Arathet
Lunta oli satanut paksuksi kerrokseksi aroille. Kaiken sen koskemattoman, valkean kauneuden keskellä kohosi haltioiden kaupunki, joka nautti täysin rinnoin kylmistä tuulista keskellä aroja. Kipakoiden pakkaspäivien ansiosta pitkäkorvaiset haltiat saivatkin kirota, kuinka korvan kärjet meinasivat paleltua. Kaupungissa piti kiirettä, kuten aina. Kaduilla oli vilskettä talvisten torien täyttäessä aukeita kaupungin jokaisella tasanteella. Sodan suhteen oli nyt hiljaisia aikoja, mutta oli vain ajan kysymys, koska jompikumpi osapuoli teki seuraavan siirtonsa. Toivon mukaan haltiat ehtisivät ennen, kuin ihmiset.
Myös hovissa piti kiirettä, jopa stressiksi asti. Arathet oli työskennellyt itsensä lähes loppuun asti, vapaapäiviä ei tuntunut liikenevän aina niin hiljaisen tottelevaiselle kuninkaan neuvonantajalle. Kuitenkin, tänään oli poikkeus päivä. Arvaenin veljekset olivat kaikki kaupungissa ja oli aika viettää aikaa yhdessä. Sotilasuralla loistavat nuoremmat veljekset olivat vapaapäivän saaneet ja pakottaneet vanhimman kolmesta mukaansa, sillä kukaan ei enää jaksanut katsella, kuinka neuvonantaja raatoi itseään ennenaikaiseen hautaan.
Niinpä Amod ja Aretha olivat raahanneet Arathetin mukanaan keskitasoista hieman parempaan kapakkaan. Art ei tiennyt olisiko asiasta pitänyt olla iloinen vai kauhuissaan, mies kun ei pahemmin välittänyt alkoholin nauttimisesta. Varsinkaan päivänä, jona olisi hyvinkin voinut olla tekemässä töitä. Vastaan ei kuitenkaan pistetty, pieni ääni takaraivossa käski haltiaa irrottautumaan arjesta ja repäisemään kerrankin.
Ylle kiskottiin aatelisarvoiselle sopivat vaatteet. Valkea asukokonaisuus kertoi miehen arvoasemasta yhteiskunnassa, joskaan Art ei kokenut suurta tarvetta huutaa ääneen asemaansa. Oli kuitenkin hyvä pukeutua yleisille paikoille arvolleen sopivasti. Mitähän siitäkin seuraisi, jos neuvonantaja nähtäisiin rääsyissä yleisillä paikoilla? Jos ei muuta, niin Art saisi kuulla siitä Aranilta.
Tunti jos toinenkin vierähti leppoisissa tunnelmissa, lähes täpötäynnä olevassa kapakassa. Art ei voinut kieltää, etteikö nauttinut olostaan. Alkoholin käydessä hyväilemään mieltä ja kehoa, rentouttaen miestä itseään. Veljien kanssa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, joskin Aretha oli kolmikosta se äänekkäin. Nuorin veljeksistä papatti tuttuun tapaan kuin papupata kertoen omista kokemuksistaan ja tapahtumista. Suurin puheenaihe olikin Aren uusi heila, jolle nuorin kävikin vähän väliä maljaansa kohottamaan. Rakkaudenhöperö nuorimies. Art itse ei halunnut puhua omasta naistilanteestaan. Vanhimpana hänelle oli jo päätetty vaimoehdokas. Liiton oli tarkoitus yhdistää kaksi aatelissukua toisiinsa. Art ei edes ollut tavannut tulevaa vaimoaan paremman tutustumisen merkeissä, eikä kyllä myöntänyt olevansa asiasta kovin innoissaan. Hän oli muutenkin toivoton tapaus naisten seurassa, miten hän voisi moisen kanssa elämänsä jakaa?! Art saattoi vain arvailla, kuinka tuohtunut tämä nuori neito oli sovitusta avioliitosta. Miestähän siinä suhteessa totta kai käytiin syyttämään. Hän ei edes halunnut ajatella asiaa nyt, kun oli tarkoitus rentoutua ja olla murehtimatta.
Veljeksien keskustelun kävi pysäyttämään erikoisennäköinen nuorukainen, joka kävi kyselemään mahtuisiko pöytään kenties istumaan. Vastaus oli varmasti selvä kolmikolle.
Totta kai, painakaa puuta Art vastasi kaikkien kolmen puolesta, viitaten tätä kaksikkoa istumaan alas. Amodilta ei edes kysytty, tuo ei kuitenkaan ollut innoissaan tuntemattomasta seurasta, varsinkin jos kyseessä ei ollut selvästi täysiveriset haltiat.
Mukavampaa se pöytä on jakaa lämpimässä kapakassa, kuin lähteä etsimään paikkaa, jossa vähemmän väkeä olisi Neuvonantaja jatkoi kohottaessaan kolpakon huulilleen.
Siellä kun on niin vietävän kylmäkin! Aretha huomautti virnuillen.
Nimi on Arathet Arvaen. Tässä ovat veljeni Amod ja Aretha Sekä Amod, että Areth kävivät nyökkäämään vieraille vanhimman veljeksistä esitellessä kolmikon pöytään liittyneille.
Saanen kysellä, kenen kanssa meillä on ilo pöytä jakaa?
// HERE I AM! And oh honey, Im from the internet. I know my
memes >3<
Otsikko kuitenkin antaa erittäin pervoja mielikuvia. Mitään en häpeä. //