Sorkkia


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Maalis 29, 2014 4:47

Sorkkia

Elodie

Pitkästä aikaan sää oli kauniin aurinkoinen ja tuntui kunnolliselta kevätpäivältä, jonka takia kadut tuntuivat elollisemmilta kuin yleensä. Se piristi nuoren faunin mieltä, tämän astellessa verkkaisesti mukulakatua pitkin silmäillen monen moisia putiikkeja kadun varrella. Ei tyttö ikkunaostoksilla ollut, enemminkin hän pohti työmahdollisuuksia. Siitä oli miltei yli kuukausi kun Elodie oli viimeksi työskennellyt, hän oli pärjännyt tähän asti kiitos Karhuntakun, mutta hänen oli aika päästä omin avuin eteenpäin.

Huppu peitti faunin valkeita hiuksia ja kellertäväruskeita sarvia, sekä häntä roikkui visusti kainaloissa pois muiden jaloista. Tytön vaatetus oli se sama vanha tuttu kokonaisuus mikä hänellä aina oli ollut, paidan vaalea kangas oli osittain nuhjuinen ja kuluneen näköinen, housuissa oli muutama paikkalappu ja nahkasäärystimet kuivuneen mudan peitossa. Ainoa hyväkuntoinen asuste oli kultakirjominen vyö.

Tyttö pysähtyi pienen putiikin eteen, joka omisti kauniin värilasi-ikkunan. Elodie vilkaisi oven yläpuolella olevaa puukylttiä, jossa kuitenkin vain oli tekstiä jota hän ei osannut lukea. Fauni otti pari askelta lähemmäs nähdäkseen paremmin mitä värilasin takana oikein oli. Koristeellisia kirjoja, mustepulloja, kyniä, kyseessä taisi olla kirjakauppa. Fauni huokaisi, täällä hänestä tuskin oli apua, luku- ja kirjoituskyvytön kun oli. Elodie suoristautui aikeena jatkaa matkaansa, mutta jokin pisti faunin silmään ikkunassa. Lasia pitkin liikkui kaksi suippoa siluettia. Elodie tajusi tuijottavansa heijastumaa ja kääntyi katsomaan taakseen ja näki harmahtavan sarviparin kulkevan hänen ohitseen. Elodien katse liukui hahmon sarvista tuon jalkoihin, jotka osoittautuivat sorkiksi. Faunin siniset silmät suurenivat hetkellisesti ja huulilta karkasi yllättynyt henkäys. Tyttö tunsi itsensä jännittyvän, hän oli juuri nähnyt sorkat jotka eivät olleet hänen. Pieni innostunut hymy kohosi faunin huulille ja nopeasti tyttö luikahti näkemänsä hahmon perään.

Elodie ei muistanut enää milloin viimeksi olisi nähnyt toisen faunin tai jonkun olennon joka muistutti häntä. Tyttö tahtoi sanoa edes hei, muttei omannut tarpeeksi rohkeutta siihen. Toinen oli kaikesta huolimatta hänelle ventovieras ja olisi vain outoa puhua tuolle syyttä. Innostunut hymy valui pois sitä mukaan mitä Elodie mietti asiaa, kuitenkin kulkien tämän vieraan sarvipäisen ja sorkkajalkaisen henkilön perässä.

//Stalkkeri Elodie :D //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä La Maalis 29, 2014 7:35, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 29, 2014 5:06

Re: Sorkkia

Perian

Mikä kaunis kevätpäivä! Perian rakasti kevättä, kun lumet olivat sulaneet ja kurakelit olivat väistyneet. Luonto puhkesi kukaan ja ilma tuntu tuoksuvan raikkaammalta. Kuka nyt ei rakastaisi kevättä? Tosin, kaikki se pöly ja mahdollinen kura mitä kevät toi, eivät olleet siisteyden perään hinkuvan satyyrin mieleen, mutta näin hovissa asuessa, sitä sai kyllä kunnon hoidon sorkilleen, mikäli ne onnistui likaamaan. Kuningattaren juttusille kun ei sopinut mennä likaisilla sorkilla!
Perian oli kyllä ottanut kaiken irti hovissa asumisesta, käyttäen hyväksi jokaisenkin soveliaan hetken, jolloin pestä itseään tai pistää jonkun muun pesemään hänet. Hygienia ja puhtaus kun olivat sarvipäiselle miehelle kaikki kaikessa! Varsinkin nyt, kun keväisin Perian mielellään vietti aikaa ulkosalla...

Nytkin sirosorkkainen palvelija oli päättänyt lähteä torille pyörimään, kerta toripäivä sopivasti sattui olemaan... ylempiluokkaisilla tasoilla, tietenkin. Kerta kuningatar ei ollut ilmoittanut tarvitsevansa "lemmikkiään" tänään, saattoi satyyri hyvillä mielin ottaa omaa aikaa.
Jo hyvän tovin valkeakoipinen, koreasti valkeisiin vaatteisiin pukeutunut sinisilmä oli viettänyt torilla pyörien, tuoden kaikille ilmi hyvin oman asemansa ja arvokkuutensa. Hänellä oli rahaa tuhlattavana miten mieli, mutta tietenkään Perian ei mielellään heittänyt kolikoita hukkaan rihkaman takia. Satyyrilla oli kyllä mielessä ostaa jotain kaunista, arvolle sopivaa kuningattarelle, mutta sen sai nähdä, löytyisikö tältä torilta mitään sellaista.
Aikansa Perian kierteli ja kaarteli kaikessa rauhassa, kunnes se outo tunne kävi valtaamaan sarvipäisen. Tunne siitä, kuin joku olisi... seurannut. Aluksi sorkkajalkainen ajatteli, että kyseessä oli hänen ystävänsä, Jacalope, mutta nopean tarkastuksen jälkeen ei tuota tummahipiäistä henneriä näkynyt missään. Kuitenkin, sivusilmään osui toinen sorkkajalkainen, joka tovin tarkastelun jälkeen näytti seuraavan sirokoipista. Siitähän Perian kiinnostui... Harvemmin sitä näki toisia satyyreja tai fauneja, joten kun yhteen törmäsi, oli se sikäli mielenkiintoista... varsinkin, kun toinen selvästi näytti seuraavan hopeasarvista.

Nopean ennakoinnin ja pohdinnan jälkeen, Perian lähti johdattamaan huomaamatta tätä seuraavaa tuttavuutta syrjemmälle, kunnes kaksikko oli kutakuinkin toritapahtuman reunalla, ei liian syrjässä, mutta ei ihan keskellä tapahtumaakaan. Perian hetken jatkoi rauhallista kävelyä eteenpäin, kunnes alta aikayksikön, salaman nopeasti kävi ponkaisemaan taakse päin ja parilla nopealla loikkauksella oli suorastaan "ilmestynyt" tuon häntä seuranneen faunittaren eteen, käyden tuijottamaan alaviistoon huppupäistä. Kerrankin Perian sai tuntea olevansa pidempi, kuin muut... Mitä tyytyväisin hymy koristi myös miehen kauniita kasvoja, Satyyrin tarkkaillessa toisen reaktioita hänen yllättävään liikkeeseen.
"Anteeksi. En voinut olla huomaamatta, että te vaikutatte pahasti siltä, että seuraisitte minua, neiti hyvä" Perian kävi tokaisemaan haltiakielellä, olettaen tietenkin, että kaikki jotka haltia kaupungissa asuivat, osaisivat myös tuota kauniimpaa kieltä kahdesta.


// TÄÄLLÄ OLEN VIIMEIN PÄÄSIMME ALOITTAMAAN YAYAYAYAY EN MALTA ODOTTAA ETTÄ PÄÄSTÄÄN PIDEMMÄLLE SUUNNITELMISSA <3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Maalis 29, 2014 5:38

Re: Sorkkia

//Samoin ystävä hyvä <3 >:3 //

Elodie hypisteli häntäänsä käsissään yrittäen pohtia keinoja miten lähestyä toista, mutta kaikki tuntui niin ylitsepääsemättömältä. Kenties hän saisi tietää missä toinen asui ja hän voisi myöhemmin keksiä tavan miten sanoa hei? Liikaa pohdiskeluunsa syventyneenä tyttö ei ollut huomannut, että toinen sarvipää oli katsellut hänen suuntaansa olan yli, eikä myöskään tajunnut kuinka kauan oikein tuota seurasi.

Toinen oli saanut johdatettua Elodien torille saakka, eikä nuori fauni osannut odottaa yllättävää käännettä. Seuraamansa sorkkajalka käännähti ympäri ja kuin salamaniskusta oli aivan tytön edessä, joka puolestaa seisahti aloilleen kuin olisi törmännyt seinään. Elodie vingahtikin säikähtäneenä ja nosti pörröisen häntänsä naamansa eteen kuin se hänet muka piilottaisi. Sirot sorkat ottivat pari askeltaa hätäisesti taemmas ja tytön suurehkot vuohenkorvat menivät luimuun tämän tuijottaessa toista ujona häntänsä takaa.
Sarvipää osoittautui todella kauniiksi miespuoliseksi herraksi avatessaan suunsa, mutta tuo puhui kielellä jota Elodie ei ymmärtänyt. ”U-Umm…” Fauni yritti parhaansa sanoa jotain, mutta sanat tuntuivat takertuvan hänen kurkkuunsa. Tyttö puristi silmänsä kiinni ja painui pienneen kumaraan. ”An..teeksi…” Elodie sopersi, pahoitellen jostain syystä, kenties se oli helpoin sana minkä hän kykeni sanomaan moisessa tilanteessa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 29, 2014 5:54

Re: Sorkkia

Faunin - tai ainakin tuo näytti faunilta satyyrin silmiin, eivät satyyrit nyt noin.... kömpelöitä olleet - reaktio oli kovin suloinen, tuon nostaessa häntänsä kasvojensa eteen ja ottaessa pari askelta taemmas kalpeasta sarvipäästä. Perian kävi kohottamaan toista siroa kulmaansa kovin kysyvänä, katsellen toisen reaktioita, mutta samalla satyyri vaikutti kovin lempeän huvittuneelta koko tilanteesta. Ensinnäkin sitä piti olla otettu siitä, että joku sentään päätti seurata häntä kuin varjo ja toisekseen sitä harvemmin näki toisia sorkkajalkaisia, edes haltioiden keskuudessa.
Pieni hymähdys pääsi kuitenkin valkeamman tapauksen suusta, toisen sorkkajalkaisen selvästi ymmärtämättä haltiakieltä, jota Perian juuri oli puhunut. Tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta, kun satyyri alkoi puhua haltiakieltä, mutta sai vasta jälkikäteen tietää, ettei toinen osapuoli osannut tuota jaloa taitoa. Ei sillä, haltiakielen osaaminen oli hyvä tapa luokitella ylä- ja alakasti erikseen... Jokainen, joka yläkastiin kuului - oli sitten aatelinen tai noiden palvelija - osasi kyllä haltiakieltä. Yleiskielien puhuminen korkeammissa piireissä oli kuin spitaalisena esiintymistä... Haltia eivät hyväksyneet muuta kuin omaa kieltää puhuvat ylemmillä tahoilla.

"Ai, anteeksi. Ette liene puhuvan haltiakieltä" Perian lopulta tokaisi yleiskielellä naurahtaen, vaikuttaen yhä enemmänkin ystävällisen huvittuneelta, kuin snobimaisen halveksuvalta. Eihän Perianilla ollut mitään syytä halveksua tätä sorkkajalkaa, ainakaan vielä.
"Antakaa kun toistan itseni" tuttu teitittely tapa oli yhä esillä, satyyrin puhutellessa tätä uutta tuttavuutta "Satuin vain huomaamaan, että neiti selvästi seuraa minua... joten, mistä moinen kunnia?"


//NNNGH ELODIE <3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Maalis 29, 2014 6:19

Re: Sorkkia

//Me vasta alotettiin ja sä jo teet moisia ääniä :'DD //

Ei toinen ollut kuulostanut vihaiselta, mutta mistä sitä tiesi mitä mies oli oikein sanonut haltia kiellellä. Elodie harkitsi jo juoksevansa karkuun, mutta erotti pian tutumman kielen ja uskaltautui avaamaan silmänsä ja vilkaisemaan vierasta. Hän kyllä ymmärsi nyt mitä mies sanoi, mutta jotenkin tapa millä tuo puhui, ei ollut tuttu. Neiti, ei hän mikään neiti ollut.

”M-Minä vain…tuota…” Fauni sopersi yrittäen katsoa toista kasvoihin, mutta tunsi poskiensa punehtuvan ja katse lähti harhailemaan ujona maanpintaa. Toinen oli viehättävä näky, asustus oli aivan kuin toisesta ulottuvuudesta ja ei tytöltä jäänyt huomaamatta toisen omalaatuinen komeus.

”Luulin… Luulin olevani ainoa tässä kaupungissa…” Elodie hengitti syvään yrittäen kerätä rohkeuttaan ja tiukensi otettaan hännästään. ”Halusin sanoa hei.” Fauni sai sanotuksi, vaikka kiihdyttikin puhetahtiaan, yrittäessään olla änkyttämättä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 30, 2014 1:36

Re: Sorkkia

// Pidän ääniä aina kun olen innoissani //


Perian näytti kovin huvittuneelta tästä tilanteesta. Kyllä satyyri oli tottunut uteliaisiin katseisiin, eikä pistänyt lainkaan pahakseen, kun joku häntä halusi tarkemmin katsella, mutta ainahan se oli huvittavaa joku kiinni itse teosta. Tämä fauni vaikutti kovinkin hätääntyneeltä ja ujolta, tietämättä varsinaisesti mitä tässä tilanteessa olisi sanonut. Fauni lähtikin sopertelemaan jotain kovin epätoivoisesti, samalla kun lyhyemmän osapuolen posket kävivät punertumaan ja katseensa kävi harhailemaan siellä sun täällä. Noinkin oli käynyt kerran jos toisenkin Perianin seurassa, mutta tytön reaktio vain huvitti satyyria. Tietenkin hän oli otettu moisesta!
"Hm?" Satyyri kävi hymähtämään kysyvästi tytön todetessa luulleensa olevansa ainoa tässä kaupungissa. Ei sitä kyllä kauaa tarvinnut miettiä, että osasi yhdistää tuon toteamuksen kaksikon yhtäläisyyksiin: Sorkkajalkoihin.
"Ahah, taidat kuitenkin olla ainoa fauni... Minä olen Satyyri ja tällä hetkellä olet ainoa samankaltainen, mihin minä olen törmännyt... Tosin puhuvat, että hovissa liikkuisi jättiläisfauni - joku niistä eliiteistä en edes tiedä - mutta eipähän ole tullut vastaan, joten lieneekö vain pötypuhetta" Perian kävi selittelemään, höpöttäen turhankin innoissaan omiaan, jälleen.

"No mutta... Hei sitten sinullekin?" Huvittunut hymy pysyi satyyrin kasvoilla, sinisilmäisen tarkkaillessa uutta tuttavuutta "Mikä ikinä lieneekään nimenne...?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Maalis 30, 2014 3:03

Re: Sorkkia

//I see~ //

Elodie laski häntäänsä alemmas uskaltaen luoda katseen toiseen, mutta kuitenkin ujostellen. Mies kertoi olevansa satyyri, joten periaatteessa tyttö oli edelleen ainoa fauni kaupungissa. Hän ei ollut ennen nähnyt satyyriä, mutta tiesi kyllä noiden olemassaolosta. Elodie ei myöskään ollut pettynyt kuulemastaan, hän oli edelleen ilahtunut ettei ollut ainoa sorkkajalkainen kulkkia tässä haltia valtaisessa kaupungissa.
Faunin kuunnellessa satyyrin selitystä itsestään ja jättiläisfaunista sun muusta... Hetkinen, jättläisfauni? Elodien silmät laajenivat yllätyksestä, hän muisti kylllä kuuleensa tarinoita moisista olennnoista, mutta kenties ne olivat vain osa tarinaa niin kuin mieskin epäili.

Toista kuunnellessaan Elodie oli huomaamattaan laskenut häntänsä alas ja tuijotti miestä rohkeammin, mutta tuon tervehtiessä häntä ja udellessa tytön nimeä tunsi fauni palan palaavan kurkkuun. "Ni..meni on Elodie." Tyttö kertoi takelllellen. "Saanko udella teidän nimeänne...he-herra?" Elodie yriti selvästi puhua miehelle takaisin yhtä kohteliaasti ja elegantisti, mutta se taisi epäonnistua ujostelun hankaloittaessa puhumista.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 27, 2014 6:07

Re: Sorkkia

Kauniimman sukupuolen edustaja - tai no, Perianin mielestä hän oli se kauniimpi. Kaikissa merkityksissä - änkytti nimeksensä Elodien. Pelkkä nimi ei käynyt kertomaan mitään satyyrille, joka tuppasi pitämään mielessään kaikki tärkeät nimet, jotka sattui edes vahingossakin kuulemaan. Ties milloin moisista nimistä oli hyötyä, eniten silloin, kun sattui tapaamaan kyseisen nimen kantajan. Se teki yleensä vaikutuksen ylimystöön, kun joku alempiarvoinen heidät nimeltä tunsi ja kävi kehumaan.
Eipä tämä tyttö tosin kovin korkea-arvoiselta edes vaikuttanut. Tyylissään ei ollut kehumista ja viimeistään käytös kävi antamaan toisen ilmi. Lähes jokainen korkeammassa asemassa oleva henkilö osasi pitää nokkansa pystyssä ja pysyä kaukana alemman luokan kansalaisista. Hyvä jos moista ylimystöä edes näkyi näillä nurkilla. Perian ei ainakaan hiippailisi täällä itsekseen, jos sattuisi aatelisarvon omaamaan. Mutta kerta hän oli vain palvelija - vaikkakin itse kuningattaren - piti hänen hoitaa asioitaan itse.

"Ah, minulla on ollut monta nimeä. Mutta nykyään minua kutsutaan Perianiksi" Satyyri kävi esittelemään itsensä, nyökäten päätään pienesti.
"Onko yleensä tapanasi seurailla kaltaisiasi vai satuinko minä vain olemaan poikkeus, hmm?" Perian jatkoi ottaen nyt askeleen lähemmäksi ujostelevaa neitokaista.
"Moinen seurailu voi kyllä koitua kohtaloksi... Ei sitä koskaan tiedä jos joku katsoo sen epäilyttävänä toimintana. Näinä aikoina kun ei koskaan voi olla varma, kehen voi luottaa ja kehen ei.."
"... Mutta sinusta ei näyttäisi olevan harmia kenellekään, jos kerta jo juttelemisesta menet noin lukkoon"


// KATSO! VIIMEIN VASTASIN! HYVÄ MINÄ! Eyyyyyyyyy.yy.... //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 27, 2014 9:55

Re: Sorkkia

//AKSU ANSAITSEE APLOODIT TAPUTAPUTAPU!!! //

Perian. Elodie tahtoi sanoa että oli ilo tutustua, mutta satyyrillä oli uusi kysymys hänelle. Korvat laskivat entisestään luimuun, hän oli varmasti todella outo ja jopa epäkohteliaskin, kun oli seurannut toista sillä tavalla, eikä miehen selostus kohtalokkaasta tilanteesta auttanut asiaa. Voih, hän oli varmasti tehnyt jotain pahasti väärin!
Perian kuitenkin jatkoi lausettaan, todeten ääneen ettei tytöstä ollut harmia, niin ujo kuin oli. Elodie tunsi hetkenaikaa olonsa helpottuneeksi, mutta kun hänen ujoudesta mainittiin sillä tavalla ääneen, ei hän voinut muuta kuin tuijottaa tomaatin punaisena häntänsä tupsua, jota hermostuneena pyöritteli sormiensa välissä.
"E-En minä ylleensä seuraa kaltaisiani... tai siis, olet ensimmäinen jota seuraa... mutta siis, en minä mitään pahaa tarkoita, olen vain utelias ja tuota..." Tyttö yritti parhaansa mukaan selitellä tilannetta ja syytään miksi ihmeessä oli nyt tässä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 14, 2014 9:38

Re: Sorkkia

Yleensä Perian vihasi ujoja tapauksia, sillä noiden kanssa ei koskaan tullut keskusteltua kunnolla. Mokomat kun eivät osanneet sanoa mitään tilanteissa tai sitten tyytyivät vain nyökyttelemään. Mutta jostain syystä Elodie oli harvinaisen suloinen tapaus ujoksi yksilöksi. Ehkä se johtui samankaltaisuuksista, ehkä Perian katsoi sorkkajalkaisia hieman eri tavalla mitä normaalinnäköisiä humanoideja, mutta oli syy mikä tahansa, ei Perian saanut itseään vihaamaan tai edes kyllästymään tähän nuorukaiseen. Jos kyseessä olisi ollut joku muu, olisi Perian saattanut jo kulmaa kohottaen kävellä matkoihinsa. Tosin, sentään Elodie tuntui yrittävän pitää keskustelua yllä, olihan tuo jo ilmaissut mielenkiintonsa satyyria kohtaan ja selvästi halusi tietää jotain enemmän kauniskasvoisesta, mutta ei saanut itseään kyselemään. Olisihan se toisaalta aika röyhkeää alkaa keskellä katua kyselemään toiselta jotain, mahdollisesti henkilökohtaistakin.

Perian katseli kuitenkin tyttöä tuon yrittäessä selitellä jotain ujosti, samalla kun hännäntupsuaan pyöritteli. Satyyri ei vaikuttanut kovin vakuuttuneelta, saatikka sitten siltä, että olisi mitään kuunnellut kunnolla, ottaen huomioon sen, mitä sirokoipi seuraavaksi ehdotti.
"Tahtoisitko tulla teelle luokseni?" Perian pamautti yllättäen, sen pahemmin vastaamatta mitään Elodien aikaisempiin änkytyksiin "Täällä kadulla kun on kovin epämukava puhua... Kaiken lisäksi keräämme katseita" Satyyri nyökkäsi sivummalle, kohden muutamaa haltiaa, jotka olivat askeleensa pysäyttäneet jäädäkseen tuijottelemaan turvallisen matkan päästä kahta sorkkajalkaista. Harvemmin kun sorkkajalkaisia näki kaupungissa, saatikka haltioiden keskuudessa ylipäätään. Jostain syystä faunit - ja varsinkin satyyrit - eivät kovin yleisiä haltioiden ja muiden taruolentojen joukossa olleet... Tai sitten vain osasivat piilotella niin pirun hyvin.


//AAAAAA TEIN SEN TAAS WOOOO!!! ANTEEKSI TÄMÄ KESTO AINA YHYY >: //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Touko 15, 2014 11:43

Re: Sorkkia

//Ei se mitään :3 //

Elodie yritti parhaansa jatkaa selittelyään ja kuulostaa kuin puhuisi järkeä, mutta ääni tuntui hiipuvan olemattomiin, jättäen tytön hermostuneena miettimään miten jatkaisi keskustelua. Perian vaikuttu pukeutumisellaan ja käytöksellään ylemmän luokan herralta ja tuo varmasti tahtoi jatkaa matkaansa, fauni tuhlasi vain kallista aikaa. Pitäisikö hänen vain hyvästellä ja kiittaa ajasta?
"Tahtoisitko tulla teelle luokseni?" Yllättävä kysymys kiri Elodien korviin, jotka nousivat luimusta äänen suuntaan, niin kuin tytön katsekin. "Teelle..." Fauni toisti hiljaa, eikä voinut pidätellä pentä hymyä joka kohosi hänen huulilleen, mutta satyyrin mainitessa katseista tämä kääntyi katsomaan miehen nyökkäämään suuntaan. Pari haltiaa tosiaan tuijottivat heitä ja saivat Elodien nytkähtämään yllätyksestä lähemmäs Periania, vaiston hakiessa turvaa.
Ujon katseen kuitenkin kääntyessä takaisin tajusi fauni kuinka lähellä seisoi miestä ja otti askeleen kiireeksi taakseen. "N-Niin tellee, kiitos totta kai... jos siitä ei ole vaivaa?" Elodie sopersi kiireesti vastauksen satyyrin aiempaan kysymykseen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 26, 2014 10:25

Re: Sorkkia

Kallistaen pienesti päätään Perian odotti, että Elodie kävisi vastaamaan hänen kysymykseensä. Olihan se tullut yllättäen ja satyyri uskalsi veikata, ettei tuon näköinen - tai arvoinen... - kansalainen pahemmin saanut kutsuja teelle, varsinkaan ylempiarvoisemmilta tahoilta. Tai no, eihän Perian tiennyt ymmärsikö fauni edes puhuvansa kuningattaren suosikki "lemmikille", mutta selvää oli, että satyyrilla oli korkeampi asema, mitä tällä neidolla.
Elodien ottaessa askeleen lähemmäksi, Perian vilkaisi nopeasti tuon kinttuihin. Tietenkin Perian pelkäsi, että faunilla oli ties mitä tauteja ja likaa ja kirppuja ja täitä ja ties mitä, eikä varsinaisesti halunnut liian läheistä tuttavuutta tehdä Elodien kanssa, mutta kohteliaisuus syistä Perian pysyi paikoillaan eikä hyppinyt heti kauemmaksi vieraasta, kuten normaalisti olisi tehnyt. Se olikin outoa, jostain syystä hän halusi olla tavallista ystävällisempi tälle neidolle. Lienikö syynä se, että fauni oli lähellä "lajitoveri" leimaa tai sitten tuon kovin ujo luonne.

Lopulta Elodie kävi kuitenkin vastaamaan myöntävästi teekutsuun, varmistellen kuitenkin, ettei siitä olisi vaivaa.
"Voi ei tietenkään. Minulla on muutenkin tänään vapaapäivä, joten voin ihan hyvin kestitä vieraita mikäli mielin. Sitä paitsi, seura kelpaa aina, varsinkin kun sellaista minulla ei ole turhan usein" Perian kävi hymähtämään, kääntyessään takaisin suuntaan, johon oli kulkenut aikaisemmin "Tule, mennään saman tien... ellei sinun tarvitse käydä jossain ennen teekutsuja?"


// AAAAANNNTEEEKSI TÄMÄ KESTO MUTTA KYLLÄ SE TÄSTÄ TAAS KUN KÄYNNISTYN KOOMASTANI ;_; //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Touko 27, 2014 12:40

Re: Sorkkia

//Noh noh ei kiirettä :3 //

Siitä ei olisi vaivaa, hyvä. Mutta toisaalta oli ollut turhaa varmistaa moista, kun Perian itse oli kutsunut Elodien teelle, tuskin tuo olisi alkujaankaan kutsunut jos siitä olisi ollut vaivaa. Hupsu fauni. "Hyvä." Tyttö kuitenkin totesi tyytyväisenä, lähtien seuraamaan toista ja tällä kertaa ei niin epäkohteliaasti varjostaen."Ei minulla ole minnekkään menoa... ollenkaan." Fauni vastasi satyyrin niin kohteliaaseen kysymykseen.
Oli todella yllättävää että mies tahtoi Elodien seuraansa, pukeutumisesta oli jo päätelty arvokkuus. Fauni ymmärsi jotain arvoasteista ja heidän välillään varmasti oli todella pitkä väli. Tyttö tunsi myös pientä ihainnointia Periania kohtaan. Luonnostaan metsäneläin, joku hänen laisensa, kykeni saavuttamaan arvokkuutta tässä kaupungissa. Kenties se viesti jonkinlaisesta toivosta, vaikka ei Elodie halunnut haalia itselleen omaisuutta, se riitti että pystyisi omillaan saamaan rahaa ruokaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 02, 2014 1:58

Re: Sorkkia

Satyyri kävi hymähtämään pienesti Elodien sanoille, tuon todetessa, ettei hänellä ollut menoa ollenkaan.
"Ei yhtään vai?" Katse käväisi menosuunnasta faunin puolella, askelten kuitenkin jatkaessa kulkuaan eteenpäin "Ei töitä? Ei perhettä? Ei ketään, joka kotona odottaisi?" Toisaalta, Perian ei olisi yllättynyt, mikäli Elodie olisi yksi näistä kodittomista kadunnurkkien kuluttajista. Eipä tuo kovin rikkaalta näyttänyt ja kerta kyseessä ei ollut haltia, oli hyvinkin mahdollista, ettei tuolla edes ollut paikkaa, jossa yöpyä. Olisihan Elodie hyvinkin voinut olla jonkun lemmikki, palvelija tai orja, mutta nuo kolme ammattinimikettä eivät antaneet kovin paljoa vapauksia, varsinkaan viimeinen. Varmasti jos Elodie jotain noista kolmesta olisi edustanut, ei tuo liikkuisi näin vapaasti ja käyttäytyisi noin... noh, hölmösti.

Matka kävi kohden ylempiä tasoja, aina uhkaavasti kohden linnalle johtavaa suurtietä. Mitä ylemmille tasoille tultiin, sitä enemmän Elodien kaltainen "kummajainen" alkoi kerätä katseita aatelisten ja korkea-arvoisten seurassa. Katsoivat kuin spitaalista. Ei Periankaan aina kovin ystävällisiä katseita saanut, mutta hän sentään oli pukeutunut nätisti ja käyttäytyi arvolleen sopivasti. Osa korkeamman arvon omaavista jopa tunnisti satyyrin hovissa liikkuneeksi kuningattaren lemmikiksi ja osasivat antaa tuolle tuon ansaitseman arvon.

//MUTTA KUN TAHDON KIIREHTIÄ KOSKA NIIN IHANA PELI JA SUUNNITELMAT JA ARGGH //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Kesä 02, 2014 5:58

Re: Sorkkia

//No se kyllä on totta! >:3 //

Elodie hymyili Satyyrille vienosti, tuon osoittaessa kiinnostusta häntä kohtaan kysymyksillään. "Ei minulla kotia ole, jossa kukaan minua odottaisi... Mutta olen aina tervetullut ystäväni Karhuntakun luokse, vaikkakin hän asuu pitkän matkan päässä Quinnin metsässä." Fauni selitti ja kuulosti jo paljon rohkeammalta, vaikkakin pelkäsi sanovansa jotain tyhmää tai epäkohteliasta, jonka saattoi huomata pienistä pohdinta tauoista lauseiden välissä.

Elodie pysytteli visusti Perianin rinnalla. He olivat saapuneet kaupunginosaan missä hän ei ollut aiemmin kulkenut. Vaikka tyttö oli naiivi, ei hän tyhmä ollut, hän kyllä tieisi milloin ei ollut haluttu ja siksi olikin kiertanyt aina aatelisten alueen kaukaa. Nytkin tyttö pisti merkille kaikki katseet, joita keräsi, eivätkä ne osoittaneet häntä tervetulleeksi. Herkät korvatkin erottivat supinaa, saaden pikku faunin olon tuntemaan olonsa nopeasti pelokkaaksi ja vaivaantuneeksi. Häntä puristui sirojen nyrkkien tiukkaan otteeseen ja katse laskeutui alas maahan, poskien pienesti punastuessa. Onneksi Perian ei käyttäytynyt kuin muut, se toi pientä lohtua tähän painostavaan tilanteeseen. Toivottavasti he olisivat pian perillä.
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö