Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Maalis 22, 2014 12:39

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku odotteli majatalon keittiön ovella ruokatilaustaan. Ja kuten oli arvattu: puuroa oli tänäänkin tarjolla. Onneksi karhumies tuli juuri nyt, kun puuro oli juuri saatu valmiiksi, miehen ollen majatalon aikaisin nouseva asukas. Ne vielä tarjoiltiin puukulhoille, mitkä mies otti vastaan lusikoiden kera, ja ylimääräisen juomakupin koska huoneessa taisikin olla vain yksi. Ihme ettei faunille ollut vielä tullut janoa.
Puuroineen mies sitten teki tietään pois keittiöstä kohti portaikkoa, huomaten tosin piilottelevan Elodien.
"...Lukitsitko itsesi ulos taas?" karhumies kysäisi puoliksi huvittuneena että yllättyneenä. Se olisi jo melko... Hasukaa, kai, että toinen onnistui erehdyksessä kaksi kertaa, vaikkakin samalla huolestuttavaa jos toinen oli niin helposti unohteleva.
No, toinen oli kömpelökin joten miksei myös hölmökin.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Maalis 22, 2014 1:11

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//"Ihme ettei faunille ollut vielä tullut janoa." *facepalm* i'm so stupid... //

Elodie tunnisti Karhuntakun joka seisoi keittön ovella ja joka pian kääntyikin oviaukkoa kohti. Tyttö seurasi toista katseellaan ja antoi miehelle pienen hymyn tuon tullessa kohdalle. Toinen kysyi oliko tyttö lukinnut itsensä ulos jälleen, saden faunin ravistamaan päätään tomerasti. "En minä niin tohelo ole. Etsin vain sitä palvelustyttöä." Elodie selitti miehelle ja miltein kuin tilauksesta kuuli tyttö takaansa äänen; "Huomenta, olin juuri tuomassa vaatteenne huoneeseenne." Palvelustyttö oli astellut takaovesta ja siitä keittiön läpi peremmälle. Fauni käännähti ympäri nähden edessään puhtaan vaatepinon. "Kiitos." Elodie kiitti vaisuna ja otti vaatteensa vastaan, ne jopa tuoksuivat kukkasilta. "Voitte jättää yöpuvun huoneeseen, haen sen myöhemmin pois." Palvelustyttö totesi, niiasi ja lähti hoitamaan muita askareitaan. Fauni puolestaan kääntgyi takaisin Karhuntakun puoleen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Maalis 22, 2014 10:31

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku katseli palvelustytön ja Elodien keskustelua, kunnes toinen lähti menemään, miehen katsoen tämän perään ilmeettömästi. Toinen ei ainakaan vaikuttanut epäilyttävältä kaksijalkaiselta, ottaen huomioon että palvelustytöt voivat mennä vieraitten huoneisiin miten haluavat...
"No, otapa oma kipposi niin minulla on helpompi avata sitten ovi", mies tokaisi ojentaen jo kulhoa toiselle. Hän ei mielellään taiteilisi kahden kulhon kanssa ovea avatessa, kun ei edes tehnyt sitä kovinkaan usein.

**

Aamiaisen jälkeen olikin sitten vuorossa tavaroiden pakkaaminen. Karhuntakku oli alkanut taitella hellästi turkiksia ja nahkoja kahteen kekoon, kunnes parin jälkeen pysähtyi miettimään, katsahtaen fauniin. "Voitko tehdä näitä nyyttejä kanssani, vai kammoksutko liikaa?" Menisi homma nopeammin kuin yksin. Samalla toinen voisi siinä korvata saamansa ruuan, kylvyn ja yösijan. Mutta ei Karhuntakku viitsinyt niitä mainita. Ainakaan heti.

#Eihän aikahyppy haittaa?#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Maalis 22, 2014 10:56

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Ei haittaa! :3 //

Aamiainen oli syöty ja Elodie oli saanut vaatteensakin päälle, hän sitoi vielä vyötään kiinni. Sen kultaiset kuviot näyttivät jälleen kuin uusilta pesun jälkeen. Katse kääntyi Karhuntakkuun joka pyysi faunilta apua nyyttien viikaamisesta. Elodie vilkaisi levällään olevia nahkoja arasti. Ei tyttö kammoksunut nahkoja, ennemmin häntä vain suretti niiden puolesta. "Jos neuvot miten." Fauni kuitenkin vastasi astuen lähemmäs toisen puuhastelua. Kyllä tyttö tiesi korvaavansa näin eilisen kömpelyytensä tai ainakin jonkin osan siitä, Karhuntaku oli eilen illalla pitkään vielä puhistellut nahkoja.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Maalis 23, 2014 12:23

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku nyökkäsi, tyytyväisenä että toinen oli valmis tekemään työtä korvauksien eteen. Kyllä toinen oli rehellinen fauni. Ehkä välillä melko kömpelö ja lapsenomaisen naiivi jonka selviytymistaitoja sai välillä epäillä, mutta ei toinen paha ollut. Ja mies kieltäytyi alkaa huolehtimasta miten toiselle kävisi kun hän itse lähtisi tänään takaisin kotiinsa, hän yksinkertaisesti kieltäytyi!
"Istuuduhan lattialle niin näytän", karhuntakku selitti miten nahat ja turkikset taitellaan kevyesti, niin ettei niihin tullut mitään rumia taitoksia ja ei myöskään liian pieniksi taiteltu ettei alimmaisena oleville muodostuisi pysyviä tai liikaa taitejälkiä.
Lattialle makaavalle keppikehikosta ja isosta nahasta tehdylle kelkalle sitten aseteltiin nyytit nätisti, ilmavasti eikä järjestelmällisesti päällekkäin.
"...No, missä aiot oleskella tämän jälkeen?"
Hitto, hän ei sitten osannut pitää turpaansa enää kiinni. Ja tuo oli vain yksi monista huolestuneista kysymyksistä koskien tytön elämää jatkossa. Piti sitten alkaa tunkea nokkaansa muiden asioihin, ja tässä on tulos.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Maalis 23, 2014 1:08

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Elodie istahti lattiaale toisen pyynnöstä ja seurasi tarkkaavaisesti kuinka Karhuntakku taitteli siististi nahat nyyteiksi. Niihin siis ei saisi tulla ryppyjä. Varmuuden vuoksi fauni taitteli aluksi hitaasti ja seurasi sivusilmä miestä. Keskeltä keskelle, pyöreät pehmeät taitokset... tyttö toisti mielessään jokaisen vaiheen keskittynyt ilme kasvoillaan, hänellä kun oli tapa möhliö aina jotain.

Elodien ojennellessa nyyttejä Karhuntakulle, joka asetteli niitä haluamallaan tavalla kelkkaan, mies uteli missä tyttö aikoi oleskella tästä eteenpäin. Niin, toinen lähtisi kaupungista kun tuo olisi saanut kauppansa tehtyä ja tyttö olisi jälleen omillaan. "En tiedä tarkalleen, se riippuu mistä löydän suojaisen paikan. Kenties jonkun portaikon allaosa tai heinävarasto... Kerran puuseppä antoi minun nukkua puuvajassaan." Fauni kertoi hymyillen kuin olisi saanut majailla prameassa majatalossa, mutta nyt sitäkin mukavampi paikka oli tullut koettua ja se oli Karhuntakun syli.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Maalis 23, 2014 9:49

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Aaaaaw! QwQ You melted my cold heart~#

Se oli melko viihdyttävää katsella miten tyttö taitteli nyyttejä niin huolellisesti ja keskittyneenä, että toinen olisi varmasti säikähtänyt sydänjuuriaan myöten yhtäkkistä yllätystä... Mutta Karhuntakku ei viitsinyt tehdä moista. Voisivat hänen kauppatavaransa kärsiä siinä samalla. Mies jatkoi hetkellisen tarkkailunsa jälkeen myöskin nyyttien taittelua ja lastaamista, välillä vastaanottaen toisen tekemiä.

Toisen kertoessa mahdollisia nukkumapaikkojaan Karhuntakun ilme venähti hieman. Hän ei pitänyt tätä kaupunkia sopivana faunille, ei lainkaan. Mutta hän ei uskonut olevansa oikein valmis ottamaan faunia mukaansa, kutsua noin vain kotiinsa ja varsinkin kun siellä oli jo yksi...
Ukko mietti mitä voisi tehdä likan hyväksi, kyllä hän sen saattoi jo myöntää että oli hiukan kiintynyt tähän kompurajalkaan, kun työ olikin jo saatu tehtyä. No, ehkä hän keksi jotakin matkalla.
"No niin, se oli siinä", mies vielä totesi ääneen, nousten paikaltaan ja ohimennen pörröttäen likan hiuksia meni vetämään saappaat jalkaansa, sekä ylleen karhunviitan vetäen hupun päähänsä.
Vielä piti tarkistaa että kaikki oli mukana ja faunillakin mitä nyt sattui olemaan. Ja he voisivatkin lähteä, paitsi että piti vielä maksaa maksu, mitä talon isäntä tulikin kuin tilauksesta perimään.
Varmaan halusi varmistaa etteivät vieraat lähde lentoon ennen maksua.
Karhuntakku sitten otti rahapussinsa esiin, maksaen enemmän huoneesta kuin oli tottunut, mutta onneksi se ei pahemmin muuten aina niin pihin karhumiehen kukkaroa verottanut.

Karhuntakku kantoi kelkkaansa alas portaita ulko-ovelle, ulkona sitten laskien sen ja asettuen sen eteen tarttui naruista valmiina vetämään sitä mukanaan.
"...Kaupunki on hiukan vieras, joten varmaan osaat näyttää tietä torille? Kauppa on siinä reunalla", mies uteli. Kyllä hän nyt tiesi missä se tori ja kauppa on, mutta pitihän siinä nyt antaa faunille jotakin tekemistä että tunsi itsensä hyödylliseksi. Sekä tämä oli osa karhumiehen suunnitelmaa, minkä tämä oli juuri muotoillut päässään.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Maalis 23, 2014 10:18

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//It was cold all along? ...Good job Elodie >:3 *pat pat* and what is this Bear's plannnn hmmmm? >u> //

Valmista tuli niin kuin Karhuntakkukin totesi ja pörrötti Elodien hiuksia kuin kiitoksena, saaden faunin hymyilemään leveästi. Hänestä oli ollut apua! Tyttö nousi lattialta ja seurasi sivulta kun mies laitteli viimeisiä varusteita ylleen. Talonisäntäkin tuli piipahtamaan huoneessa periäkseen maksun. Elodie pysytteli hiljaa sivummalla toivoen ettei Karhuntakku joutuisi maksamaan hänen takia paljoa, olihan huone tarkoitettu vain yhdelle hengelle.

Kun maksu oli hoidettu Karhuntakku meni edeltä kelkkansa kanssa ja tyttö tuli perässä sulkiakseen oven. Ennen kuin tämä kuitenkin ehti niin tehdä osui tämän silmään yksinäinen kultakolikko, joka oli eilisestä asti lojunut pöydällä. Elodie kiiruhti nappaamaan kolikon pöydältä ja kipitti sitten toisen perään vetäen oven kiinni mennessään.
Kaksikon päästyä ulkoilmaan Karhuntakku pyysi faunia näyttämään tietä torille. "Totta kai, mutta ensin..." Elodie totesi tyytyväisenä voidakseen olla avuksi, mutta ojensi unohtunutta kolikkoa toiselle. "Ota se, tai joudun sujauttamaan sen taskuusi tällä kertaa." Fauni totesi yllättävän tomerasti, mutta pieni vitsaileva hymy suupielessään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Maalis 23, 2014 10:45

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#I'm not gonna tell you yet~ >3< #

Karhuntakku katsoi ojennettua kolikkoa yllättyneenä, itse oikeasti unohtaneena faunin kolikon pöydälle, naurahtaen sitten lopulta.
"Ja minä luulin että onnistuin viimein pääsemään siitä eroon", mies vitsaili ottaen kolikon vastaan pahemmin mukisematta. Ei se haitannut nyt, jos hän otti toiselta ainokaisen kolikon itselleen. Ei tulisi haittaamaan. Sekä toiseksi, toinen vaikutti nyt siltä että ei lopettaisi kunnes karhumies ottaisi sen hemmetin kolikon vastaan. Mikä sitten lisättiin kontiomiehen kukkaroon. Ja niin matka torille ja sieltä kauppaan alkoikin...
Minkä aikana kerkesi mennä tylsäksi, jopa aina niin erakkomaiselle Karhuntakullekin, joka piti sitä hyvin outona syyttäen lopulta kaupungin ilmastoa että faunin seuraa.
"...Mikset ole liittynyt muiden faunien seuraan muuten? Ettekö te elä yleensä aikalailla laumoissa?"
Se oli kyllä totta karhumiehen mielestä että faunit tykkäsivät aina pysyä porukoissa, edes pienissäkin, laumaeläimiä kun olivat.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Maalis 23, 2014 11:11

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Ouuu youu little... >X< //

Karhuntakku otti Elodien kolikon viimein mukisematta vastaan. Se sai tytön tyytyväiseksi, niin kuin hän ei olisi jo tarpeeksi tyytyväinen. Matka siis sai alkaa faunin ohjastamana kohti toria. Tyttö nosti häntänsä kainaloonsa ja veti hupun päähänsä. Onneksi he olivat näin aikaisin liikkeellä, kadulla mahtui hyvin kävelemään rintarinnan ja kelkankin kanssa ei tarvinnut varoa.
Fauni tiesi kyllä kaikista lyhyimmän reitin torille, mutta se tarkoittaisi että he olisivat perillä nopeasti ja Karhuntakku saisi hoidettua asiansa, joka taas tarkoitti että mies lähtisi. Ei tyttö halunnut viivytellä toista liikaa, mutta tuskin ylimääräinen mutka haittaisi ja sitä paitsi, ei Karhuntakku saisi sitä tietää. Vain vähän lisä aikaa toisen kanssa. "Tästä vasemmalle." Elodie neuvoi osottaessaan pääkadulta sivukadulle haarautuvaa tietä.

Karhuntakku heitti matkan aikana kysymyksen, kenties avatakseen pientä keskustelua. Elodie vikaisi toista. "Olisin kyllä, mutta en ole törmännyt muihin fauneihin tai sorkkaisiin kaksijalkoihin ja en uskalla lähteä etsimään kaupungin ulkopuolelta... Ehkä ne metsästäjät etsivät minua yhä." Tyttö totesi kenties hieman vainoharhaisesti, mutta oli se vastaus kumminkin.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Maalis 23, 2014 11:30

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

# Nihiii >w< #

Karhuntakku ei kyllä tuntenut kaupunkia niin hyvin, tehden sinne retkiä vain kun tarvitsi jotakin tiettyä ja tiesi mistä sitä saada, mutta kaikki muut pikkujutut sekä muut sen sellaiset olivat hänellä hämäränpeitossa. Mutta hänestä kyllä tuntui, että siitä vasemmalle meneminen ei ihan vienyt torille... Noo, ei tässä sinänsä mikään kiire ollut, eikä Karhuntakku halunnut nyt Elodietä lannistaa kyseenalaistamalla tämän neuvoja. Kyllä siinä sitten varmaan vielä itse osattaisiin suunnistaa jos toinen oikeasti saisi heidät eksyksiin.
Karhumies nyökkäsi tytön selitykselle, hymähtäen tämän epäilyksille metsästäjien jahdista. Suuri koura laskeutui hetkeksi vierellä kulkevan faunin päälle, ison miehen taputtaen verkkaisesti.
"Tämä on haltioiden aluetta, eivät ne kaksijalat osaa tänne tai sen lähettyville tulla."
Ehkä hän oli väärässä asian suhteen, sillä kyllä nyt Cryptiläisenä karhumies jotakin tiesi nyt meneillään ongelmista näiden kahden kaksijalan kanssa, mutta ei hän nyt alkanut kiusaamaan pennun mieltä ikävillä asioilla jotka tuskin ylettyisivät tähän asti.
Käsi laskeutui, rapsuttamaan karvaisen miehen partaa miettivänä.

"...Mutta sanonpa nyt kun vielä muistan: Jos ikinä sinulle tulee ongelmia täällä kaupungissa, ja tarvitset pakopaikkaa tai muuten apua-" Karhuntakku keskeytyi kun he ohittivat ryhmän haltioita, erakon ottaen pari pidempää askelta edelle että varjosti suurella kehollaan Elodien noitten hiippakinttujen näkösältä... Näiden mentyä sitten ohi mies hidasti vauhtinsa normaaliksi, katsoen näiden perään valppaina.
Ja palautuen sitten takaisin keskeytyneeseen puheeseensa: "Niin, jos joskus tarvitset apua, ja uskallat, niin tule etsimään minua Quinnin metsästä. Metsäneläimet varmasti tietävät hakea minua kun kyselet Karhuntakkua."
...Olikohan turhan pehmeää puhetta, Karhuntakun hieroen kuumottavaa niskaansa.
Kyllä hän tarkoitti, joka sanaa, mutta hän ei ollut kovinkaan tunnettu avuliaisuudestaan ja varsinkaan tarjoavan sitä ensialoitteisesti.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Maalis 23, 2014 11:50

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Karhuntakku lohdutti Elodieta ja taputtikin häntä vielä, turhaan tyttö pelkäsi. Mies näytti Elodien silmiin viisaalta ja kaikenlaista nähneeltä, joten helposti hän toista uskoi. "Hyvä kuulla." Fauni totesi huojentuneena ohjaten toista takaisin oikealle reitille.
Tytön katse kääntyi miehen puoleen jälleen tuon lausuessa jotain, joka kuitenkin jäi puolitiehen yllättäen. Mies otti pari pidempää askelta haltiajoukon tullessa heitä vastaan. Fauni katsoi kysyvästi ohi menneitä haltioita ja sitten Karhuntakkua. Suojasiko mies häntä? Hiljainen hymähdys karkasi Elodien huulilta, toinen osasi olla huomaavainen.

Karhuntakku jatkoi aiempaa lausettaan, kertoen olevansa kyllä aina valmis auttamaan faunia jos tuo oli pulassa. Se suloinen hymy valtasi Elodien kasvot tämän kahmaistessa miehen käsivarsi halaukseensa kiitoksena, mutta tyttö kuitenkin vielä lisäsi; "Vain silloin kun olen pulassa?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Maalis 24, 2014 12:26

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#AAAW! Now THAT'S cute! >x3 #

Kädestä halaaminen oli niin yllättävää, että moisiin hellyydenosoituksiin rajoittavasti suhtautuva karhumies hätkähti tuijottaen faunia suurin silmin kuin hiljaa kissan lähestymistä tuijottava hiiri. Jos tämä olisi ollut kuka tahansa muu kuin tämä fauni, kuka tahansa muu, Karhuntakku oli hätäpäissään ärähtäen käskenyt päästää irti ja kiskonut kätensä irti vaikka väkisin! Mutta kun kyse oli juuri tästä faunista, tästä ärsyttävän pienestä ja heikosta, linnunpoikasta muistuttavasta pennusta.
...
Kai hän voisi sallia tämän. Mutta VAIN kerran! Hän ei ollut mikään halilelu kakaroille.
Ja mitä tuli toisen kysymykseen, Karhuntakku murahti naama punertaen ja eteensä tiukasti tuijottaen: "Tai milloin ikinä nyt haluatkaan." Sekä siinä samassa kaksikon kävellessä yritti Karhuntakku huomaamattomasti -tai pystyikö tuollaisessa tilanteessa muka tekemään huomaamattomasti!?- nykiä kättään irti toisen halauksesta. Mutta jos se pihkura ei suostunut irrottamaan, niin- Niin roikkukoon siinä nyt sitten, torille asti. Siellä hän ei halunnut tulla kaiken maailman nähtäväksi että hänestä saattoi roikkua miten sattui!
"...Se olisi ihan mukavaa, jos pääsisit tulemaan."
Ihan näin rehellisesti sanottuna.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Maalis 24, 2014 12:55

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

//Eikä ole, Teddy on söpömpi! Kato ny sitä IIIHIIHIHI! <3 sulan uudestaan ~( >u< )~ //

Elodie halasi tiukemmin Karhuntakun vielä jatkaessa lausettaan. Tyttö oli tervetullut milloin vain. Faunin hilpeyden kuitenkin keskeytti nykiminen miehen yrittäessä saada kättään vapaaksi. Toisen mittakaavassa liike oli pieni, mutta faunille se oli isompi, tämä tunsi sorkkiensa nousevan hitusen maasta. Elodie hölläsi otettaan toisen kädestä, jättäen kuitenkin toisen kätensä kevyesti Karhuntakun käsivarren ympärille. Jos mies halusi irti, oli tuon helppo nyt niin tehdä. Ei moinen faunia haitannut, toisella oli oma miehekäs egonsa ja hän kyllä ymmärsi.

"Niin olisi." Elodie totesi Karhuntakun viimeiseen lausahdukseen, ohjaten miestä jälleen mutkan kautta, mutta valitettavasti he olisivat kuitenkin pian torilla.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Maalis 24, 2014 2:32

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

#Eikä! Elodie on niin suloinen että sitä tekee mieli paijata! >x#3 #

Karhuntakku ei ollut varma meinasiko hän pakahtua ärtymyksestä vai jostain muusta, hempeämmästä tunteesta, kun fauni hölläsi kyllä otettaan hänen kädestään. Muttei kokonaan, jääden hiukan siinä roikkumaan ja Karhuntakku yritti jotenkuten pitää yllä niitä miehisyytensä rippeitä. Kasvot punaisina ja keskittymiskyky eteenpäin kulkemisesta, ja likan ohjeiden seuraamisesta, herpaantuen välillä... Jep, menestyksekkäästi tässä onnistuttiinkin.
Karhumies ynähti, tai murahti sitä kun oli vaikea sanoa tästä kun erakko yritti pitää naamansa peruslukemilla, tytön toteamukselle. Siitä tapaamisesta voisi olla sitten montaa eri mieltä.
...KUNHAN Livertäjä ei olisi paikalla! Jos se hölösuu nimittäin näkisi Karhuntakun tämän sorkkajalan otteessa, ei sille tulisi loppua edes silloin kun Karhuntakku täyttäisi Livertäjän kuonon kävyillä.
Koko metsä nauraisi hänelle...
...Hemmetti, milloin hän muka viimeksi oli miettinyt mitään muiden mielipiteistä hänestä.
Niinpä.
Ei koskaan.

Sitten he saapuivatkin torille, Karhuntakun antaen penikan roikkua kädessään ihan vapaasti nyt. He olivat kyllä sen verran aikaisessa vielä, että torilla ei ollut sen verran väkeä kuin yleensä olisi kiireisten päivien ja iltojen aikaan. Hyvä vaan, Karhuntakku ei ollut varma saisiko pidettyä petovaistojaan kurissa: Jokainen faunin lähellä oleva tyyppi saisi varoittavan murahduksen tai niin murhaavan katseen kuin karhumies ikinä voisikaan luoda.
Eikä hän tehnyt sitä edes täysin tietoisesti, hemmetti.
"No, tuolla se on", Karhuntakku sanoi lähes helpottuneena.
Kyseinen kauppa, Jägerin sekatavarapuoti oli pieni, mutta sisällä niin täyteen kauppatavaraa ahdettu että hyvä jos edes Elodie pystyi siellä kulkemaan, Karhuntakusta puhumattakaan! Karhuntakku avasi puisen oven ja päästi faunin ensimmäisenä sisään, tullen perässä kelkkaansa vetäen. Ovi sulkeutui kiinni samalla heiluttaen ylhäällä olevaa ovikelloa, ilmoittaen paikan omistajalle asiakkaiden tulleen.
"Hetkinen!" kuuli ääni tiskin takana olevasta ovesta, joka johti toiseen, pieneen takahuoneeseen. Karhuntakku veti kelkkansa tiskin eteen, odotellen kaikessa rauhassa.

Ympäri kauppaa, aina lattiasta kattoon, oli täynnä kaikkea mahdollista myytävää. Jotkut aivan arkiasioista kuten köysi, nauloja, jauhosäkkejä ja sitten taas niin eksoottisia kuten mausteet, kaunis kimalteleva tanssiaispuku, korut... Ilmassa tuoksuivat väkevät mausteet, hempeät parfyymituoksut, nahkaesineiden tumma sävy, makeisten suloinen tuoksu... Kaikki nämä tuoksut ja monet muutkin sekoittuivat ilmassa joksikin tunnistamattomaksi sekamelskaksi, mikä ei oikein sopinut Karhuntakun nenälle mikä oli tottunut luonnon raikkaaseen ja selvään tuoksuun.
Ja kuten oli luvattu, hetken päästä takahuoneesta asteli esiin kääpiö. Vanttera, punaisenparran ja haukansilmät omaava. Tämä oli pukeutunut vihreään pitkähihaiseen, ruskeisiin nahkahousuihin ja valkoiseen -tosin tahraantuneeseen- essuun.
Kääpiö asteli tiskin taakse korokkeelle, hymyillen leveästi nähdessään Karhuntakun.
"No katsos kuka päätti viimein lopettaa ujostelun!"
"Olinhan minä täällä jo eilen", Karhuntakku murahti, saaden ilmeettömän naaman kääpiöltä.
"...Se on sanonta, takkupää."
"Aika huono pavunvarsi."
"Hei, olen kääpiö. Pituus kulkee suvussa. Sinulla taas yrmeys johtuu varmaan parista ikävästä takusta perseessä."
"Hmp. Ei kasva siellä pahemmin."
"Hmp."
...
Kääpiö puhkesi nauramaan, taputtaen käsiään.
"Sinun tosikkomaisuuttasi on aina ikävä Nallukka! Mutta, kukas ihastuttava avustajasi on, hmmm? Joku viimein kesyttänyt tämän metsien miehen?" kääpiö uteli katsoen nyt miehen mukana sisään tullutta faunia. "Nätti kuin mikä~"
Karhuntakku murisi varoittavasti.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö