Kirjoittaja Crimson » 23 Loka 2012, 00:49
Jackalopea viehätti suuresti Perianin turhan kova itsevarmuus, vaikka vastapainona nulikkaa ärsytti suuresti toisen teatraalisuus. Ei hän jaksaisi katsella tuota paria päivää pidempään, jos vastaavanlainen käytös jatkuisi alati. Suuttuisi vielä ja repisi mokomalta sorkkajalalta sarvensa päästä hetken mielijohteesta. Moista ajatusta ei silti sopinut paljastaa Perianille. Jacka mielistelisi tuolle viimeiseen saakka, kunnes kyllästyisi ja häipyisi vähin äänin tiehensä, jättäen pikku palvelijan sitten ilman lantin lanttia jonnekin tienposkeen etsimään itselleen uutta isäntää.
Kun se pieni kihelmöinti alkoi jälleen tuntua keijuhaltian korvien välissä, kävi Jacka virnistämään ja myhäilemään itsekseen. Poika oli enemmän kuin kiinnostunut näkemään, millaisia taikoja sarvipäinen osasi. Niillä ei ollut varsinaista vaikutusta Jackan kaltaiseen turhankin maagiseen olentoon, mutta sen sijaan ne tuntuivat tehoavan muuhun ympärillä parveilevaan kansaan senkin edestä. Ja sitäkös ei rikkauksien perään oleva varas pistänyt pahitteekseen! Keijuhaltia katsoi hetken aikaa Perianin perään hieman syrjemmässä, käyden sitten kiertämään teennäisesti väkijoukkoa, lopulta itsekin pujahtaen mukamas kiinnostuneena niiden joukkoon, jotka sarvipään loitsun alaisena pysähtyivät kuuntelemaan tuon runoilua. Mitä enemmän aateleita pysähtyi norkoilemaan tuota ilmestystä, sitä leveämmäksi virne Jackan naamalla kasvoi.
Ei tarvinnut kahdesti käskeä päästää innokkaimpia pyrkyreitä etenemään lähemmäs ja itse jättäytyä aina vain taemmas. Sääli, etteivät nuo pyrkyrit myöskään huomanneet taskujensa sisällön huventuneen siinä ohimennen. Kaikkien omaisuuteen Jänis ei kuitenkaan viitsinyt kajota. Väkeä oli niin paljon, että jopa varkaalla oli valinnanvaraa valita uhrinsa! Jackalopen tutkaan joutuivat yllättäen vain ne rikkaimman näköiset, joiden vyötäisiltä saattoi poimia pullolleen ahdettuja rahapusseja, taskunpohjilta rihkamaa, vaatteista ja asusteista erilaisia enemmän ja vähemmän arvokkaita koristeita aivan kaikkea. Parasta tässä kaikessa kuitenkin oli, ettei kukaan tuntunut edes huomaavan Jackan hyörivän ympäri väkijoukkoa, joka teki aluksi niin haasteelliseksi kuvitellusta työstä turhankin helppoa ammattilaiselle.
Jacka ei ollut pistänyt merkille lainkaan ajankulua. Kun Perian viimein päätti lopettaa omalta osaltaan aatelien huijaamisen, nuorukainen ensimmäisenä mietti mielessään nytkö jo?. Koska varsinaista työtahtia ei ollut alunperinkään määritelty, ei keijuhaltialla ollut mitään syytä alkaa passittaa sorkkajalkaa takaisin töihinsä. Pieni tauko tuskin teki pahaa kummallekaan heistä, vaikkei nuorimies itse ollut tottunutkaan tällaiseen vetkuiluun. Syynä saattoi toki olla sekin, että ryöstösaalis oli tällä kertaa ollut tavallista suurempi. Mahdollisesti jopa suurempi, mitä Jackalope tavallisesti itselleen päivänmittaan sai edes varastettua.
Kun väki alkoi hämmentyneenä haihtua paikoiltaan, kävi keijuhaltia silmäämään noiden perään, antaen välillä vanhemmilleen tietä siirtymällä syrjään. Perianin telepaattinen kommentti sai Jäniksen hymähtämään ja myhäilemään hetken paikoillaan, kunnes katseensa kävi vaivihkaa siirtymään sarvipäisen puoleen.
En tahdo toistaiseksi edes arvuutella, kuinka paljon taskuni sisältävät arvotavaraa runoilusi jäljiltä. Kiitos lienee paikoillaan, Jackalope kävi vastaamaan telepaattisesti toiselle, lähtien astelemaan kadun reunalle, josta matkansa veisi yhä eteenpäin, toistaiseksi kauemmas tästä kaupungin nurkasta, Ei ole hyvä jäädä rikospaikalle norkoilemaan, ellei kerjää itselleen hankaluuksia. Tule, tarjoan sinulle jotain syötävää.
Keijuhaltia johti Perianin ylimmän kerroksen laidalle, josta avautui komea näkymä aina alemmille kerroksille, ja koko kaupungin portille saakka. Paikka oli hiljainen, koska kauppiaiden kojut ja pajat eivät yltäneet lähellekään tätä paikkaa. Näin ollen, laidalla ei myöskään juuri parveillut vartijoita, puhumattakaan kenestäkään muusta satunnaisesta ohikulkijasta. Suurempi mukulakivien koristama aukio muutamalla tarkoin siistityllä pensaalla ja istumasijalla oli varsin rauhallinen paikka viettää kahdenkeskistä aikaa tarvitsematta edes ajatella, että joku sattuisi tänne rikkomaan tuon rauhan.
Matkalla tänne oli Jacka enemmän ja vähemmän laillisesti ohimennen hommannut jos jonkinmoista suuhunpantavaa - mikä nyt olikaan sattunut pojan silmää viehättämään ohi astelun hetkellä. Muutama eksoottinen hedelmä, erilaisia leivoksia, sekä pieni säädyllinen pala tuoretta, mureaa leipää. Jackalope ei tiennyt mistä Perian piti, jonka takia olikin valinnut hieman laajemmin kaikenlaista mukaansa.
Kerrohan Perian, oletko tehnyt tällaista aiemmin? Siis varastanut tai no, ethän sinä varsinaisesti mitään vohkinut, mutta sinua syytettäisiin joka tapauksessa varkauteen osallistumisesta, jos sattuisin livertämään jollekin vartijalle kiinni jäätyäni, että autoit minua, keijuhaltia totesi, laskiessaan kääntötakkinsa yltään kiviselle istuinsijalle, jonka tummansiniselle puolelle laski vohkimansa ruuat. Jackalla oli yllään vielä valkea, liian suuri avarakauluksinen paitansa, jonka alle siipensä oli turhilta silmiltä kätkenyt. Turhiksi silmiksi keiju laski myös satyyrin silmät ainakin toistaiseksi.
Hommassa on kuitenkin yksi pieni mutta.., rötöstelijä jatkoi pian, käydessään istumaan istuinsijan toiseen päähän, ja loi merkittävän katseen Perianiin, käyden sitten myhäilemään itsekseen, .. Minä en koskaan jää kiinni.