Cervi et Lepus || Aksu!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Loka 2012, 01:36

Satyyri hymisi itsekseen haltian käydessä jakamaan kiitoksia suuresta saaliista. Kiitokset olivat aina mukavia, mutta vielä mukavampia olivat itse konkreettiset palkinnot. Perian ei tohtinut edes arvuutella, mitä kaikkea haltia oli saanut haalittua niiltä hyväuskoisilta hölmöiltä. Rikkaita oli riittänyt pilvin pimein, varmasti rahan ja rihkaman lisäksi oli pitkäkyntisen tummahipiän haaviin eksynyt pari kaunista koruakin.
Haltia oli kuitenkin oikeassa siitä, ettei rikospaikalle kannattanut pesäänsä rakentaa. Niinpä kummallinen kaksikko poistui paikalta vähin äänin, ennen kuin yksikään aatelinen ehti kaivata kadottamaansa omaisuutta. Perian seurasikin kiltisti haltiaa, varmistellen samalla ettei itse käynyt astumaan minkään likaisen päälle. Sorkkien puhdistaminen ei ollut mukavaa, puhumattakaan jalkajouhista. Perian halusi kylpyyn, lämmin kylpy olisi tehnyt terää näin syksyn kylmenevinä iltapäivinä. Ehkä haltia pystyi tarjoamaan kuuman kylvyn! Voi, se olisi ollut pienen satyyrin lyhytaikaisten unelmien täyttymys!
Matka vei aina kadulta toiselle, kierrellen kaarrellen ties mitä kautta, päätyen lopulta ylimmän tason laidalle, josta avautui näkymät alemmas kaupunkiin. Perian ei ollut niitä, jotka arvostivat maisemakauneutta, mutta ei satyyri voinut kieltää, etteikö näky ollut näyttävä. Nopeaninnokas askel veikin Satyyrin piirun verran edemmäs Haltiasta, heidän saapuessa reunalle. Satyyri kävi nojailemaan kaiteeseen hetken, kunnes vilkaisi kohden Haltiaa tuon aloittaessa puheensa. Mitä pidemmälle tummahipiä sanoissaan ehätti, sitä leveämmäksi alkoi Satyyrin virne levitä.

Tällaista aiemmin? Kyllä ja en. Olen kerran jos toisenkin toiminut harhautuksena, isäntäni tai emäntäni halutessa turhan huomion pois itsestään. Oli kyseessä sitten yksinkertaisesti paikalta pois livahtaminen tai salaisten asiakirjojen etsiminen paikoista, jonne ei saisi mennä Perian kävi myhäilemään astellessaan lähemmäksi haltiaa Mutta herrani, eihän teillä ole mitään näyttöä minua vastaan Virne käväisi melkein korvissa asti.
Kumpaa luulette virkavallan uskovan? Rikoksesta kiinnijäänyttä varasta, joka väittää omiaan vai viatonta, surkeannäköistä satyyri parkaa, joka ei tajua tilanteesta yhtään mitään? Jälleen kerran Satyyri askelsi ehkä turhankin lähelle haltiaa, työntäen naamansa sille epämukavalle läheisyydelle toisesta. Tai no, epämukavalle vain, jos aikeina ei ollut pian suudella toista. Eikä Perian kyllä ajatellut.
Aliarvioitte minun esiintymistaitoni, jos luulette, etten pääsisi kuin koira veräjästä ilman pitäviä todisteita ja valitettavasti varkaan sana ei omista kovin suurta painoarvoa totuuden puntarissa Virne muuttui toispuoliseksi, samalla kun satyyrin toinen sormusten ja rannerenkaiden koristama käsi kävi nipistämässä tummaa poskea.
Joten ehkä vain hyvä, ettette jää koskaan kiinni Noiden sanojen myötä Satyyri perääntyi ja askelsi katsomaan, mitä kaikkea oli haltia napannut mukaansa tarjolle.
Ette vieläkään kertoneet nimeänne.. sitä oikeaa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Loka 2012, 02:12

Jacka kuunteli Perianin sanoja, käyden mutustamaan satunnaisesti poimimaansa mehukasta hedelmää ohimennen. Oli totta, ettei keijuhaltialla ollut juuri mitään todistetta sille, että oli käyttänyt satyyria apunaan rötöksissään, mutta ei ollut myöskään ensimmäinen kerta, kun Jacka sai vartijoita jujutettua ja nuo juoksemaan väärien henkilöiden perässä. Siinä missä varas ehkä aliarvioi vasta tavatun Perianin esiintymistaidot, aliarvioi sorkkajalka myös isäntänsä viekkauden. Mutta toisin kuin Perian, Jacka ei siitä toiselle huomauttanut tapojensa mukaisesti.
Toisen lähelle työntyminen sai keijun laskemaan hedelmää pitelevän kätensä suun edestä, ja tuijottamaan omilla erikoisilla silmillään Perianin omia kasvoillaan vieno virnistys. Nipistys poskessa sai nuorukaisen irvistämään kuitenkin hetkellisesti ja sen jälkeen hieromaan kämmenellään pienesti kihelmöivää kohtaa, samalla kun katse kävi kääntymään takaisin sarvipäiseen toveriin.
Ja siinä silmäilet varastettua ruokaa. Mitä luulet niiden oikean omistajan sanovan, jos äkkäisi ahnaan katseesi seikkailemassa hänen leipomillaan leivoksilla, hmm? Saisit luudasta somalle takamuksellesi nopeammin kuin uskotkaan, Jacka kiusasi virnistäen kierosti, käyden taas haukkaamaan hedelmäänsä, Seuraukset kärsitään näissä piireissä itse. Varkaat eivät ilmianna toisiaan, vaikka seurauksena suunsa kiinni pitämisestä olisi kuolema, keijuhaltia huomautti kovin säyseästi. Hän jos kuka entisenä klaanipäällikkönä piti kiinni vanhoista periaatteista.

Puheen aihe kääntyi kuitenkin hyvin pian jälleen keijuhaltian nimeen, johon nuorukainen vastasi aluksi vain hymähtäen. Jacka katsoi sivusilmällä Periania, mitaten tuon luotettavuutta omalla asteikollaan, samalla pohtien, minkä nimen tällä kertaa toiselle heittäisi mutusteltavaksi.
Jackalope, nuorukainen totesi sitten, Mutta pelkkä Jacka riittää. Siksi minua tavallisesti kutsutaan..
Toivon kuitenkin, että osaat pitää pienen suusi supussa, etkä laula sitä kutsumanimeä yleisesti. Sillä kun tuppaa olemaan kovin huono maine ympäri maata.. ei vielä meren takana, keiju keskeytti selityksensä hetkeksi syödäkseen hedelmänsä loppuun, Mutta vielä jonain päivänä sielläkin, nulikka sitten lisäsi sormiaan hedelmän mehusta vaatteisiinsa pyyhkien, samalla virnistäen toiveikkaasti. Yllättäen kuitenkin tympääntynyt, samalla kysyvä katsahdus luotiin Perianiin.
Äläkä teitittele minua, se kuulostaa tyhmältä. Mistä sinä edes olet oppinut nuo käytöstavat?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Loka 2012, 02:39

Yksisarvisen häntää muistuttava peräsin kävi heilahtamaan vaatteiden kätkössä, haltian käydessä huomauttelemaan leivoksien suhteen. Ovela katse lipui noista ravinnonlähteistä takaisin tummahipiään, tuon käydessä kertomaan hieman varkaiden etiketistä. Perian ei sinänsä ollut yllättynyt siitä, että tummalla tapauksella oli jonkinlaista kokemusta ilmeisesti jo takanaan. Ei sitä taskuvarkaaksi yhdessä päivässä kehittynyt. Arvaamattakin oli tällä haltialla vuosi jos toinenkin takanaan tällä kaidalla tiellä. Perian päätti kuitenkin olla kommentoimatta moista huomautusta ja antoi haltian nyt esitellä itsensä.
Jackalope oli varmasti yksi mielenkiintoisimpia nimiä, mitä Perian oli muutamaan vuosikymmeneen kuullut. Intensiivinen katse pysyi jokseenkin kerskailevanoloisessa Jackassa, samalla kun siro käsi kävi poimimaan yhden leivoksista hyppysiinsä. Askel vei tuon jälkeen takaisin lähemmäs tasanteen kaidetta. Vaikka Satyyri vaihtoi paikkaa, pysyi katse silti kokoajan Jackassa.

Hmmmm, pitäähän nuorella tavoitteita olla Satyyri kävi tokaisemaan puheen ollessa vielä Jackan maineen leviämisessä. Hän uskoi, että hänellä oli saumaa sanoa tätä haltiaa nuoreksi. Ainakin puheiden perusteella tuo ei turhan monta kesää ollut nähnyt, vaikka jonkinlaista kokemusta omasikin. Silti, Jacka vaikutti kovin nuorelta, niin ulkoisesti kuin käytökseltään. Loppupeleissä ikä oli kuitenkin vain numero, tai niin Perian halusi itselleen uskotella. Hän ei halunnut vanheta, vanhana tulisi ryppyjä!
Kädessään olevaan leivokseen eksynyt katse nousi naurahduksen kera takaisin Jackaan tuon kysellessä käytöstapojen alkuperästä.
Mistä minä en olisi oppinut? Satyyri kävi nojautumaan sievällä takalistollaan kaiteeseen, samalla kun toinen käsistä nousi puuskaan ja toinen jäi pitelemään leivosta leuan tienoilla Sitä kun liikkuu koko pienen ikänsä aatelisten seurassa, oppii myös puhumaan heitä miellyttävällä tavalla. Lopulta puhetapa jää päälle, eikä siitä pääse eroon muuta, kuin läheisten seurassa
Ja teitä en laske läheisekseni
Satyyri lisäsi ennen kuin kävi avaamaan sysimustan kitansa sen verran auki, että haltiakin saattoi nähdä tuon epätavallisen värityksen.
Leivos oli kovin kuivahkonoloinen, eikä sen syöminen tuntunut kovin mukavalta. Sen saattoikin nähdä satyyrin kasvoilta, tuon käydessä nyrpistämään nokkaansa ensimmäisen puraisun jäljiltä, katsellessaan kyseenalaistavasti kädessään olevaa leivosta.
Toivon todella, ettette valehdelleet yösijan suhteen. Minä en nuku taivasalla Leivosperhana käytiin viskaamaan erittäin välinpitämättömästi olan ja siten kaiteen yli alas. Leivos tekikin vapaapudotuksenmuodossa matkaa pienen tovin, kunnes kopsahti alemmalla tasolla seikkailleen pojankoltiaisen päähän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Loka 2012, 03:13

Nulikan katse pysyi visusti sarvipäisessä tuon käydessä naurahtamaan. Jacka ei osannut ottaa moista loukkauksena, vaikka joku muu olisikin saattanut pahoittaa mielensä kysymykseen vastattaessa ensin naurahtaen, sitten uudelleen kysymyksellä. Mistäpä Perian ei olisi oppinut? Satyyri vaikuttikin juuri sellaiselta, että oli viettänyt vuoden jos toisenkin noiden hienohelmojen kintereillä pyörien. Turhan käytöstavat eivät olleet lähes aina kaduilla eläneen Jackan mieleen. Hänelle riitti, että osasi sanoa kiitos ja tarvittaessa pyytää anteeksi.

Huomautuksesta huolimatta, Perian jatkoi teitittelyä, jonka miellyttävyyden saattoi lukea kulmiaan hetkellisesti kurtistavan Jackalopen naamalta. Kulmat nousivat kuitenkin nopeasti takaisin ylös keijuhaltian käydessä ihmettelemään sarvipään jokseenkin pimeänoloista suuta. Sellaista hän ei ollutkaan nähnyt aikaisemmin. Mustikoitten värjäämän kyllä, mutta luonnostaan pikimusta suu näytti jotenkin.. hassulta. Mutta mikäpä Lapez oli taas arvostelemaan. Arvostelu oli hyvä jättää niille, jotka oikeasti välittivät moisista seikoista. Keijulle ulkonäkö oli yhdentekevä paitsi korujen ja jalokivien ulkonäkö!
Miten vain sitten. Puhele kuten mielit, Jacka totesi välinpitämättömästi, käydessään poimimaan vierestään pienen leivoksen itselleen. Keijulle kaikki purtava maistui, toisin kuin näytti Perianille tekevän.
Jacka seurasikin leivoksen ilmalentoa sen hetken, kun sorkkajalkainen nakkasi sen maistettuaan olkansa ylitse tippumaan jonnekin alemmille kerroksille jossa se enemmän ja vähemmän todennäköisesti vielä kävi maistumaan jollekin onnekkaalle varsinaisena herkkuna.

Nuorukainen ei voinut olla hymähtämättä huvittuneena toisen nirsoiluun.
Sinähän nirsoksi heittäydyit, keijuhaltia huomautti myhäillen, Entäpä jos valehtelinkin? Mikä sanoo sinulle, että varkaan sanaan kannattaa luottaa?, nuorukainen totesi, tuoden erittäin tärkeän pointin esille tässä kaksikon välisessä jonkinlaisessa suhteessa. Se kiusoitteleva virne katosi taas Jackan naamalta, pojan käydessä mutustamaan leivosta sahalaitaisella hammasrivistöllään.
Minulla ei ehkä ole varsinaista omaa kotia, mutta on minulla sija jossa yöpyä. Ei se mikään lukaali ole, mutta pitää tuulen ja sateen seinien ulkopuolella. Toivottavasti et ole tottunut nukkumaan pelkästään höyhentyynyillä ja silkkilakanoissa.
Mahdatko olla yhtä nirso myös työn suhteen, kuin olet ruuan?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Loka 2012, 11:48

Satyyri kävi hymähtämään haltian toteamukselle. Totta kai hän puhutteli tummahipiää miten itse mieli! Tuo ei varsinaisesti ollut hänen isäntänsä, minkäänlaista sopimusta siihen suuntaan ei ollut tehty. Sen sijaan he olivat enemmänkin työkumppaneita. Perian teki mielellään työtä helyjensä eteen, vaikka se sitten edellyttäisi toisen tottelemista tietyissä rajoissa. Työajan ulkopuolella ei Satyyrilla ollut mitään tarvetta mielistellä ja totella Jackaa. Paitsi niin kauan kun tuolla oli hänen osuutensa saaliista.
Nokkaa käytiin nyrpistämään jälleen Jackan huomautellessa satyyrin nirsoudesta. Hänhän sai olla nirso jos halusi! Haltian seuraavat toteamukset kuitenkin osuivat naulan kantaan ja upottivat sotalaivan. Kannattiko varkaan sanaan luottaa? Ei, juurihan Perian oli verrannut vohkijan sanan painoarvoa mitättömäksi, joten ei hänellä ollut varaa käydä mitään tokaisemaan haltian melko totuuspitoiseen kommenttiin. Osui ja upposi. Satyyri tyytyikin vain ristimään kätensä puuskaan kapinallisesti tuijottaen tätä isännäntapaista nuorukaista, joka kuitenkin jatkoi asiaansa.

Mmmm Silkkilakanat ovat kovin harvinainen ylellisyys viihdyttäjille, palvelijoista puhumattakaan Satyyri tyytyi tokaisemaan, tuoden näin esille että nukkui periaatteessa missä vain, kunhan oli katto pään päällä.. ja vuode oli siisti.
Mutta mitä tulee työhön, teen mitä vain kunhan hinnasta sovitaan Se sama kujeileva virne kävi nousemaan Satyyrin kasvoille.
Ja hinnasta puheen ollen Perian nojautui irti kaiteesta ja muutaman, erittäin nopean ja kepeän askeleen avuin oli yllättäen jälleen haltian edessä, tällä kertaa kohottaen kämmentään kohden Jackaa Lupasit puolet, haluan osuuteni ennen kuin sinä ehdit ne jonnekin kadottaa sormet kävivät viittomaan tummahipiää luovuttamaan puolet saaliista avonaiselle kämmenelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Marras 2012, 00:44

Perianin pieni mutta selvästi havaittavissa oleva kapinallisuus sai Jackan huvittuneeksi. Nulikka päästikin siitä kielivän äännähdyksen huultensa välistä, käyden ohessa korjaamaan asentoaan mukavammaksi istuinsijoillaan. Jalat nostettiin risti-istuntaan ja sen myötä keijuhaltia myös luopui terävästä ryhdistään, kaartaen hieman selkäänsä ja katsoi nyt hieman alakantista kulmiensa alta satyyria.
Mistäpä minä sen olisin tiennyt, missä sinä tavallisesti sievää nahkaasi lepuuttaisit - mutta kerran et nuku kuin prinsessat kymmenellä patjalla, löytyy tönöstäni sinulle varmasti oivallinen makuusija, Jacka kommentoi tuijoteltuaan toista aikansa ja suoristautui jälleen kunnolla pystyyn. Hän itse nukkuisi vaikka lattialla ja luovuttaisi oman vuoteensa Perianin käyttöön, jos se vain sai tuon otuksen hetkeksi tyytyväiseksi. Mokomakin hienohelma.

Jackalope pyyhkäisi hiuksiaan kevyesti, jokseenkin turhautuneen oloisena. Pieni silkkinen naru vedettiin pois, jolloin sieväksi vyyhdiksi pään taakse kerätyt tummalatvaiset hiukset laskeutuivat avonaisina vapaasti nuorenmiehen harteille. Vain kasvoille, selvästi silmien eteen hapsottamaan jäävät hiukset käytiin pyyhkäisemään pienellä käsiliikkeellä syrjemmälle, pään toiselle sivulle.
Perianin alkava kommentti sai Jackan keskeyttämään hiustensa hipelöinti. Kulmansa kurtussa, katse nousi kivisestä maasta tuohon sarvipäähän, joka hypähteli muutamalla näppärällä askeleella taas nulikan luo tällä kertaa käyden ojentamaan kättään taskuvarkaan puoleen. Keijuhaltia kohotti toista kulmaansa. Katsoi sitten vuoroin toisen kättä ja kasvoja, kunnes naurahti kuivasti ja työnsi Perianin käden syrjään.
Minä en saalistani kadottaisi. Miksi sinä oikein minua luulet? Täysin tumpeloksiko?! Jacka totesi mukamas loukkaantuneena, suupieliään hieman mutristaen ja nousi sijoiltaan ylös, kävellen ylemmän tason kaiteen luokse. Hetken siitä katsottuaan alemmille tasoille, kääntyi Jänis katsomaan Periania nyt viekas virne huulillaan, Vastahan me aloitimme! Jos jatkamme näin muutaman päivän, kertyy arvosaalista vielä enemmän, varas aloitti, käyden samalla astelemaan sorkkajalkaisen luo tai oikeammin tuon taakse. Käsi laskeutuivat Perianin olkapäälle ja Jacka työnsi päätään toisen korvanjuureen.
Sinäkin saisit tuplasti enemmän helyjä, kuin olen itse ehtinyt koko viikon edestä kähveltää. Eikä me jäätäisi kiinni! Ja sinulla olisi katto pääsi päällä, eikä sinun tarvitsisi nähdä nälkää, nulikka saneli ja kaivoi taskustaan sievän kaulakorun, jota kävi heiluttamaan toisen naaman edessä houkuttelevasti, iskien sen lopulta Perianin käteen, Sinähän pidät koruista, eikö? Saisit näitä enemmän kuin koskaan olet kehdannut edes uneksia, jos autat minua vielä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Marras 2012, 01:26

Tottahan se oli, ettei Jacka voinut tietää, miten Perian yönsä vietti ja missä. Kuitenkin, satyyri oli yllättävän helposti miellytettävissä, kun kyseessä oli yösija. Mikä tahansa voitti yön kadunkulmalla nukkuen! Satyyri ei siis käynyt pahemmin nirsoilemaan, mikäli kyseessä oli parempi yösija. Satyyri kävikin hymähtämään haltian toteamukselle moisesta, jättäen asian sikseen. Hänelle oli jo luvattu yösija, joten Perianin ei tarvinnut miettiä asiaa sen pidemmälle. Mikäli Jackan sana ei pitänyt, sitten satyyri kävisi suuttumaan.
Perian seurasi hetken virnuillen Jackan hiusten pöyhimistä, odottaen samalla tuon ojentavan sievään kätöseensä satyyrin osuuden saaliista. Kuitenkin, korujen ja helyjen sijaan haltia kävi työntämään satyyrin kalpean käden kauemmas. Sirot kulmat kävivät kurtistumaan moisesta eleestä, kuinka tuo kehtasi työntää hänen kätensä syrjään?!
Tosin, Jackan seuraavat sanat saivat satyyrin miettimään asiaa uudestaan. Miksi varas olisi ollut niin poropeukalo, että kävisi hukkaamaan saaliinsa? Sitä ei koskaan tiennyt. Äiti oli aina opettanut, ettei huijareihin kannattanut luottaa, olivat nuo sitten omalla puolella tai ei. Kuitenkin, jokin ihmeellinen naiiviuden puuska iski Perianiin Jackan käydessä puhumaan tulevasta. Siitä, kuinka he voisivat saada enemmän! Miksi tyytyä vähempään? Katse seurasi mietteliäänä tummahipiän menoa, kunnes tuo kävi askeltamaan takaisin Perianin luokse. Päätä käytiin kallistamaan sopivaan kulmaan, jotta varmasti kuultiin paremmin Jackan ehdotukset tulevan suhteen.

Korun ilmestyessä näköpiiriin kävi Satyyrin suusta karkaamaan henkäys. Hän halusi moisen helyn itselleen, koristamaan jo valmiiksi siron kaunista kaulaansa! Jackan sanat olivat toissijaisia, sarvipään kiinnittäessä huomionsa tuohon silmien edessä heiluvaan helyyn. Hely päätyikin lopulta satyyrin käteen, josta se ahnaasti nostettiin omatoimisesti näkökenttään, jotta moista helyä voitaisiin vielä tarkastella paremmin. Katse kuitenkin kohosi Jackaan, tuon viimeisten sanojen myötä.
Totta kai minä teitä autan, kunhan palkka pysyy samana Perian tokaisi, käyden pujottamaan käsissään olevan helyn liivintaskuunsa Kuitenkin, vaikka kuinka teihin luotankin, haluaisin nähdä yösijani ja majoitustilani. Ymmärtäkää toki, etten heti ensikättelyssä sanoakseni luota keneen tahansa. Kuten varmasti teidänkin, minunkin ammatissa oppii varomaan kehen luottaa ja kehen ei. Virne kohosi Satyyrin kasvoille, jotka olivat jälleen kerran löytäneet tiensä ehkäpä turhankin lähelle Jackan kasvoja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Marras 2012, 02:20

Perianin innokkuus ja ahnaus tuolle lahjoitettua korua kohtaan sai virneen kasvamaan nuorikon suulla entisestään. Pieni anastaja taisi asua sarvipäisessä toverissakin. Jokseenkin se ei ollut yhtä voimakas, iso ja paha kuin Jackalla, joka oli eksynyt jo aikoja sitten kaidalta polulta edes yrittämättä parantaa tapojansa. Väärä seura väärillä kujilla teki kaltaisekseen ja jossain sisimmässään keijuhaltia jopa toivoi, ettei Perian edes harkitsisi moisiin toimiin ryhtymistä. Tehkööt juuri sitä missä nytkin oli hyvä ja pitäisi aatelit tyytyväisinä jatkossakin. Enempää ei varkaita tarvittu näille kulmille, sillä sehän olisi pois itse kunkin tuotoista!
Satyyri kuitenkin lupautui yhä auttamaan Lapezia, mikäli palkkansa vain pysyisi samana. Tuo sorkkajalka tulisi vielä katumaan sitä mihin oli ryhtynyt ja mitä niin hyväuskoisesti, omatoimisesti tahtoi sen kummempoa suostuttelematta jatkaa.
Mihinpä se olisi muuttumassa, Jänis huomautti, käyden perääntymään sitä mukaan taemmas, kun Perianin pärstävärkki kävi vääntymään turhankin lähelle hänen omaansa. Pieni mutta huomaamaton kulmienkurtistus suotiin sarvipäälle tuosta Jackaa jopa jossain määrin ahdistavasta elkeestä, mutta senkin moittivan katseen pyyhki nuorenmiehen naamalta nopeasti lopen kyllästynyt hymy.

Keijuhaltia raapi muutaman kerran varovasti päätään terävillä kynsillään. Aavistuksen verran mietteliäältä vaikuttava Jacka mittaili katsellaan Periania, ja lopulta kohautti olkiaan pienesti.
Mikäs siinä. Ymmärrän pointtisi hyvin. En minäkään kaikenmaailman kulkijoihin ensimmäisellä silmäyksellä luottaisi, taskuvaras tuumi.
Lyhyt katsahdus luotiin yhä kivisellä istuinsijalla lojuviin herkkuihin. Ne saisivat jäädä tänne. Jos jotain Jacka ei mukanaan kuljettanut, niin ruokaa! Sotkisivat vain vaatteet ja ties tippuisivat käsistä ja menisivät pilalle. Joku onnekas lintu saisi niistä vielä makoisan herkkupalan, jos onnistuisi saapumaan paikalle ensimmäisenä.
Takkinsa nulikka kuitenkin tahtoi mukaansa ja se käytiin vetäisemässä herkkujen alta takaisin ylle, valkea puoli ulospäin näkyen. Hiuksiaan keiju ei kuitenkaan enää käynyt sitomaan kiinni, vaan antoi niiden heilua vapaasti aroilta puhaltavassa tuulessa. Kun ulkoasunsa oli suhteellisen siisti, lähti Jackalope astelemaan kohden kaupungin alempia kerroksia.
Ala tulla sitten, nuorikko sanoi, viittoillen Periania seuraamaan itseään.

Jackan valitsema reitti ei ollut kokemattomalle mitenkään helppo kuljettava kaikkine hiemankin korkeampine pudotuksineen ja kiipeilyineen. Vaikkei reitti ollut helppo, oli se silti nopein mahdollinen ala tasolle. Näillä kulmilla ei ollut myöskään turhaa väenpaljoutta, joka teki myös liikkumisesta turvallisempaa. Nulikka piti jatkuvasti myös huolen siitä, että Perian saattoi huoletta seurata hänen perässään, tehden valintansa kulkureitin suhteen sen mukaan, kuin näki satyyrin sorkkiin katsottuna sen helpoimmaksi kuljettavan.
Suurin osa entisen klaaninsa piilopaikoista sijaitsi ihmisten kaupungissa ja haltioiden piilopaikassa mutta Jacka tiesi, etteivät Varjot olisi jättäneet tilaisuutta käyttämättä ja pystyttäneet myös muutamia epävirallisia kerhotilojaan aroille syntyneeseen kaupunkiin. Yhdessä näistä keijuhaltia oli pitänyt jo pitemmän tovin majaansa - kokien sen olevan oma erityinen etuutensa entisenä klaanipäällikkönä - ja sinne aikoi nyt myös Perianin viedä. Se oli sopivan syrjässä. Sopivan naamioitu. Sellainen, mistä kukaan ei osannut etsiä kurjintakaan rikollista tai kuuliaisinta kansalaista niin päivänvalossa kuin pimeässäkään. Kaiken lisäksi se oli ollut tyhjillään jo kauan, jonka saattoi yhä erottaa sen harvoille huonekaluille ja lattian rajaan kertyneestä pölystä, joka kiinnosti Jackaa yhtä paljon kuin kenraalia perunanviljely.
Kun jalkoja verottava matka oli saatu taitettua, seisoi korujen perään oleva kaksikko ulkoa katsottuna pienen tuvan edustalla. Se sijaitsi pienellä sisäpihalla, jolla moni muukin selvästi aatelisarvoa alempi vietti aikaansa, askareittensa parissa puuhaten, eivätkä nuo kiinnittäneet paikalle ilmestyneeseen kaksikkoon juuri minkäänlaista huomiota.
Tässä se on, Jacka totesi kaivaessaan lukkosepällä teettämänsä oveen sopivan avaimen taskustaan ja kiersi sitä majan lukossa, Se majapaikka josta puhuin, nuorukainen jatkoi ja avasi sitten hämärän talon ovea sen verran, että satyyri siitä saattaisi sisään astua.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Marras 2012, 03:08

Sopimus ei tulisi muuttumaan alkuperäisestä. Se oli Perianin mieleen. Siinä missä Jacka, teki hänkin myös työtä. Ei tuo haltia saisi läheskään puolta Perianin mielestä saaliista, jos hän ei olisi paikalla. Hän oli yhtälailla työllistetty tämän sopimuksen suhteen, mitä tummahipiä! Lumousloitsun ylläpitäminen ei ollut helppoa hommaa, siihen lisäksi piti heittää kehiin esiintymistaitoja ja pahimmillaan jopa laulutaitojaan. Ei sillä, etteikö Perian olisi nauttinut omasta äänestään.
No, Jacka kävi kuitenkin ymmärtämään Perianin pointin keskustelussa. Kukapa sitä luottaisi puolituntemattomaan, jonka oli juuri tänään tavannut? Ei kukaan, paitsi joku täysin tyhmä. Satyyri kävikin hymisten seuraamaan haltian toimenpiteitä ennen lähtöä, lopulta lähtien seuraamaan tummahipiää sinne, minne tuo päätti satyyrin johdattaa.
Reitti oli kyllä hankalakulkuinen henkilölle, joka ei ollut tottunut esteisiin tai omannut kykyä ohittaa moiset hidasteet leikiten. Satyyri kuitenkin selvisi reitistä sen pahemmitta ongelmitta, tämähän oli kuin lastenleikkiä hänen koivilleen. Perian oli suorastaan innoissaan, että sai jotain fyysistä mutta kevyttä haastetta itselleen. Matkalaukkuaan kiikuttava satyyri pysyikin kiitettävän hyvin haltian perässä, aina sinne asti, kun saavuttiin Perianille tuntemattoman rakennuksen luokse.

Satyyrilla ei ollut mitään hajua Jackan menneisyydestä, taustoista tai nykyhetkestä, joten hänen ei käynyt kommentoimaan mitenkään kyseistä asuntoa, johon tummahipiä oli hänet johdattanut. Tässä se oli. Paikka, jossa Perian tuli viettämään yönsä. Tai muutamankin. Satyyri katseli moista rakennusta ylös alas nokkaansa nyrpistäen, käyden kuitenkin astumaan sisään kun Jacka oven avasi. Sorkat kävivät luomaan hienoisesti pölyiselle lattialle kevyitä jalanjälkiä, satyyrin astellessa peremmälle vaatimattomaan tupaan. Katse kieris ympäriinsä, kiinnittäen huomiota kaikkiin oviin ja huonekaluihin. Virne nousi kuitenkin satyyrin kasvoille, tuon tehdessä merkittävän havainnon.
Taidamme siis nukkua samassa sängyssä Sorkkajalka tokaisi tiedostaessaan asunnon ainoan pedin, joka sattui olemaan kahden peräti kolmen nukuttava. Ei sillä, että se olisi Periania haitannut, mutta satyyri ei tiennyt kuinka yksityiseen elämiseen haltia oli tottunut.
Joten, mitä olette loppupäiväksi meille suunnitellut? Sininen katse kävi vilkaisemaan Jackaa, samalla kun matkalaukku laskettiin alas kirjoituspöydän viereen Kenties lisää rikkaiden huijausta? Vai jätämmekö työnteon sikseen ja jatkamme huomenna?
Ilta oli jo tekemässä tuloaan. Pian ei olisi enää montakaan aatelista kaduilla huijattavana ja - Perianin mielestä - oli turha edes koittaa tyhjentää ala arvoisempien taskuja... sieltä mitään kumminkaan löytynyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Marras 2012, 03:50

Nenäänsä nyrpistäen astui sorkkajalkainen lopulta sisälle majaan. Tummahipiäinen keiju asteli toisen perässä sisälle taloon, sulkien oven jäljessään ja asetellen avaimen varmaan talteen housujensa taskuun omalle paikalleen. Jacka huokaisi hiljaa, turhautuneesti, odottaen jo jonkinlaista negatiivisenpuoleista kommenttia huoneen siisteydestä, mutta sen sijaan Perian keksikin kommentoitavaa huoneen suuresta parisängystä. Nuorikko hymähti välinpitämättömästi. Ei hänellä mitään sitä vastaan ollut, että nukkuisi satyyrin kanssa samassa sängyssä. Jacka ei enää edes tiennyt kuinka monta kertaa oli nukkunut lyhkäiseltä tuntuvan elämänsä aikana milloin kenenkin vieressä. Erityisesti näin viileämpinä aikoina oli suorastaan mukavaa nukkua jonkun vieressä saman peiton alla ja jakaa lämpö vierustoverin kanssa. Kuka sitä nyt palella vapaaehtoisesti tahtoisi!
Niinpä kai sitten, Jackalope totesi ykskantaan ennen kuin kävi istumaan huoneen toisella seinustalla olevalle puiselle jakkaralle.

Jänis otti sarvipäisen kysymyksen huomioon kaivaessaan takkinsa pullottavia taskuja tyhjäksi. Arvoesineet nulikka sulloi käsistään pienempiin nyytteihin, joissa ne olisivat varmassa tallessa.
En oikeastaan mitään, Jacka ilmoitti tovin kuluttua toimiensa lomasta, Olet vapaa tekemään mitä ikinä mielitkään. En minä jaksa menemisiäsi ja tekemisiäsi erikseen määritellä, keijuhaltia jatkoi kiristäessään nyyttejä kiinni niihin ommelluilla ohuilla nyöreillä. Suljettuaan pussit, Jacka kipitti sängyn vieressä olevan arkun luo, jossa tuo väliaikaisesti aarteitaan säilytti. Mahongin sävyisestä kankaasta ommellut nyssykät aseteltiin arkun toiseen reunaan erilleen muista, Jackan aikaisemmin arkkuun säilömistä tavaroista, jonka jälkeen sen kansi laskettiin takaisin alas ja lukko käytiin vääntämään avaimella kiinni. Keijuhaltia ei osannut luottaa siihen, ettei Perian kävisi näpistämään tämän päivän saalista itselleen ja häipyisi sitten teille tietämättömille! Oli parempi pelata varman päälle kuin olla liian varomaton vaikka Jäniksellä olikin pettämätön taito löytää tahtomansa esineet ja henkilöt mistä tahansa, milloin tahansa.

Eivätköhän tämän päivän työt olleet tässä, Jackalope ilmoitti ja heitti takin yltänsä huolimattomasti roikkumaan kasaan sängyn reunalle. Keijuhaltia suoristi nopeasti ylisuurta paitaa päällänsä, varovasti siipiään siinä samassa tohinassa väräyttäen. Ne olivat olleet turhan kauan sullottuina monen vaatekappaleen alle, eikä se tuntunut pitemmän päälle lainkaan mukavalta.
Jatketaan huomenna siitä mihin tänään jäätiin - minua ei ainakaan huvita kävellä enää takaisin ylemmille tasoille. Oliko sinulla muuten jotain tiettyä mielessäsi aikaisemman kysymyksesi suhteen?, keijuhaltia tiedusteli, käydessään röhnöttämään samaiselle jakkaralle, jolla oli hetki sitten aiemminkin istunut.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Marras 2012, 23:26

Jacka kävi kertomaan, ettei tälle päivälle ollut enää mitään ohjelmassa. Satyyri oli vapaa menemään tai tulemaan miten itse ikinä halusikaan, haltia ei häntä ollut estämässä. Satyyri hymähti, käyden askeltamaan ympäri asuntoa, antaen katseensa lipua hitaasti huonekalusta toiseen. Sivusilmällä sarvipää seurasi haltian touhuja, kuinka tuo kävi piilottamaan saaliin lukkojen taakse. Ainakin pysyisivät tallessa mutta samalla myös Perianin ulottumattomissa. Voi rähmä. No, kunhan helyt olivat tallessa, niin Perian oli tyytyväinen. Jacka kertoi huomisen suunnitelmista, jolloin rikkaiden ryöstely jatkuisi. Perian kävi nyökyttelemään ajatukselle, tänään ei todellakaan jaksanut enää kävellä takaisin ylemmille tasoille työskentelemään. He tai ainakin hän oli ansainnut leponsa! Siinä missä Jacka kävi jakkaralle lössähtämään, kävi Perian istahtamaan sievästi sängynreunalle. Ei maailman paras patja, mutta sai luvan kelvata. Sentään oli peitto ja tyyny.

Ei Oli lyhyt ja ytimekäs vastaus haltialle, samalla kun taskussa odottanut hopeinen kampa löysi tiensä siroihin käsiin ja Perian lähti sukimaan jo valmiiksi siistejä hiuksiaan sillä. Jokainen vastaantuleva, pienikin takku eliminoitiin saman tien. Hiuksien piti olla hyvin. Harjauksen ohella kävi sininen katse nousemaan Jackaan, satyyrin käydessä virnistämään.
No, kertokaa toki vähän itsestänne kerta saamme jakaa aikaa toisillemme, voisimme ihan hyvin kuluttaa sitä tutustumalla Satyyri kävi tokaisemaan kamman liukuessa läpi valkeiden jouhien.
Ilta kuluikin mukavasti jutustellen niitä näitä, toisiin tutustuen. Lopulta kun kello jo lähenteli keskiyötä, kävi kaksikko nukkumaan.

Jacka sai huomata muutaman päivän aikana Perianin olevan harvinaisen ylpeä omasta uniikista, kauniista kehostaan. Varsinkin kun satyyri oli ilkosillaan. Iltansa sarvipää viettikin enemmän tai vähemmän siveellisesti, puoli alasti hypähdellen asunnossa. Joka kerta kun Jacka kynttilän tai takan sytytti, oli Perian syöksynyt asunnon toiseen päähän. Tulta pelkäävä satyyri ei halunnut edes istua lähelläkään kynttilöitä, mikäli niitä ilmestyi pimenevien iltojen aikana asuntoon. Myös Perian sai selville Jackasta yhtä sun toista. Kävi ilmi, ettei tummahipiä ollutkaan ihan tavallinen haltia, vaan keijunvertakin tuossa virtasi. Nätit siivet saivatkin osakseen satyyrin huomion aina silloin tällöin, varsinkin öisin kun Jacka itse oli iloisesti untenmailla. Nukkuminen olikin sitten luku erikseen. Aamujen sarastaessa oli Perian löytänyt tiensä aina nukkumaan mahdollisimman lähelle Jackaa, joskus jopa puolittain tuon päälle. Perian paleli siinä missä muutkin ja hakeutui toisen ruumiinlämpöä hohkaavan kehon viereen kuin käärme aurinkoiselle kivelle.

Päivät työtunnit vietettiin aatelisten parissa häärien. Työnjako oli yhä sama, Perian piti aatelisten huomion itsessään milloin minkä esityksen saattelemana, Jackan käydessä tyhjentämään häpeilemättä noiden taskuja. Työtunnit vierähtivätkin aina rattoisasti ainakin Perianin osalta kunnes oli aika palata yöpuulle.

Uusi päivä kuitenkin sarasti haltioiden kaupungissa. Ikkunasta tulvi sisään aamuauringon kajo, joka sai Perianin raottamaan väsyneesti silmiään. Jälleen oli ylisuuressa, tunikka mallisessa T-paidassa nukkuva sorkkajalka löytänyt tiensä sikeäunisen keijuhaltian kainaloon. Aamu uninen satyyri kävi hymähtämään itsekseen, samalla kun kävi tyytyväisenä rutistamaan Jackaa möyriessään kiinni tuon kyljessä. Hän ei olisi halunnut vielä muutamaan tuntiin lähteä minnekään!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Marras 2012, 01:03

Jacka seurasi tarkasti kuinka Perian kampasi sängyn laidalla hiuksiaan, liikauttamatta omia eviään sentin vertaa tuon toimituksen aikana. Jänis tyytyi istumaan sijoillaan tyylikkään epäryhdikkäässä asennossaan, ohessa keräten jonkinlaista uupumusta itselleen tylsyyden lomasta, jotta saattaisi hyvin mielin leijailla untenmaille saman tien kun peiton alle ennättäisi.
Hetkeksi keijuhaltian katse oli ennättänyt seikkailemaan pitkin seiniä, kunnes Perianin kommentti sai sen palaamaan takaisin tuohon nätimpään osapuoleen. Sarvipäinen kehotti heitä tutustumaan hieman toisiinsa, nyt kun heillä eräänlaisen työsuhteen takia oli syytä viettää aikaa keskenänsä. Jackalope kohautti pienesti olkiaan.
Ei kai se pahaksikaan olisi, nuorikko avasi suunsa. Ennen kuin Jacka itse oli valmis avaamaan suutansa sen enempää, vaihtoi tuo nopeasti vaatteitaan kevyempään kerrastoon. Löysän paitansa nulikka säilytti yllään, mutta kireät housut oli hyvä saada pois jalasta, ja vaihtaa löysemmät tilalle. Tuon tehtyään mönki tummahipiä itse sänkyyn peiton alle lämmittelemään ja ryhtyi oitis vaihtamaan palasia muistoistaan, itsestään ja menneistään Perianin kanssa.

Aika kului rattoisasti, ehkä jopa turhankin joutuin mukavan turinan merkeissä. Siinä missä Jacka oli saanut tietää Perianista lisää, oli nulikka hieman avannut taustojaan toiselle, kertomatta kuitenkaan aivan liikaa kaikesta siitä, mitä oli elämänsä aikana kokenut.
Kun yön pimeys oli saanut kunnolla laskeutua alas, ja viileä tuuli sai seinälankut natisemaan, oli se Jackalle riittävä merkki siitä että nyt olisi aika painella nukkumaan. Keskustelu hyytyi ja huone hiljeni, kun antoisasti päivänsä viettänyt kaksikko käpertyi peittoihinsa ja nukahti alta aikayksikön.

Aamuisin Jacka löysi Perianin tavallisesti nukkumasta omasta kainalostaan. Ensimmäisenä aamuna se oli saanut keijuhaltian tietenkin hämilleen. Samoin sarvipään iltaisin tavallisesti toistuva ilkosillaan tai puolialastomana hyppelehtiminen. Ei tummahipiäinen sitä pahakseen pistänyt, saatikka edes harkinnut huomauttavansa asiasta. Hän oli nähnyt pahempaakin vuosien varrella. Ja kerran Perian soi Jackalopelle sen tilaisuuden silmäillä uniikin nättiä kehoaan, mikä esti tai kuka kielsi Jänistä itseään lepuuttamasta silmiään tuossa näyssä tovin jos toisenkin!
Päivät kuluivat rattoisasti töitä tehdessä ja Perianin kanssa oli helppo työskennellä. Siinä missä satyyrin, Lapezin itse ei myöskään tarvinnut kuin tehdä se mitä parhaiten osasi tyhjentää pahaa aavistamattomien aateleitten taskut. Ohessa pojan piti kuitenkin pitää myös silmällä, kuinka kauan sorkkajalkainen otus meinasi esitystään pitää yllä, jotta taskuvaras myös osasi lopettaa näpistelynsä ajoissa ja soluttautua muun väen joukkoon mukamas niin syyttömänä.
Illaksi palattiin aina takaisin Jackan tuvalle, jossa yöt nukuttiin makeasti kaikessa rauhassa.

Viimeisin yö alkoi olla takanapäin. Sen kertoi myös ikkunasta kajastava valo, joka sai yhden jos toisenkin heräämään unistaan taas uuteen aamuun. Sikeäuniseen Jackalopeen tuolla valolla ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Hän heräsi tasan tarkkaan sitten kun häntä huvitti! Kukaan ei määräisi häntä nousemaan ylös vuoteestaan, ei ikinä.
Sen sijaan kylkeen kiehnäys sai Jackan havahtumaan hiljalleen hereille ja raottamaan silmiään sen verran, että saattoi sumeana nähdä Perianin hahmon kyljessään kiinni. Vain pehmeisiin pellavaisiin housuihin pukeutunut keijuhaltia haukotteli makeasti, samalla kun pyyhkäisi toisella kädellään silmäkulmistaan niihin kertyneet rähmät tiehensä. Sen kummemmin ei sahalaitahampainen otus käynyt satyyrin toimia noteeraamaan, vaan kapusi itsensä istumaan sängyn laidalle, jotta saattoi suoristella siipensä kuosiin yön jäljiltä. Olivathan ne aika rutussa - mikä tuntemukseltaan häiritsikin Jackaa enemmän kuin oli tarpeeksi.
Nukuitko hyvin?, keijuhaltia sai kysyttyä sorkkajalalta haukottelunsa välistä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Marras 2012, 01:21

Kulmia käytiin kurtistamaan närkästyneesti kun vierustoveri kävi kampeamaan itsensä pois makuuasennosta. Ei vielä ollut aika herätä! Satyyri kävikin nurisemaan puoliääneen jotain, samalla kun hautautui peittojen ja tyynyjen alle. Sininen katse kävi kuitenkin avautumaan ja kohoamaan peitonraosta keijuhaltiaan tuon tiedustellessa oliko satyyri nukkunut hyvin.
Verrattain hyvin viimeaikoihin nähden Satyyri kävi mumisemaan, samalla kun kampesi itsensä ylös ja hypähteli horjahtelevin askelin laukkunsa luokse Sinulta lienee turha kysyä, miten nukuit, kerta mihinkään et taaskaan herännyt Teitittely oli jo jäänyt Satyyrin puheesta. Hän tunsi jo Jackaa ja saattoi laskea tuon jonkin asteen kaveriksi. Kavereita ei täytynyt teititellä.
Heti ensitöikseen satyyri kävi harjaamaan hiuksiaan. Kun kuontalo oli kunnossa, vaihtoi satyyri vaatteensa. Pikku hiljaa alkoikin valkea ilmestys olla jälleen esiintymiskunnossa, kun huoliteltua ulkonäköä käytiin vielä viimeistelemään.

Ja minnekäs me tänään suuntaamme viihdyttämään arvon aatelisia? Satyyri kävi kyselemään peilaillessaan itseään vielä käsipeilillään, ennen kuin ilmoitti olevansa valmiina lähtöön.
Kun molemmat parivaljakosta olivat valmiita, kävi askel kohti aatelisapajia. Matka sujui sukkelaan lisääntyvässä väenpaljoudessa pujotellen, kunnes saavuttiin sopivalle paikalle. Oli aika hajaantua ja pistää uusi esitys käyntiin.
Perian alkoi viritellä esitystään, käyden jälleen hyödyntämään lumousloitsujaan, ennen kuin alkoi elämöidä runoja lausuen ja keräämään väkeä puoleensa. Aatelisia oli jälleen mukavasti liikkeellä näin aurinkoisena aamupäivänä. Vaikka säät olivat viilenneet, ei se pidätellyt korkea-arvoisia sisätiloissa onneksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Marras 2012, 23:48

Jackalope, Delathos

Jacka hymähti Perianin vastauksen kuultuaan. Kyllä hän tiesi olevansa sikeäuninen, mutta pitikö siitä mainita erikseen vielä ääneenkin! Keijuhaltia ei takuulla olisi herännyt, vaikka kattilankansia olisi lyöty yhteen hänen korvansa juuressa tai sangollinen jääkylmää vettä kaadettu niskaan!
Siinä missä satyyri alkoi valmistautua päivän rientoihin, nousi Jackalopekin lopulta sängyn laidalta pystyyn. Nulikka pesi kasvonsa huoneeseen varatussa, pienessä vesisaavillisessa, jonka sisältämä viileä vesi oli takuulla jo päiviä vanhaa. Jackalle se kuitenkin kelpasi, sillä rähmäisiä silmiä sai olla jatkuvasti hieromassa, jos niitä ei heti aamutuimaan huuhtonut puhtaiksi!
Tällä kertaa keijuhaltia päätti tyytyä omiin tyypillisiin vaatteisiinsa, jotka vetikin hyvissä mielin päällensä. Ne olivat riittävän vetreät yllä ja niiden kanssa saattoi liikkua helposti. Eiväthän ne olleet yhtä näyttävät kuin eilispäivän, mutta riittävän, ettei nuorukaista käytäisi heti potkimaan ojanpohjalle tuon näyttäydyttyä aatelien keskuudessa. Lisäksi kuontaloa piti siistiä hieman, etteivät muuten niin vallattomat hiukset sojottaneet aivan joka suuntaan.
Kaiken tuon tohinan lomassa Jackalla oli kutina siitä, ettei tästä tulisikaan aivan tavallinen päivä. Keijuhaltia ei oikein itsekään tiennyt, minkälaisen päivän laski tavalliseksi ja millaisen taas tavallisesta selvästi poikkeavaksi, mutta näihin kutinoihinsa keijuhaltia luotti välillä hieman liiaksikin ja päivänmittaan suorastaan kuumeisesti odotti jotain tapahtuvan. Katse lipui vaivihkaa seuraamaan Perianin hiustenharjausta liittyisikö se kutina jotenkin satyyriin?

Jackalope sai odotetusti itsensä valmiiksi ennen Periania, ja joutui seuraamaan toisen peilailua kyllästyneenä vierestä. Sorkkajalkainen ilmoitti kuitenkin pian epäsuorasti olevansa valmis, jolloin lyhyt keskustelu lyötiin tulille siitä, mihin tänä päivänä tähdättäisiin. Aarteita oli näiden muutaman päivän jälkeen kertynyt erityisen runsaasti, mikä olisi riittänyt elättämään Jackan pidemmäksi ajaksi ja kartuttanut ennestäänkin uniikkia jalokivi kokoelmaa. Ajatteliko hän muka, että jakaisi jotain Perianin kanssa kaiken tämän jälkeen? Ei todellakaan! Hän pitäisi kaiken itsellään mutta siihen vaadittiin sopiva lovi, jotta Perian saatettiin tiputtaa kokonaan ulos kuvioista. Jänis toivoikin, ettei satyyri ollut keksinyt vielä hänen aikeitaan ja kaverin esittämistään.
Pian matka kävi kaupungin ylemmille tasoille, jossa sorkkajalkainen otus saattoi aloittaa jälleen esityksensä. Jacka odotti mukamas poissaolevana hieman kauempana, kunnes väkeä alkoi olla siinä mitoin, ettei sen keskelle soluttautuminen ollut hintelälle nuorukaiselle ongelma eikä mikään. Pian taskut taas ammottaisivat tyhjyyttään!

Joku muukin sattui olemaan sinä aamuna liikenteessä juuri parahiksi. Del ei suotta aikaillut aamuissaan, sillä aika oli tunnetusti rahaa ja rahaa hän tarvitsi hengenpitimikseen. Rahaa sai vain työnteosta ja töitä hän oli myös etsimässä, vaikkei uskonutkaan löytävänsä sellaista täältä - muttei kuuraparta myös laskenut sen varaan. Jonkin asteen jokapaikanhöylänä olo helpotti töiden löytämistä, vaikkakin ne oman alan likaisemmat työt olivat enemmän Delathosin mieleen.
Jostain lähistöltä eksoottisen haltian tarkkoihin korviin kantautui astetta sietämättömämpi runonlausunta, mikä sai valkojouhisen ohimoilla tykyttämään inhottavasti. Mies ei voinut sietää moisia riimejä, eikä voinut käsittää, kuinka joku viitsi tehdä vastaavaa työkseen. Hänestä oli varsin väärin, että moiset lurittelijat keräsivät mainetta ja mammonaa vastaavilla teoilla. Maine ja mammonahan piti ansaita paljon konkreettisimmilla toimilla eikä sillä, että näytettiin hyviltä ja lausuttiin nätisti mitättömiä sanoja!

Olipa kuinka sietämätöntä tahansa, pakkasherra uskoi jonkin korkeamman voiman johdattelevan kiusallaan häntä kohden tuota laumaa aatelisia, jotka tuntuivat ympäröivän tuota runoniekkaa. Typerä kihelmöinti sai Delathosin kurtistamaan kulmiaan. Lopulta täysin oikealta polulta harhaan johtaneet askeleet pysähtyivät tuon lauman laidalle sopivaan kulmaan, jotta Del saattoi nähdä valkean sarvipäisen otuksen toimittavan työtänsä harvinaisen hienosti aateleiden edessä. Kuuraparta itse ei kuitenkaan välittänyt lainkaan tuosta lurittelijasta, muttei jostain syystä myöskään pystynyt enää kääntymään ympäri ja jatkamaan matkaansa, vaan oli kuin juurtunut muun väen tavoin paikoilleen tuijottamaan satyyria.
Tässä oli selvästi nyt jokin koira haudattuna.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2012, 00:22

Perian teki sen, mitä pitikin. Aatelisia kerääntyi jälleen mukava lauma ja runonlurittelija piti noiden mielenkiinnon itsessään sekä runojen että magian avulla sillä välin kun ketturepolainen hypähteli tyhjentämässä lammaslauman taskuja. Perianille työ oli suorastaan mieleistä, hän nautti huomiosta, joskin se oli aina mukavampaa aina yhdeltä henkilöltä kerrallaan. Perian olisi mieluusti käynyt pidempääkin keskustelua yksittäisten henkilöiden kanssa, mutta se ei valitettavasti olisi ollut kauhean tuottoisaa tämän yhteistyön kannalta. Parempi siis vain tyytyä esittelemään itseään suuremmalle yleisölle ja viihdyttää näitä laulamalla ja runoja lausumalla.
Mukavasti siinä vierähtikin jälleen pieni tovi, kunnes Perianista alkoi tuntua siltä, että tauko olisi paikallaan. Suuhan tässä kuivui, lisäksi jalat rasittuivat liikaa. Sitä paitsi ei ollut hyväksi pitää samaa massaa pitkää tovia paikoillaan, sillä ennemmin tai myöhemmin joku alkaisi varmasti ihmetellä, miksei kyennyt lähtemään. Jos lumousmagia kävisi ilmi, herättäisi se varmasti kysymyksiä. Tosin, kadulla oli pieni savinen muki, johon kuuntelijat saivat heittää palkkaa satyyrille. Jos joku lumousmagian tunnistaisi, voisi sen helposti selittää pieneksi vilpiksi, jotta runojenlausuja tienaisi vähän enemmän kolehtia. Se suurempi syy olikin sitten parempi jättää mainitsematta.

Lopulta satyyri lopetti ja lumoava aura kadotettiin. Väki alkoi hajaantua paikalta, samalla kun Perian kipitti ottamaan kipponsa maasta ja ravisteli sitä. Kolikot kilisivät kauniisti, joskin paljoa niitäkään ei ollut liiennyt. No, oli se sentään jotain. Kolikoilla kaksikko olikin ostanut yleensä elantoaan, helyt säästettiin lippaaseen, mihin Jacka niitä kovasti hamstrasi lukkojen taakse.
Valkea sorkkajalka lähti kevyesti hypähtelemään parin korttelin päässä olevalle tapaamispaikalle. Lähellä tason reunaa sijaitseva pienehkö maisematasanne oli täydellinen paikka tavata, sillä kovinkaan moni aatelisista ei näin kylmenevillä säillä viihtynyt maisematasanteilla istuskelemassa ja rupattelemassa. Sovitun paikan lähestyessä alkoi satyyri hiljentämään vauhtiaan. Jacka oli jo ehättänyt paikalle ennen Periania ja tutkaili nyt erittäin houkuttelevannäköistä jalokivikorua.
Perianin silmät laajenivat sillä samalla sekunnilla, kun satyyri tuon kaulakorun näki. Se oli täydellisen turkoosinsininen, juuri sopiva hänen silmiinsä! Lisäksi korun muoto oli erikoinen, huoliteltu. Se ei näyttänyt edes näin kaukaa miltään tavalliselta koristehelyltä. Perianin oli pakko saada tuo koru! Jackalta ei edes kysyttäisi. Eikä kysyttykään, Satyyri ponkaisi kauempaa hyppyyn Jackan luokse, laskeutuen aivan tuon viereen ja nappasi korun keijuhaltian käsistä. Sen sileän tien kävi Satyyri hypähtämään kauemmas Jackasta, lähemmäs tasanteen reunakaidetta.

Minä pidän tämän, eikä siitä tarvitse edes keskustella
Satyyri myhisi virnuillen, samalla kun kävi tarkastelemaan korua lähemmin. Siltikin satyyri piti keijuhaltiaa silmällä, mikäli tuo yritti lähemmäksi, perääntyi Perian heti suuntaan tai toiseen. Jackaa ei päästetty nyt kosketusetäisyydelle!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron