Kirjoittaja Niehku » 08 Elo 2013, 16:20
Nadale Arthendálion
Pian Rinri tuli Nadalen vierelle kysyen tämän olotilaa.
"Kutkuttavan hyvä." nainen vastasi lyhyesti samalla kun seurasi painia hymy huulillaan.
"Luulen, että meidän juhlamme ovat siitä erikoiset, että täällä harrastetaan painia, tuskimpa sitä muualla." haltia vastasi toiselle naurahtaen. Dex yritti saada Rinriä mukaan mittelöön, mutta mies kieltäytyi siitä, johon päätökseen myös kapteeni oli tyytyväinen. Silläpä juuri, kun Rin sattui olemaan luonnostaan vahvempi kuin toiset ja saattaisi vahingossa satuttaakin pahasti jotakuta muuta. Puolidemoni palasi kortinpeluuseen ja Nadale päätti hidastaa romminjuonti tahtiaan. Hän kävi lautaselleen kokoamassa pientä evästä ja niitä nauttiessaan joi välillä vettä.
Nadale havahtui siihen kun tämä tunsi märän käden suullaan ja lautanen ja juoma lensivät oitis kannelle. Jokin veti häntä syrjempään ja ote oli tiukka, vaikka kapteeni yritti pyristellä otteesta irti. Tuttu viekas ääni kuitenkin antoi sanansa, ettei vahingoittaisi haltiaa, kunhan vain halusi toisen kuuntelevan hetken. Rose veti käden Nadalen suusta ja kapteeni näytti yllättyneeltä, mutta samalla vihaiselta. Kuinka ollakaan, demonin aihe koski Rinriä, mieheen, johon kapteeni oli viime aikoina tehnyt hiukan syvempääkin tuttavuutta. Rose pyysi anteeksi ilkeiden sanojensa takia, mutta kapteeni ei edelleenkään mitään puhunut, nyökkäsi vain. Rose sanoi sanottavansa ja häipyi sitten. Nadale olisi halunnut kysyä toiselta, miksi tämä yhä sitten oli niin rakastunut Rinriin, jos tämä kerran oli kohtellut tätä kaltoin ja jättänyt?
Miettiväisenä Nadale palasi muiden näkyviin ja siivosi nopeasti ruuantähteet kannelta. Jotenkin häntä ei enää huvittanut juoda tai ylipäätään juhlia, Rose oli pahaan saumaan sanottavansa sanonut. Kapteeni vilkaisi Rinriä, mutta käänsi äkisti katseensa pois. Hän ei voinut kuvitella miehestä sitä kaikkea, mitä demoni oli hänelle sanonut. Kannen meteli sekoitti haltian ajatukset, hänen täytyi päästä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Nadale etsi Leonardon käsiinsä ja ilmoitti, että itse painuisi hyttiinsä, ja että selvempänä huolehtisi muista. Leo kuittasi ja katsoi ihmeissään naisen menoa kannen alle. Ei tuo yleensä luopunut leikistä näin pian. Kapteeni meni hyttiinsä ja sulki oven tiukasti perässään ja lysähti sängylleen selälleen.
Hän vain esittää lämmintä, koska mielistelee kapteeniaan. Kauhein ajatus ikinä. Nadale vihasi ensinnäkin kaksinaamaisuutta ja ulosantia, joka ei ollutkaan totta. Mitä tuli mielistelijöihin... Sellaiset voisivat painua sinne ja kauas. Rinri oli kyllä tehnyt selväksi, että vihasi mielistelijöitä, joten miksi siis itse olisi sellainen. Nadale huokaisi pitkään. Hän oli umpikujassa, eikä tiennyt yhtään, mitä nyt ajattelisi toisesta. Miksi hän uskoisi Rosea, joka oli ensinnäkin tuntematon haltialle, joka pystyi helposti manipuloimaan Nadalen, vain saadakseen itse Rinrin? Toisaalta, jos Rose ei valehdellut kokemuksiaan, tuo olisi ehkä oikeassa.
Ja jos Nadale menisi tapahtueesta kertomaan Rinrille, mies varmasti kiroaisi demonin maan viimeisempään rakoon ja uskottelisi, että Rose valehteli. Entä jos Rin todellakin halusi nyt muuttua? Sitä Rose ei tiennyt. Teki pahaa jo ajatuskin, että Nadalen täytyisi vältellä Rinriä, ainakin siihen asti, kunnes mies todistaisi enemmän. Kapteenin täytyisi ajatella täysin muita asioita puolidemonin ollessa lähellä, muuten tuo saattaisi lukea naisen ajatukset. Haltia ei haluaisi epäillä toista, mutta koska ei tuntenut Rinriä vielä tarpeeksi hyvin, hän ei osannut erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
Päähän sattui jo siihen malliin, että Nadale veti peiton korvilleen ja yritti nukkua.
Aamu teki tuloaan ja illan myöten osa miehistöstä oli jäänyt kannelle nukkumaan, pian aurinko herättäisi nuo säteillään. Myös Nadale heräsi kirkkaaseen valoon, mutta tuskaisena nousi jaloilleen, veti verhon ikkunalle ja kömpi takaisin peittonsa alle. Hän ei halunnut herätä tähän päivään, hän halusi koko päivän maata sängyllä. Kerrankin. Mutta eihän se ollut normaalia toimintaa Nadalelta, jotain oli pielessä. Ja niin olikin. Ikävät ajatukset tunkivat takaisin mieleen, jotka piinasivat kapteenia jo eilen. Nadale puristi silmänsä yhteen ja hääti moiset pois, jotta taas nukahtaisi. Jos joku tulisi kyselemään, kapteeni valehtelisi olevansa vuosisadan krapulassa, kyllä se tehoaisi. Ainakin joksikin aikaa. Hän piti kasvonsa seinässä päin, eikä oveen. Onneksi nainen nukahti.
Sen sijaan muut alkoivat virota, väsyneinä ja hitaasti, mutta kuitenkin. Aamusta tulisi kömpelö, mutta kyllä se iltapäivästä olo helpottaisi.
//Uuu, draamaa!//