Broken scissors and a blacksmith // Sovittu~

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Broken scissors and a blacksmith // Sovittu~

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 10 Joulu 2012, 21:22

Aella

Miten tämä voi edes olla mahdollista? Eivät ne voineet hajota, eivät nyt! Hänellä oli tiukka aikataulu tämän työn kanssa, ja jos hän nyt tyrisi, niin se olisi hyvästit vain tärkeälle asiakkaalle. Joten miksi juuri tänään? Aella tuijotti edessään pöydällä lepääviä saksenpalasia epätoivoisena, aivan kuin ne olisivat voineet korjautua itsestään, jos hän niitä tarpeeksi kauan katsoisi. Nainen ei ymmärtänyt lainkaan, miten ompelusaksien terä voi katketa kun se vähän kolahtaa pöydänkulmaan. Tai noh... hän oli saattanut käyttää hieman tavallista enemmän voimaa, mutta kyllä niiden nyt tulisi tuommoinen kestää!

Peryton huokaisi turhautuneena ja pamauttu otsansa pöytään, hänen ympärillään lojui vähän kaikkea mitä saattaisi tarvita vaatteiden ompeluun. Eikä hän voinut tehdä tilattua talviviittaa ilman saksia! Aella kirosi, nostaen mustat silmänsä ikkunasta ulos. Talvipakkasista huolimatta hän piti sitä auki, koska asunnon ilmasta tuli muuten niin kovin tunkkaista. Jospas jonkun sepän paja olisi vielä auki tähän aikaan, hän ainakin muisteli nähneensä tässä lähellä yhden paikan...

Ja kohta nainen seisoi ulkona pakkasessa, lukiten oven perässään. Katkenneet saksenpalaset visusti takkinsa taskussa tallessa hän käveli katua pitkin suuntaan, jossa muisteli pajan joskus nähneensä. Aella asteli tiukkaa tahtia eteenpäin, varoen kuitenkin törmäämästä kehenkään, joka vielä tähän aikaan vastaan käveli.

Kymmenisen minuutin kuluttua tämä astui oikopäätä sisään rakennukseen, iloisena siitä että oli kerrankin muistanut oikein. Nainen vaihtoi hermostuneena painoa jalalta toiselle seistessään jonkinlaisessa odotushuoneessa, hänellä oli nyt kiire, joten toivottavasti hän saisi jonkinlaista palvelua ja nopeasti!

//Kultapallo~ ,> I'm waiting for you!//[/i]
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 10 Joulu 2012, 21:35

Revian

Oli jälleen kylmä päivä haltioiden kaupungissa. Jos valkoinen lumipeite oli joillekkin epämiellyttävää, erityisen epämiellyttävää sen mukanaantuoma kylmyys oli eräällä suomukkaalle miehelle.

Kyseinen muodonmuuttaja vietti tällä hetkellä aikaansa lämpimässä pajassaa, parhaimmillaan kostutellen käsissään olevia suomuja. Huolimatta paksuista hankoista, nuo eivät pitäneet tulesta. Niimpä Revian oli taas yrittämässä estää hilseilyä, kun hän kuuli oven käyvän. Hän jätti toimensa, heilutellen käsiään saadakseen enimmät vedet karkaamaan.
Mies käveli kaikessa rauhassa pajan pesutiloista (jotka hän oli sinne hankkinut suomujensa vuoksi) odotushuoneeseen, jossa toden totta odottikin hermostuneen oloinen asiakas.

Revian hymähti, hänellä ei ollut ollut tänäänkään erityisemmin paljon töitä. Itse asiassa, hänellä oli taas ollut aikaa väkerrellä kaikkea mitä hän itse arveli saavansa myytäväksi. Asikas ei siis olisi pahitteeksi.

"Tervetuloa! Olen Thalion Lainadan, erittäin mukavaa tavata teidät." Mies hymyili edelleen sädehtivästi, kumartaen pienesti edessään seisovalle naiselle. Tuo ei ollut erityisemmin pahan näköinen, hänen täytyi myöntää... Ja mikäs sen parempaa kuin kaunis naisseura, todellakin.
"Jos viitsisitte odottaa ihan minuutin ajan, minun täytyy yrittää pitää suomuni kosteina. On vaikea työskennellä jos päästän ne kuivumaan liiaksi. Toivottavasti ymmärtänette." Revianin hymy muuttui hieman pahoittelevaksi, kun tuo esitteli lyhyen ajan käsissään sinertäviä suomuja. "Sen jälkeen voin omistautua asiallenne."

Muodonmuuttaja kumarsi vielä pienesti, painellen takaisin pesutiloihin. Hänellä ei todellakaan kestänyt kahtakaan minuuttia ennenkuin hän käveli takaisin odotustiloihin.
"Noin. Nyt, miten voin auttaa teitä?" Revian totesi hymyillen. Ehkäpä hän saisi viimein rahaa...

//Rakkaani, parempi odottaakkin.//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 10 Joulu 2012, 22:14

Kauaa ei Aellan annettu odottaa, sillä hetken kuluttua huoneeseen astui aika omalaatuisen näköinen mies, jonka hän oletti olevan sitten se seppä. Nyt kun nainen ajatteli, hän ei ollut koskaan nähnyt pajan omistajaa, mutta eipä hän ollutkaan kuin muutaman kerran kävellyt rakennuksen ohi. Hän nyökkäsi seppää kohti, suurinpiirtein pakottaen kasvoilleen jonkin hymynkaltaisen. Ei hirveästi hymyilyttänyt tänään, sen varmaan huomasi. "Aemorniel Meldancaniel, hyvää iltaa", Aella vastasi mahdollisimman kohteliaaseen äänensävyyn, kohottaen kysyvänä kulmiaan Thalionin kertoessa suomuistaan. Kuitenkin hiilisilmäinen nyökkäsitälle ymmärryksen merkiksi, jääden odottamaan paikoilleen.

Hän tunsi olonsa helpottuneeksi, ehkäpä hän sittenkin pääsisi jatkamaan töitään vielä samana iltana, eihän saksien korjaamisen pitäisi kamalan vaikeaa olla. Paitsi että mistäpä hän sen voisi tietää, hän oli vaatturi, ei seppä. Jälkimmäisen ammattikunnan edustaja palasi hyvinkin nopeasti, kysellen sitten hänen asiaansa. Peryton työnsi kätensä takkinsa oikeanpuoleiseen taskuun, etsien sieltä kahdessa kappaleessa olevat sakset. Vaivaantuneen oloisena Aella tarjosi osia sepälle nähtäväksi. "Onnistuin vahingossa hajottamaan sakseni, ja toivoisin teidän osaavan korjata ne. Minun on aikalailla mahdoton jatkaa työtäni ilman niitä."

Entinen haltia katsoi Thalionia toiveikkaan odottavana, hän olisi valmis maksamaan, kunhan vain saisi ehjät sakset takaisin mahdollisimman nopeasti.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 12 Joulu 2012, 17:07

Revian odotti kohteliaasti hymyillen hiljaa toisen kaivaessa taskuaan. Miehen ilme muuttui hieman uteliaan tutkivaksi, ja tuon hymy laski hieman. Sakset. Ei ihan joka päiväistä hommaa... Osaisikohan hän edes tuota. Hänellä kyllä oli kokemusta kaikenlaisesta mutta saksiin ei törmännyt joka päivä.
"Aaa..." Tuo henkäisi hitaasti toisen selittäessä tilanteen, jatkaen pahoittelevan kuuloisesti: "Minulla ei ole kovinkaan kummoista kokemusta saksista, mutta taidan vilkaista niitä tarkemmin ennenkuin puhun läpiä päähäni."

Muodonmuuttaja tarkasteli saamiaan palasia, pyöritellen niitä käsissään. Hänellä oli hieman hankalaa tutkia niiden pintaa suomuisilla käsillään, hän tunsi vain nipistävän kylmän pinnan suomujaan vasten. Metallin karheus hukkui jonnekkin matkalle, mutta näkemälläkin pärjäsi.
Mies sovitteli palasia yhteen, tutkien halkeamakohtaa tarkasti. Hän hymähti tyytyväisenä, tämä oli hieman helpompi tapaus mitä hän oli odottanut.

"Minusta tuntuu että taidan jopa pystyä hoitelemaan tämän suhteellisen nopeasti... Voin kuitenkin vakuuttaa, että jos onnistun mokaamaan jotain maksan teille uudet sakset omasta pussistani." Revian vitsaili, viittoillen sitten huoneessa oleviin tuoliin päin.

"Jos teillä on aikaa, voitte toki istahtaa alas. Veikkaisin, että tämä saattaa hoitua odotellessakin."
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 12 Joulu 2012, 17:46

Naisen mieliala laski hieman sepän kertoessa, ettei omannut kokemusta saksista. Eipä kyllä ihmekään, kuinka monesti sepät edes korjasivat saksia? Aella katsoi Thalionia tämän tutkaillessa hänen rakkaita saksiaan, ja tunsi äkkiä halua ottaa palaset takaisin ja viedä ne suoraan kotiin. Rikki tai ei, siltikin ne olivat hänen, eikä hän antaisi niitä jonkun tunarin korjattavaksi! Mutta eihän hän tiennyt osasiko mies hommaansa vai ei, eli paha mennä vielä sanomaan.

Mustasilmäinen ei irrottanut katsettaan sepästä, mutta kohotti kysyvänä kulmiaan tämän hymähtäessä. Vastaus tuli nopeasti, saaden tällä kertaa häänet hymähtämään. Aella veti kasvoilleen pienen, vinon hymyn ja naurahti. "Kuulkaas, vaikka olisitte kuinka hyvä tahansa, minä en aio jättää omaisuuttani - varsinkaan saksiani - ventovieraalle", nainen sanoi tyynesti, naamansa putosi jälleen peruslukemille sanojensa myötä.

Hän ei tosiaan halunnut antaa mitään omaansa vieraille, tuskin edes harvoille ystävilleen, vaan oli mieluiten itse paikalla. "Eli teillä on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko minä tulen mukaanne, tai sitten lähden samantien sakset mukanani." Vielä hetken Aella oli hiljaa, purren sitten huultaan hieman katuvana. "Mutta älkää vain käsittäkö väärin, ei minulla ole mitään teitä vastaan. Olen vain hieman vainoharhainen tavaroideni kanssa."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 12 Joulu 2012, 17:58

Revian räpäytti pari kertaa silmiään naisen kieltäytyessä jättämään saksiaan kahden hänen kanssaan, mutta sitten pakottautui työntämään hämmennyksensä sivuun. Olihan se totta, että jos johonkin todella kiintyi ei sitä niin vain lainattaisi. Oli hän itsekkin sen huomannut. Sitä paitsi, asiakas oli asiakas, hänellä ei ollut mitään syytä arvostella näitä.

"Jos teitä ei haittaa että tuolla on varsin kuuma, niin toki. Jos viitsinette seurata..." Suomukas lähti kävelemään rauhallisesti kohti työskentelytilaansa, odottaen naisen kävelevän perässä ennemmin tai myöhemmin. Hänellä ei ollut mitään seuraa vastaan, ihan mukavaahan se oli, enemmän häntä harmittaisi asiakkaan menetys. Hän tarvitsi rahaa hälyttävän paljon.


Revian kiskaisi hanskansa käteen, miettien sitten parasta tapaa korjata toisen sakset. Ilmeisesti ne olivat tärkeätkin, joten hänellä ei oikeastaan ollut halua moata. Silloin pelkkä uusien saksien ostaminen ei taitaisi riittää korvaukseksi jos hän onnistuisi hajottamaan toisen mieleisen työkalun.
"En tosin voi vannoa miten kauan tässä tulee kestämään, mutta eiköhän se vähintään tämän illan aikana tule valmiiksi. Vähintään sen takia ettei teidän tarvitse jättää näitä hoiviini saatika sitten nukkua täällä." Mies heitti huvittuneena vitsiä, ryhtyen sitten valikoimaan sopivia työkaluja seinältä ja kohtuullisen järjestellyltä pöydältä. Hänestä tuntui, että paras (ja nopein) tapa olisi kuitenkin sulattaa seumat toisiinsa kiinni, kuten hän oli joskus korjaillut puukkoja ja miekkoja. Eivät sakset kai olleet niin erilaiset...?
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 12 Joulu 2012, 19:33

Aella oli varmaankin silminnähden helpottunut saadessaan luvan tulla mukaan, ja nyökkäsikin tyytyväisenä miehen sanoille. "Kuumuus ei haittaa minua, eli voitte olla huoleti", peryton ilmoitti sepälle täysin totuudenmukaisesti. Pakkanen ei purrut häneen missään määrin, ja liian lämmin oli lähes yhtä vaikea käsite pedolle.

Entinen haltia lähti vaitonaisena, mielessään myhäillen, miehen perään. Hän katseli ympärilleen huoneessa, kääntäen katseensa sitten Thalioniin tämän puhuessa. "Minun pitää sitten vain kiristää tahtia entisestäänkin, ei siinä muuta", nainen nauroi hieman puhuessaan, ihan mielenkiintoinen heppu tämä suomuinen mies. "Ja minähän voin odottaa, vai oliko tuo haaste?" Tai... ei hän voinut odottaa, mutta hänen kun vain sattui olemaan pakko, jos ajatteli saada sen pirun viitan valmiiksi.

Tämä hieroi niskaansa, se oli vielä hieman jumissa monen työtunnin takia.Hänen pitäisi todellakin hankkia paremmat työtilat niin pian kuin mahdollista, eli heti sitten kun hän olisi rikkaampi. Paljon rikkaampi. Aella laski kätensä jälleen puuskaan, tuijottaen miehen selkää hetken. "En olekaan käynyt pitkiin aikoihin sepän pajassa", nainen totesi yksinkertaisesti. Sekään ei ollut vale, hän muisti vierailleensa joskus nuorena kylänsä sepän luona aina silloin tällöin, mutta sen jälkeen ei hän ollut pajalla käynyt. Kerta se oli tämäkin... kai. Oli se.

Vaatturi hieroi silmiään väsyneenä. Perytonkin tarvitsi unta.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 04 Maalis 2013, 19:02

Revian naurahti huvittuneena, alkaen parhaimpansa mukaan työskennellä huolimatta huoneessa olevasta seurasta. Huumorintajuinen tuo ainakin oli, eikä seppä ainakaan vielä tuntenut minkäänlaista pistävää katsetta selässään.

"Minulla ei ole tapana haastaa kauniita naisia odottamaan, sen verran pitää yrittää olla herrasmies. Mikään ei kuitenkaan tietääkseni estä teitä odottamasta." Huoneen ainoa mies naurahti, pitäen katseensa tiukasti työssä edessään. Jos kerran hänen työtään tarkkailtiin, piti hänen osoittaa edes yirttävänsä keskittyä töihinsä!
"Ihan ymmärrettävää, minäkin käväisin ensimmäisen kerran sepän pajassa varmaan... Parikymppisenä? Ellei tämä olisi ammatti tuskimpa tarvisin sepän palveluksia." Tuo tokaisi, jatkaen hiljaa hyräillen työtään.

Ehkä tunti ehti vierähtää, kun Revian viimein teroitti paikkaamansa kohdan ja pyöritteli saksia kädessään hiljaa nyökytellen. Oli hän ainakin onnistunut yli oman käsityksensä, jos ei muuta. Sen pitäisi vain riittää.
"Ja kaaas näin. Jos haluatte vilkaista vielä kun olemme täällä, jos löydätte valittamista voin heti yrittää korjata..." Seppä tarttui saksen teristä kiinni, ojentaen työkalua takaisin niiden oikealle omistajalle.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 04 Maalis 2013, 23:06

"Haaaa.... Joku ainakin tietää miten puhua naisille", vaatturi totesi selvästi parempituulisempana kuin hetki sitten. Mustasilmäinen nainen tarkkaili sepän työskentelyä mielissään hymyillen pienesti, tällä kertaa oikeasti. Hänellä ei edelleenkään olisi ongelmia odottamisen kanssa, hän oli elämänsä aikana odottanut kerran jos toisenkin. Tilanne kuitenkin oli mitä oli, ja Aella olisi perin tyytyväinen jos Thalion viitsisi pistää vauhtia.

Lähinnä aloillaan seisonut Aemorniel katsoi ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua miestä ja tämän työn tulosta kiitollisena, tarttuen sitten varovasti sepän tarjoamien saksien kahvaan. Peryton tutkaili korjattua työvälinettä tarkkaan, joskos löytäisi jotain valittamisen aihetta. Siinä mielessä hän joutuikin yllättymään positiivisesti, huomatessaan saksien olevan varsin hyvällä mallilla.

Hän naurahti helpottuneena, nostaen hiilenväriset silmänsä toista kohti, kaivellen rahapussiaan taskustaan. "Niin siis, paljonko olen velkaa?" Mitä pikemmin hän pääsisi kirimään kiinni menetettyä aikaa, sen parempi.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 18 Kesä 2013, 13:21

Revian melkein pidätti hengitystään ristiessään kätensä selkänsä taakse. Hänen edessään räätäli tutki työvälinettään tarkasti, ja mies toivoi tehneensä kiitettävää jälkeä. Asikkaiden odotusten pettäminen oli varmaan pahinta mitä hän tiesi, sillä paha maine kiri aina kauemmas kuin hyvä maine, sen hän oli kuullut.

Helpotus kuitenkin pyyhkäisi hänen ylitseen, kun nainen naurahti tyytyväisen oloisena ja ryhtyi kaivelemaan rahapussiaan. Revian hymähti helpottuneena siitä, että hän oli ilmeisesti onnistunut sen verran kiitettävästi että hän saisi korvausta työstään.
"25 pronssikolikkoa on perustaksa tunnin työstä, mutta mikäli sinulla on jotain sitä vastaan voimme toki tinkiä." Mies virnisti, odottaen kohteliaasti naisen reaktiota. Hänellä ei ollut tapana ottaa suuria summia niiltä jotka eivät niihin pystyneet, ymmärsihän hän itsekin miltä tuntui olla heikommalla pohjalla.

//Hahahaha, mini .w.//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 18 Kesä 2013, 14:01

Vaatturi katsoi helpottunutta ilmettä sepän kasvoilla ja hymyili pienesti avatessaan rahapussiaan. 25 pronssikolikkoa ja tinkimisen mahdollisuus, ei kuulostanut liian pahalta. Joskin hänellä oli turhan kiire tinkimiseen, eli 25 saisi nyt kelvata. Hän ei ollut aivan niin vähissä rahoissa, etteikö sellainen hoituisi. Ja huomenna olisi palkanmaksu, jos hän saisi viitan ajoissa valmiiksi. Aella kaivoi esiin tarvittavan rahamäärän, ennen kuin laittoi pussin pois. "Tinkiminen saa nyt odottaa, työt kutsuvat", nainen totesi ojentaessaan kätensä kätelläkseen toista. "Kiitos tästä, saatoit juuri pelastaa minut isoista ongelmista."

Räätäli poistui rakennuksesta mielissään, hän ei tosin varmaankaan pääsisi nukkumaan koko yönä...

//the aikahyppy?//

Muutaman viikon kuluttua Aella istui itsekseen suosikkikapakassaan, onnittelemassa itseään jälleen kerran onnistuneesta työstä. Onnittelu tarkoitti iltaa oluen ja hyvällä tuurilla haltiaviinan parissa, vaikkakaan vielä hän ei ollut päässyt kunnolla vauhtiin. Nainen olisi voinut ilmoittaa ystävilleen suunnitelmistaan, josko he olisivat lähteneet mukaan, mutta tällä kertaa perytonista tuntui siltä, että olisi parempi istuskella ilman tauotta pulisevien naisten seuraa. Ja kuka tietää, saattaisihan hän löytää uusia tuttavuuksia.

//Raahhahhahhahaa, mulla myös//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Broken scissors and a blacksmith // Sovittu~

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 29 Heinä 2014, 12:47

//Tämä myös .< kesken jäi, päätös tehtiin yhdessä//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron