Drinking all day|| Dakum


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti To Elo 01, 2013 2:25

Nadale Arthendálion

"Näytänkö minä muka jotenkin kamalan hyvältä nyt?" kapteeni kysyi ja pöyhäisi hiuksiaan ja nauroi.
"Ei täällä kuule tarvitse ulkonäöstään ottaa paineita." hän lisäsi ja hellästi tönäisi Rinriä olkapäähän, niin kuin teki joskus muillekin miehistön jäsenille. Nainen kurkkasi jälleen kaiteelta ja kurtisti kulmiaan merenneidoille. Ne eivät tainneet antaa tällä kertaa helposti periksi.
"Lähtekääs siitä vielä kun annan siihen tilaisuuden ja ennen kuin suutun tosissani!" Nadale karjaisi ja palasi istumaan. Mies muisti kuulleensa tuosta myytistä, jonka kapteenikin oli kuullut ja ehkä jo liiankin monta kertaa.
"Niin. Ehkä sen kohdalla voidaan katsoa minua läpi sormien, olenhan ainakin melkein kuin yksi jätkistä." nainen tokaisi ja virnisti leveästi. Rinrin seuraava kysymys tuli aika lailla puun takaa, jota tuo pian hieman tarkensi nätimmin. Nadale katsoi miestä mitäänsanomattomalla ilmeellä, ennen kuin repesi nauruun ja oikein antoikin päänsä kallistua takakenoon.
"Voi voi, viimeksi taisin pitää mekkoa tytön tyllerönä." hän lopulta sanoi ja hieraisi silmiään.
"Ei tällaisessa työssä oikein mekkoja kannata pitää. Hankalahan niissä on liikkua, enkä minä käy juhlissa." nainen perusteli.

Mitä Nadalen rakkausasihoihin tuli, niin sitä ei nainen tiennyt itsekään. Hän ei ollut koskaan kokenut pientä ihastusta suurempaa ja sekin oli hänen teini-iässä koettu. Nainen ei tiennyt miltä rakkaus tuntui ja nimenomaan mieheltä. Nadale oli ehkä tämänkin mallin ottanut itselleen isosiskoltaan, jolle rakkaus jo pelkkänä sanana tuntui oudolta. Tästä tiesi Elwyn, jonka takia tämä saarnasikin siskoaan. Nadalelle kunnolla ihastuminen tai rakastuminen ei ollut suinkaan mahdotonta, hän vain oli siinä asiassa tavattoman ujo, vaikkei sitä myöntänytkään ja siksi tämä piilottaisi ja tukahduttaisi moiset tuntemukset. Elwyn oli taas tehnyt itselleen selväksi, että pelkkä ihastuminen olisi vaarallista hänen ammattinsa takia. Siihen pikku-sisko ei tuntunut ottavan kantaa mitenkään, hän päätti jäädä asiaa miettimään...

Hetken hiljaisuuden jälkeen päätti mies jälleen udella, ei tietenkään pahalla tavalla. Kapteeni katsoi miestä hetken aikaa kallistaen päätään.
"Oli se vähän, alussa." hän huokaisi kääntäen katseensa takaisin merelle.
"Ensinnäkin miehistön kokoaminen oli hankalaa, todella monet nauroivat minulle ja vähättelivät minua vain siksi, että olen nainen. Sukupuoli tuntuu ratkaisevan kerralla monta asiaa, vaikkei asiasta olisi edes neuvoteltu." Nadale kertoi ja muisteli niitä rankkoja kuukausia.
"'Sinäkö kapteeni? Ja pah! Ei naisista ole muuhun kuin lasten tekoon, siivoamiseen ja kokkaamiseen.' Niin he sanoivat." hän sanoi hivenen murheellisena. Pian tuo kuitenki ravisti muistonsa pois.
"Mutta ei minulla nyt ole mitään hätää!" kapteeni sanoi vähän pirteämpänä. Hetken kuluttua Rinri päätti tarttua töihin, vaikkei kapteeni ollut tätä käskenyt. Nadale vilkaisi miestä kysyvänä, mutta nyökkäsi sitten.

Päivän työt aloitettiin viimein, vaikka myöhemmin mitä yleensä. Sattuneesta harmillisesta syystä tämä oli kuitenkin poikkeus. Vaurioitunut masto piti saada korjattua, jota miehistö paraikaa entisöi. Kapteeni oli unohtanut merenneidot tyystin, sillä oli palannut karttojensa ääreen. Kurssi oli viime yönä mennyt nimittäin vähän sekaisin. Hän ei ollut huomannut Rinrin aikeita, sillä oli juuri sillä hetkellä hytissään. Rin oli Leonardon puheista huolimatta tehnyt mitä aikoi, josta syystä Copper riensi raportoimaan tästä kapteenille. Nadalen silmät laajenivat ja menivät hivenen kurttuunkin, hän nappasi jousen ja nuolia mukaansa ennen kuin lähti kannelle. Sinne tultuaan, Leonardo oli juuri huutamassa Rinrille ja oli sen lyönninkin nähnyt. Ensin Nadale oli katsonut Leonardoa hämmästyneenä tämän teosta ja katsoi sitten Rinriä. Hän ei tehnyt mitään puolustautuakseen, muttei rähjännytkään vastaan. Kaikki olivat hiljaa. Kapteeni pudisti päätään ja meni kaiteen vierelle. Alhaalla merenneidot olivat suuttuneista, sillä menettivät saaliinsa ja nyt ne entistä äkäisempinä raapivat laivan kylkeä.
"Annoitte minun suuttua." Nadale sanoi näille kylmästi jännittäen jousta pitkälle. Hän ampui yhtä olkapäähän, yhden tappoi kerralla ja haavoitti myös pari muuta. Sen jälkeen olennot luovuttivat ja pakenivat.

Nadale ei oikein tiennyt, ketä rangaista vai olla rankaisematta ketään. Rinri oli siinä suhteensa tehnyt väärin, että todellakin oli riskeerannut oman henkensä -jälleen. Leonardo taas läimäisi, mutta oliko Rin sittenkin sen jopa ansainnut? Nadale syytti taas toisaalta itseään, vaaraa ei olisi ollut, jos tämä olisi aiemmin merenneidot häätänyt, mutta olisi sen joku muukin voinut tehdä ennen kuin Rin mereen hyppäsi.
"Muut, jatkakaa töitä. Rin, sinä tulet mukaani." kapteeni sanoi tyynesti ja lähti kävelemään kohti hyttiään.
"Tiedän, että haluat tehdä hyvää. Tiedän, että haluat olla hyödyksi. Mutta ei sinun silti tarvitse tehdä tekoja oman henkesi kaupalla." Nadale sanoi katsoen Rinriä silmiin.
"Saatat ottaa kaiken vaarallisen rennosti ja tartut toimeen päättäväisenä, jättäen huolen itsestäsi alimmaiseksi. Ajattelet siis epäitsekkäästi, mutta meneekö se liian pitkälle?" hän jatkoi ja viimeisen lauseen kohdalla tuo kuulosti hivenen huolestuneelta.
"Kapteenina otan täyden vastuun koko miehistöstä. Aivan kaikesta. Mitä he tekevät, puhuvat ja minun tehtäväni on huolehtia teistä. Jos teille jollekin sattuu jotain, se syy yleensä lankeaa niskoilleni." Nadale lisäsi katsoen yhä Rinriä.
"Ei ole heikkoutta pyytää apua, ei ole heikkoutta jos tuntee kipuja. Luota toisiin. Minun laivassani tehdään paljon yhteistyötä, kukaan ei lusmua, kukaan ei tee ylitöitä. Yritän parhaani mukaan olla oikeudenmukainen kapteeni. En halua olla jokin miehistöään ruoskiva kusipää, joka ottaa saalistakin melkein kaiken itselleen. Joka ajattelee vain itseään, koska on pomo ja joka ei tunne mitään vastuusta miehistöstään." nainen selitti ja huokaisi vähän ajan päästä.
"Rin, ymmärrätkö sinä? Ei kukaan ole sinulle vihainen, olemme vain huolissamme." kapteeni sisäisti asian ytimen vielä viimeiseen lauseeseen.

//Njää, eivät mitään ;D kahakoita pidetään, jotta voidaan sopia :3 ja joo, oletin et Rin seurais sitä tonne hyttiin, ettei se kälätä siellä yksin :D//

Nya

Viesti To Elo 01, 2013 11:07

Rin

Nainen antoi kuulua asiansa. Mies ei sanonut siihen mitään. Meni vain naisen perässä, eikä katsonut muihin. Nadale aloitti saarnansa. Ei se pitkä tai tylsistyttävä ollut, mutta mies ei vain voinut niellä ihan kaikkea. "Luottamus..." Rin toisiti hiljaa. Hän ei ollut luottanut kehenkään pitkiin aikoihin. Niistä lapsuus ajoista asti. Tosin, ehkä jokinlaista luottamusta miehellä oli naista kohtaan, tosin sekin oli sellaista keikkuvaa. "Otan kaiken rennosti, niin tappelut kuin työt. Olen sellainen." Merirosvo sanoi vaisusti. Hänen mielensä silmänsä tummuivat. Aivan kuin hänen syvänmeren siniset silmänsä olisivat tummuneet lähes mustiksi. Hän kuunteli nadalen sanoja. "En minä..." Mies vänkäsi aluksi, mutta luovutti jostain syystä. Hän veti henkeä. "En minä pidä avun pyyntöä heikkoutena. En vain osaa luottaa." Rin sanoi ärtyisänä. Hänen äänensä oli torjuva. Sellainen, niin kuin alussakin, kun he olivat törmänneet yhteen.

Kyllä mies sen tiesi, ettei kukaan ollut vihainen, mutta huolissaan. "Tiedetään. Tiedetään. En vain osaa..." Merirosvo sanoi jo turhautuneen kuuloisena. Hänen kasvonsa olivat vääntyneet ehkä henkisesti tuskaiseen ilmeeseen. Hänen kasvoistaan paistoi viha, epävarmuus ja niin monta muuta tunnetta. Hän ei pistänyt pahakseen Nadalen saarnaa. Hän ymmärsi hyvin kapteenin painon ja miehistön huolehtimisen. "En minä olisi kuitenkaan kuollut..." Rin sanoi ja nousi ylös. Hän laski naisen olalle tuon käden ja katsoi tätä tyhjästi. Sitten mies lähti pois hytistä. Muu miehistö oli töissä ja Rin liittyi mukaan. Se on vain niin, etten osaa luottaa. En halua taikka osaa. Sama se. Rinri ajatteli. Hän sitoi köysiä ja auttoi korjaamaan maastoa. Laiva kulki tasaisetsi pienen tuulen kautta.

Merirosvo kulki ja teki. Hän ei pysähtynyt kamalan usein. Toimeettomana kun oli niin avuttoman tuntuista. Hän kuitenkin pysähtyi yhdessä kohtaa ja jäi tuijottamaan sinistä merta. Tällä kertaa hän ei ihaillut sen kauneutta vaan kurtisti kulmiaan. Mies otti miekastaan kiinni. Hän tunsi sen. Rin ei kuitenkaan hypännyt laidan yli mereen vaan lähti juoksemaan kannelta kohti ruumaa. Käytävällä hän juoksi Nadalen huoneeseen. Hänen ilmeensä oli vakava. "Laivaan hyökätään, arvon kapteeni." Rin sanoi virnistäen ja heitti yhden tikarin. "Varmuuden vuoksi." Mies totesi ja juoksi pois. Kun hän oli ollut poissa se oli tullut esiin piiilostaan. Rinri tiesi vanhan miehistön temput. Utuinen sumu peitti kirkkaan meren ja sieltä udun seasta keinui narkuva laiva, jonka joka ikinen lankku vaikersi. Kuoleman tarantula. Rinri ajatteli ja otti miekkansa esiin. Hän puolitti sen ja nyt hänellä oli kaksi kevyttä miekkaa. Muu miehistö ihmetteli utua, joka hälveni tuon vanhan ja rappeutuneen laivan edestä. Sen tumman tervaiset kyljet ja simpukan koristamat maastot. Hän tiesi mikä tuota laivaa ohjasi. Eikä se ollut mikään kauneinta katsottavaa. Itse hänen vanhan laivastonsa kakkosmies. Jonka henki oli lukittu laivaan, mutta ruumis kulki laivan päällä janoen verta.

Puolidemoni ei sännännyt laivaan, kuten yleensä teki. Viha ja pelko kiersivät ensimmäistä kertaa hänen vatsassaan. Vanha kakkosmies oli manattu ylös haudastaan ja käsketty etsimään hänet esiin. Laivalla kyllä oli eläviä miehiä, mutta kuollut oli kapteeni. Rin oli jo kerran tuon tappanut. Parin vuoden päästä tuo oli kohdannut meihen uudestaan ja melkein kuollut. Siksi merirosvo tärisi. Hän pelkäsi ensimmäistä kertaa elämässään tätä manattua henkeä. Mies perääntyi askeleilla Nadalen luo. "Vastustajasi ei ole mikään tavallisin. Hän on kuollut, manattu ylös haudastaan ja lietsottu täyteen veren janoa ja minun tappamistani. Siten hän pääsee takaisin tuonpuoleiseen." Rin sanoi kovalla äänellä, ihan tarkoituksella. Puolidemonin silmien kissamaiset iirikset vetäytyivät pieniksi viivoiksi. Hänen kätensä hiekosivat. Vanha kuolleen näköinen laiva keinui siinä Nadalen laivan vieressä. Miehistö sen kannella katsoi toiselle kannelle, jossa varautuneet miehet kykkivät naiskapteeninsa rinnalla.

Kuului syvä huuruinen ja mädän tuoksuinen huokaisu. "Luovuttakaa puolidemoni meille... Niin saatte pitää henkenne ja laivanne." Henkäyksen jälkeen puolittain kuivunut kapteenin ruumis ilmetyi laivansa kannelle. Rinri nielaisi, hän vihasi manattuja henkiä. Hän vihasi niitä. "Hitto, että tuon piti löytää minut, mutta ei ihme. Hän ei pääse minnekkään muualle, kuin merelle." merirosvo naurahti hermostuneena. Pari muuta naisen alaista tunsivat puolidemonin hermostuneisuden ja tajusivat, ettei tästä ihan helpolla pääsisi. Kuolleen kapteenin ruumiin käsi ojentui ylös ja sitten suoraan eteen. Silloin miehistö otti köydet ja lähtivät tulemaan laivaa kohti. "Uskallatkin kuolla!" Rin huusi Nadalelle, ennen kuin katosi.
Hän juoksi ja listi pari ensimmäistä vihollista tieltää, hän ei kuitenkaan hypännyt toiseen laivaan. Ei varmasti hyppäsi tai se laiva hajoisi ja söisi miehen menneesäään.

//Aaah, lisää toiminta, jota kylläkin aika paljon tässä meijän pelissä. Ei toki Rin ei tietenkään seurannut Nadalea. Nyt se vain kälättää siellä yksinään :D No ei.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti To Elo 01, 2013 4:52

Nadale Arthendálion

Aluksi Nadale luuli, että Rin aikoisi pysyä mykkänä naisen saarnan jälkeen, muttei toinen onneksi tehnyt niin. Mies oli ymmärtänyt mitä kapteeni ajoi asiallaan takaa, mutta se mitä haltia olisi vielä halunnut Rinrin sisäistävän, tuntui olevan tälle hankalaa. Nadale ei tiennyt tarkkaan miksi, mutta tämä arveli sen johtuvan miehen entisestä laivasta ja kenties jostain muustakin. Kapteeni ymmärsi, ettei hän tai miehistönsä saisi Rinrin luottamusta helpolla, sillä jos se oli petetty aiemmin pahasti, siitä myös jäivät ikävät arvet. Miehelle tämä koko aihe tuntui olevan arka, sen näki selvästi. Nadale ei sanonut enää mitään, hän ei olettanut samasta asiasta jauhamisen olevan miehelle hyödyksi. Olihan Rin ymmärtänyt kaiken, mikä oli tärkeintä. Hetken kuluttua tämä totesi, ettei olisi kuollut kuitenkaan äskeisessä tapauksessa. Naisen ja miehen katseet kohtasivat sillä lyhyellä hetkellä, muttei niistä voinut päätellä mitään. Rinri lähti hytistä kannelle ja Nadale istahti penkilleen uupuneena, kuin olisi juuri juossut maratoonin. Hän huokaisi pitkään ja tuijotti kattoa. Ajateltavaa tuntui olevan liikaa.

Alhaalla tuntui olevan niin hiljaista, mitä nyt satunnaiset miehistön huudot kaikuivat heidän työnsä ohella. Kapteeni oli juuri saamassa kurssia ja pian olisi palattava ruorin ääreen. Hän aloitti taas, huomaamattaan sanelemaan hiljaa ääneen lukuja, joista kukaan ei tiennyt mitään. Hetken päästä hiljaisuuden rikkoi hieman kovemmat askeleet, jotka kantautuivat läheltä, eivätkä kannelta. Rinrin ilmoittama asia oli nopea. Liian nopea. Nadale jäi tuijottamaan tikaria jotenkin hölmistyneenä. Yhtäkkiä ja sekunnin murto-osassa tämä palautui maan pinnalle.
"Että mitä?!" hän huudahti ponkaistuaan pystyyn, sujautti tikarin äkkiä saappaaseensa, varmisti että miekka oli lanteilla ja vielä jousi ja nuoli käteen ja menoksi. Kuinka joku saattoi hyökätä näin hiljaa?

Kapteeni juoksi kannelle ja onneksi kaikki muutkin miehistöstä olivat varustautuneet. Kaunis sää oli poissa ja sen tilalle oli noussut ahdistava ja painava sumu. Nyt Nadalekin kuuli tulokkaan, laivan täytyi olla hyvin vanha johtuen sen narskunnasta. Ehkei vihollinen pelannut korttejaan yllättämällä, se lipui tyylikkäänä esiin ja pelottavana. Tunnelma oli jotenkin aavemmaista. Nadale nielaisi, mutta pysytteli tyynenä. Rin ei ainakaan helpottanut tiedollaan tunnelmaa. Kapteeni katsoi miestä. Hän niin toivoi, että Rin olisi väärässä, mutta tällä kertaa tuo taisi olla tosissaan. Nadale ei sanonut mitään ja hengitti jotenkin raskaasti. Hän ei ollut ennen kohdannut tällaista vihollista. Onneksi kaikki muut toisessa laivassa olivatkin sitten tapettavissa. Joillekin Nadalen miehistön jäsenille nousivat karvat pystyyn kaikkien kuultua tuon raskaan ja uhkailevan henkäyksen. Kapteenin kulmat kävivät kurttuun ja hän tuijotti toista kapteenia. Hänen sydämensä takosi lujaa, osaksi pelosta, osaksi vihasta. Nadale ei vastannut mitään, kallisti hivenen päätään ja virnisti julmasti toiselle. Se ele kyllä riitti tulkitsemaan, ettei Celaberexen kapteeni ollut samaa mieltä tästä kaupasta. Rinri kertoi, ettei toinen kapteeni voisi oleskella muualla kuin merellä.
"Kaikkia heikkouksia pitää käyttää hyväksi." Nadale sanoi hiljaa. Toinen kapteeni antoi käskyn omille kuollevaisille alamaisilleen ja nämä aloittivat hyökkäyksen. Rinrin huudahdukseen kapteeni ei vastannut mitään, virnisti vain pienesti. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta kuolla nyt.

Vihollisten tullessa laivaan, osa Nadalen miehistönsä kävi heidän kimppuunsa miekkojen kera, pienempi osa jatkoi vielä hetken taistelua turvautuen jousiin ja nuoliin ennen kuin ilmeisesti kaikki tulisivat Celaberexille. Nadale ajatteli sen olevan parempi niin päin. Hän ei antaisi kenenkään oman miehensä hyppäävän toiseen laivaan, jossa kammottava kapteeni odotteli. Siellä vain kuolisi, jos kuollutta miestä ei voinut enää tappaa. Tietenkin, juuri tätä taktiikkaa taisi vihollislaiva käyttääkin. Kaikki kävivät nyt ankaraa lähitaistelua. Kylläpä Nadalen miehistöä nyt koeteltiin. Eilen oli se myräkkä, joka söi paljon miesten voimista ja nyt tämä. Nadale vain toivoi, että kaikki jaksaisivat, toivottavasti tämä ei unohtaisi pitää myös itseään koossa... Nadale toivoi, että hänen siskonsa olisi juuri nyt häntä auttamassa. Elwyn antaisi äkkiä palttua näille vihollisille. Harmi vain, ettei tuo ollut kiinnostunut taisteluista alati merellä. Kapteeni ravisti siskonsa mielestään, tuo ei ollut nyt täällä, joten hänen piti nyt vain jaksaa. Ihan itse ja yksin.

Taistellessaan kannella äkkiä joku tai jokin tempaisi hänet ilmaan olkavarresta. Samassa tämä heitettiin ylös hänen laivansa purjeille killumaan. Toinen vihollismies virnuili tälle pahaenteisesti.
"Kyllästyitkö kannella oloon?" Nadale vastasi virnuun ja osoitti miestä miekallaan samalla kun piti tasapainoaan kapealla puulla.
"Oikein arvattu." mies vastasi ja aloitti kaksintaistelun. Taistelu oli ylhäällä tiiviimpää ja vaikeaa, kummankin osalta. Samalla kun piti puolustaa ja tehdä hyökkäysiskuja, piti samalla pitää se tasapaino. Satunnaiset roikkuvat köydet antoivat tukea. Molemmat horjuivat välillä pahaenteisesti, mutta pysyivät siitä huolimatta puun päällä. Taistelua jatkui vielä hetken, kunnes toinen vihollinen lähti kiipeämään mastoon. Pian Nadale oli saarrettu, eikä hän tätä ehtinyt huomata ajoissa.
"Epäreilua!" nainen tiuskasi vihaisena.
"Merirosvot on." toinen miehestä naurahti. Tämä syöksyi kädet levällään kohti Nadalea, sen sijaan että olisi syöksynyt miekka edellä. Tämä piti kapteenia tiukassa otteessa ja pakotti tämän kädet selän taakse. Nadalen miekka tippui kannelle.
"Äläs rimpuile, ethän halua tippua mereen? Tiedä ketkä siellä saisivat seuraa sinusta..." mies äyskäsi. Todellakin, kolmikko oli hyvin lähellä laivan kaidetta näin ylhäältä päin katsottuna. Jos kävisi huonosti, joku heistä tippuisi mereen, eikä välttämättä kannelle. Toinen miehistä alkoi sitoa Nadalen käsiä ja nainen rimpuili minkä ehti. Lopulta hän sai tallottua täydellä voimalla takanaan olevaa miestää jalkaan, josta tuo huuti kivusta ja päästi irti naisen käsistä. Nadale toimi nopeasti tilaisuuden tullen, joten samoin tein hän löi samaa miestä kyynärpäällään lujaa, jonka johdosta mies lopulta tipahti ja kaiken huipuksi mereen.
"Nyt loppuivat temppusi!" jäljelle jäänyt vihollinen huusi raivoissaan ja piteli nyt miekkaa naisen kaulalla. Haltialla ei ollut enää miekkaa, mutta tuo muisti Rinrin antaman tikarin. Kuitenkin, teräase oli hänen saappaassaan, josta tuo ei sitä heti toisen huomaamatta saisi ulottuvilleen. Äkkiä laiva heilahti niin kovaa, että molemmat horjuivat. Nadale nopeampana päätti järjestää lisää aikaa puolustautuakseen, joten hän potkaisi miestä naamaan, mutta se menikin huti. Ja Nadale tunsi äkkiä reidessään valtavaa kipua. Vihollinen oli silvaissut nätin ja laajan viillon naisen jalkaan. Kapteeni erehtyi vilkaisemaan haavaansa, jolloin toinen mokomakin syntyi, mutta käsivarteen.
"Hyvästi." mies sanoi tylysti ja tönäisi Nadalen alas. Mereen.

Nainen pääsi pinnalle ja haukkoi henkeään. Onneksi hänen kätensä eivät jääneet sidotuiksi, mutta lisää ongelmia oli tulossa. Haava käsivarressa ei ollut niin iso vahinko kuin reidessä, mutta vuotava veri mereen sai eräiden isojen petojen hajuaistit teräviksi... Toisekseen, meressä oli yhä aiemmin pudonnut mies, joka raivoisasti kiskoi itseään kohti naista. Kapteeni haukkoi henkeään, sillä verenmenetys alkoi pikku hiljaa vaikuttamaan. Hän muisti kuitenkin viimeisen toivonsa, sen Rinrin antaman tikarin. Nadale tunki kätensä nopeasti kenkäänsä ja löysi onneksi nopeasti etsimänsä. Hän sukelsi salakavalasti ja pinnan alla tuo iski tikarin suoraan toisen miehen rintaan. Nadale perääntyi hiukan ja huomasi miehen takana tulleen hain. Peto ahmaisi ensin miehen kimppuun, mutta pian se aistisi myös naisen. Nadale ei nähnyt kunnolla. Sumeata. Päässä jyskytti. Voimat alkoivat huveta, juuri ja juuri tuo jaksoi pitää itseään pinnalla. Hän puristi tikaria. Ennen kuin hai nappaisi hänetkin, tulisi naisen toimia ennen sitä ja pian. Niinpä kapteeni viimeisillä voimillaan ui ja syöksyi kohti haita, iski tikarin tuon silmän lähettyville ja toinen isku osui johonkin osaan päähän. Olihan kapteeni yrittänyt tähdätä iskunsa paremmin, mutta näkö teki tepposet. Hai haavoittui pahasti, josta syystä tuo liukeni paikalta yllättävän nopeasti. Nadale jäi, mutta pian tämän pää kellahti vasten vettä...

//Actionia kyllä uhh!//

Nya

Viesti To Elo 01, 2013 7:51

Rin

Mies otti iskuja vastaan. Hän silppoi vihollisiaan. Hän tuijotti kokoajan peläten ja vihaten kapteenin mädäntynyttä ruumista, jonka kuultavat ja tuliset silmät lietsoivat voimaa itseensä tuijottaen saalistaan. Kuitenkin kesken kaiken hän kuuli ääntä. Näki kapteeninsa kiepsahtavan kohti taivasta ja jääden riippumaan jonnekkin sinne kauas. Hänen silmissään roihahti, kun hän alkoi raivata tietään miehistä edesään. Häntä kuitenkin estettiin. "Samperi!! Nadale!" Rin huusi ja yritti sursta tulevaa miestä kohti päätä. Huti. Mies vastasi Rinrin miekkoihin ahnaasti. Hän veisi kapteenilleen merirosvon pään. Puolidemoni kieltäytyi siitä ajatuksesta. Hän kuuli huutoja.

Samperi! Hemmetti! Mies kirosi ja yritti saada miehen alas. Hän puri huultaan. Miksi nyt. Laiva keinahti. Hänelle sattui oiva tilaisuus. Merirosvo lävisti miehen kyljen ja syöksyi eteen päin. Hän sai äkisti verta päälleen. Mitä? Miestä se tuli vihollisen vai oman puolensa. Rin kuitenkin katsoi ylös. Siellä hän sai taas uuden roiskeen naamaansa. "Nadaleeeee!!" Mies huusi niin, että se sai pari miestä hypähtämään. Hän näki vain vilauksen siitä kuinka nainen tipahti mereen. Mies tiesi, ettei se ollut hyvä tuttu. Veri ja meri yhdessä ei ollut hyvä juttu. Varsinkin niiden kannalta. Rinrin silmissä leimusi nyt kuin kipinät. Hänellä naksahti hyvin pahasti. Ensimmäistä kertaa hän ei pidätellyt itseään, hän heitti kaiken haltian ominaisuudet pois ja syöksyi tummutteen pimeyteen ja demonipuolen syleilyyn.

Merirosvo huusi kuin peto, joka oli haavoittunut ja hullu. Pari heidän miehistöään vilkaisi kaiken varalta Rinriä. Se näky näytti pelottavalta kuin ikinä. Puolidemoni raivasi verisesti ja armotta vihollisensa. Hän oli pari kertaa tappaa muutaman oman puolensakkin miehen, mutta nuo ehtivät väistää. Rinrin huuto oli hyytävä. Hän syöksyi nopeasti mereen. Tarttui naisen elottomaan kehoon ja nosti tuon ylös vedestä. Kiipesi ylös Nadale olallaan. Hänen mielensä oli jossakin muualla. Hän silppusi viholliset vielä kerran, kunnes ketään vihollista ei ollut jäljellä. Veri vanat ja päättömät, silputut ruumiit lojusivat huohottavan miehistön kanssa. Rin laski Nadalen puhtaalle kannelle, repi paitansa ja sitoi haavat. hän jätti kapteenin Leonardin huomaan. Mies ei vastannut huutoihin ja estelyihin. Hänen pimeää huokuva auransa huokui demonia ja veren janoa.
Mies otti vauhtia, hypäsi narisevalle laivalle, jossa hymyilevä kapteeni odotti häntä. "Vihdoin saan tappaa sinut, niin pääsen lepäämääään!!!" Henkäys kuului. Rin ei ottanut kuuleviin korviinsa. Puolidemoni hyökkäsi. Hän meni alas, katkaisi jalat, nousi ylös. Katkaisi pään. Lopuksi hän katkaisi kädet. Mies lähti laivan ruumaan. Nadalen laivasta kuului huutoja. Estäviä huutoja. Puolidemoni oli liian tiukassa vihan ja demonin syleilyssä. Häntä ei estänyt enää mikään.

Karuinta ja kauheinta oli se, kun narskuvaan laivaan saapui hiljaisuus. Sitten se teki viimein kaamean näytöksensä. Se pirstoutui palasiksi. Miehistö tuijotti järkyttyneenä laivan osia, jotka niin hitaasti ja terävinä upposivat utunsa syleilyyn. Kalmea ja haiseva nauru kuului. Se tuntui helpottuneelta ja se lakkasi pian. Tilalle iulmestyi kaunis päivä, joka oli ollut ennen tuota kaunista ja pelottavaa näkyä. Joku miehistön miehistä nikotteli. Dex nyyhki. "Hän oli..." Mies sanoi ja muut tuijottivat häntä. Oliko Rinri tosiaan kuollut.
Äkisti kuitenkin merivesi roiskahti yli laidan, kun sieltä nousi puolidemoni, jonka vaatteet olivat reillä ja hänellä oli pari haavaakin, mutta ei vakavia. Mies huohotti ja ravisti hiuksiaan. "Sekin on vihdoin hoideltu..." Mies huohotti ja puristi kättään, jossa piteli jonkilaista esinettä. Hänen kätensä tärisi ja esine sen mukana. Mies tiputti sen kannelle ja murskasi sen palasiksi. Näytti hieman siltä, ettei merirosvo ollut ihan tokuissaan. Kuitenkin Rinri lähti kävelemään huojuvin askelin Nadalen luo. Leonardo piteli kapteeniaan hellästi. "Veri tyrehtyi, hän selviää." Miehen kädet näyttivät tärisen hieman. Ehkä siksi, että Rinrin luultiin kuolleen tai sitten sen takia, että hän näytti liian vaaralliselta lähestyä ja tuo demonin aura oli liian voimakas lähestyä.

Rin henkäisi. "Onneksi olkoon neiti uupunut, et tosiaan kuollut..." Rin lausui, ennen kuin kaatui kannelle. Hänen toinen kätensä lähti sinertämään. Miehistö näytti äkkiä yhtä järkyttyneeltä, kun he olivat luuleet miehen kuolleen.
Tunnit kuluivat ja mies avasi väsyneet silmänsä ja tuijotti vierellään olevaa miestä. "AH! Heräsit siis viimein. Ei mitään hätää, kättäsi ei leikattu, mutta se on murtunut. Pidä se levossa... Öh. En tiedä kuinka kauan, mutta varmuuden vuoksi ainakin viikon." Rin ponkaisi istumaan ja tuijotti pakattua kättään. Hänen katseensa suuntautui mieheen. "Missä Nadale?" Miehen ensimmäinen kysymys oli, mitä hän päästi suustaan. Mies kertoi, että kapteeni lepäsi omassa hytissään. Rin nousi ylös, kun toinen jo sanoi, että olisi hyvä levätä. "Minä en ota käskyjä vastaan..." Merirosvo ilmoitti virnistäen ja katosi sitten ovesta. Hän käveli käytävällä ja törmäsi sitten Leonardoon. "Mitä sinä teet siinä, sinun pitäisi olla pedissä. Olit kuolla eilen. Hus takaisin siitä, ennen kuin lyön taas!" Mies uhkaili, mutta rin siirsi tuon pois tieltään. "Anteeksi, mutta minulla on muuta tekemistä, kuin voivotella oloani." Mies totesi. Hän avasi Nadalen huoneen. Kapteeni makasi siinä pedillä.

Puolidemoni otti itselleen tuolin ja nojasi terveeseen käteensä. Hänen kätensä oli mrutunut vain sen takia, että hän oli pitänyt sitä kapistusta käsissään. Siinä oli ollut sen löyhkäävän manatun miehen henki, jonka hän oli murskannut ja turmellut. Ennen kuin se oli ehtinyt kadota oli se saatanan henki ehtinyt käydä käsiksi käteen. "Hitto..." Rinri mutisi ja katsoi sitten Nadalea. Hän virnisti vaisusti. Mies silitti tuon otsahiuksia ja suuteli äkisti tuon otsaa. "Onneksi olet elossa... En tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisit kuollut..." Rinri äänessä saattoi havata pelkoa, huolta ja ennen kaikkea sitä piilotettua asiaa. Lempeyttä. Mies katosi naisen huoneesta ja meni kannelle. Hän ei saanut tehdä mitään töitä, paitsi luututa harjalla kantta käsipuolena. Oli se mukavampaa, kuin se, että hän olisi istunut toimeettomana. Dex heitti äkisti Rinriä omenalla. "Hei! Käsi puoli, syö! Omenat parantavat sinua." Dex naurahti ja Andreakin siihen tuppasi virnistämään. Andrea tuli Rinin luo. "Säikytit meidät aika pahasti. Elä tee noin enää. Dex nyyhki takiasi. Olisitpä kuullut." Andre naurahti. Rinri virnisti ja Dex ärsyyntyi.

//Ei pitäisi kuunnella liikaa pirates of the carribean soundtrackejä... Liian piraattimaista. :DD
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti To Elo 01, 2013 11:25

Nadale Arthendálion

Kapteeni tunsi vaisusti jonkin tarttuvan häneen, mutta hänellä oli silmät kiinni sillä jotenkin niiden avaaminen sattui. Hän ei tiennyt mistään mitään ja kulkikin tajuttomuuden rajalla. Rinrin laskettua hänet kannelle tuo tunsi makaavansa kovalla ja pientä painetta tuntui reidessä ja kädessä johtuen haavojen sitomisesta. Leonardon jäädessä tämän luokse Nadale sai yskänpuuskan ja kellahti kyljelleen ja sai ylimääräiset vedet keuhkoista viimein pois. Se helpotti hivenen hänen oloaan ja hapensaantia. Nadale katsoi samaan suuntaan kuin miehistö ja näki sumeana kuinka toinen laiva pirskoutui. Leonardo piti kapteenia pystyssä ja yritti saada tätä takaisin makuulle, sillä mies tiesi ettei istuminen tehnyt hyvää Nadalen haavoittuneelle reidelle. Haltia ei siitä välittänyt, vaikka kipu olikin kova. Kapteeni sopersi jotain epämääräistä, kunnes sulki jälleen silmänsä ja laskeutui Leon syliin. Tajuttomuus vei voiton, mutta oli se parempi kuin kuolema.

Miehet olivat kapteeninsa vieneet hyttiinsä toipumaan ja he toivoivat, että nainen heräisi pian. Haavat oli saatu tyrehdetettyä, joten sydän takoi parhaansa mukaan, jotta lisää verta saataisiin tarpeeksi jälleen. Nadale ei kuullut mitään, mitä Rinri oli tuolle sanonut. Mutta saattaisi herättyään muistaa pienen hellän kosketuksen otsallaan. Ehkä muistaisi.

Jonkin ajan kuluttua Nadale siristeli silmiään ja päästi vaimeita ynähdyksiä. Joka paikkaan tuntui sattuvan ja päähän koski. Äkkiä hän muisti viime tapahtumat, mutta tarkemmin kaksintaistelun ja sen jälkeisen. Filmi katkesi siihen näkyyn kun vihollislaiva pirskoutui. Ja kyllä, nainen muisti tunteneensa jotain otsallaan, mutta hän päätteli sen olevan vain jonkun käsi, joka kokeili ruuminlämpöä. Nyt tuo näki kunnolla ja tiedosti nopeasti olevansa omassa hytissään. Jostain syystä hän ei saanut ääntänsä kuulumaan tavallista puhetta kovempana, joten tämä ei yrittänyt edes huutaa. Nadale nielaisi ja kurkkuun sattui. Hän halusi tietää muiden kunnon ja etenkin Rinrin, sillä ei nähnyt kaikkea lopusta. Hän ei edes tiennyt, että Rin oli ollut siellä laivassa, joka lopulta tuhoutui. Kapteeni kokosi voimiaan ja nousi hitaasti istumaan kun päässä heittäminen alkoi. Nadale ei siitä välittänyt vaan otti tukea kaikesta mahdollisesta, mitä sattui käsillään tuntemaan. Toiseen jalkaa sattui vietävästi kun tämä astui lattialle sängyltä. Hän kirosi hiljaa mielessään ja linkuttaen lähti kohti kantta, siellä kai kaikki muut olivat. Oikeaa kättä piti varoa, sillä väärässä asennossa siihenkin sattui. Olipa olo karmea pitkiin aikoihin.

Kapteeni saavutti lopulta laivan kannen ja siristi silmiään auringosta.
"Nadale? Mitä sinä siinä teet? Takaisin punkkaan siitä!" Leonardo huomasi naisen ensimmäisenä ja astelikin tätä kohti. Nainen ei taaskaan nähnyt kuin sumeata johtuen niin äkillisestä auringon paisteesta.
"Sattuu..." kapteeni sai sanottua hiljaa ja sen jälkeen tämä rojahtikin kannelle. Toinen jalka ei kestänyt lähes koko kehon painoa. Iskusta ja siitä kivusta Nadale parkaisikin kovemmin.
"No en ihmettele yhtään! Olisi pitänyt sinut sitoa sinne petiin." Leo tuumasi ja piteli kapteenia tämän istuessa. Nadalen katse haparoi kunnes näkökenttään ilmestyi Rinrin tutut valkoiset hiukset. Hän oli siis ainakin elossa.
"Onko kaikki kunnossa? En näe kunnolla, mutta kuulen kyllä niin kertokaa." nainen pyysi toisilta.
"On, on. Sinä ja Rin haavoituitte pahiten, Rinrillä murtui käsi, mutta se on hoidettu ja parantuu kyllä." Leo selitti nopeasti.
"Tiedän, että haluaisit olla täällä ulkosalla, mutta nyt sinä lähdet takaisin hyttiisi." Leonardo lisäsi ja varovasti ottikin naisen syliinsä ja lähti päättäväisenä tätä viemään. Kakkosmies laski tämän petiin.
"Etkä lähde kävelemään, ethän?" mies kysyi toiselta. Siihen Nadale mutisi jotain. Leo virnisti ja oli lähtemässä huoneesta.
"Leo." kapteeni sanoi ja saikin toisen huomion kun tämä kääntyi kysyvänä kapteeninsa päin.
"En haluaisi olla yksin..." Nadale sanoi hiljaa.
"Lähetän sinulle jonkun juttuseuraksi." Leonardo sanoi hymyillen ja lähti sitten takaisin kannelle.
"Nadale kaipaisi juttuseuraa, onko vapaaehtoisia?" Leonardo julisti kovalla äänellä ja vilkuili kaikkia vuoron perään.

//Just hyvä :D//

Nya

Viesti Pe Elo 02, 2013 10:54

Rin

Puolidemoni havahtui siihen, kun muu miehistö käänteli päätään kannelle tulevaa reittiä päin. Siellähän olla möllötti Nadale. Rin nousi nopeasti ylös, kun Nadale sitten rojahti alas huutaen niin, että se sai miehen säpsähtämään. Hän oli jo sanomassa jotakin, kun Leonardo ennätti saarnata ensin kapteenille. Nadale sanoi, ettei nähnyt hyvin. Ei olisi ihme, sillä nainenhan oli melkein vuotanut kuiviin. Tosin mitä merirosvo siitä eilisestä mitään muisti? Kaikki vain oli mennyt aivan mustaksi. Hän ei muistanut, vaikka kuinka yritti. Lopulta kakkosmies vei kapteeninsa takaisin hytiin. Miehet lähtivät takaisin töihin. Tosin kakkosmies alkoi huudella ehdokasta seuraksi Nadalelle. Rinri pää kääntyi Leonardoon. "Minä voin mennä... Olenhan käsi puoli, joten olisin vain vaivaksi teille." mies totesi ja kakkosmies hymyili hänelle. Läimäisi selkään pehmeästi ja sanoi, että pidäkkin hyvä ilmapiiri siellä tai potilas alkaa kävellä. Puolidemoni hymähti siihen, mutta hänestä tuntui läimäisy selkään ihan kivalta.

Käytävällä kulkeminen tuntui iäisyydeltä. Rin kuitenkin avasi oven. Hytissä oli kirkasta, kiitos auringon ja ikkunan. "Kop, kop." merirosvo ilmoitti itsestään. "Ilmottauduin vapaaehtoiseksi pitämään sinulle seuraa, koska neiti sairas ei halua olla yksin." mies totesi jotenkin syylisellä äänellä. Rin astui sisään ja sulki oven jälkeensä. "Miten voit?" puolidemoni kysyi, kun istui tuolille, jota hän raahasi hieman lähemmäs petiä, jotta kapteeni pystyisi tai saattaisi nähdä hänet paremmin. Rin haukkasi omenaa, joka oli vielä puolillaa syömättä. Miehen kurkkuun takertuivat sanat, kun hän tuijotti naista. Miksi juuri Nadale. "Hemmetti sentään..." Rin puhisi ja huokaisi väsyneen oloisena. Hän piteli omenaa murtuneella kädellään. Kämmen oli ehjä, mutta kyynärpäästä ja ranteesa siinä keski tiennoilla luut olivat murtuneet. Joten tuotti ehkä hieman kipua, kun mies nosti kättään, mutta kaikin puolin ehjempi hän oli kuin oma kapteeninsa.

"Olisit vain noussut sieltä vedestä... Olisit vain kavunnut ylös, niin et nyt olisi siinä noin huonossa kunnossa..." mies mutisi syylisyyden painon äänellä. Hän katsoi Nadaleen. "Hän oli minun vihollisena, sinua tai miehistöäsi ei olisi saanut sotkea tähän... Ehkei sittenkään ollut hyvä asia tulla tähän laivaan..." Rinri mutisi hermostuneena. Hän näytti hyvin tuskaiselta, koska tunsi, että Nadalen loukkaantuminen oli hänn syytään ja se myös, että hän oli ollut näille vain iso taakka. Kuitenkin Rin rauhoitti päänsä ja mielensä. "Kuule Nadale. Silloin kun tipuit mereen en tiedä mikä minuun meni, mutta suuri pelkoja ja viha valtasi minut. Seuraava asia jonka muistan hämärsti on se, kun pidin sitä kapistusta kädessäni ja laiva ympärilläni pirstoui palasiksi. Sitten muistan vain miehistösi ja verisen kannen..." merirosvo sanoi ja otti varovasti naisen kämmenestä kiinni. "En halua, että sinulle käy enää näin. En kestäisi sitä..." Miehen pitelevä käsi tärisi. Hänen silmänsä olivat pelokkaat ja avuttomat.

Mies nosti varovasti toisen käden otsallee, kun itse kyykistyi ja peitti kasvonsa. "Mitä tekinsin, jos sinulle sattuisi jotakin kamalaa?" Rinri huokaisi hiljaa. Hänen kehonsa tärisi, kuitenkin merirosvo nosti kasvonsa ja painoi Nadalen käden poskeaan vasten. "Kerron sinulla vain kerran meneestä. Sekä nykyisyydestä" puolidemoni kuiskasi hiljaa ja sulki silmänsä, kun hän piteli naisen kättä poskelaan, jonka lopulta laski sängylle ja piteli sitä hellästi omassaan. "Minä synnyin ilman isääni, hänet oli tapanut sama kapteeni, joka vei minulta lapsena äitini hengen silmieni edessä. Kuritti ja haukkui minut laidasta laitaan. Selvisin siitä kuitenkin. Olen ehkä hieman kiitollinen hänelle yhdestä asiasta... Sainhan tavata sinut. En varmastikkaan olisi tavannut sinua, jos olisin vaikka ollut jokin varas tai leipuri. Joten olen siitä ehkä hieman kiitollinen..." Rin sanoi arka hymy huulillaan. Hän katsoi Nadalen vihreisiin silmiin.

Hän laski kätensä tuon otsalle. Ensinnäkin käden ja suuteleminen otsalle oli ihan erilaisen tuntuista. Hänen kätensä oli hellä, mutta se oli painavampi ja isompi. Uskomatonta kyllä. Rinrin huulet olivat pehmeät ja silkisen tuntuiset. Vain harva nainen voisi todeta niin, sillä Rin ei antanut suudelmia, ellei niitä ottanut väkisin, kuten yleensä tapahtui. Yllästys suudelma tai jotakin sellaista. Mies otti kätensä naisen otsalta pois ja siveli sidottua kättään. "Sinä tosiaan selvisit. Olet vahva nainen." Rin sanoi ja virnisti taas hieman vinosti. Hän nousi hiljaa ylös. Lähtöä hän ei tehnyt, ennen kuin kapteenin sanoista. Hän kumarsi kapteeninsa puoleen ja katsoi tätä suoraan silmiin. Painoi hellästi oman otsansa toisen otsaa vasten. Sulki silmänsä ja hymyili hieman. "Parane pian, jotta voit taas räyhätä minulle." puolidemoni kuiskaisi hiljaa ja istui takaisin paikoileen. Hänestä tuntui kiusalliselta olla tekemättä mitään muuta kuin puhua. Hän ei ollut hyvä puhumaan asioista.
Hän ei myöntänyt olevansa huolissaan tai pelkäävänsä naisen kuolemaa, mutta kuitenkin. Sillä hetkellä, kun hän oli saanut Nadalen verta naamaansa ja nähnyt tuon tippuvan. Mielikuva synnytti edelleen miehen silmissä jotakin, jota voisi kuvailla myrskyksi. "En halua, että sinulle käy samoin kuin äidilleni!" Rin totesi vakavasti ja se oli hänen yhteen vetonsa kokoasiasta.

Miehellä ei ollut hänen yleistä sinistäpaitaansa päällä, vaan se oli jostain sieltä pengottu valkoinen pellava pusero, jonka hihat olivat kääritty kyynärpäihin ja sen pari ylintä nappia olivat auki. Paljastaen hänen näkyvät solisluunsa. Mies piti kädestään kiinni. "Hei. Nadale. Uskon, että pystyn ehkä vähän luottamaan teihin. Tiedän, että olette hyviä merirovoja. Toisin kuin monet muut. Tiedän myös, että välitätte tovereistanne. Minusta se on hieno piirre. Älkää koskaan unohtako sitä. Huolehditte jokaisesta toveristanne ja kunnioitatte heitä tasavertaisesti. Pidätte hauskaa yhdessä ja kahakoitte välillä, vaikka se kääntyykin siihen, että sinä pääset saarnaamaan." Rin naurahti. Hänen ilmeestään paistoi epävarmuus ja tukastuneisuus. Hän ei pystynyt unohtamaan niitä eilisiä kuvia. Merirovo ei kuitekaan sortunut mihinkään kyyneleisiin, kuten voisi olettaa, mutta hän ei ollut itkenyt kuin äitinsä kuolin päivänä. Hetkinen? Rin käveli ikkunalle ja tuijotti sinistä taivasta. Huomenna oli se päivä. Hän tiesi, ettö silloin hän olisi varmasti hyvinkin sulkeutuneessa olotilassa. Hän halusi olla silloin yksin. Mies kuitenkiin käänsi päänsä naiseen. Ehkä hän voisi aloittaa muuttumisensa nyt? "Huomenna on äitini kuolin päivä..." Rin sanoi hymyilleen, eikä puhunut asiasta enempä. Istui takaisin omalle paikalleen ja piteli Nadalen kättä omassaan.

//Huh! Tulipa paljon kirjotettua puhetta. Rin älä puhu noin paljon! ><
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Elo 02, 2013 4:04

Nadale Arthendálion

Jonkin ajan kuluttua kapteenin hytin ovesta kuului kohteliaan tapaan koputus ja nähdessään tulijan Nadale hymyili. Hän arvasi juuri Rinrin tulevan käsipuolena, mutta silti tämä oli jostakin syystä siitä hyvillään.
"Sairasta pitää aina piristää." nainen vastasi pienen virneen kera. Mies tiedusteli toisen vointia. Kapteeni huokaisi pienesti.
"Ärsyttää vaan kun en voi liikkua kunnolla ja päässä tuppaa heittämään miltei heti jos vaikka edes istuisin." Nadale vastasi hiljaa, mutta äänensävystä paistoi lävitse turhamaisuus, uupumus ja avuttomuus. Kapteeni tunsi olonsa surkeaksi ja siltä tuo itse asiassa näyttikin. Hän vihasi olla vuoteenomana, sillä oli tottunut joka päiväiseen touhuamiseen milloin minkäkin merkeissä. Juuri nyt hänestä ei ollutkaan juuri hyötyä, mutta puhua nainen sentään jaksoi. Hän ei halunnut vajota siihen kaikkein masentuneisimpaan tilaan, muuten miehistö syyllistäisi itseään liikaa.

Rinrin alkaessa puhumaan, Nadale käänsi katseensa tähän. Olisit vain kavunnut ylös. Se kuulosti naisen korviin ensiksi ehkä jopa hiukan sättivältä ja muutaman sekunnin ajan haltia tunsi pettäneen. Siihen nainen olisikin painavammalla äänensävyllä tiuskaissut ettei yksinkertaisesti enää jaksanut kavuta, toisin kuin Rin olisi jaksanut. Rin kuitenkin jatkoi lausettaan ja tästä näkyi, että mies syyllisti tapauksesta itseään. Rin halusi ja toivoi, että Nadale olisi ollut paremmassa kunnossa. Se ajatus todellakin piristi kapteenia. Mies kuitenkin alkoi epätöimään päätöstään, että oli liittynyt Nadalen miehistöön. Se sai taas latistamaan naisen mieltä, hän ei halunnut, että Rin ajatteli noin. Mies jatkoi ja kertoi tuntemuksiaan aiemmasta. Jotenkin, nainen tunsi lämpöä kehossaan kuultuaan, että Rin oli oikeasti pelännyt Nadalen puolesta, josta syystä tuo menikin sekaisin sillä hetkellä. Mutta toisaalta, lämmön jälkeen kapteeni tunsi myös huolta. Rinrin tärisevä käsi tarttui Nadalen omaan, viileään, sirompaan käteen. Kapteenin kehon lävitse kulki kylmän väre, mutta se ei ollut pahasta. Nadale oli pitänyt katseensa koko ajan Rinrissä ja puristikin varovasti miehen kättä. Nainen oli jotenkin jännittynyt ja hämmästynyt. Se pisti sydämeen lisää vauhtia. Rinri oli oikeasti tosissaan...

Nadale ei oikein tiennyt, mitä sanoisi tähän kaikkeen. Mutta nyt kun kerrankin Rin puhui ja halusi puhua tunteistaan, päätti kapteeni antaa toiselle sen tilaisuuden. Rinrin näyttäessään aitoa huolta toista kohtaan, oli se näky oikeastaan aika... Hätkähdyttävä. Kapteeni ei oikein tiennyt millä vain yhdellä sanalla sitä kuvailisi. Mies vei haltian käden poskelleen, eikä toinen näyttänyt pistävän pahakseen viileää tunnetta kasvollaan. Nadalen koko keho oli vielä viileä, sillä vähäisempi verimäärä ei ollut saanut sitä lämmitettyä normaaliin tasoon. Sen sijaan Rinrin poski oli mukavan lämmin. Pian mies päätti kertoa tarkemmin itsestään ja laski naisen käden pedille, mutta piti sitä oman kätensä hellässä otteessa. Kapteeni piti siitä, vaikkei sitä oikeastaan näyttänyt, paitsi että piti vastaan kiinni. Nadale katsoi miestä ja kuunteli tämän lyhyen, mutta ikävän kertomuksen menneisyydestään. Siitä kapteenille loksahti pari palikkaa jälleen paikalleen, siinä oli jo tarpeeksi syytä Rinrin mielialavaihteluihin ja tämän arvaamattomaan käytökseen. Kuitenkin, mies oli iloinen ja kiitollinen, että oli tavannut Nadalen. Vaikka miehen hymy oli ollut arka, se oli siitä huolimatta aito. Nainen vastasi katseeseen ja ensimmäistä kertaa tuo saikin ihastella miehen sinisiä silmiä.

Rin laski kätensä naisen otsalle ja Nadalen yllätykseksi tämä ei sen pienen kosketuksen aikana puhunut mitään, eikä kyllä puhunut nainenkaan. Kuitenkin, se sama lämmin aalto lähti Rinrin kosketuksesta. Mies kehui Nadalea vahvaksi naiseksi, johon tuo virnisti ja hymähti jotain. Kerrankin häntä sanottiin vahvaksi. Nadale luuli, että Rin teki lähtöä, muttei kääntynytkään edes ovea päin. Rin kumartui Nadalen yläpuolelle, joka sai naisen jännittymään entisestään. Hän makasi paikoillaan ja näytti tyyneltä katsoessaan miehen silmiä. Niiden väri muistutti merta. Miehen kasvot tulivatkin lähemmäksi ja lopulta kaksikon otsat olivat kiinni toisissaan. Nadale hengitti hiljaa, mutta tiheästi. Toinen sulki silmänsä kokonaan, mutta nainen piti omiaan puoliksi kiinni. Kapteeni ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se oli jännittävää ja tuntui hyvältä, mutta juuri siksi se tekikin siitä outoa. Nadale hymyili kuultuaan miehen lauseen. Pian Rin vetäytyi takaisin istumaan ja naisen katse seurasi tätä. Mies kiteytti asiansa siihen yhteen lauseeseen vakavana.
"En minäkään." kapteeni sanoi hiljaa pitkän tauon jälkeen. Hän näytti hetken miettiväiseltä.

Sitten Rinri sanoi jotain, mitä Nadale oli toivonutkin kuulevansa. Kapteeni oli onnistunut välittämään uudelle tulokkaalle, miten hän ja tämän miehistö toimisi.
"Niin. Enhän minä voi antaa miesten mellastaa aivan miten lystäävät." nainen sanoi hymyillen. Rin katseli hetken taivasta ikkunasta ja kertoi, että huomenna olisi hänen äitinsä kuolinpäivä.
"Toivottavasti huomisesta tulisi rauhallinen päivä..." Nadale totesi, näin ajatellen Rinriä. Kapteeni itsekin vietti sitä tiettyä kalenterin päivää, jolloin hänen omat vanhempansa olivat kuolleet. Aikaisemmin Nadale piti kalenterissaan merkintää myös sen päivän kohdalla, jolloin Elwyn oli kidnapattu pakkotyöhön. Mutta, sen jälleen näkemisen jälkeen ei Nadale enää merkinnyt sitä päivää. Mies istui takaisin ja tarttui naisen käteen. Ehkä kapteeni avaisi oman sanaisen arkkunsa nyt.

"Älä enää mieti, että jokin olisi ollut vain sinun vihollinen. Se on yhtä lailla meidän kaikkien muidenkin vihollinen." kapteeni aloitti.
"Minusta on... Liikuttavaa, että tunnet niin kun näet minut tässä kunnossa. Mutta, ei meistä kukaan ole kuolematon, mutta sitä en minäkään halua miettiä kenenkään teidän kohdalla." Nadale jatkoi ja vilkaisi miestä.
"En tiedä, lohduttaako sinua tämä vai pahentaako se tunnettasi, mutta minulle on käynyt aiemmin pahemminkin... Ja selvisin siitä." nainen sanoi ja ehkä jopa naurahtikin keventääkseen tunnelmaa.
"En halua toistaa missään nimessä sinulle menneisyyttäsi uudestaan. En myöskään toivo, että omani toistuisi..." haltia totesi ja päästi pienen huokauksen, ehkä hänkin voisi valottaa hiukan menneisyyttään.
"Olin vain lapsi, kun siskoni vietiin perheestämme salakavalasti. Kukaan ei tiennyt, mitä tälle tapahtuisi tai minne tuo joutuisi. Odotimme vanhempieni kanssa häntä, mutta tuo ei tuntunut palaavan ja se odotus kesti monta vuotta. Isäni oli arvostettu ja taitava soturi, josta syystä tuon murhasivat ihmiset. He pelkäsivät häntä. Ja sodassa kun ollaan niin tietenkin molemmat puolet haluavat hävittää ne kaikkein vahvimmat. Sinä päivänä isäni jälkeen tapettiin myös äitini, joka oli mennyt puolustamaan isää. Minut äiti piilotti kotimme suojiin ja siksi säästyin..." Nadale kertoi ja tunsi silmiensä hiukan kostuvan, mutta ei päästänyt kyyneliä.
"Jäin siis yksin. Lähdin pian omilleni ja päätin lähteä toteuttamaan sitä mitä olin aina halunnut ja jonka saavutin; sain miehistön ja oman laivan. Monta vuotta siitä myöhemmin iso-siskoni löysikin minut, en ollut jäänytkään aivan yksin. Mutta se oli toisaalta niin karmeaa, koska luulin oikeasti, että hän kuoli." nainen jatkoi.
"Sinun pitäisi joskus tavata hänet. Siinä on nimittäin myös toinen vahva nainen." kapteeni totesi sitten hymyillen ja katsoi Rinriä.

Hetken päästä kapteeni huokaisi jotenkin väsyneenä ja hieraisi haavoittunella kädellään varovasti silmiään. Käsi jäi silmäkulmaan lepäämään. Hän päästi irti miehen kädestä, mutta vain siksi että se oli hänen terve käsi, jota tuo tarvitsi tuekseen. Nadale nousi hitaasti istumaan ja nojasi hytin seinään.
"Haluan vain välillä istua, en ole mihinkään lähdössä." nainen sanoi toiselle virneen kera. Päässä ei yllättävästi huipannut niin paljoa kuin mitä aiemmin. Kapteenin vatsa päästi kurinan. Nainen naurahti pienesti.
"En pyytäisi, ellei olisi pakko... Mutta löytäisitkö minulle jostain vaikka omenan?" Nadale kysyi katsoen toista, sillä varmasti myös mies kuuli kurinan.

//Aaaaw, Rin on nii sulonen ;__;//

Nya

Viesti La Elo 03, 2013 6:37

Rin

Rin kuuli Nadalen sanat. hän hekltyi hieman, mutta ei pistänyt pahakseen. Yritti taas aloittaa taas jonkinlaista inttamistä vastaan, mutta luopui aikeistaan. Ei hänestä olut vastusta puhe asioissa naisen kanssa. Nadalen puhuessa kuolemattomuudesta mies naurahit vain. "Kuolemattomana olisi tylsää." Rinri hymyili ja virnisti sitten perään.
Mies sai nyt vuorostaan nyökytellä ja kuunella Nadalen tarinaa. Hän kuulit uon isosiskon sieppauksesta ja siitä kuinka Nadale oli hänet uudelleen kohdannuta ja helpottunut. Kun Nadale mainitsi siitä, että hän saisi tavata hänen isosiskonsa oli miehen kommenti yksinkertaisen lyhyt. "En halua tavata." Rin sanoi jykevästi. Hänen äänensä oli täynnä määrätietoisuutta ja uhmakkuuta. "Minulle riittää, että näen jo edessäni vahvan naisen." merirosvo esitti asiansa ja väitteensä selkeästi painostaen.

Pian Nadale huokaisi väsyneen äänekkäästi. Rin säpsähti ja hätkähti, kun nainen yritti ylös. "Sinun pitäisi maata!" Rin huudahti ja koski naisen kättä ja luki nopeasti tuon ajatukset, jotta sai varmuuden asiasta, mitä toinen nyt alkoi selittämään. Kuului kurinaa. Sellaista, kun oli iso nälkä. Eikä ihme. Rin naurahti. "hankin sinulle ruokaa, kunhan et nouse siitä yhtään milliä ylemmäs tai sidon sinut petiisi." puolidemoni uhmasi ja häipyi hetkeksi huoneesta. Hän kävi keittiössä ja sai sieltä tarjottimellisen ruokaa. Kahdelle. Rin tuli takaisin Nadalen huoneeseen. "Ole hyvä." mies sanoi, kun asetti tarjottimen varovasti naisen jalkojen päällä olevalle petipöydälle, jonka hän oli nostanut nopeasti ylös pedin alapuolelta. Hän katsoi hetken naisen käsiä, lautasella olevaa ruokaa ja sitten taas naisen kasvoja. Hän hotkaisi nopeasti oman ruokansa käsipuolena ja joi päälle raikasta vettä. Sitten hän tarttui Nadalen lusikkaan, kun ruokana oli helpposti syötävää keittoa. Mies nosti sen Nadalen huulien tasolle ja näytti hieman kiusaantuneelta, mutta kuitenkin. "Syö. Tämä menee nopeammin. Et rasitä kättäsi. Anna terveen kädenkin ihan varmuuden vuoksi levätä. Menetit kuitenkin aikalailla verta, joten minä autan." Rin sanoi vei lusikkaa lähemmäs Nadalen huulia.

Hän oli tosissaan. Pian lautanen oli tyhjä samoin kaikki, mitä keittiöstä oli annettu miehen mukaan. Rin poistui hetkeksi vain viemään astiat takaisin kettiöön ja saapui takaisin. Hän virnisti Nadalelle. "Sinä olet tosiaan hieman vaivalloinen potilas." Rin sanoi hieman viekkaasti, mutta tyynesti. Merirosvo istui paikoilleen ja katseli kättään. "Minua ei loduta se, että sinulle kävi joskus taannoin pahemminkin kuin nyt. Minä en vain halua, että sinä haavoitut vihollisen edessä. Varsinkaan kun minä olen läsnä." miehen sanat olivat kuin piikkipensas. Rin nousi ja istuitui sitten Nadalen pedin reunalle. "Olenko jo muutes sanonut, että sinulle on kauniit silmät? Ne saavat sinut hyvinkin pirteän näköiseksi, vaikka olisit minkälaisessa kunnossa. Minusta se on hyvä merkki. Elämän voimaa sinulla ainakin riittää." Rin sanoi ja hymyili levestäti. hän lähestyi kuitenkin arvaamattomasti naisen kasvoja. Puolidemonin käsi kävi sipaisemassa naisen leukaa ja sitten Rin loittoni. "Käyn vetämässä henkeä. Tulen kohta." mies ilmoitti isolla ja leveällä hymyllään. Se oli kuitenkin jostakin syystä torjuvan oloinen.

Merirosvo astui ulos Nadalen huoneesta ja veti henkeä. Valui ovea pitkin istumaan lattialle. Mitä hän oli juuri yrittänyt tehdä? Katsoa tarkemmin silmiin vaiko jotakin muuta? Rin nousi kuitenkin ylös ja kapusi kannelle. Siellä oli vilkas työ käynnissä. Leonardo ihmetteli mitä hän teki kannella. Rin vastasi, että tarvitsi hetken hapen otto hetken. Kakkosmies hymähti siihen hyväntuulisena ja vihjasi, että olikos Nadale muka niin ärsyttävää seuraa. Ei Nadale ei ollut ärsyttävää seuraa. Nainen oli vain... Jotenkin hieman erilainen. Rin kiepsahti ympäri ja tuli takaisin Nadalen huoneeseen. Hän katsoi naista lempeästi. "Kuule, kun et voi tehdä muuta kuin maata, niin näytän sinulle jotakin." Rin ehdotti ja kaivoi sitten taskujaan. Hän heitti naisen syliin simpukan kuoren. Sen vaaleahko helmeilevä pinta ja vaalea puna saivat aikaan kauniin kuvion sen pinnalle.

"Laita se korvaasi. Tiedät, että olet kokeillut varmasti sitä monet kerrat, mutta tämä kerta on erilainen." Rin sanoi. Hän otti samanlaisen simpukan taskustaan ja painoi sen omaa korvaansa vasten. Hän näytti mallia. "Sulje silmäsi ja kuvittele, että seisot meren rannalla. Merituulen suolainen tuoksu käy ympärilläsi. Kuulet delfiinit ja lokit. Kuulet kuinka lohikäärmeen siivet iskeytyvä ilmassa kauempana. Lopulta kuulet kauniin ja soinukkaan äänen, joka ei kuulu ihmiselle ei meren neidoille, ei seireeneille vaan pienelle simpukalle korvallasi. Sen sulo soinut alkavat nyt." puolidemoni sanoi ja tuli lähemmäs naisen petiä. Hän kumartui ja puhalsi tuon korvaan. Simpukassa tapahtui. Se alkoi soittamaan merenääntä, kaunista ja hellää sointua, kunnes se yltyi iloiseksi nauruksi ja naisen lauluski, johon yhtyi miehen ääni. Sitten kuului nuoren pojan nauru ja tuulen humina. Kunnes se lakkasi. Rin vei simpukan pois korvaltaan ja hymyili Nadalelle.

"Tervetuloa takaisin laivaasi. Kävit juuri kuulemassa ääniä maailman toiseltä laidalta." Rin virnisti.

//Awws... Nadale on niin herkkänä :'D
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Elo 03, 2013 9:53

Nadale Arthendálion

Kapteeni katsoi hämmästyneenä Rinriä tämän kieltäytyessään tapaamasta naisen siskoa. Ja yllättävän vahvasti, vaikkei mies ollut koskaan tätä edes nähnytkään. Nadale kuitenkin vain hymähti miehen toistaessa sen, että tuo piti kapteenia jo tarpeeksi vahvana naisena. Sen jälkeen haltia päätti olla hiljaa Elwynistä, ehkei siitä asiasta kannattanut väitellä vastaan. Toisekseen, Elwyn oli sen verran kylmä luonteeltaan jo ensi tapaamisella, että tuskin Rin saisi tästä mitään hyvää kuvaa itselleen.

Miehen voimakkaasta kehotuksesta huolimatta, tämä ei onneksi patistanut väkisin naista takaisin makuulle. Kapteeni virnisti miehelle vastaukseksi, mutta ei oikeasti aikonut minnekään lähteä. Sen jos tuo uhkasi tehdä, oli Nadale varma, että miehet vaikka yhteistuumin sitoisivat hänet petiin. Joten, parempi ehkä vielä sinnitellä aloillaan kun alkaa riehumaan. Pian Rinri tulikin takaisin ja tarjottimella oli enemmän kuin se vaatimaton pyydetty yksi omena. Nadale kiitti toista ja huomasikin nyt, että tämän niin sanottu kirjoituskäsi oli juuri se käsi, joka oli haavoittunut. Nainen kirosi mielessään sitä ja vaihtoikin sitten lusikkansa toiseen käteen. Syöminen onnistui joten kuten, mutta se oli todella hidasta. Ennen kuin kapteeni oli edes puolessa välissä keittonsa kanssa, Rin oli jo saanut oman ruokansa päätökseen ja otti kapteenin lusikan käteensä. Nadale katsoi vuoronperään lusikkaa ja Rinriä hämmentyneenä. Ennen kuin nainen ehti kuitenkaan mitään vastaan sanoa, oli lusikka täynnä keittoa tungettu tämän suuhun. Miehellä oli hyvät perustelut tähän, mutta se silti tuntui oudolta ja kapteeni tunsi itsensä lapseksi. Toisaalta, ei tämäkään ensimmäinen kerta ollut. Aikaisemmin naista piti suorastaan pakkosyöttää, josta tuo onneksi sai ruokahalunsa takaisin.

Ruoka oli nautittu ja Rinri ystävällisenä oli kuskannut likaiset astiatkin takaisin keittiöön. Mies totesi naisen olevan jokseekin vaivalloinen potilas, mutta onneksi huumorilla.
"Ai, anteeksi vain." kapteeni hymähti ja naurahti sitten. Rinrin seuraaviin lauseisiin ei Nadale jotenkin osannut vastata, hän vain painoi katseensa alas mietteliäänä. Katse kuitenkin kohosi kun Nadale tunsi miehen istuvan vierelleen. Toisen kehuvat sanat saivat naisen jälleen niin ymmälleen, ettei tuo voinut muuta kuin hämmentyneenä tuijottaa miestä. Paikallaan tämä pysyi vieläkin, kun Rin tuli jälleen lähemmäs. Pienen sipaisun jälkeen, puolidemoni loittoni ja ilmoitti pistäytyvänsä ulkona ja lupasi palata. Kapteenin katse jäi vielä hetkeksi tuijottamaan hytin ovea, ennen kuin tuo ravisti pari kertaa päätänsä ja huomaamattaan hengähti pari kertaa. Mitä ihmettä tämä outo tunne oli? Miksi Rin lähti niin äkkiä? Oliko Nadale tehnyt jotain väärin? Oli miten oli, Nadalen huulet kaartuivat pieneen hymyyn. Rinri ei ollut valehdellut puheitaan, hänen hymystään ei voinut erehtyä. Mutta, jokin vaivasi kumpaakin.

Rinri ei viipynyt ulkona kauan ja tuli takaisin kapteenin luo iloisena kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miehen hyväntuulisuus tarttui haltiaan ja tämä nyökkäsi innokkaana toiselle, mitä tällä olisi näytettävää. Pian Nadale löysi sylistään sievän simpukan kuoren, johon tuo tarttui kädellään kiintoisana. Rinri näytti mallia, samalla kun ohjeisti toista. Nadale teki perässä ja hymyili koko ajan. Hän ei olisi koskaan uskonut, että juuri Rin tekisi hänelle joskus jotain näin pientä, mutta samalla niin jotenkin... Suloista. Simpukan äänien lakattua laski Nadale sen pedille ja katsoi miestä. Haltia naurahti toisen lauseelle.
"Kiitos, se oli mukavan kuuloista." kapteeni sanoi toiselle.

Pian hytin oveen koputettiin.
"Saimme vihdoin maston korjattua ja kaiken muun pienemmän vaurion. Luuttusimme kannenkin loppuun. Mitäs teemme nyt?" Dex ilmoitti kapteenille.
"Hienoa, voisitte siistiä vielä oman ruumanne. Sen jälkeen pitäkää vaikka vapaata, olette sen ansainneet." Nadale vastasi hymyillen ja Dex kiitti ja kuittasi ja sulki oven perässään.
"Sinun ei tarvitse osallistua ruumaan siistimiseen, ethän ole juurikaan siellä ehtinyt oleskella." nainen sanoi miehelle ja virnisti hiukan. Tuo siirsi katseensa hytin ikkunaan ja katseli merta sekä taivasta, joka pian värjäytyisi hivenen punaiseen auringon tehdessä laskua. Kapteeni huokaisi mietteliäänä. Hän halusi kannelle. Ulos. Meri-ilmaan. Istuksimaan laidalle, jota yleensä iltaisin teki vapaa-aikanaan. Haistamaan sitä raikasta tuoksua ja kuulla hiljaisuutta. Haltia ei tietenkään sanonut sitä ääneen, ei missään nimessä. Hänestä tuntui, että pelkkä ajatuskin kävelemisestä ja tämä huomaisi pian olevansa köysissä. Siitä huolimatta se jaksoi huvittaa naista. Sitten hän katsoi kipeää käsivarttaan ja rievun peittämää reittään. Tervettä käden nyrkkiä tuo puristi kokoon.
"Kuule, minun on pakko päästä ulos. Saan... Tuota... Sisäilman myrkytyksen täällä ja sittenpä vasta olenkin hankala potilas." Nadale ilmoitti päättäväisenä yhtäkkiä, mutta virnisti.
"Sitä paitsi, mistä tiedän, onko jalkani missä kunnossa, jos en kokeile sitä?" hän jatkoi keksien toisenkin perusteen aikomukselleen.
"Siispä..." Nadale aloitti ja nosti molemmat jalkansa hitaasti lattialle ja tarttui Rinriä tämän terveestä olkapäästä.
"...Sinä autat minua hakemalla jonkun muun, joka pystyy toimimaan väliaikaisena tukikeppinäni." nainen lopetti lauseen ja katsoi Rinriä silmiin.

//Onhan sekin joskus ;) sanon tässä vaiheessa kun muistan, nii jätä mulle seuraavan aamun alotus, niin skippaan vähän päiviä, jotta Nadale ja Rinri ois taas terveinä ;3//

Nya

Viesti Su Elo 04, 2013 11:19

Rin

Hyttiin tultiin pian ilmoittamaan maston korjausten loppumisesta ja töiden lisäkyselemisestä. Rin katsoi odottavasti Nadaleen, joka sitten sanoi, että ruuman voisi siivota, sen jälkeen miehistö saisi pitää vapaata. Tosin, Rinin ei tarvinnut osallistua osaksi käsipuolen takia ja toisekseen siksi, ettei siellä ehtinyt viettää kamalasti aikaansa. kun Dex oli mennyt Nadale näytti mietteliäältä. Hetken se näyttisiltä kuin tuon vihreissä silmissä olisi kiilunut halua jonnekkin ja minnekkäs muualle kuin ulos? Auringon säteet kurkottelivat pikkuhiljaa ikkunasta sissään huoneeseen. Äkisti Nadale tarttui häntä olkapäähän ja rupesi puhelemaan ulosmenemisestä. Merirosvo hieman säpsähti, kun nainen laski jalkansa pedin reunalle. "Ei!" Miehen jyrkkä vastalause oli se. Hän otti varovasti toisen käden olaltaan ja katsoi Nadalea. "Et saa kävellä... Enkä halua sinun satuttavan itseäsi yhtään liikaa, joten sinun pitää olla ihan aloillasi, ilman että rasitat kättäsi tai jalkaasi." puolidemoni sanoi vastaväitteensä nopeasti ja tarmokkasti. Häne silmissään kuitenkin välähti. Rin otti Nadalen peiton ja kääri sen naisen ympärille hellästi. Hän otti naisen selästi kiinni, vei toisen kätensä, haavoittuneen siis. Jalkojen alle ja nosti Nadalen ylös pedistään. Hän ei näyttänyt pienintäkään kivun merkkiä naiselle. Hän ei välittäisi, jos toinen alkaisi potkia pois, koska pelkäisi Riniin sattuvan. Tämä oli miehen meilestä paljon parempi ajatus.

"Sinä pysyt ihan aloillasi siinä, niin minä kannan." merirosvo sanoi päätäväisenä ja lähti Nadale sylissään ulos huoneesta ja tuli ulos kannelle. Ketään siellä ei tällä hetkellä ollut, koska miehistöhän oli siivoamassa ruumaa. Rin etsi jonkinlaisen tynnyrin, jonka päälle istui ja laski naisen takamuksen reisiensä päälle. "Pysyt ihan siellä vällyjesi sisällä, täällä on jo hieman viileää, eikä sovi, että vilustuisit vielä." Rin protestoi naiselle. Hän katsoi itsekkin hiljaa merta. Ulkona oli tosiaan mukavampaa, kuin siellä pienessä hytissä tukahduttaen tylsyyttään. Äkisti mies laski päänsä Nadalen oransinvihvahteisiin hiuksiin. Ne olivat pehmeät ja silkkiset. Mukavan tuntuiset. Miehen silmänt sulkeutuivat. Hänen murtunut kätensä lepäsi hiljaa naisen reisien päällä ja tervekäsi tuki naista selästä, ettei tämä vain kaatuisi.

Puolidemonin rauhallinen hengitys ja tuhina tulivat ilmi melkoisen pian. Hän ei nukkunut, mutta oli puoliksi valveilla ja puoliksi hän nukkui pää naisen pään päällä. "Hiuksesi ovat pehmeät..." Rin mutisi ja hieroi poskeaan varovasti hiuksiin. Se tuntui hassulta. Äkisti kuitenkin puolidemoni nosti päänsä. Hänen silmänsä tuijottivat hiljaa merta ja hänen kätensä vei naisen lähemmäs omaan vartaloaan. Tiukassa, mutta hellässä syleilyssä, joka tuntui mukavalta. Peiton sileys ja naisen kaunis riittivät hänelle. "Nadale, sinä olet sellainen nainen, jonka kanssa minusta ei ole vastukseksi, kun alat puhumaan minulle. En ole koskaan oikein tykännyt puhua paljon, mutta sinä saat sen aikaan. Se on sinun syysi, että puhun liikaa..." Rin naurahti humoristisella äänellään. Hän nosti murtuneen käytensä naisen kasvoille. Käänsi toisen kasvot pois omistaan. "Älä katso..." Rin sanoi hiljaa ja tuijotti auringon laskuun. Hän ei aikoisi itkeä huomenna, muta vain tämän kerran. Tämä ilmapiiri ja maisema tekivat mieeln haikeaksi. Hänen poskeaan pitkin valui kirkas ja rauhallinen kyynel, jonka jälkeen sieltä tuli toinen ja toinenkin. Hän piti kädellään Nadalen kasvoja poissa päin itsessään. Hän vihasi tätä asiaa itsessään.
Kyynel tulvan loputtua hän päästi naisen kasvoita irti. Tuuli helli heitä lämpimällä ilmallaan. Pian laskeutuisi yö. "Mennään." Rin sanoi ja nosti Nadalen ylös. Hän käveli takaisin kannen alle ja vei naisen omaan hyttiinsä. Laski varovasti ja hellästi pedille. Peitteli tuon ja poistui huoneesta. "Hynää yötä." Rin sanoi. Hän vain heilutti kättään ja meni.

Mies meni vieras huoneeseensa, pisti huivinsa päähän ja katsoi hetken vielä ulos. Mutristi suutaan ja istui pedilleen. Veti peiton olkansa yli, suoristi itsensä ja nukahti.

//Onnistuu!! XD Kylläpän mun mieheni alkoi herkistellä ton maiseman kanssa. Aijajaiajai, eipäs nyt menetetä keskittymistä Rin! Vielä naisen edessä! :D Joo jaa! Tein yhden kuvan lisää!
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Elo 04, 2013 8:50

Nadale Arthendálion

Rinri ei ollut samaa mieltä haltian kanssa tämän suunnitelmista ja laskikin Nadalen käden olaltaan. Nainen vei kätensä puuskaan ja mutrusti hiukan huuliaan, joka kyllä näytti ehkä lapselliselta. Mies oli yllättävänkin sinnikäs tämän asian suhteen, joten Nadale laski kätensä jaloilleen ja korjasi naamansa perusilmeeseen ja hymähti pettyneenä. Pian puolidemoni tarttui kapteenin peittoon, joka lojui epämääräisenä myttynä pedillä ja alkoi kietoa naista siihen.
"Mitä ihmettä sinä teet...?" kapteeni kysyi hämmentyneenä katsoen miestä. Pian Rinrin aikeet selvisivät ja nopeiden toiminpiteiden jälkeen Nadale oli tämän käsivarsilla.
"Hei! Hullu! Kätesi on murtunut!" kapteeni huusi toiselle ja näytti oikeasti pelästyneeltä ja huolestuneelta. Rin vain jatkoi päättäväisenä, eikä näyttänyt kokevan tuskaa naisen kantamisesta. Juuri siitä syystä kapteeni päättikin pysyä paikoillaan, sillä turha hötkyäminen saattaisi tehdä entistä kipeämpää toisen kädelle.

Onneksi kannelle ei kuitenkaan ollut sen koommin matkaa ja sinne päästyään Rin istahti tynnyrille ja asetti -vasten naisen olettamuksia- Nadalen syliinsä. Puolidemoni suorastaan käski haltian pysymään peiton sisällä, johon Nadale alkoi nauramaan lempeästi samalla kun nosti kätensä pystyyn tavallaan antautuakseen.
"Selvä, selvä! Ihan kiltisti olen nyt tässä." hän sanoikin ja keskittyi tähän ihanaan ulko-ilmaan mitä oli kaivannutkin. Hetken kuluttua Rinri laski päänsä kapteenin pitkiin hiuksiin, eikä sitä Nadale mitenkään estellyt. Päinvastoin, hymy kohosi tämän huulille. Varovasti nainen nojasi päätään miehen olkapäätä vasten ja kuunteli toisen tuhinaa. Pian puolidemoni sanoinkin ääneen mielipiteensä naisen hiuksista, johon Nadale naurahti hiljaa ja sulki silmänsä puoliksi. Hän oli jotenkin hyvin rentoutunut pitkästä aikaa, hänellä oli hyvä olla miehen sylissä, vaikkei tuo sitä ehkä itse käsittänytkään. Siihen paikkaan olisi voinut vaikka nukahtaakin.
Miehen vedettyä Nadalen lähemmäs itseään, tuo alkoikin puhua. Ensiksi nainenkin naurahti ja vilkaisi Rinriä.
"Etkä puhu! Tai jos puhut, niin ei se haittaa." haltia sanoi vastaan lempeästi. Yhtäkkiä mies käänsi kädellään kapteenin kasvot toiseen suuntaan ja kielsi tätä katsomasta itseään. Nadale hymähti hämmentyneenä, sillä häneltä jäisi katsomatta se paras osa auringon laskusta. Hän kuitenkin pani merkille, että miehen murtunut käsi oli kiinni tämän kasvoissa, joten tuo ei uskaltanut tehdä vastarintaakaan. Haltia ei siis nähnyt miehen vuodattavan kyyneleitä ja sen loputtua käsi irtosi naisen kasvoilta.
Ilta pimeni nopeasti ja Rin ehdotti lähtöä takaisin sisälle. Nadale nyökkäsi ja kietoi kätensä miehen kaulan takaa tämän nostaessa naisen syliinsä. Vietyään kapteenin takaisin petiinsä, mies huolella peitteli vielä tämän, ennen kuin lähtisi. Nadale toivotti myös hyvät yöt toiselle ja niin tämä jäi yksin hyttiinsä ja hetken kuluttua nukahtikin.


Celaberexillä kului aika reilun kaksi viikkoa suhkot rauhallisissa merkissä ja siinä ajassa Rin ja Nadale olivat molemmat toipuneet täysin haavereistaan ja palanneet terveinä normaaliin arkeen ja työhön laivalla. Nyt Nadale istui hytissään kakkosmiehensä kanssa, sillä he miettivät kartan kanssa mahdollisia salakuljetuspaikkoja, paikkoja, joissa siis jollain olisi jotain tavaraa vaikka kuljetettavaksikin. Muu miehistö tappoi aikaansa kannella ja jotkut yrittivät saada kalaakin onkimalla kaiteelta.
"Ei olla pidetty pitkään aikaan pirskeitä..." Brax tuumasi ääneen polttaen piippuaan.
"Totta! Rinrin tuloa ei olla vieläkään juhlittu..." Dex vastasi onkiessaan.
"Asiahan pitää sitten korjata!" Copper intoutui mukaan silmät loistaen.
"Jep! Paljonkohan meillä on rommia jäljellä... Pitäisi kysyä kapulta sitten, kunhan saavat Leon kanssa päämäärämme selvitettyä." kokki sanoi. Melkein tunnin päästä kakkosmies ja kapteeni saapuivatkin kannelle ja ilmoittivat miehistölle tulevasta mahdollisesta keikasta ja että kurssi olisi nyt selvä. Sen jälkeen miehistö muistutti pieniä juhlia Rinrin kunniaksi.
"Ahaa, niin. Ne olivat tarkoitus pitää silloin Rinrin tulopäivänä, mutta kohtalo ei ollut samaa mieltä." Nadale vastasi muistaen itsekin asian ja kohautti olkapäitään.
"Jos tässä lähiaikoina sattuu rauhallinen ilta, niin mikä ettei. Rommi on vaan vähissä, pitää hankkia sitä ensimmäisenä kun saavumme maihin. Mutta jos ilman sitä voitte pitää hauskaa, niin minun puolesta olkaa hyvät." kapteeni sanoi ja virnisti viimeisen lauseen kohdalla.
"Hei! Ei me nyt sentään mitään juoppoja olla!" M.J sanoi ja porukka repesi nauramaan.

//Voi Rin on nii tui tui <3//

Nya

Viesti Ma Elo 05, 2013 10:36

Rin

Kaksi viikko hujahti melkoisen nopeasti. Nadale ja kakkosmies olivat karttojen kimpussa, kun muu miehistö teki kuolemaa tylsyyden kanssa. Jotkut kalastelivat, jotkut yrittivät väsillä jonkin laista musiikkia, jos seitä voisi kutsua edes musiiksi ja toiset vain ottivat aurinkoa. Rin haukotteli. Hän nojasi toiseen käteensä ja piteli ongenvapaa kädessään. "Tylsääääh!" Hän sanoi oikein isosti. Miehistö ja hän olivat tulleet oikein läheisiksi toiselleen, joten kaikilla oli jo melkoisen hyvät suhteet Rinriin.
Brax siinä vieressä alkoi puhumaan jotakin juhlista. Miehen pää kääntyi ja tuijotti toisiin. Sitten Dex huomasi, ettei sitä oltu juhlittu, kun hän oli saapunut laivaan. "Jaa? Juhlitaankon sitä aina uusien tulokkaiden saapumista laivaan. En ole koskaan kuullut, mutta mukavalta se kuulostaa." Rin sanoi virne kasvoillaan. Toisen naurahtivat siihen. Miehet alkoivat jo suunnitella ja ihmetellä, että paljonkos sitä rommia oli. Rin läimäisi miehiä selkään. "Minä en vaivu sitten helpostikkaan humalaan, joten joudun varmaakin katselemaan teitä humalaisina. Miehet nauroivat yhteen ääneen, kunnes Dex sanoi: "Siis ihan oikeasti, et vaivu helposti humalaan, miten se muka on mahdollista? Demoninkin luulisi juopuvan." Dex protestoi. Puolidemoni virnisti leveästi.

"Se vain yksi sellainen asia minussa. Koita kestää. Saan nauttia rommin mausta enemmän kuin te." Rinri nauroi. Kului tunti kun Nadale ja Leo ilmestyivät kannelle. Nadale näytti muistavan juhlat ja sen sellaiset asiat. Mies katsoi hiljaa kapteenia ja katsoi sitten miehistöä. Rauhallinen ilta vai. Kun Nadale lausui rommin hausta ja siitä, että jos he saisivat kekkerit pystyyn ilmankin rommia niin siitä vain. Siihen miehistö teki yhteen äänen protestin nauraen. Rin ei nauranut, hymyili vain. Hän käveli Nadalen luo. "Ei rauhallista iltaa koskaan olekkaan..." Rin sanoi lempeä hymy kasvoillaan ja virnisti ovelasti.
Copper tarttui miehen olkaan. "Tässä kun ei nyt ole kuitenkaan vielä mitään tekemistä, niin osaatkos pelata korttia?" Rin katsoi hetken miestä. "Osaan minä, mutta en jaksa. Liian tylsää. Pelatkaa vaan. Ehkä sitten kun ne juhlat tulevat voimme pelata rommista?" Rin sanoi ja virnisti. Copper naurahti siihen ja häipyi muita kiusaamaan. Rinri katsoi Nadalea ja katsoi sitten merta. "Arvon kapteeni, jos suotte. Käyn uimassa tylsyyteeni." Mies sanoi hymy huulillaan ja veti paitansa pois ja vetäisi kenkänsäkkin pois. Muu miehistö katsoi hetken ennen kuin hekin alkoivat riisua. Miehet olivat ilman paitaa housusillaan ja hyppäsivat yhtaikaa alas veteen. Onneksi laivan kyljessä oli köysitikkaat. Hetken pulikoinin ja viileän veden ajan kaikki kapusivat ylös ja menivät lopultakin kaivattuun työhön.

Rin katsoi sitten Nadalea. "Nadale. Mihin me lähdemme suuntaamaan?" Mies kysyi ja nosti toista kulmakarvaansa. Hän veti otsahiuksensa ylös ja paljasti rukeasn otsansa. Sitten otsahiukset tippuivat takaisin märkinä ja viileinä. Hänen meren syvän siniset silmänsä tutkivat naista. Mies kääntyi ja lähti takaisin omiin töihinsä. Vähän ajan päästä sitä alkoi näkymään maata ja pientä satama kylää. Milloinkas viimeksi mies oli nähnyt maata? Niin, kolmeviikko ja risat päälle. Ihan mukavasti hän oli viettänyt näitä kauniita päiviä. Laivalla oli todella mukavaa. Rin sai kiristellä köysiä, jotka taipuvat helposti hänen tahtoonsa, koska omasihan mies aikalailla voimaa.

//Aaaaah!! *Pökertyy lattialle itkemään tämän ilmapiirin takia* Minäkin haluan poikaystävän.... T^T
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Elo 05, 2013 11:55

Nadale Arthendálion

Miehistö näytti olevan sitä mieltä, että jaksaisivat odotella maihin pääsyä ja siten rommin ostoa. Kapteenille sopi miten vain. Rinri kävi ilmeisesti jotain vihjailemassa, viitaten ettei rauhallista iltaa tulisi. Siihen nainen vastasi kujeilevalla virneellä ja naurahti sitten. Copper ehdotti puolidemonille korttien peluuta ja kapteeni päätti nojailla kaiteeseen katsellen vuoron perään merta ja miehistön puuhia. Hetken kuluttua Rin kävi ilmoittavansa, että kävisi uimassa, johon kapteeni antoi luvan hymyn ja nyökkäyksen kera. Samaan touhuun innostuivat muutkin miehistöstä ja liittyivät puolidemonin kanssa mereen.
Rin uteli laivan kurssia.
"Kohta näet. Päämäärämme pitäisi pian näkyä horisontissa." Nadale vastasi toiselle ja vilkaisi merelle. Jonkin ajan päästä niin kävikin ja satamakylä häämötti. Jotkut miehistä siitä innostuivat, sillä pian saataisiin rommia laivaan. Kapteeni tarttui hyvissä ajoin ruoriin, jotta laivan ohjaaminen satamaan olisi helppoa.

Celaberex lipui hiljakseen sataman pienehköön laituriosaan, mutta kyllä siihen nyt vielä yksi merirosvolaiva sopisi. Laiva kiinnitettiin ja Nadale kävi satama-vastaavan kanssa hoitamassa laituripaikan vuokraukset ynnä muut sellaiset tärkeät asiat pois alta, jonka jälkeen puolet sai lähteä kapteenin mukaan kylään, sillä kantoapua tarvittaisiin ja puolet jäi vahtimaan laivaa varmuuden vuoksi, vaikka kylä vaikutti kovin vaatimattomalta ja rauhalliselta. Nadale kaivoi pienen paperilapun taskustaan, johon oli listannut tavaroita rommin lisäksi, joita pitäisi ostaa.
"Äh, täällä on aika vähän porukkaa... Tokkopa saadaan ainakaan mitään isoa kuljetettavaa." Leo tuumasi ääneen.
"Niin uhkaa näyttämään. No, ei sitä koskaan tiedä, ellei kokeile." kapteeni vastasi silmäillen ympärilleen.

Joukko marssi sekatavara kauppaan, josta saisi ainakin suurimman osan tavaroista, joita kapteeni oli listannut. Ostokset saatuaan kasaan, Nadale totesi, että työvälineitä kuten köysiä saisi satamasta, josta nämä hankittaisiin sitten paluumatkalla. Kapteeni kävi Leonardon kanssa etsimässä muutamasta paikasta salakuljetettavaa tavaraa, mutta sitä oli joko niin vähän, ettei keikkaan kannattanut lähteä tai sitä ei ollut ollenkaan. Hieman pettyneinä kaksikko saapui takaisin merirosvojen luokse.
"Nyt kävi näin, pojat. Mutta, ainakin tiedämme nyt, millainen paikka tämä on. Lähdetään takaisin laivaan." Nadale ilmoitti ja niin tehtiin.
"No, ainakin saimme rommia!" Leo muistutti.
"Niin, pääasia." kapteeni vastasi ja naurahti.
Joukko saapui laivalle ja pikaisesti kapteeni käväisi ostamassa köysiä ja tarvikkeita, joita tarvittaisiin laivan korjaukseen, jos sellainen ikävä vielä sattuisi. Pian kaikki olivat laivassa ja tavarat lastattiin oikeisiin paikkoihin ja laiva vapautettiin laiturin kiinnikkeestä.

"Jaaha, ruokaa se pitäisi nousta vääntämään." Brax mietti ääneen ja lähtikin leppoisasta tunnelmasta kannelta keittiöön. Johan tuo alkoikin olemaan päivällisaika. Jotkut miehistöstä lätkivät korttia tynnyrin päällä ja vähän välistä kiroilua kuului tai iloisia voitonhuudahduksia. Nadale istui kannella pienen pöydän ääressä tutkien jälleen karttaa, mutta vain tarkistaakseen, että hänen sunnitelmansa vielä pitivät.
"Seuraavaan paikkaan onkin sitten matkaa... Voi luoja." kapteeni mutisi ääneen. Äkisti tuo väänti selkänsä kaarelle ja venytteli yläkehoaan vieden kätensä niin ylös kohti taivasta kun vain pystyi. Muutaman sekunnin päästä tämä antoi käsiensä retkahtaa velttoina jonnekin alas ja nojasi selkäänsä tuolin selkänojaan.

//No aijaa, kyllä itellekin kelpais joku ;__;//

Nya

Viesti Ti Elo 06, 2013 10:50

Rin

Rin meni muiden mukana hieman katselemaan tätä tyhjän näköistä satamakaupunkia. He marssivat sekatavarakauppaan, josta sitten hankkivat suurimman osan, mitä tarvitsivat. Nadale ja Leo lähtivät katsomaan salakuljetettavaa tavaraa. Kun he sitten tulivat takaisin pettyneinä. Nadale ilmoitti, ettei salakuljetettavaa ollut, mutta Leo siihen vain tuhahti, että rommia oli. Nadalekin siihen naurahti ja porukka lähti takaisin laivaan. Brax vaikersi ruuan laitossa. Rin katsoi kokkia ja taputti tuota hymyillen selkään.

Ilmapiiri laivalla oli tavallisen tylsistynyt. Jotkut pelasivat korttia. Uhka peliä. Rin ei siihen osallistunut. Hän vain ei ollut sellainen, joka pelasi uhkapelejä, ellei siinä sitten ollut jotakin arvokasta mukana. Mies käänsi päänsä ja katseeseen osui nainen. Nadale katseli karttoja ja huokaisi kuinka pitkä matka olisi edessä. Rin nousi ja istui Nadalen viereen. "Nääh. Ei tästä tule tylsää matkaa, kun olen mukana. Tätä laivaa ei ihan hetkeksi jätetä rauhaan, tosin ne kaksi viikkoa meni aika rauhallisena..." Rin mutisi ja katsoi eteensä. Miehen käsi nousi ja kiertyi Nadalen toiselle käsivarren ympärillä. Mies veti naisen itseään vasten ja päästi irti. Sitten hän vain pörrötti tuon hiuksia. Miehen ilme oli kiusaava. "Mistä tänään olisi tekemistä. Täällä alkaa hieman jho tylsistyä, en tiedä miksi, mutta en pidä toimeettomana olemisesta. Äläkä sano, että minun pitää alkaa luututa kantta. Tein sen tänään jo kolmesti aamulla. Lisäksi jos kukaan muukaan ei tee töitä, minulle tulee vain kiusallinen olo." Rin sanoi ja virnisti.

Ruoka-aika. Kaikki siirtyivät syömään ja kauhoivat ruokaa nälkäisinä, kuin leijonat. Kun ruoka oli ohi, tylsyys jatkui. Rinrin kasvot näyttivät enemminkin ärtyneiltä kuin tylsyyden syömältä. Mies roikotti käsiään yli laidan. Äkisti niistä otettiin kiinni ja vedettiin mereen. "Täh?" Rin ehti vain sanoa, ennen kuin kuului syvä molskadus. Ei mikään meren neito, eikä mikään meren asukki. Yksinkertaisesti toinen nainen, joka hymyili ilkikurisesti miehelle. Rin säpsähti ja pyrki irti. Nainen ei päästänyt irti, mutta Rin oli onneksi sen verran ronski, että sai väännettyä naisen otteesta kätensä irti ja nousi pintaan. Copper ja Andrea tuijottivat jo hätäisinä miestä. "Hei oletko kunnossa? Mitä kävi?" Copper kysyi, mutta Rin ei ehtinyt siihen vastata. Hän kapusi nopeasti ylös laivaan, kun perässä nousi pintaan mustahiuksinen nainen. Tuon punaisina kiiltävät silmät säihkyivät. Nainen naurahti. "Rinriiii~ Älä jätä minua tänne... Kullanmuruni." Nainen sanoi ja nousi miehen perässä ylös laivaan. Hänen jälkeensä nousi merestä laiva. Aina vain paranee. Pian nainen istui siinä kaiteella leveä ja flirtaileva ilme kasvoillaan.
Miesten katseet kääntyivät tähän naiseen. Tuon rintavarustus oli paljastava, kuten myös hänen asustuksensa. Tuon märät musta lainehtivat hiukset korostivat tuon viekkaita ja demonimaisia silmiä. "Rinriii~ Kuinkas kehtaat jättää naisen tällälailla heitteile. Tiesitkö, että etsin sinua kaikkialta. Rakas." Nainen leperteli. Puolidemoni murahti siihen. Miehet katsoivat miekat esillä kysyvinä. "Ei vihollinen... Erään merirosvokapteeni, joka on... Kyllä te sen nyt näette." Rin murahti, eikä katsonut kertaakaan kujertelevaan naiseen.

Nainen astui lopulta kaiteelta kannelle ja hänen takanaan nousi ylväs laiva merirosvo lippuineen. Lipussa oli kuva enkelin mustista siivisti. Langennut enkeli Oli laivan nimi. Nii oli myös tuo nainen. "Hyvää päivää, nimeni on Lilly, kutsukaa toki nimellä Rose." Nainen esittäytyi ja ei ollut huomaavinaankaan tämän laivan kapteenia. "Rinri. Luulisi nyt, että sinulla olisi parempi naismaku. Tuollainen haaska. Mikä pettymys. Enkös minä olisi ollut parempi? Olisin niin paljon antanut enemmän?" Rose kysyi katsoen kiihkeästi ja viekkaasti mieheen. "Häivy." Oli puolidemonin kylmä vastaus. Nainen hymähti. "En taida. Piodetään kekerit minun ja teidän laivaston kanssa. Rosen laivatossa näkyi naisia ja pari miestä. Rose hymyili nyt uhkaavasti Nadalelle. Hän asteli korkokengillään tuon luo. Otti tuon kasvoista kiinni ja naurahti ivallisesti. "Kuinka ruma. Rinriii~ Kuinka saatoit vaihtaa minut tuolaiseen ryysyläiseen? Miksi olet muuten tässä laivassa. Etkös sinä joskus vannonut, ettet mene uuteen laivaan, kun olet etsintä kuulutettu?" Rose kysyi ja teki miehen olosta entistä kylmemmän.

Rin huitaisi kädellään naisen käden irti Nadalen kasvoihin. "Älä koske häneen likaisilla käsilläsi!" Miehen vastaus oli vihainen ja jäätävä. Hän ei sietänyt naista. Hän tyrkkäsi naisen kauemmas ja tuijotti tätä nyt hyvin julmalla tavalla. "Kuinkas kehtaat käyttäytyä minun nähden tuolla tavalla. Kyllä minä sinulle näytän! Saan sinut aivan varmasti itselleni!" Rose huusi ja heilautti kättään, kuin siinä olisi jotakin. Pian siihen ilmestyi pitkä ruoska, jota nainen piteli tiukasti ja vihaisena. Rin siirsi Nadalen suojaisempaan paikaan. Rose hymyili vinosti. "Vai suojelet sinä häntä? Kuika herttaista. Minä kyllä saan sinut, oli se sitten kuolemasi. Minä otan sielusi ja ruumiisi jäädytän." Rose lausui, tällä kertaa hänen äänensä oli niin kylmä, että hänen suustaan tuli huurua.

Merirosvo ei ottanut yhtäkään asettaan esiin, kun ruoska kävi ensimmäistä kertaa ilmassa ja iskeytyi sitten suoraan Rinin rintaan. Tai ainakin siltä näytti, mutta puolidemoni oli ottanut siitä kiinni, veti naisen luokseen. Otti tuon kädestä, käänsi tuon ympäri. Otti tuon vyötäröstä ja heitti ilmaan. Rose hymyili, hän paljasti oikean ulkomuotonsa. Naisen kynnet kasvoivat hitusen, mustat siivet nousivat ilmaan ja punainen hehku ja hulluus näkyi tuon silmissä. "Minä rakastan sinuaa~" Rose sanoi ja heilautti ruoskaansa. "Tässä sitä nyt ollaan.." Rin sanoi.
Puolidemoni otti uudestaan ruoskan veti sen pois naisen kädestä ja heitti tikarinsa naiseen päin. Nainen väisti ja laskeutui omalle laivalleen. "Kuinka julmaa, Rin. Vannon, että sinusta tulee vielä omani." Rose nauroi ja upposi yhdessä laivan kanssa mereen. Rin piteli ruoskaa kädesään ja heitti sen mereen. "Typerää." mies mutisi ja kääntyi Nadaleen puoleen.

//Tämä neitonen tulee vielä ilmestymään ja tuottamaan kateutta sitten myöhemmin Nadalelle :3 Mulla oli tylsää, joten kehittelin jotakin.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ti Elo 06, 2013 5:34

Nadale Arthendálion

Nainen säpsähti hiukan Rinrin tarratessa kiinni tämän käteen ja vetäistyä tämän kiinni toiseen, mutta lopulta virnistikin miehelle.
"No se on kyllä totta." Nadale sanoi naurahtaen siihen, ettei laivalla olisi tylsää, niin kauan kuin Rinri vain olisi mukana. Mies kinusi kapteenilta tekemistä, kunhan se ei vain olisi kannen puunaamista.
"Äläs nyt, olisit edes hetken jouten, kun kerrankin sinulla on siihen mahdollisuus." kapteeni sanoi virne päällään ja hellästi läimäisi miestä selkään. Nimittäin kuin Nadale ei myöskään jaksaisi enää pitkään olla jouten. Hän oli tarkistanut kurssit monen kertaan ja alkoi jo tuntumaan, että silmissä vilisi vain karttojen kuvia.

Ruoan jälkeen laiskottelu jatkui. Nadale oli päättänyt mennä makoilemaan kannelle puoli-istuntaan ja jälkiruoaksi poltti sikareen. Hän poltti harvoin, mutta joskus kun oli kylliksi aikaa, sai tuudittautua tyystin siihen savuun ja hassuun tunteeseen. Jänteen tuo heitti lopulta mereen. Nadale tuijotteli taivasta, mutta havahtui molskahdukseen, joka kuului hyvin läheltä. Kapteeni nousi jaloilleen ja miehet kysyivät tämän puolesta, mitä oikein oli tapahtunut. Rinri ei siihen vastannut, mutta nousi äkkiä takaisin kannelle. Tuoden jonkun muunkin tullessaan. Tuntematon nainen leperteli Rinrille ja ennen kuin Nadale ehti häätämään naista, nousi toinen laiva merestä lähettyville ja mustatukkainen, outo vieras hyppäsi sen kaiteelle.
"Kaikkea sitä pitkääkin vielä nähdä..." Nadale mutisi hiljaa kulmat kurtussa kun nainen viekkaana istuskeli paljastavassa asussaan. Kapteeni olisi juuri tarttunut jouseen ja nuoleen ja alkanut uhkailla toista, mutta Rin selitti, ettei toinen ollut vihollinen, eikä siis aikonut hyökätä. Nadale piti kuitenkin kätensä miekan kahvalla varmuuden vuoksi. Ilmeisesti nainen oli demoni, sen näki jo selkeästi ja näköjään Rinrillä jä tällä oli ollut jonkinlaista suhdetta. Nainen oli yhä rakastunut menetettyyn kohteeseensa, mutta Rin ei ollut samaa mieltä.

Mustatukkainen tunkeutui Nadalen laivaan, josta kapteeni ei sitten pitänyt lainkaan. Haltia vilkaisi toista laivaa ja tuhahti. Nainen esittäytyi olevinaan tehden näin ystävällisen ja kohteliaan eleen.
"Painu helvettiin laivaltani." kapteeni sanoi kylmästi ja kovaäänisesti kohdistaen sen tuolle tunkeilijalle. Tämä meni vielä haukkumaankin Nadalea ja sen jälkeen haltia antoikin toiselle ikään kuin toisen varoituksen, ennen kuin suuttuisi. Mustatukkainen neito ehdotti vielä juhlien pitämistä heidän miehistön ja Nadalen miehen kanssa, johon kapteeni hymähti huvittuneena. Sitä ei tulisi koskaan nimittäin tapahtumaan. Uhkailevan hymyn jälkeen nainen marssikin Nadalen luokse, eikä haltia tehnyt elettäkään, ei hänen tarvitsisi, hänen omassa laivassaan. Nainen sätti kapteenia edelleen.
"Mielummin ruma kuin lutka." Nadale vastasi toiselle julman virneen kera. Ja ennen kuin haltia ehti lyödä toista tai vähintääkin uhkailla miekalla, Rinri tuli väliin ja huitaisi demonin käden Nadalen kasvojen luota. Sen jälkeen puolidemonille alkoi ilmeisesti riittämään mustatukkaisen naisen läsnäolo ja tyrkkikin tuon kauemmaksi. Siitä punasilmäinen demoni ei pitänyt ja uhkailun lomassa tuo taikoi, manasi, miten sitä nyt kuvattiinkaan, pitkän ruoskan. Mieluusti Nadale olisi ottanut yhteen Rosen kanssa, tehden tälle selväksi, ettei enää olisi asiaa hänen laivalleen. Kapteeni siirrettiin kuitenkin turvallisempaan paikkaan, vaikka vähän sitä haltia vastustelikin. Olisi ehkä kuitenkin parempi luovuttaa Rose Rinrille, sillä nainen oli täysi demoni, eikä tämän tempuista niin ollut aina varma.
Niinpä kapteeni tyytyi sivusta katselemaan tilannetta, mutta olisi valmis kyllä syöksymään väliin, mikäli se sitä vaatisi. Rose todellakin näytti uhkaavammalta kun siivet ja punainen hehku tulivat esiin, mutta se varmasti oli myös demonin tarkoitus. Yrityksestä huolimatta, Rose ei edes haavoittunut ja laiva vajosi pian sinne, mistä oli tullutkin.

"Jopas oli... Ilmestys." Nadale totesi hiukan hämillään. Vaikka Rinrillä näytti olevan ihailija, kapteeni oli tuntenut ehkä alussa pientä kateutta, mutta se laantunut heti kun Rin oli tullut väliin. Nadale ei sillä ajatuksella vaivaisi päätään, eihän puolidemoni enää todellakaan välittänyt Rosesta.
"Luuletko, että hän tulee todellakin takaisin?" haltia kysyi Rinriltä.
"Sen jos uskaltaa tehdä, ammun vaikka mokoman..." hän jatkoi hyvin uhkaavalla ja päättäväisellä äänensävyllä, olihan Rose loukannut häntä ja marssi hyttiinsä.

Oudon ja ikävän tapauksen jälkeen vähitellen miehistö unohti demonin, sillä illan tullen alettiin valmistella pirskeitä, vaikkei niissä kamalasti mitään valmisteluita ollutkaan, mutta kovasti ja malttamattomasti miehistö sitä niin odotti. Kannelle tuotiin lyhtyjä, naposteltavaa, pelikortit ja totta kai rommia. Lyhdyt sytyteltiin ja muutamia laiteltiin sinne tänne roikkumaan, luoden mukavan tunnelman. Nadale oli jo hymyssä suin ja tämä toi kannen alta tuoppeja ja jakoi yhden jokaiselle. Miehistö ja sen kapteeni asettuivat seisomaan piiriin ja nainen jakoi tuopit täyteen jokaiselle, ennen kuin sitä alettiin kittaamaan omaan tahtiin. Kierroksen loputtua, kapteeni asettui paikalleen piiriin.
"No niin, pojat. Miehistö." Nadale aloitti ja naurahti.
"Vihdoin ja viimein, saamme aloittaa nämä pienet juhlat, uuden tulokkaamme, Rinrin kunniaksi." hän jatkoi ja kohotti tuoppiaan merkitsevästi.
"Juokaa jokainen harkintanne mukaan, luuttuatte itse oksennuksenne. Samat jorinat kuten aina tästä aiheesta, joten enpä taida jaksa enää toistaa niitä, tiedätte ne kyllä." haltia sanoi virneen kera ja katsoi sitten Rinriä.
"Vielä kerran, tervetuloa joukkoomme, Rin." kapteeni päätti lauseensa ja kaikki kalisuttivat tuoppejaan yhteen. Kippiksen jälkeen kaikki hörppäsivät aimon verran rommia ja huusivat ilosta. Juhlat alkoivat.

Pöydältä raivattiin kaikki kapteenin kartat suojaisampaan paikkaan ja tilalle lyötiin pelikortit. Tuoleja tuotiin ja pian pöytä täyttyi katsojista että pelaajista. Peli oli tavallista ja turvallista, eikä siinä pelattu omaisuudesta, ainakaan vielä. Kapteeni oli myös liittynyt tähän Copperin, Shogerin, Braxin sekä Andren kanssa. Heistä jokainen vuorollaan heitti kortin pinoon.
Tätä jatkui hyvän tovin ja monen kierroksen ajan ja muutamat olivat jo hiprakassaan, ketkä sen huonomman viinapään omasivat.
"Voi helvetin... Brax! Huijaat!" Copper mölysi.
"Milläs minä muka huijaisin?" kokki kysyi äimänä.
"No en tiedä, taikavoimillasi." Copper vastasi ja naurahti. Hän oli jo ainakin vaipunut sinne jonnekin hassuuden tunteeseen.
"Joukossamme taitaa olla huono häviäjä..." Nadale totesi ja virnisti Copperille, sillä lätkättyään sen tietyn kortin pöytään, Copper hävisi.
"Se ei siis ollutkaan Brax, vaan sinä, luihu nainen!" Copper totesi osoittaen kapteenia. Nadale nauroi.
"Jep, me naiset ollaan välillä vähän luihuja." haltia sanoi iskien silmää ja otti kulauksen tuopistaan. Copper häviöstä huolimatta lähti hymyssä suin pöydästä jotain muuta touhuamaan. Pian myös Nadale jätti pelin, sillä ei enää jaksanut siihen keskittyä. Tuo otti pullonsa käteen ja meni katsomaan, mitä muut puuhasivat.

"Mitäs henkeviä täällä keskustellaan?" Nadale kysyi mentyään muutaman muun luokse, jotka vain norkoilivat melkein makuuasennoissa kannen keulassa.
"Ette kai te vielä siihen sammu?" kapteeni kysyi nauraen ja läimäisi M.J: tä selkään.
"Kunhan mietitään jekkua kapteenin pään menoksi, mitä se rommi tuo tullessaan." Efel vastasi kujeilevalla ilmeellään.
"Jaa? No sitten minun olisi varmaan parempi olla sitä kuulemassa." Nadale totesi ja istahtikin risti-istuntaan. Eivät he suinkaan mitä jekkua suunnitelleet, kunhan rupattelivat niitä näitä ja odottivat sen viinan vahvempaa vaikutusta. Naurua kuului vähän väliä ja ainakin Nadalesta alkoi pikku hiljaa sen rommin vaikutus näkyä.
"Mennäänkö uimaan?" Jogen ehdotti silmät kiiluen.
"Ette tasan mene, hukutte vielä. Painikaa vaikka tässä kuivemmalla alustalla." kapteeni kielsi, eikä ollut niin humalassa, etteikö olisi moista vaaraa tajunnut. Mutta, toisesta ehdotuksesta miehistö innostui.
"Hyvä idea! Kasvaapahan voimat siinä samalla!" Conrad sanoi ja nousikin pystyyn ja haastoi ensimmäisen. Nadale läimäisi käden otsalleen.
"Minä ja suuri suuni..." hän mutisi. Miehet aloittivat leikkimielisen paininsa kannella, siinä missä muut lätkivät yhä korttia. Kapteeni nauroi ottelulle ja menikin sitä sivusta katsomaan.

//Ohhoh, ilkimys! Nadale antaa hupakolle palttua! Hups, tulipa pitkä teksti.//
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö