää. Puolidemonin käytös tuntui lähinnä hämmentävän Kiroita, joten Darion pyrki takaisin normaalitilaansa ja rauhoittui parhaansa mukaan. Siltikin, Kiroin kommentti sai puolidemonin hymyilemeään leveästi.
"Jotkut juovat, minä en. Tuskin edes syön tai nukun inspiraation iskiessä. Tiedäthän, kun jostain innostuu, unohtaa kaiken. Se on vähän kuin saduissa, kun joku on todella rakastunut, hän ei tee mitään muuta, kuin katselee ikkunasta ulos ja odottaa rakastettuaan. Taide on vähän samanlaista minulle."
Darion kohautti vähän harteitaan ja peruutti askeleen verran. Kiroi ei tainnut olla ihan tyytyväinen liian läheisestä kontaktista ja henkilökohtaiselle reviirilleen tunkeutumisesta, joten Darion yritti olla aiheuttamatta enempää kiusallisuutta ystävälleen. Sarvipään ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään, mistä hän ei itse pitänyt.

Darion pysytteli hieman kauempana, mutta liikkui nyt vähän väliä Kiroin ympärillä, saadakseen erilaisia kuvakulmia aikaiseksi. Luonnokset olivat melko nopealla, mutta hyvin tarkalla kädellä tehtyjä, eikä puolidemoni unohtanut yhtäkään kasvojen yksityiskohtaa, juonteita, varjoja tai silmiä. Yksi asia, missä puolidemoni oli todella tarkka, olivat silmät ja katse. Hän halusi vangita paperille, ja myöhemmin kankaalle, juuri sellaisen katseen, mitä mallilla oli ollut, ilmaista kaikki tuntemukset ja ajatukset silmien kautta. Darion katseli melko pitkään pelkästään Kiroin silmiä, yrittäen keskittyä niihin lievästä alkoholista huolimatta.
"Pahastutko, jos ihan vähän liikutan pääsi asentoa?"
Darion ojensi hieman kättään, mutta piteli sitä varmuuden vuoksi vähän kauempana Kiroista.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Touko 14, 2012 9:54

Darionin itsehillinnän pettäessä Kiroin suupielet nytkähtelivät toisinaan pieneen hymyyn unisen humalatilan ohitse. Puolidemonin sanat saivat kuitenkin hänen hymynsä hieman kaikkoamaan. Roi ei oikein tiennyt rakastumisesta, hän olisi halunnut tuntea edes kerran elämässään sen tunteen, että odotti jotakuta, joka olisi voinut viedä häneltä jalat alta pelkällä hymyllään, mutta sarvipäällä oli tunne siitä ettei sellaista tapahtunut oikeassa elämässä.

Jonkun tarkkaillessa hänen silmiään liian kauan Kiroi tunsi vahvaa halua kääntää katseensa pois ja tekikin niin muutaman kerran kevyt puna poskipäillään käväisten. Valkea iho ja kylmän siniharmaat hiukset loivat jyrkän kontrastin tuliselle, mutta melko laimealle katseelle. Kiroin silmistä ei nähnyt tunteita tai ajatuksia - ne olivat piilossa hiusten takana suurimman osan ajasta.
"En tietenkään, kaikin mokomin." Kiroi pystyi sanomaan sen kaikesta huolimatta hymyillen. Ei häntä oikeastaan pelottanut Darionin lähellä olo, vaikka fyysinen kosketus sai hänet edelleen tuntemaan olonsa vähän epämukavaksi.

Viesti Ma Touko 14, 2012 9:57

...
Viimeksi muokannut Anttu päivämäärä Ti Touko 15, 2012 12:30, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ma Touko 14, 2012 10:55

Darion laski kättään kysymyksensä jälkeen, vaikka olikin saanut Kiroilta suostumuksen muuttaa pään asentoa hieman. Puolidemoni muisti edelleen heidän edellisen kohtaamisen ja sen, miten vaikeaa kosketus oli sarvipäälle. Toisaalta Kiroi oli nojaillut hänen vierellään ja antanut Darionin silittää selkäänsä, mutta se oli ollut pelkästään hetken tapahtuma, yksi todellisuudesta irtaantunut episodi, jonka jälkeen maailma palautui normaaliksi. Darion vähän epäili, kannattiko Kiroihin ollenkaan koskea.
"Pyrin koskettamaan mahdollisimman vähän."
Puolidemoni lupasi ja kiersi hieman Kiroin sivulle. Pelkästään jo katseen väistäminen ja pään kääntäminen itse olivat tuoneet Darionille uudenlaista kuvakulmaa. Hän voisi ihan hyvin itse liikkua sarvipään ympärillä.

Darion liikkui hitaasti, Kiroita tarkkaillen, sarvipään sivulle ja teki muutamia luonnoksia löytäessään hyvän kuvakulman.
"Toivottavasti en ole loukkaava, mutta kosketus taitaa olla sinulle vieläkin aika epämieluisa asia? Ei sillä, että syyllistäisin, kuka tahansa olisi samanlainen, varmaan huonommassakin tilassa."
Darionia harmitti eniten se, ettei hän voinut auttaa ystäväänsä. Hän saattoi vain tarjota ystävällisiä sanoja ja ehkä rohkaisuakin.
"Viimeksi kyllä näytit pitävän siitä, kun istuin vieressäsi."
Puolidemoni lisäsi huvittuneena ja siirtyi Kiroin toiselle sivulle, samalla ojentaen kättään ja pikkuisen liikuttaen tämän pään asentoa.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Touko 15, 2012 1:08

// No sinnepä livahti vahinkolainaus. Jos joku sattuu huomaamaan niin voi poistaa, kun en itse ilmeisesti pysty..//

Oli oikeastaan helpompaa sarvipäälle olla fyysisessä kosketuksessa muiden kanssa pimeässä, väsyneenä tai humalassa, kun kaikki estot olivat häilyviä rajoja. Kiroi oli kuullut sanottavan, että silmät toimivat sielun peilinä. Hän ei tiennyt missä kunnossa hänen omansa oli, jos hän ei halunnut kenenkään näkevän sitä.

"O-olen ajatellut, että se menee ohi jossakin vaiheessa. Kun totun, mutta olen niin paljon yksin etten ehdi tottua siihen." Se tuli loppujen lopuksi soperruksena ulos ja sen aikana Kiroi tiesi katsomattakin punastuneensa kolminkertaisesti sen mitä yleensä. Puhuminen henkilökohtaisista asioista ei ollut hänen vahvuutensa ja koko asiasta puhuminen päivänvalossa sai hänet nolostumaan vaikkei syytä olisi ehkä ollut.
"Se on oikeastaan harmi, koska tykkään olla muiden lähellä." Kiroi lisäsi hieman hiljaisemmin tehdäkseen Darionille selväksi ettei halunnut muiden välttelevän häntä vain sen takia, että hän oli säikky ja tunsi olonsa epämukavaksi, kun joku oli iholla kiinni. Demoni sai kuitenkin huomata, että puhuessaan ja avautuessaan edes vähäsen samaan aikaan, kun Darion käänteli hänen päätään hänestä ei tuntunut läheskään niin turvattomalta ja epämiellyttävältä.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö