Nadale Arthendálion
Kapteeni pyöräytti hiukan silmiään kuultuaan Rinrin epäilevän tämän titteliä. Niinpä niin, tässä palattiin lähtöruutuun. Mies ei tiennyt edes omaa nimeään, joka oli aika vakava paikka.
Kyllä vain. Rinri on oikea nimesi, sukunimestäsi en tiedä mitään, et koskaan kertonut sitä minulle. nainen vastasi. Puolidemonin mukaan viimeisin muistikuva kaikesta oli jonkinlainen kipu ja Nadale pisti merkille, kuinka toinen tunnusteli rintakehäänsä. Hän vei kätensä mietteliäänä leualleen. Merirosvo ei siis ollut lyönyt päätään mihinkään, ei kai tuo muuten olisi rintakehäänsä tunnustellut. Tämän tapahtuman täytyi liittyä jälleen johonkin yliluonnolliseen tai sen tapaiseen.
Jos tämän takana on taas Rose... Perhana, mikä pelkuri. kapteeni mutisi kävellen edes takaisin. Helppohan demonin oli iskeä Rinriin, kun tämä oli hetkenkin aikaa jossain yksin. Puolidemonilla oli jälleen kysymistä, joka havahdutti Nadalen.
Tapasimme kapakassa, joskin ei niin miellyttävällä tavalla, mutta parempaan suuntaan se lähti. Tarjouduit itse tulemaan ja usko pois, olet viihtynyt täällä hyvin. haltia valoitti jälleen.
Pian puolidemoni kysyi myös kapteenin nimeä. Jotenkin se sai naisen hieman masentuneeksi. Eikö Rin todellakaan tätä muistanut saati tunnistanut?
Nadale. nainen esittäytyi toistamiseen. Kerran mies ei tunnistanut häntä, tämä ei varmasti muistanut myöskään muun miehistön jäsenten nimiä. Epätoivoisena Nadale kyykistyi kannelle ja nojasi päätään käsiinsä.
Ei helvetti... Ei tämä voi olla totta... hän kirosi hiljaa ja huokaisi pitkään. Jonkin ajan kuluttua Rin pyysi anteeksi tapausta. Kapteeni nousi jaloilleen.
Ei sille mitään voi, jos et muista mitään. Yritän pähkäillä, kuinka saisit kaiken takaisin. hän sanoi rauhallisesti ja kääntyi mieheen päin.
Ensinnäkin sinä olet puolidemoni ja etsintäkuulutettu. Lisäksi olet jonkinlaisella kostoretkellä. Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, mutta luulen, että juuri tämän jutun takana on eräs demoni, nimeltään Rose. Se piru on aiheuttanut sinulle ennenkin tuskaa ja tämä on kyllä hänen mielenkiintoisin temppunsa. Nadale jatkoi ja aina puhuessaan kyseisestä naisesta hänen äänensävynsä muuttui vihaisemmaksi. Hän meni lähemmäksi puolidemonia, niin että heidän välilleen jäi suunnilleen metrin rako.
Mutta se, ettet muista edes minua on aika... Kummallista. Nadale sanoi tuolle hiljaa, hivenen surullisella äänensävyllä ja katsoi samalla miestä silmiin. Pian nainen laski katseensa, vei kätensä selkänsä taakse ja jälleen kuljeskeli kannella hitaasti.
Tärkeintä olisi nyt vain se, ettät luotat edelleen meihin. Kaikki mitä olen selittänyt tähän asti, en tiedä miten niihin suhtaudut, mutta en valehtele. kapteeni kertoi ja vilkaisi lopulta Rinriä.