Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Maalis 18, 2014 11:32

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku hymähti. Hän oli erimieltä, mutta se ei kai ollut tässä nyt pääasia mikä oli hölmöä ja mikä ei... Joten karhumies jatkoi, tasaisen syvällä äänellään tarinaa.
"Joten karhu oli rakastunut, ihmisneitoon. Muttei tiennyt mitä tehdä, sillä hän oli karhu, peto, eläin. Miten ihmisneito voisi ikinä rakastaa jotakin eläintä samalla tavalla, kuin karhu rakasti tätä? Karhu siis jälleen samosi metsiä voivotellen tilannettaan, sydäntään kivistäen, kunnes eräs lintu kuuli sen voivottelun, kysyen mikä oli hätänä. Karhu kertoi tilanteestaan, ja sai neuvoksi linnulta etsiä maagi, tai joku joka osasi taikuutta... Sillä taikuus voi muuttaa todellisuutta."
Saatuaan nahat pyyhittyä Karhuntakku otti likimärän rätin puulattialla olevasta vesivadista, alkaen pyyhkimään mutatahroja pois nahan pinnasta.
"Karhu sitten löysi taikuutta osaavan, ja sai neuvon; `Jos ihminen haluat olla,
On sinun karhunturkistasi irti päästävä.
Puolikuu yönä pese lammessa turkkisi kunnolla,
Kivusta älä välitä vaan revi turkki kaikkialta, alhaalta ja päästä.
Kun turkkisi on irronnut, pue se viitaksesi ja ihmisenä voit neidon tavata,
Mutta varo kaiken paljastavaa aamuaurinkoa, katalata.
Sillä jos et ole varovainen, muutut takaisin karhuksi ensisäteiden myötä.´

...Karhu sitten teki näin, seuraavana puolikuun yönä. Kipu oli sietämätöntä, mutta lopulta, karhu oli riisunut nahkansa. Ja oli muuttunut ihmiseksi. Niinpä pukien karhunturkkinsa viitakseen, varastaen itselleen hieman vaatteita, karhu lähti ihmismuodossaan kylään jossa rakastamansa neito asusti."
Se oli ollut silloin todella outoa, kävellä kahdella jalalla ihmisten keskellä, näiden asumuksia.
"Ihmiskarhu lähestyi neitoa kapakassa jossa tämä neito työskenteli. He juttelivat pitkään, kunnes karhun piti palata metsään ennen kuin aurinko muutti tämän takaisin todelliseen muotoonsa. Mutta joka yö, kyeten riisumaan turkkinsa, karhu palasi neidon luokse tapaamaan tätä. Ja pian neito itsekin oli rakastunut tähän mieheen joka aina tuli tapaamaan häntä. He puhuivat elämästä yhdessä, rakkaudesta ja tulevaisuudestaan... Mutta kun he viettivät koko yön yhdessä, ihmiskarhun jääden nukkumaan rakastamansa naisen viereen, muuttui hän aamun sarastaessa karhuksi."
Tämä tahra oli hankala, sitä piti hinkata vähän kovempaa...

"Neito pelästyi ja huusi, hälyttäen kylän miehet paikalle. Karhu pakeni metsään, mutta palasi ihmismuodossaan jälleen yöllä neitoa tapaamaan. Haluten puhua tämän kanssa, selittää... Mutta... Neito hälytti jälleen, nyt aseistautuneet miehet, paikalle. Nämä riisuivat ihmiskarhun turkin tämän yltä, ja sulkivat tämän häkkiin. Neitoa ei enää näkynyt missään. Ja auringon noustessa, ei karhu enää muuttunutkaan karhuksi, vaan pysyi ihmisenä."
Karhuntakku vaihtoi nahkaa toiseen, puhdistaen automaattisesti niitä, katse maassa, selin tyttöön.
"Kauhistuneena ihmiskarhu murtautui häkistään, hyökkäsi kyläläisten kimppuun ja etsi. Niin neitoa kuin turkkiaan. Mutta kumpaakaan ei löytynyt, ikinä."
...Hemmetti. Hänen silmiään ärsytti.
"Ihmismuodossaan karhu syöksyi metsään, joka ei enää tunnistanut sitä omaksi karhukseen. Ankarassa luonnossa ilman karhun kykyjä, tuo hölmö karhu menehtyi. Oppien, miten käy, kun yrittää olla jotain muuta, kuin on..."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Maalis 18, 2014 11:53

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Tarina jatkui ja muuttui hetki hetkeltä jännittävämmäksi. Elodie hypisteli peiton reunaa haluten tietää kuinka tarina päättyisi, tyttö odotti innolla onnellista loppua, mutta... sitä ei tullut. Faunin hymy hyytyi Karhuntakun päästessä tarinansa loppuun. "Menehtyi? Mutta..." Elodie sopersi laskien katseensa pohtivana peittoon jota edelleen hypisteli. Hetken tyttö oli uskonut että toinen kertoi hänelle itsestään, mutta oliko se vain ollut fiktiivinen tarina?
Elodie nosti katseensa takaisin mieheen apean näköisenä. "Jos neito rakasti miestä todella, olisi hän tunnistanut karhun rakkaakseen." Fauni kommentoi kenties jälleen naiivisti ajatellen. "Toivottavasti karhu pääsi parempaan paikkaan." Elodie huokaisi painaen päänsä apeana polviinsa.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Maalis 19, 2014 6:20

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

...Hrm. Tarinan kertominen ei tainnut lainkaan parantaa faunin mieltä, ellei jopa pahentanut. Karhuntakku, yhä selkä tyttöön päin, rapsutti niskaansa miettien tilannetta. Hän oli vain kertonut tarinan mikä tuli ensimmäisenä mieleen, mutta se olikin ollut väärä. Tosin Elodie loi itse tarinalle onnellisempaa loppua, toivoen karhun päässeen parempaan paikkaan. Mistä Karhuntakku saikin idean, hymähtäen.
"Kyllä hän pääsi", mies totesi pyyhkiessään viimeisiä nahkoja puhtaiksi. "Se minne joudumme kuoleman jälkeen, on kaikille parempi paikka. Mitä ikinä voimmekaan kuvitella paremmaksi, ja sitäkin enemmän. Kuoltuaan tässä maailmassa karhu varmasti pääsi siihen parempaan paikkaan, ihmishahmossaan, eläen siellä onnellisena. Ja odottaen rakastaan saapuvan luoksensa, joka viimein hänet tunnisti siksi mieheksi ja karhuksi jota rakasti, pyytäen anteeksi tekoaan. Ja karhuihminen antoi, heidän eläen siellä ikuisesti onnellisena."
No, tuo kuulosti onnellisemmalta. Ja toivottavasti likka piti siitä enemmän. Karhumies vilkaisi olkansa yli fauniin, hymyillen pienesti.
"Parempi?"
Ainakaan tuon parempaan hän ei pystynyt, hän ei ollut mikään ammattilainen tarinankerronnassa...
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Maalis 19, 2014 6:50

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Faunin pää kohosi ja tyttö katsoi Karhuntakkua joka yllättäen jatkoi vielä tarinaansa. Mies vahvisti sen että karhu oli päässyt paikkaan minne kaikki joutuvat kuoleman jälkeen ja se oli paikka missä kaikki oli parempaa. Tarinassa olikin onnillinen loppu ja Karhuntakkukin näytti pitävän siitä hymyillessään ja kysyessään oliko parempi. "Jos tiesit että kuoleman jälkeinen paikka on parhaista parhain... miksi et antanut minun mennä sinne?" Elodie kysyi kysyvä ilme kasvoillaan, vastaamatta vielä Karhuntakun kysymykseen. Naiivi tyttö taisi ottaa tarinan liian tosissaan.

//Mua melkein hävettää tämä lyhyys :I //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Maalis 19, 2014 8:19

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Don't worry ^^ Kyllä se siitä http://www.youtube.com/watch?v=t6VMSYIXCCY #

Karhuntakku kohotti kulmaansa, näin aluksi hämmentyneenä tytön tosikkomaisuudesta tarinaa ja sen loppua kohtaan. Sitten ymmärtäen että mitä toinen tarkalleen ottaen oli kysynyt, miehen ilme synkkeni, tämän mulkoillen hetken aikaa faunia kunnes kääntyi tähän selin, pyyhkäisten rivakasti viimeisen nahan, heittäen sen lattialle kuivumaan muiden joukkoon.
Kysyä nyt tuollaisia...
"Kuoleminen ei ole mikään vaate, mitä vaihtaa hetken mielijohteesta. Tai kolikko, minkä antaa pois hyvää hyvyyttään. Kun kuolet, sinä pysyt kuolleena, et voi palata takaisin elämään jos valinta kaduttaisi sinua, sinä pysyt kuolleena."
Häntä ei ärsyttänyt mikään yhtä paljon kuin ne, jotka luulivat kuolemisen olevan helppo asia jonka saattoi noin vain tehdä.
"Etkö muka halua kokea enää, miltä tuntuu elää tässä maailmassa? Kokeilla kuinka pitkälle pääset? Kokea koko elämäsi täysillä kokeillen kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita sinulla eläessä on? Ne jotka jättävät... Elämän käyttämättä, eivät ansaitse sitä..."
Karhuntakku vilkaisi tyttöön apeana, katse laskeutuen alas lattialle, turkiksiin.
"Minä autoin sinua, koska olin kerran sinunlaisesi. Ja olin valmis kuolemaan, yksin ja nälkäisenä, ellei minua olisi autettu. Vaikka nykyinen tilani harmittaa minua jatkuvasti, en valitse silti kuolemaa, vaan yritän mennä eteenpäin."
Vaikka ryömien jos täytyisi. Karhuntakku ei ainakaan uskonut pelkäävänsä kuolemaa, mutta hän ei ainakaan halunnut vielä antaa periksi. Hän oli jo heittänyt yhden elämänsä hukkaan, koska se ei miellyttänyt häntä. Ja nyt hän oli entistä ikävämmässä elämässä, mikä ei sopinut hänelle. Mihin hän ei tuntenut kuuluvansa.

"Haluaisitko kuolla, jos sinulle annettaisiin se mahdollisuus?"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Maalis 19, 2014 8:52

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Ooooh Karhuntakku biisi! <3 //

Karhuntakun ilme synkkeni Elodien kysymyksen myötä, joka sai tytön heti katumaan kysymystään. Hän oli sanonut jotain väärää. Mies ryhtyi selittämään kuinka kuoleminen oli vakava asia ja sitä ei tulisi ottaa liian välinpitämättömästi. Faunin korvat laskeutuivat luimuun Karhun jatkaessa ja kysellen Elodielta niin monta kysymystä, saaden tytön kerääntymään kasaan. Mies todella tahtoi vakuuttaa hänelle ettei kuolema ollut hyvä vaihtoehto, mutta se tuntui vain sekottavan pienen faunin pään. Miksi Karhuntakku sanoi ensin kuoleman paikkaa ihanaksi ja sitten vakuutti hänelle ettei kuolema ollut oikein. Elodie tunsi olonsa ahdistuneeksi.

Haluaisiko hän kuolla, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus? Miehen kysymys oli pysäyttävä ja sai Elodien nostamaan katseensa toiseen suupieneti raollaan. Kuolla... mennä paikkaan minne kaikki menevät kuoleman jälkeen? Paikkaan jossa oli hyvä olla? Niinkö? Vai oliko tuo paikka vain satu jonka Karhuntakku oli keksinyt? Fauni ei tahtonut sen olevan vain satu. "Jos se olisi ainoa keino nähdä perheeni..." Elodie lopulta sai sanotuksi. Tytön ilme ei muuttunut, mutta jotain kosteaa vierähti tytön poskelle.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Maalis 19, 2014 9:10

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Yeah xD Yksi Karhuntakun luomisen inspiraatiolähde#

...Aivan. Toisen perhe.
Karhuntakku ei ollut varma minkä ikäinen toinen tarkalleen oli, toisen ollen fauni joiden elinikä ei kulkenut aivan normaalia kulkua eteenpäin, mutta kai toinen oli vielä niin lapsi mieleltään, ettei toinen ymmärtänyt kuoleman vakavuutta. Sen pysyvyyttä ja peruuttamattomuutta. Miten elämää kannatti mieluummin arvostaa.
Mies oli miettinyt sitä jo pari kertaa ja hän ihmettelisi sitä jälleen; miten toinen oli selvinnyt näinkin pitkälle hengissä?
Ja toinen oli jälleen apea, ehkä surullinenkin jopa.

"He odottavat sinua kyllä", Karhuntakku murahti, poimien yhden turkiksista lattialta ja jatkoi työtään. Harjaten ensiksi ja ravistellen turkiksesta kuivia mutakokkareita. "He ovat kuolleita, eivät he minnekään katoa toisessa elämässä tai hoputa sinua, siellä aika ei lopu. Joten kyllä he jaksavat odottaa, että sinun aikasi tässä maailmassa loppuu", Karhuntakku puhui. Se oli outoa. Hän oli puhunut tämän kompurajalan kanssa kauemmin ja pidempään kuin koskaan aiemmin oli ihmiselämässään, jollei hänen veljeään laskettu.
Mutta hän ei voinut olla yrittämättä saada tyttöä ymmärtämään.
"Ajattele kaikkia niitä henkilöitä, joita tulet vielä tapaamaan tässä elämässä. Hyviä ystäviä, ilkeitä tyyppejä jotka tekevät sinusta vahvemman, kumppanin jonka kanssa saat lapsia aloittaen oman perheesi, ja voit jättää jälkesi tähän maailmaan... Luuletko, että perheesi ei haluaisi olla vielä elossa? Että heidän elämänsä loppui niin äkisti ja lyhyesti? Elä heidänkin puolestaan. Ja kerro heille sitten kaikki, kun tapaatte uudelleen", kohauttaen olkiaan mies pudotti harjan ja poimi rätin, vaihtaen puhtaalle puolelle, alkaen pyyhkimään sen mudan mikä ei ollut suostunut lähtemään.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Maalis 19, 2014 9:27

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Karhuuuu Q__Q ihan itkettää... //

Elodie henkäisi Karhuntakun murahtaessa että he odottivat häntä kyllä. Tyttö tajusi itkevänsä ja päästi niiskauksen, lisää kyyneliä vieri tämän poskille ja fauni yritti parhaansa mukaan pyyhkiä ne pois. Mies puhui niin viisaasti ja lohduttavasti, vaikka saikin Elodien kyynelehtimään enemmän. Fauni nieleskeli ja pyyhki punertavia kasvojaan yrittäen rauhoittua. Tyttö ei ollut surullinen enää, päin vastoin, toisen sanat lohduttivat häntä niin suuresti ettei hän kyennyt pidättelemään itseään. "K-Karhuntakku..." Elodie sopersi käsiensä takaa yrittäen tasata värisevää ääntään. "...kiitos."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Maalis 19, 2014 10:20

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Nonno ^^''' Muista että se on äreä, ilkeä karhu. Ei sen vuoksi tarvitse itkeä xD#

Karhuntakku jo luuli että oli vain pahentanut puheillaan likan mielialaa, noista äänistä päätellen. Ihan kuin toinen itkisi, mitä toinen varmaan tekikin, karhumiehen katsoen nyrpeänä pitelemäänsä turkkia. Ei hän vain osannut olla muiden kanssa, tässä se taas nähtiin. Ja mitä hän siitä edes välitti. Hänhän halusi olla yksin. Eikä olla hölmöjen ympäröimänä kuten tämän-
"...kiitos."
Se oli tullut puuntakaa. Karhuntakun katsahtaen hämmentyneenä tyttöä, kääntyen puolittain tämän puoleen. Ah, toinen ei itkenytkään surusta... Kai, vaikea sanoa noin pikkuruisesta otuksesta mitä ei varmaan edes huomaisi väkijoukossa. Ei siis ihme että toinen oli onnistunut kaatamaan Karhuntakun kelkkatavaran ennen kuin mies oli ehtinyt tajuta mitään. Liukas pikku fauni...
Mies hieraisi kuumottavaa niskaansa, ärtyneenä. Pitikö toisen aina kiittää niin turhasta.

"Älä koko ajan kiittele, kulutat mokoman sanan pois tästä maailmasta", karhumies enemmänkin vitsaili kuin puhui tosissaan, tosin tämä ääni oli tavalliseen tapaansa karhean möreä, joten ei tiennyt puhuiko tämä tosissaan vai heitti huulta.
"Ja nyt nukkumaan siitä. Sinun täytyy palautua, kun olen vielä kaupungissa."
Ja saisi muutenkin edes hetken rauhaa täällä.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Maalis 19, 2014 11:23

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Noku se puhu niin nätisti QAQ //

Elodie kurkkasi Karhuntakkua käsiensä takaa tuon kieltäessä kuluttamasta 'kiitos' sanaa liikaa. Tyttö niiskaisi pienesti ja pyyhki vielä viimeisen kerran kasvojaan, jotka näyttivät hivenen valkeimmilta, oliko kyyneleet puhdistaneet jonkinlaisen likakerroksen pois tytön kasvoilta?

Karhu kästi Elodietä pistämään nukkumaan, tytön täytyi parantua ennen kuin mies lähtisi kaupungista. "Eikö tämä ole kotisi?" Fauni kysyi äänellä joka oli itkun jäljiltä tukkoinen, päätäkin hivenen särki äskeisen jälkeen, onneksi sentään heikotus oli puuron myötä hiipunut.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Maalis 20, 2014 12:25

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Kauniimmallakin ruusulla on oikeasti terävät piikit >D#

Karhuntakku naurahti puoli sydämellisesti, äänen täyttyen syvästä äänestä kuin ukkosen murinassa. Hyvä juttu, hän asuisi kaupungissa. Hah! Ei enää ikinä. Hän ei eläisi kaiken tämän saastan ja valehtelijoiden keskellä, ikinä. Rauhoituttuaan sitten tytön kysymyksen aiheuttamasta huvituksesta mies katsoi leveästi virnistäen likkaan olkansa yli. Ihan puhdas virnistys, ei mitään äreää hampaiden näyttelemistä tai muuta vastaavaa.

"Ei, en asu kaupungissa. Liikaa tyyppejä", Karhuntakku jatkoi, ihme kyllä hyväntuulisena, hommaansa. "Asun metsässä arojen takana itsekseni. Siellä on rauhallista ja omaa rauhaa. Mitä nyt joskus minun täytyy tulla kaupunkiin hakemaan tavaraa..." mies mutisi viimeisen osan, kuin olisi nielaissut jotain pahaa litkua.
"Minun piti myydä nämä turkikset eilen suolaa vastaan, niin olisin päässyt jo tänään kotiin. Valitettavasti..." Karhuntakku vilkaisi jälleen fauniin. "Joku tärveli tavaraani, joten joudun olemaan tässä loukossa kauemmin kuin oletin."
...
Huvittunut hymähdys ja paluu työn pariin.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Maalis 20, 2014 12:42

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Totta!! >:3 //

Elodie kallisti päätään kummastuneena saadessaan Karhuntakun naurahtamaan kysymykselleen. Pieni hymy kuitenkin kohosi faunin kasvoille, oli mukava nähdä äreyden sijaan hilpeyttä, mutta ei siis sillä että äreässä luonteessa olisi mitään vikaa.
Mies selitti ettei asunut kaupungissa, joten huoneen täytyi olla yksi koupungin majataloista. Sitä tyttö ei kuitenkaan ehtinyt pitkään ajattelemaan toisen kertoessa missä asui. "Metsässä..." Elodie henkäisi niin kuin Karhuntakku olisi maininnut paratiisin. "Olet onnekas."Tyttö totesi haaveilevasti isompi hymy huulillaan.

Valitettavasti Elodie ei ehtinyt olla kauaa satumaassaan toisen ottaessa puheeksi liatut nahat. Tyttö mutristi suutaan, hän tosiaan oli pilannut miehen päivän pahasti. Jälleen faunin teki mieli pahoitella, mutta jotenkin tiesi millaisen vastauksen saisi toiselta. Sen sijaan Elodie voisi levätä ja parantua pian, jotta hän ei olisi enää Karhuntakun taakkana. Tyttö nyökkäsi itselleen päättäväisesti kuin olisi valmis tekemään jotain uutteraa. Fauni tarttui peiton teunasta ja veti sen mukanaan päällensä asettuen makuulle. Tyttö sulki silmänsä ja jäi odottamaan unta.

//Saa tehdä aikahypyn jos haluaa :3 //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Maalis 20, 2014 1:09

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku hymähti tytön sanoille. Onnekas... No, kaipa hän olikin. Tosin, se kaikki mitä hän nyt oli saavuttanut oli kovan puurtamisen ja kärsimisen takana. Monta unetonta yötä, tuskastuttavia pattitilanteita ja aikoja kun mikään ei tuntunut sujuvan. Kun millään ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta tai hyvää seurausta. Ei, ei hän ollut onnekas. Vain kovasti ahkeroinut saadakseen sen mitä tarvitsi.

Hetken aikaa työskenneltyään Karhuntakku vilkaisi olkansa yli fauniin, huomaten toisen nukkuvan. Hyvä. Saisipahan rauhaa nyt... Vaikkakin... Oli ollut ihan kiva puhua asioista. Ei mistään erityisesti tai väkisin vängerretty mitään kuten usein muiden kanssa kävi, vaan ihan vain... Jutustelua.
...
Toinen oli silti sopertava kompurajalka. Ei Karhuntakku suostunut myöntämään että itseasiassa tykkäsi tästä pikkuotuksesta jonka kanssa tuntui olevan shut helpompaa oleskella samassa huoneessa toisin kuin yleensä vieraiden kanssa. Karhumies ei alkaisi menemään pehmeäksi kenenkään takia. Hän halusi pitää itsensä suojassa kaikilta. Hän ei tekisi enää virheitä.

**

Tehtyään työnsä ja aseteltuaan nyt puhdistetut nahat sekä turkit kuivumaan lattialle mies oli sitten noussut jäseniään venytellen. Ja tuntenut olonsa jotenkin epämukavaksi Elodien nukkuessa. Ei kyse ollut siitä etteikö Karhuntakku olisi hyväksynyt tytön läsnäoloa, vaan- No, tietäähän sen tunteen, kun on hereillä ja muut nukkuvat, eikä halua herättää näitä? Juuri sellainen tuntemus kohosi miehen iholla alaselästä ylöspäin niskaa pitkin.
Ja lopulta päättäen ettei hänellä ollut mitään nyt päiväsaikaan tehtävänä asunnossaan, karhumies lähti ulos käytävälle hiljaa. Siellä vastaan tuleva palvelustyttö tuli tosin pysäytetyksi, tämän hiukan pelästyen, Karhuntakun murahtaen tälle: "Mene myöhemmin katsomaan onko huonetoverini herännyt. Kylpy hänelle. Ja puhdas aluslakana."
Mies murahteli ja jatkoi matkaansa alas, jättäen palvelustytön sille sijoilleen.
Hän ei aikonut sietää likaista faunia sängyssään. Hänkin nukkui siinä sängyssä sentään.
Nyt hän menisi selvittämään välittäjänsä kanssa huomisista kaupoista, palaten vasta myöhään illalla takaisin...
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Maalis 20, 2014 1:40

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Olisi voinut luulla että Elodie nukkuisi tuntikausia, mutta jokin sai tytön heräilemään. Kenties laskeva iltaaurinko, jonka oranssit säteet yrittivät kurkotella vielä huoneen ikkunasta sisään. Fauni siristeli silmiään, nähden pian että oli yksin huoneessa. Hetkellinen paniikki ehti kohota, mutta Elodien päästessä käsiensä varaan näki tämä että Karhuntakun kauppatavarat olivat edelleen huoneessa. Tyttö huokaisi hiljaa ja asettui istumaan vuoteelle ja käänsi katseensa ikkunaan.

Arka korva värähti, joku väänsi avainta lukossa varovasti. Elodie käänsi iloiset kasvonsa ovea päin. "Karhuntak--" Tyttö oli tervehtimässä toista, mutta miehen sijaan oven avasi palvelustyttö. "Anteeksi, toverinne lähti päivällä asioille. Hän pyysi minua valmistamaan teille kylvyn ja vaihatamaan alulakanan." Neito sanoi samalla kun astui peremmälle, puhdas lakana ja pyyhe sylissään. Elodie käänsi katseensa palvelustytöstä peittoonsa, jonka alle hän kurkkasi. Vuodepatjaa suojaava lakana oli kuivuneen mudan ja hiekan peitossa. Fauni henkäisi ja heitti peiton kiirreesti sivuun, vieden sorkkansa sängynreunan yli. Tyttö pääsi jaloilleen, mutta tunsi pian kuinka jalat alkoivat väristä. Miksei mies ollut riisunut häneltä vaatteita jos kerran oli halunnut laittaa hänet vuoteeseensa? "A-Anteeksi." Elodie pahoitteli palvelustytölle, joka hymyili tuolle takaisin. "Ei se mitään. Voin pestä vaattteenne jos se suinkin sopii?" Neito ehdotti silkkaa hyvää hyvyyttään. Fauni epäröi hetken, ei hän halunnut teettää töitä muiden niskoille enempää, mutta puhtaat vaatteet kuulostivat mukavalta. "Jos... siitä ei ole vaivaa." Tyttö sopersi katse ujosti muualla. "Ei suinkaan. Kylpytila on käytävän päässä, kääntykää vain ovelta oikealle." Palvelustyttö neuvoi samalla kun käveli faunia lähemmäs ja ojensi tuolle pyyhkeen. "Voin myös lainata teille yöpuvun." Tyttö ehdotti kohteliaasti, saaden Elodien puristamaan pyyhettä sylissään. "J-Jos siitä ei ole vaivaa." Fauni sopersi jälleen saaden toisen vain hymyilemään.

**

Elodie oli kuluttanut aikaa jo yli tunnin, kylpy oli ollut vain niin rentouttava ja mitä tärkeintä saanut hänet puhtaaksi. Hiukset olivat jälleen valkeat ja iho näytti pehmeältä ja ei enää niin kalpealta, tai saattoihan se johtua lämpimästä vedestä joka sai faunin posketkin punertamaan. Jalkavarsia peittävä valkea turkki oli kosteudesta pörröinen. Kuivattuaan itsensä mahdollisimman hyvin, fauni kietoi pyyhkeen ympätilleen peittäen kaiken tarpeellisen. Tyttöä itseään alastomuus ei kaitannut, se tuntui normaalilta ja luonnolliselta, mutta haltiakaupunki oli opettanut hänelle että se oli häpeällistä ja hänen täytyi elää kaupungissa kaupungin tavalla.

Fauni astui hiljaiselle käytävälle sulkien oven perässään ja lähti kulkemaan takaisin huonetta kohti. Sirot sormet laskeutuivat ovenkahvalle ja painoivat sen alas, mutta mitäs nyt? Palvelustyttö oli lukinnut oven perässään niin kuin kuului ja varmaan olettanut että Elodiella oli huoneen avain. Tyttö yritti kahvaa vielä parikertaa ja koputtikin, mutta vastausta ei kuulunut. Karhuntakku ei ollut tullut vielä takaisin. Elodie huokaisi ja vilkaisi käytävän molempiin päätyihin, mutta palvelustyttöä taikka ketään muuta ei näkynyt, eikä fauni uskaltanut lähtä etsimään. Tyttö kääntyi selin oveen, jota pitkin valui alas istumaan, kai hänen täytyi vain odottaa. Fauni käpertyi tuttuun pieneen myttyynsä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Maalis 20, 2014 4:38

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku saapui viimein majatalolle, väsyneenä ja tapansa mukaan äreähkönä. Välittäjän kanssa bisnesten suunnittelu oli mennyt ihan hyvin, mitä nyt toinen oli ihmetellyt mitä Karhuntakku vielä teki kaupungissa, karhumiehen tunnettiin vihaavan kaupunkeja ja pienimpiäkin kyliä. Karhumies oli tosin murahtanut kysymyksille, eivätkä ne oikeastaan kuuluneet kauppiaalle. Bisnes on bisnestä, ei muuta.
Sen jälkeen mies oli mennyt kapakkaan. Ei hänellä ollut kiire majatalolle kun fauni varmaan nukkui siellä vielä. Aikaa jälleen kului ja muutama tuoppi, sitten oli aika lähteä.
Karhumies ei tykännyt humalassa olemisesta, ilkeät jälkiseuraukset ja muutenkin se outo kihelmöivä tunnottomuus kehossa oli inhottavaa. Joten ennen kuin hän vetäisi liikaa mies lopetti juomisen ajoissa, maksaen juomansa ja lompsien takaisin majatalolle, ehkä hiukan kasvot punertavina.

Majatalolla Karhuntakku oikaisi keittiön kautta, ottaen pari puukulhoa täynnä juureskeittoa. Eipä juuri muuta ollut näin talviaikaan, kun kaikki kesällä saatu oli varastoitua tai kuivatettua. Onneksi karhut olivat kaikkisyöviä, ja faunit taas kasvissyöjiä, kai. Ainakin sellaisen vaikutelman mies oli saanut kun näki faunin ilmeen tämän nähtyä turkikset.
Ihme otus.
Mitä ikävää nähtävää muka nahoissa ja turkiksissa oli, kun niitä käytettiin vähän kaikessa?
Raskaat askeleet portaikossa kun karhumies asteli niitä ylöspäin, huomaten huoneensa oven edessä mytyn.
Mies kohotti kulmiaan, tunnistaen tosin Elodien sarvet. Muuten toista ei ihan heti tunnistanut noin puhtaana. Ja pelkällä pyyhkeellä.
"Onko huoneessa jotain vai?" Karhuntakku kysäisi astellessaan lähemmäs yksi ruokakippo kummassakin kädessä.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö