Kirjoittaja Niehku » 01 Syys 2013, 17:27
Nadale Arthendálion
Nadale sai onnekseen tuntea kun Rin halasi tätä vastaan. Koko tämä tilanne saattaisi vaikuttaa jonkun muun mielestä hyvinkin toivottomalta ja turhauttavalta, mutta sitä ei tästä kaksikosta näkynyt. Ainakaan paljoa. Toisaalta, jos he joutuisivat jäämään tuohon loukkoon vielä pitkäksikin aikaa, voi jo molempien tunteet käydä ihan eri tavoin. Nadale ei jotenkin jaksanut miettiä liikaa niinkään sitä, pelastettaisiinko heidät vai ei. Hän oli varma, että heidät löydetään eikä siihen menisi kauan, sillä laiva ei tulisi pitkään toimeen ilman kapteenia. Varmasti etsinnät olivat jo käynnissä.
"On, on. Älä siitä välitä." nainen vastasi naurahtaen hiljaa ja hieraisi poskeaan toisen rintakehään. Vielä hetken aikaa kaksikko oli toisissaan kiinni, kunnes vetäytyivät jättäen pienen raon välilleen. Rinriä alkoi ottamaan auringon tuoma kuumuus. Sen säteet olivat jo miltei täyttäneet koko luolan. Vain joissakin kohdin reunoilla saattoi olla hämärämpää ja viileämpää. Nadale vilkaisi ylös ja laittoi kätensä otsalleen, että näkisi siinä kirkkaassa valossa paremmin. Todellakin, enää ei nainenkaan ollut keholtaan viileä ja alkaisi jossain välissä hikoamaankin, elleivät he pääsisi jo vihdoin pois luolasta. Puolidemoni asettui kylmemmälle alustalle, sen sijaan Nadale jäi seisomaan ja nojasi toisella kädellään luolan seinämään. Hän yritti pähkäillä edes jotain, millä voisi paljastaa heidän olinpaikkansa.
Äkkiä aukon reunalta valui vähän hiekkaa, kuin joku olisi nopeasti jarruttanut vauhtinsa juuri siihen paikkaan, ettei putoaisi alas.
"Äh, joku typerä aukko vain." Leonardo totesi vilkaistuaan liian nopeasti, eikä ollut huomannut kumpaakaan, jotka siellä alhaalla viruivat. Nadale tunnisti tutun ääneen ja syöksyi aivan aukon alle ja katsoi ylös.
"Leo! Me ollaan täällä!" nainen huusi niin kovaa kuin jaksoi, että edes joku heidät kuulisi. Ja niin myös kävi. Kakkosmies vilkaisi uudelleen ihmeissään alas ja tunnisti kaksikon.
"Miten ihmeessä te sinne päädyitte?" Leonardo kysyi hieman naureskellen sillä välin kun Copper viritti jo köyttä alas.
"No kuule hypättiin ihan huvin vuoksi. Anna jo se köysi." Nadale vastasi sarkastisesti ja niin paksu ja vahva köysi tippui alas. Köyden toisessa päässä ylhäällä oli kolme muuta miestä pitelemässä siitä kiinni. Nainen tarrasi tukevin ottein köydestä ja kiskoi itsensä ylös käyttäen apunaan jalkojaan. Touhu muisutti kalliokiipeilyä. Viimein ylös päästyään miehet siirtyivät auttamaan Rinrin pois ja Nadale puisteli vaatteissaan kaikkea sitä hiekkapölyä. Kapteeni selitti lyhyesti miehistön jäsenille, kuinka he olivat päätyneet tahattomasti luolaan. Miesten korviin se kuulosti uskomattomalta ja epäonniselta. Joukko käveli takaisin kohti pientä leiriä rannassa, jonka olivat pystyttäneet.
Brax tarjosi kaksikolle ruokaa ja juomaa ja se myös maistui. Pikku hiljaa ruoan ja veden ansiosta voimat palautuivat ja kapteeni ryhtyi tarkastamaan korjaustuloksia ja muutenkin keskusteli miehistön kanssa näiden annettuaan raporttinsa. Korjaus eteni hyvää vauhtia, sillä laivan piti päästä mahdollisimman pian vesille, kun se oli aikataulustaan vähän jäljessä. Vuorollaan miehistön jäsenet olivat käyneet saarta läpi, kun toiset taas olivat rikkoutuneen keulan kimpussa. Saarta tutkineet olivat löytäneet vähän hedelmiä sekä pienen juomakelpoisen lähteen. Nadale oli julistanut miehistön käyttävän hyväksi saaren antimia ja ettei näin kulutettaisi paljoa laivan ruumassa olevia ruokatarvikkeita, niitä kun tarvittiin enemmän vesillä.
Tässä kaikessa tohinassa aamupäivä vaihtui myöhäiseen iltapäivään ja päivälliseen. Ja koska ennen sitä kaikki olivat paiskineet kovasti töitä, kapteeni antoi ruoan jälkeen jonkin verran vapaa-aikaa. Illasta työt taas jatkuisivat kunnes hommat alkaisivat käydä mahdottomiksi hämärän takia, eikä lyhdyt valaisisi tarpeeksi. Syötyään kapteeni nappasi hytistään pyyhkeen ja pari puhdasta vaatekappaletta sekä yhden saippuapullon. Hän jätti saappaansa lattialle ja sinisen, koristeellisen liivinsä tuo asetti tuolinsa nojalle ja paineli shortseissaan ja pitkässä, miesten välipaidassa ulos laivasta rantahietikolle. Muutama muukin miehistönsä oli mennyt huvikseen uimaan lähelle laivaa. Kyllähän vesi teki hyvää keholle kaiken työn jälkeen. Nadale ei jäänyt miesten seuraan vaan käveli rantaviivaa pitkin vähän pidemmälle. Lämmin hiekka tuntui paljaissa jaloissa pitkästä aikaa hyvältä. Näköetäisyyden päässä leiristä näkyi pieni kivinen poukama. Vaikka itse poukama olikin pieni, se näytti korkealta muurilta kaikkien niiden isojen kivien takia, kai sitä kallioksikin pystyi kutsumaan. Nainen meni sen taakse, jotta saattoi rauhassa asettaa puhtaat vaatteensa ja pyyhkeensä alas kiville. Kaiken muun päältään tämä riisui, paitsi sen valkoisen pitkän paidan. Se oli juuri niin pitkä, että peitti kyllä kaiken pakollisen peitettävän. Ihan kaiken varalta. Hiukset tämä asetti auki ja pujotti lettinauhan ranteeseensa.
Nadale meni lämpöiseen ja virkistävään meriveteen ja jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi joku leiristä tämän havaita kun toinen tuli esiin poukaman takaa. Nainen sukelteli muutamaan kertaan ja nautti vedestä. Jonkin ajan jälkeen hän suunnisti takaisin kohti rantaa, jossa tämän tavarat odottivat. Vettä valuvana hän tarttui saippuapulloon, istahti kivelle ja ryhtyi pesemään pitkiä hiuksiaan. Saippua oli mietoa, mutta jos oikein lähellä oli, pystyi haistamaan mukavan laventelin ja vanilijan sekoituksen. Sama purnukka sopi myös kehon pesuun. Kunnes ruskeanoranssit hiukset olivat tarpeeksi kyllästettyjä vaahdosta päätellen, Nadale hieroi sinne tänne kehoonsa hivenen saippuaa ja painui takaisin veteen kaiken huuhtelemaan.
Pesutuokion jälkeen nilkat vielä vedessä nainen puristeli hiuksistaan suurimman osan veden, kieritti hiuksinsa nutturalle ja tarttui pyyhkeeseensä. Paita oli tietenkin läpimärkä ja liimautunut kiinni ihoon. Nadale vihasi sitä tunnetta, mutta piti sitä turvallisena siitä huolimatta. Hän ei halunnut tulla nähdäksi alasti edes vahingossakaan.
Saatuaan kuivattua itsensä, nainen puki päälleen toisen samanlaisen valkean, pitkän paidan joka tuolla oli ollut uidessakin. Nadale rakasti niitä löysähköjä ja pitkiä paitoja ja siksi käyttikin noita jatkuvasti. Haltia veti jalkoihinsa tällä kertaa tummansiniset shortsit väliaikaisesti, kunhan saisi ne toiset vihreät pestyä. Saman pituisia kummatkin olivat, eikä Nadale tunkenut paitaa nyt shortsiensa sisäpuolelle, niin kuin yleensä teki. Hän antoi ihanan paitansa roikkua vapaana, mutta hihat kuitenkin kääri ylös. Haltia kuivasi vielä hetken hiuksiaan, ennen kuin jätti ne kosteina auki. Sitten tämä otti tavaransa ja lähti takaisin kohti leiriä.
Siellä olikin parit nuotiot pystyssä ja muutama oli jälleen töiden kimpussa, toiset taas vahtivat nuotiota ja olivat juuri liittymässä tauon jälkeen korjaukseen. Nadale vei tavaransa hyttiinsä ja päätti istahtaa hiekalle toisen nuotion eteen risti-istuntaan ja levitti kartan hiekalle eteensä, jonka oli juuri ottanut hytistään.
//Ja näin piina on päättynyt luolasta \o/