Kirjoittaja Niehku » 06 Elo 2013, 17:34
Nadale Arthendálion
Nainen säpsähti hiukan Rinrin tarratessa kiinni tämän käteen ja vetäistyä tämän kiinni toiseen, mutta lopulta virnistikin miehelle.
"No se on kyllä totta." Nadale sanoi naurahtaen siihen, ettei laivalla olisi tylsää, niin kauan kuin Rinri vain olisi mukana. Mies kinusi kapteenilta tekemistä, kunhan se ei vain olisi kannen puunaamista.
"Äläs nyt, olisit edes hetken jouten, kun kerrankin sinulla on siihen mahdollisuus." kapteeni sanoi virne päällään ja hellästi läimäisi miestä selkään. Nimittäin kuin Nadale ei myöskään jaksaisi enää pitkään olla jouten. Hän oli tarkistanut kurssit monen kertaan ja alkoi jo tuntumaan, että silmissä vilisi vain karttojen kuvia.
Ruoan jälkeen laiskottelu jatkui. Nadale oli päättänyt mennä makoilemaan kannelle puoli-istuntaan ja jälkiruoaksi poltti sikareen. Hän poltti harvoin, mutta joskus kun oli kylliksi aikaa, sai tuudittautua tyystin siihen savuun ja hassuun tunteeseen. Jänteen tuo heitti lopulta mereen. Nadale tuijotteli taivasta, mutta havahtui molskahdukseen, joka kuului hyvin läheltä. Kapteeni nousi jaloilleen ja miehet kysyivät tämän puolesta, mitä oikein oli tapahtunut. Rinri ei siihen vastannut, mutta nousi äkkiä takaisin kannelle. Tuoden jonkun muunkin tullessaan. Tuntematon nainen leperteli Rinrille ja ennen kuin Nadale ehti häätämään naista, nousi toinen laiva merestä lähettyville ja mustatukkainen, outo vieras hyppäsi sen kaiteelle.
"Kaikkea sitä pitkääkin vielä nähdä..." Nadale mutisi hiljaa kulmat kurtussa kun nainen viekkaana istuskeli paljastavassa asussaan. Kapteeni olisi juuri tarttunut jouseen ja nuoleen ja alkanut uhkailla toista, mutta Rin selitti, ettei toinen ollut vihollinen, eikä siis aikonut hyökätä. Nadale piti kuitenkin kätensä miekan kahvalla varmuuden vuoksi. Ilmeisesti nainen oli demoni, sen näki jo selkeästi ja näköjään Rinrillä jä tällä oli ollut jonkinlaista suhdetta. Nainen oli yhä rakastunut menetettyyn kohteeseensa, mutta Rin ei ollut samaa mieltä.
Mustatukkainen tunkeutui Nadalen laivaan, josta kapteeni ei sitten pitänyt lainkaan. Haltia vilkaisi toista laivaa ja tuhahti. Nainen esittäytyi olevinaan tehden näin ystävällisen ja kohteliaan eleen.
"Painu helvettiin laivaltani." kapteeni sanoi kylmästi ja kovaäänisesti kohdistaen sen tuolle tunkeilijalle. Tämä meni vielä haukkumaankin Nadalea ja sen jälkeen haltia antoikin toiselle ikään kuin toisen varoituksen, ennen kuin suuttuisi. Mustatukkainen neito ehdotti vielä juhlien pitämistä heidän miehistön ja Nadalen miehen kanssa, johon kapteeni hymähti huvittuneena. Sitä ei tulisi koskaan nimittäin tapahtumaan. Uhkailevan hymyn jälkeen nainen marssikin Nadalen luokse, eikä haltia tehnyt elettäkään, ei hänen tarvitsisi, hänen omassa laivassaan. Nainen sätti kapteenia edelleen.
"Mielummin ruma kuin lutka." Nadale vastasi toiselle julman virneen kera. Ja ennen kuin haltia ehti lyödä toista tai vähintääkin uhkailla miekalla, Rinri tuli väliin ja huitaisi demonin käden Nadalen kasvojen luota. Sen jälkeen puolidemonille alkoi ilmeisesti riittämään mustatukkaisen naisen läsnäolo ja tyrkkikin tuon kauemmaksi. Siitä punasilmäinen demoni ei pitänyt ja uhkailun lomassa tuo taikoi, manasi, miten sitä nyt kuvattiinkaan, pitkän ruoskan. Mieluusti Nadale olisi ottanut yhteen Rosen kanssa, tehden tälle selväksi, ettei enää olisi asiaa hänen laivalleen. Kapteeni siirrettiin kuitenkin turvallisempaan paikkaan, vaikka vähän sitä haltia vastustelikin. Olisi ehkä kuitenkin parempi luovuttaa Rose Rinrille, sillä nainen oli täysi demoni, eikä tämän tempuista niin ollut aina varma.
Niinpä kapteeni tyytyi sivusta katselemaan tilannetta, mutta olisi valmis kyllä syöksymään väliin, mikäli se sitä vaatisi. Rose todellakin näytti uhkaavammalta kun siivet ja punainen hehku tulivat esiin, mutta se varmasti oli myös demonin tarkoitus. Yrityksestä huolimatta, Rose ei edes haavoittunut ja laiva vajosi pian sinne, mistä oli tullutkin.
"Jopas oli... Ilmestys." Nadale totesi hiukan hämillään. Vaikka Rinrillä näytti olevan ihailija, kapteeni oli tuntenut ehkä alussa pientä kateutta, mutta se laantunut heti kun Rin oli tullut väliin. Nadale ei sillä ajatuksella vaivaisi päätään, eihän puolidemoni enää todellakaan välittänyt Rosesta.
"Luuletko, että hän tulee todellakin takaisin?" haltia kysyi Rinriltä.
"Sen jos uskaltaa tehdä, ammun vaikka mokoman..." hän jatkoi hyvin uhkaavalla ja päättäväisellä äänensävyllä, olihan Rose loukannut häntä ja marssi hyttiinsä.
Oudon ja ikävän tapauksen jälkeen vähitellen miehistö unohti demonin, sillä illan tullen alettiin valmistella pirskeitä, vaikkei niissä kamalasti mitään valmisteluita ollutkaan, mutta kovasti ja malttamattomasti miehistö sitä niin odotti. Kannelle tuotiin lyhtyjä, naposteltavaa, pelikortit ja totta kai rommia. Lyhdyt sytyteltiin ja muutamia laiteltiin sinne tänne roikkumaan, luoden mukavan tunnelman. Nadale oli jo hymyssä suin ja tämä toi kannen alta tuoppeja ja jakoi yhden jokaiselle. Miehistö ja sen kapteeni asettuivat seisomaan piiriin ja nainen jakoi tuopit täyteen jokaiselle, ennen kuin sitä alettiin kittaamaan omaan tahtiin. Kierroksen loputtua, kapteeni asettui paikalleen piiriin.
"No niin, pojat. Miehistö." Nadale aloitti ja naurahti.
"Vihdoin ja viimein, saamme aloittaa nämä pienet juhlat, uuden tulokkaamme, Rinrin kunniaksi." hän jatkoi ja kohotti tuoppiaan merkitsevästi.
"Juokaa jokainen harkintanne mukaan, luuttuatte itse oksennuksenne. Samat jorinat kuten aina tästä aiheesta, joten enpä taida jaksa enää toistaa niitä, tiedätte ne kyllä." haltia sanoi virneen kera ja katsoi sitten Rinriä.
"Vielä kerran, tervetuloa joukkoomme, Rin." kapteeni päätti lauseensa ja kaikki kalisuttivat tuoppejaan yhteen. Kippiksen jälkeen kaikki hörppäsivät aimon verran rommia ja huusivat ilosta. Juhlat alkoivat.
Pöydältä raivattiin kaikki kapteenin kartat suojaisampaan paikkaan ja tilalle lyötiin pelikortit. Tuoleja tuotiin ja pian pöytä täyttyi katsojista että pelaajista. Peli oli tavallista ja turvallista, eikä siinä pelattu omaisuudesta, ainakaan vielä. Kapteeni oli myös liittynyt tähän Copperin, Shogerin, Braxin sekä Andren kanssa. Heistä jokainen vuorollaan heitti kortin pinoon.
Tätä jatkui hyvän tovin ja monen kierroksen ajan ja muutamat olivat jo hiprakassaan, ketkä sen huonomman viinapään omasivat.
"Voi helvetin... Brax! Huijaat!" Copper mölysi.
"Milläs minä muka huijaisin?" kokki kysyi äimänä.
"No en tiedä, taikavoimillasi." Copper vastasi ja naurahti. Hän oli jo ainakin vaipunut sinne jonnekin hassuuden tunteeseen.
"Joukossamme taitaa olla huono häviäjä..." Nadale totesi ja virnisti Copperille, sillä lätkättyään sen tietyn kortin pöytään, Copper hävisi.
"Se ei siis ollutkaan Brax, vaan sinä, luihu nainen!" Copper totesi osoittaen kapteenia. Nadale nauroi.
"Jep, me naiset ollaan välillä vähän luihuja." haltia sanoi iskien silmää ja otti kulauksen tuopistaan. Copper häviöstä huolimatta lähti hymyssä suin pöydästä jotain muuta touhuamaan. Pian myös Nadale jätti pelin, sillä ei enää jaksanut siihen keskittyä. Tuo otti pullonsa käteen ja meni katsomaan, mitä muut puuhasivat.
"Mitäs henkeviä täällä keskustellaan?" Nadale kysyi mentyään muutaman muun luokse, jotka vain norkoilivat melkein makuuasennoissa kannen keulassa.
"Ette kai te vielä siihen sammu?" kapteeni kysyi nauraen ja läimäisi M.J: tä selkään.
"Kunhan mietitään jekkua kapteenin pään menoksi, mitä se rommi tuo tullessaan." Efel vastasi kujeilevalla ilmeellään.
"Jaa? No sitten minun olisi varmaan parempi olla sitä kuulemassa." Nadale totesi ja istahtikin risti-istuntaan. Eivät he suinkaan mitä jekkua suunnitelleet, kunhan rupattelivat niitä näitä ja odottivat sen viinan vahvempaa vaikutusta. Naurua kuului vähän väliä ja ainakin Nadalesta alkoi pikku hiljaa sen rommin vaikutus näkyä.
"Mennäänkö uimaan?" Jogen ehdotti silmät kiiluen.
"Ette tasan mene, hukutte vielä. Painikaa vaikka tässä kuivemmalla alustalla." kapteeni kielsi, eikä ollut niin humalassa, etteikö olisi moista vaaraa tajunnut. Mutta, toisesta ehdotuksesta miehistö innostui.
"Hyvä idea! Kasvaapahan voimat siinä samalla!" Conrad sanoi ja nousikin pystyyn ja haastoi ensimmäisen. Nadale läimäisi käden otsalleen.
"Minä ja suuri suuni..." hän mutisi. Miehet aloittivat leikkimielisen paininsa kannella, siinä missä muut lätkivät yhä korttia. Kapteeni nauroi ottelulle ja menikin sitä sivusta katsomaan.
//Ohhoh, ilkimys! Nadale antaa hupakolle palttua! Hups, tulipa pitkä teksti.//