//Ei tehä Karhuntakusta pinãtaa! D: //
Karhuntakku selitti ettei Elodien täytynyt tehdä mitään tuon eteen, tytön täytyi vain työskennellä itsensä tähden ja pitää huoli itsestään. Tyttö nyökkäsi hymyillen, kenties mies oli oikeassa, mutta kyllä hän pitäisi Karhuntakun mielessään kun uurrasti.
Yllättäen mies innostui kertomaan kodistaan. Elodie oli pohtinut millaisessa paikassa toinen asusteli, muttei ollut rohjennut kysymään toiselta aiemmi. "Oh, sinulla on veli. " Tyttö totesi yllättyneenä, vaikkei se nyt yllätys pitäisi olla, kenellä tahansa saattoi olla veli. Oli myös mukavaa kuulla miehestä enemmän, se toi tunteen että toinen luotti häneen. Fauni kuuteli korvat höröllä miestä, Karhuntakun puheet ihanasta luonnon helmasta ja hohtavista kivi onkaloista kuulostivat ihanalta, ne toivat mieleen ajan ennen haltiakaupunkia. Tyttö pystyi muistamaan ne monet kerrat kun hän oli pikku faunina lähtenyt omille teileen ja tutkinut luontoa huolettomasti. Faunin haaveileva ilme sai sävyn pientä apeutta, niin kävi aina kun hän mietti mennyttä aikaa. "Tulen käymään niin pian kuin voin." Tyttö lupasi, karistaen samalla apeat ajatuksensa mielestään.
Keskustelun aikana kaksikko oli päässyt jo hyvää matkaa eteenpäin. Päätie oli täynnä väkeä, muttei yhtä tungoksinen kuin tori oli ollut. Onneksi Karhuntakku keskittyi puhumaan Elodielle, sen sijaan kuin olisi ollut kireä ympärillä pyörivien haltioiden ja muiden otusten takia.