Aella
Nainen huokaisi syvään laskiessaan tuoppinsa kolauksen saattelemana pöydälle. Viime viikot olivat olleet jostakin tuntemattomasta syystä hyvinkin raskaita perytonille, joka oli tehnyt töitä melkein kellon ympäri, varmaan kolmenkin haltian edestä. Luulisi ettei tällaisina aikoina väellä olisi ollut varaa hankkia mittatilaustyönä vaatteita, mutta ilmeisesti asia ei ollutkaan aivan niin. Varmasti kaupungissa oli muitakin alan harjoittajia, mutta siltä se ei tosiaankaan tuntunut. Naisen niska oli jumissa ja sormet enemmän tai vähemmän neulojen pistelemät. Aella oli siis päättänyt pitää kunnialla ansaitun vapaaillan, ja kuten tavallista, oli naisen tie käynyt lähistöllä sijaitsevaan kapakkaan.
Ilta oli sujunutkin varsin mallikkaasti ilman kummempia häiriöitä, joskin ne kaikista humalaisimmat juoppolallit olivat vähän aikaa sitten pitäneet pientä älämölöä jonka seurauksena oli heidät ulos potkittu. Vaatturi oli kuitenkin saanut istua rauhassa koko paikassa viettämänsä ajan, seuranaan vain pöydän pinnalla lepattavien valojen toimesta tanssiva peuranvarjonsa. Hän olisi voinut kutsua mukaan yhden tai useamman ystävistään, mutta oli jättänyt sen kuitenkin tekemättä, ja lähtenyt matkaan yksin.
Hän naurahti kuivasti, vähentäen juomaansa tasaisesti. Ilmeisesti yksinäinen haltianainen (no, haltianaiselta näyttävä peryton) oli liian vaikeasti lähestyttävä humalaisillekin. Tai sitten vain pelottavan oloinen istuessaan yksinään kapakan nurkassa. Hän kyllä toivoi, ettei asia ollut niin, ei hän halunnut porukkaa pelotella, vakka ei seuraa juuri kaivannutkaan. Nainen oli jo aikansa istunut ja aikansa juonut, ja siltä alkoi hiljalleen tuntua. Se itsessään oli jo hyvä saavutus, perytonia kun ei helpolla humalatilaan voinut saada.
//Alotukset on vaikeita. Vähän lyhyt, anteeksi. Cheikki siis .w.//