Faun, Elf and Bear || Vahti

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 01 Heinä 2014, 00:33

Eläinhahmossaan oleva karhumies luimisti korviaan tytön sanoille, katsoen tätä ristiriitaisella tavalla. Tämä näytti sekä vihaiselta että surulliselta ja väsyneeltä, jälkimmäinen ollen se varmin asia sillä väsynyt mies oli. Niin henkisesti kuin fyysisesti, vain haluten ottaa tyttö mukaansa ja nukkua, pitkään. Jopa talviunta vetää, näin keskellä kesää. Peto mörähti tytölle, sanoen sitten ihmisten keveämmällä mutta kankeammalla kielellä: "Minä pysyn aina sanojeni takana, pikku karitsa..."
Pieni, viaton karitsa, joka toi pedon polvilleen eteensä. Pieni Elodie, josta oli tullut Karhuntakun lähes koko maailma.
Vaistomaisesti peto otti askeleen lähemmäksi tyttöä, mutta jähmettyi sitten kun toinen kiljahti ja painautui omasta aloitteesta häntä vasten. Karhu murisi sille mikä ikinä olikaan säikäyttänyt tytön, huomaten sen hemmetin suippokorvan maassa.
Se ei sitten osannut luovuttaa...

Liekit eivät kuitenkaan välittäneet mitä ikinä tapahtuikaan tämän kolmikon ympärillä, ollen yhtä armoton kuin aika ja vain leviten yhtä laajemmin ja tiheämmin heidän ympärillään, ympyrä kolmikon ympärillä pienentyen.
Karhu painoi suuren päänsä vasten tytön olkapäästä, kuiskaten tälle rauhallisella äänellä.
"Pelastan hänet kyllä, mutta haluan myös sinut turvaan ja heti. Kiipeä selkääni, äläkä missään nimessä irrota. Ole kiltti Elodie."
Hän ei halunnut alkaa kantamaan toista väkisin, sillä fauni tuskin pitäisi siitä yhtään...
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Heinä 2014, 13:57

Elodie kohotti päätään pois piilostaan, tuntiessaan karhun painavan päänsä häntä vasten. Tyttö kuunteli toisen sanat ja nyökkäsi lopulta. Vaikka kämmeniä kirveli, fauni kapusi vaivalloisesti Karhuntakun selkään.
Turkki varmasti tuntui pehmoiselta sormien välissä, mutta pienet haavat tunsivat ainoastaan kipua. Elodie kuitenkin pysyi lujana ja oli kietonut kätensä karhun kaulan ympärille. Liekitkin alkoivat tuntumaan turhan kuumilta, hengittäminen olisi pian todella vaikeaa.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 03 Heinä 2014, 21:57

Karhuntakku odotti, että tyttö pääsi kunnolla hänen kyytiinsä, pedon hieman painautuen alemmaksi ja jopa tuupaten faunia päällään ylemmäksi selkäänsä. Kun pienet kädet kietoutuivat kaulan ympärille, karhu murisi, mutta enemmänkin lempeällä, pehmeämmällä tavalla, tuntien rauhallisuuden leviävän mieleensä.
Elodie yhä luotti häneen, oli hänen lähellään.
Tytön läheisyys oli tarpeeksi miehelle joka oli riutunut parin viikon ajan huolissaan faunitytöstä ja heidän väliensä kunnosta.
Nyt se kaikki pelko tuntui turhalta, kun Karhuntakku tallusteli kohti haltiaa, piittaamatta tämän mielipiteistä nappasi suippokorvaa olkapäästä.
"Pihä kiihi", karhu murahti tytölle, vaikkakin Elodie varmasti jo niin lujaa kuin pystyi. Tuli oli eläimelle pelottava asia. Tappava, kivulias, kirkas ja epävakaa elementti. Mutta myös ainoa keino pelastaa Elodie oli syöksyä tulen läpi, kuten Karhuntakku nyt teki, raahaten haltiaa mukanaan suustaan.

Liekit eivät kyllä ihme tarttuneet karhun turkkiin, ehkä johtuen siitä kuinka nopeasti tämä syöksyi liekkimuurin läpi kadulle minne oli kokoontunut väkeä. Niin tavallista kuin kaupungin vartiokaartista, jotka katselivat ihmeissään liekkien keskeltä syöksyvää kolmikkoa. Osa väestä oli myös sammuttavassa liekkejä, niin magian kuin maanläheisimmin keinoin.
Karhuntakku ei tosin jäänyt paikalleen, vaan heti pudottaen ja jättäen raahaamansa haltian siihen, jatkaen tytön kanssa nopeasti laukaten eteenpäin läpi haltiajoukon.
Ja siinä samassa napaten maahansa pudottamansa laukkunsa suullaan.

#Hmmm... Pahoittelen jos viesti on jotenkin tylppä oO#
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Heinä 2014, 14:23

//Ei toi ollu tylppä :3 //

Haltia parahti pelokkaana karhun napatessa tätä olkapäästä. Elodie puristi silmänsä kiinni Karhuntakun syöksyessä kohto liekkiseinää ja sen läpi. Tyttö pystyi kuulemaan ympärillään hälinää. Fauni raotti pienesti silmiään nähdäkseen mitä tapahtui. He olivat turvallisesti liekkien toisella puolen, mutta liekit olivat edelleen vaarassa levitä pahasti.
Karhu pysähtyi hetkeksi, jättääkseen haltian jälkeensä, joka oli ripuillut tuon otteessa. Mies yritti huutaa Elodien ja karhun perään; "E-Elodie... Vartijat! Vartiat, pyaäyttäkää tuo peto!" Haltia kiinnitti parin vartijan huomion, jotka lähtivät karhun perään tönien haltioita pois tieltään.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 10 Heinä 2014, 15:39

#Good ^^#

Tietenkään se pikku paskiainen ei osannut olla kiitollinen henkensä pelastamisesta, tai yhäkään päästää Elodiestä irti.
Karhuntakku edelleen juoksi pakoon paikalta suussaan reppunsa ja tyttöfauni selässään kiinni pitäen. Paikalle kerääntynyt väkijoukko siirtyi hämmentyneenä ja peloissaan pois suuren rynnistävän pedon edestä kuin suuri hai olisi halkonut kalaparvea. Ne jotka eivät kerenneet väistämään tulivat suruttaa kontion poistieltä tönäisemäksi, näiden kiljaisten tai älähtäen iskusta. Karhuntakku ei aikonut pysähtyä hetkeksikään mistän syystä, kuullen miten suippokorvan hälyttämät vartijat olivat lähteneet häntä seuraamaan.
Tässä muodossaan Karhuntakku olisi ollut ylivoimainen, helposti murskaten mokomat rimppakintut jalkoihinsa ja purren poikki voimakkailla leuoillaan joissa oli hieman verta haltiasta tarttumisen vuoksi, mutta Elodie tuskin olisi arvostanut sitä. Aivan kuten ei ollut silloin metsässäkään.
Joten ainoa keino nyt päästä tilanteesta oli vain juosta, mikä ei ollut niin helppoa suurelle pedolle haltiakaupungin kaduilla, vaikka karhut yleisestikin olivat nopeita olentoja kerran vauhtiin päästeessään.

Karhuntakku siis rynnisti läpi enemmän tai vähemmän täynnä olevien katujen, varmistaen ettei Elodie tippuisi pomppuisessa vauhdissa, välillä vilkaisten taakseen ja nähdäkseen seurasivatko vartijat vielä. Kojua, tynnyreitä ja lisää väkeä siinä samalla kaatui kun peto rynnisti päämääräämättömästi läpi kapeiden ja leveiden kujien ja katujen, pikku hiljaa karistaen vartijat kannoiltaan...
Ja sitten yhtäkkiä pysähtyen tutun oloisen liikkeen takakujille, lähelle suurta toria.
Karhuntakku raapi toisella etutassullaan ovea äänekkäästi, ja pian oven takaa kuuluikin kiiruhtavia askeleita, ovi avautuen yhtäkkiä.
"Kuka hemmet- ...Karhu?" Jäger sanoi perin hämmentyneenä ja kysyvänä, tuijottaen täysin tuntematonta karvanaamaa mikä hetken aikaa tuijotti häntä takaisin, ja sitten peto yritti tunkeutua sekatavarapuodin takahuoneeseen. Sitä kääpiö ei noin vain sulattanut, yrittäen tunkea karhua takaisin ulos.
"He- Hei! Takaisin! Kuka Pajudan nimeen luulet olevasi!?"

#Jäger time! ^^#
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Heinä 2014, 21:02

//Awww jäger x3 //

Elodien olisi tehnyt mieli pyytää Karhuntakkua varomaan haltioita, mutta heitä jahtaavat vartijat olivat kintereillä ja jos kontio hiljentäisi, he jäisivät kiinni. Tytön myös teki mieli selvittää haltioille väärinkäsitys ettei hän ollut vaarassa, mutta hänen täytyi keskittyä kyydissä pysymiseen ja tuskin olisi uskaltanut.
Ohi vilisevät rakennukset olivat vähemmän tai enemmän tuttuja, mutta määränpään häämöttäessä ympäristö oli enemmän kuin tuttu. Fauni nousi paremmin istumaan katsellaakseen ympärilleen. He olivat herra Jägerin puodin takaovella, jota karhu ryhtyi raapimaan voimakkaasti. "Ah, naarmutat herra Jägerin oven." Elodie varoitti Karhuntakkua, mutta ovi ehdittiin jo avata. Kääpiö ällistyi isosta vieraastaan, eikä ollut iloinen tuon yrittäessä päästä sisään. Mies yritti estääkin karhua, joka oli oikeastaan rohkeaa. "H-Herra Jäger, ei huolta. Me vain tässä, Elodie ja Karhuntakku." Tyttö selitti kiireesti.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Heinä 2014, 20:10

Punapää kääpiön ilme oli perin tyrmistynyt, tyrmistynyt ja hämmästynyt kuullessaan tutun tytön suloisen äänen piipertävän suuren pedon selästä, mikä käytti Jägerin hämmästystä hyväkseen ja suorastaan käveli kääpiön yli pois takaovelta kaupan tilavaan takahuoneeseen. Huone ei ollut yhtä täyteen pakattu kuin itse kauppapuoli, takahuoneessa jopa ollen selkeä järjestys kaikkine työpöytineen, kirjahyllyineen ja kattoon sekä seinille ripustettujen tavaroiden kanssa. Karhuntakku pysähtyi keskelle huonetta huohottaen, heikotusta tuntien monestakin syystä ja pudotettuaan reppunsa lattialle peto sen suurempia seremonioitta laittoi maate puulattialle.
Tällä aikaa kääpiö oli saanut itsensä takaisin seisomaan järkytyksestään huolimatta, vaistomaisesti sulkien takaoven kun kerran "vieraat" nyt sisään olivat päässeet, ja kiepsahti tuijottamaan kauppaansa tunkeutunutta petoa. Kyllä, se oli ihan oikea karhu. Ja fauni väitti sen olevan heidän äreä, ihmismuotoinen Karhuntakku?!
Kääpiö asetti kätensä päälaelleen ja vetäen syvään henkeen vihelsi hiljaa, yrittäen pysyä kärryillä mitä nyt tapahtui.

"...Mistä sinä kaiken tuon turkin menit nyt kasvattamaan karvanaama? Häh?!" Jäger tiuskaisi osoittaen kädellään... No, koko otusta mikä murahti huohotuksennsa välistä, jaksamatta vielä kiinnittää huomionsa kääpiötoveriinsa. Hänen piti vain tasata henkeään hetken...
Sitten Jäger huomasikin, tai oikeastaan nyt katsoi tarkemmin, Elodietä ja huomasi tämän veriset sormet.
"Ja mitä sinulle on tapahtunut!? Mitä ihmettä täällä oikein-!?" kääpiö kaikessa epätietoisuudessaan ja tuskissaan alkoi valittamaan, mutta hiljeni ja jähmettyi kesken kaiken -kuten myös Karhuntakkukin- kun takaoven toiselta puolelta, kadulta, kuului kaupungin vartioston tuttujen metallikalske kun nämä haaniskoissaan juoksivat liikkeen takaoven ohitse, huudellen käskyjä sinne tänne.
"Etsikää tuolta! Se karhu ja fauni eivät ole voineet noin vain kadota!"
Kun äänet vaimenivat, Jäger vilkaisi kaksikoon epäileväisinä, varsinkin Karhuntakkua, ja kysyi tasaisen tyynellä äänellä: "...Mihin te olette sekaantuneet?"
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Heinä 2014, 23:05

Kaksikon päästyä peremmälle ja Karhuntakun asettuessa makuulle keskelle tuttua takahuonetta, Elodie laskeutui kiireesti ystävänsä selästä ja kiersi tuon eteen. Tyttö kyykistyi alas silmäillen huolissaan uupunutta karhua.
Elodie ei kerennyt sanomaan mitään kun herra Jäger oli saanut puhekykynsä takaisin ja ihmetteli miten mies oli kasvattanut itselleen turkin. Itse asiassa faunikin tahtoi tietää, mutta Karhuntakku oli liian uupunut kertoakseen.
Kääpiö ehti ihnetellä Elodien ruhjeitakin ennenkuin ulkoa kuului uhkaavia ääniä. Kolmikko hiljeni vartijoiden kiirehtiessä takaoven ohitse. Haltiat olivat jäljittäneet heidät tänne asti, toivottavasti Beren ei ollut neuvonut miehiä tarkemmin.
Elodie oli painautunut Karhuntakkua vasten, peläten vartioiden löytävän tiensä sisälle ja vievän karhun mukanaan. Onneksi äänet kaikkosivat.

Jäger saattoi taas kääntyä kaksikon puoleen ja vaatia selitystä. "A-Anteeksi että tunkeuduimme kauppaasi tällä tavoin, mutta Karhuntakku pelasti minut siltä haltialta..." Elodie yritti selittää ja pahoitella tilannetta.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Heinä 2014, 19:08

Kääpiö senkun vain hämmentyi entistä enemmän, yrittäen nyt saada kiinni tilanteen sekä päästä että hännästä.
"Siis pelasti keltä haltialta? Ja MITEN tuo karvakasa syntyi!?" näköjään eniten Jägeriä tässä nyt vaivasi se, että Karhuntakku oli jotenkin kasvattanut itselleen enemmän karvaa kuin normaalisti olisi, kuin että mihin ongelmiin kaksikko oli hakeunut. Karhuntakku hakeutui aina ongelmiin, Elodie taas ei kun tämä oli sentään kiltimpi ja järkevämpi kuin tuo karvakasa mutta se ei tarkoittanut etteikö tuo kontio raahaisi faunia johonkin ongelmiin...
"Ole hetki hiljaa", karhu lopulta murahti saatuaan hengityksensä tasoitettua, kohoten vähän paremmin ja ryhdikkäämmin makaamaan lattialla, vilkaisten fauniin. Toinen ei ollut vahingoitunut pahemmin pakomatkalla, tai näyttänyt pelkäävän häntä tästä--- Muutoksesta huolimatta. Mikä oli hyvä, oikein hyvä.
"...Anteeksi Elodie", karhu puhui ja yritti nojata päätään tyttöön. "Olen pahoillani kaikesta."
Niistä haltioista, pelosta mitä toinen oli tuntenut, vaaraan saattamista, ongelmien aiheuttamista... Kaikkea. Ei Karhuntakku halunnut menettää faunia, mutta jos hän menettäisi, hän haluaisi että toinen edes antaisi hänelle anteeksi.

"Enkä tiedä miten tai miksi tämä karva minun päälle kasvoi, kääpiö", Karhuntakku tokaisi, nojautuen takaisin ja katsoen itseään... Hämmentyneenä, sekä jotenkin hiljentyneenä kuin näkisi itsensä ensimmäistä kertaa. Tassut puristuivat ja aukenivat, kokeillen paksua punaruskeaa turkkia mikä oli kasvanut karhumiehen käsivarsille. Sekä korvat kääntyillen ja hengittäen kokeilevasti.
Tämä oli hän. Tämä oli hänen karhunmuotonsa.
Ja jos nyt hän olisi kyennyt, Karhuntakku olisi varmasti alkanut itkeä helpotuksesta. Hän oli karhu jälleen...
Jägerkin oli hiljentynyt huomatessaan karhumiehen reaktion muodonmuutokseen.
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Heinä 2014, 22:48

Elodie yrittii hakea parempia sanoja selittääkseen tilanteen, mutta karhuntakku ehti ensin ja käski kääpiötä olemaan hetken hiljaa. Tyttö katsoi karhua joka nojasi päällään häneen ja pyysi anteeksi. Fauni tuijotti ystäväänsä hiljaisena. Pahoittelu oli tuonut takaisin kaiken miksi he olivat nyt tässä, kaiken mistä tämä oli lähtenyt. Tyttö suri yhä sitä mitä metsässä oli tapahtunut, mutta hän tiesi Karhuntakun sydämmen olevan paikallaan. Hän oli pelännyt pelkäävänsä toista edelleen, mutta tässä hän nyt oli toisen vierellä. Tyttö itse oli huutanut toista apuun, edes tietämättä oliko tuo lähellä.
"Älä pyydä minulta anteeksi." Fauni totesi painaen kätensä karhun kuonolle, kosketuksen kirvellen avohaavoja.

Huone hiljeni Karhuntakun ryhtyessä pohtimaan muodon muutostaan. "Oletko lopullisesti karhu?" Elodie rikkoi hiljaisuuden. "M-Mutta ei sillä ettei se haittaisi!" Tyttö lisäsi kiireesti. Toinenhan oli ikävöinyt karhun elämää.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Heinä 2014, 01:53

Kun Elodien kädet koskettivat karhun kuonoa, haistoi ja näki Karhuntakku veren toisen käsissä. Hemmetti...
Ensimmäiseksi karhumiehen teki mieli nuolla toisen haavat puhtaaksi verestä ja liasta, ettei toinen saisi mitään tartuntaa ja haavat pahentuisi, mutta tietäen että vain satuttaisi faunia lisää karhealla kielellään, Karhuntakku puski moisen ajatuksen muualle.
Tytön yhtäkkinen kysymys Karhuntakin sen hetkisestä olomuodosta herätti kontion ajatuksistaan, tuijottaen hämmentyneenä faunia.
...Jäisikö hän kokonaan karhu-olomuotoonsa?
Karhuntakku oli koko elämänsä ajan rukoillut, toivonut ja tehnyt jopa hirveitäkin tekoja saadakseen karhunolomuotonsa takaisin. Tehden sen vuoksi mitä tahansa, uskoen että turkin saaminen takaisin olisi ainoa keino muuttua takaisin oikeaan olomuotoonsa. Ilman sitä, elämä oli tuntunut merkityksettömältä, paikallaan seisomiselta.

Joten miksi ajatus karhunmuotoon jäämisestä tuntui yhtä pelottavalta, kuin aikoinaan ikuisesti ihmiseksi jääminen?
Ehkä siksi, että Karhuntakku oli löytänyt jotakin muuta tärkeää, mikä antoi elämälle tarkoituksen. Sellainen mikä oli tärkeämpää kuin se, missä olomuodossa itse oli, kunhan sai olla toisen kanssa.
Ja se syy Karhuntakulle oli juuri Elodie.
Vaikka toinen sanoi että Karhuntakun uusi, ehkä pysyvä olomuoto haitannut faunia, niin silti sisimmissään Karhuntakkua huolestutti muuttaisiko tämä muutos heidän välejään. Voisivatko he silti tehdä samoja asioita kuten ennen? Uida yhdessä? Kalastaa? Nukkua vieretysten, Elodie nukkuen turvassa miehen käsissä?
Vai pelottaisiko tämä olomuoto faunia liikaa?
"...Jäger, hoida Elodien kädet", Karhuntakku enemmänkin pyysi kuin käski, kääpiön jo toimien hakien vettä puuvadissa haavojen puhdistamiseen, lääkesalvaa ja sidetarpeita.
Karhuntakku katseli faunia mietteliäänä, koittaen nuolaista toisen poskea.
"Minä rakastan sinua Elodie. Ei se muutu, missä hahmossa olen."
Kai toinen sen tiesi?
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2014, 02:15

//Awww nallenaama >u< sori lyhyt :< //

Elodie luuli hetken että Karhuntakku sivutti hänen kysymyksensä käskemällä Jägeriä hoitamaan tytön haavat. Karhu kuitenkin kääntyi takaisin faunin puoleen ja nuolaisi tätä poskelle samalla sanoen rakastavansa tätä oli tuo missä muodossa tahansa. Elodien posket punehtuivat heleästi. "U-Um, niin minäkin... sinua siis." Tyttö sopersi pienesti hymyillen, tosin katse ujona lattiassa.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Heinä 2014, 00:36

#Ei haittaa ^^ Ja Elodie on söpöliini! >x3 Tahtoo vaan halia sitä~#

Karhu hymähti huvittuneena tytön ujostukselle, mutta sisäisesti Karhuntakun sydän täyttyi lämmöllä ja kevyellä tuntemuksella. Niin monta viikkoa täynnä huolia ja pelkoja suhteestaan Elodietä kohtaan sekä näkisikö tyttö hänet enää ystävänään vaan hirviönä... Se kaikki tuntui rapisevan pois karhumiehen nyt entistä suuremmilta ja karvaisimmilta hartioilta, pitkän aikaan raskasmielisen olleen Karhuntakun tuntien nyt olonsa hyvin, hyvin helpottuneeksi.
Ja väsyneeksi.
Hän ei ollut nukkunut viikkoihin, ja nyt turvassa, faunitytön luona, tuntui että viimeinkin saattaisi levätä.

Otso haukotteli kita ammolla kun kääpiö talssi takaisin huoneeseen sidetarpeiden ja veden, pyyhkeen sekä salvan kanssa, istuutuen lattialle Elodien viereen.
"No niin, laitetaanpas kätesi kuntoon. Noin nätit kädet eivät sovi olla verillä", Jäger tokaisi keskittyneenä, odottaen että fauni ensiksi putsaisi kätensä. Kääpiön katse käväisi karhussa, huomaten miten väsyneeltä -ja oikeastaan riutuneelta- toinen näytti kaiken tuon massan ja turkin alla. "Voitte nukkua tänään täällä. Katsotaan sitten aamulla mitä tehdä tuolle sinun pehkolle. Kerimään en sitä ala", Jäger tuhahti, saaden vastaukseksi yhtä lailla tuhahduksen takaisin.
"En antaisikaan", Karhuntakku murahti, laskien päänsä lattialle toisen tassunsa päälle.
Vielä hän ei tosin sulkenut silmiään, katsellen faunia, kunnes huomaamattaan karhu nukahti itsestään alkaen vetämään tasaisia, syviä hengenvetoja.
"...On siinä meilläkin nalle", Jäger mutisi hoitaessaan Elodien haavoja.
Vahti
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Heinä 2014, 01:51

//Nalle on söpömpi :3 //

Elodie käänsi huomionsa vesi sankkoon jonka Jäger oli tuonut, vienosti vielä punastellen, eikä kääpiön lirkuttelu auttanut. Sirot kädet laskettiin varovasti veteen, joka kirveli inhottavasti mutta puhtaaksi ne oli nyt saatava.
Puhdiatetut kädet ojennettiin Jägerille, joka ryhtyi kuivaamaan haavoja ja hoitaen niitä salvalla. Tytön karse oli sillä välin kääntynyt Karhuntakkuun, joka puolestaan näytti nukahtaneen. Toinen mahtoi olla todella väsynyt kun uni maistui niin nopeasti. Olikohan Elodie huollestuttanut toisen pahasti? Suloinen nallen naama oli tuonut hymyn pikku faunin huulille, mutta moinen pohdiskelu karkotti sen nopeasti. Oliko hän ollut turhan ankara toiselle? Tai oliko hän ylireagoinut? Hänestä oli aina niin vaivaa.
Janni
 

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Heinä 2014, 19:31

#Molemmat söpölei. Niin kuin chibejä xD#

Aivan kuin lukien faunin huolestuneilta kasvoilta, joskus Elodie oli vain niin helposti tulkittava, Jäger totesi työskentelynsä lomassa: "Älä huolehdi hänestä. Karhuntakku on iso mies... Tai ehkä nyt enemmänkin iso karhu, joten hän osaa kyllä pitää itsestään huolta. Hän on jo mennyt pahimman läpi mitä mies voi kokea."
Levitettyään hoitavaa salvaa haavoille kääpiö laittoi harsositeen molempiin faunitytön käsiin, ja sitten vielä katsoen muiden haavojen varalta. Viimein tyytyväisenä lopputulokseen kääpiö nyökkäsi, istuutuen sitten paremmin paikalleen lattialla ja katsoi tyttöä.

"No, kerrotko nyt tarkemmin, mitä tapahtui? En voi suojella teitä jos en tiedä miksi teitä juuri etsitään", punapääkääpiö vaati kädet puuskassa. Aiemmin Elodie oli kyllä maininnut jostakin haltiasta, ja Jägerillä oli kyllä aavistus kenestä haltiasta nyt puhuttiin. Mutta mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut, sen hän halusi nyt saada selville.
Vahti
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron