Sivu 8/8

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiLähetetty: 30 Loka 2014, 20:42
Kirjoittaja Vahti
Kepeä, syvä naurahdus ja pään nyökyttelyä karhumieheltä vastaukseksi faunin ainoalle, vaatimattomalle vaatimukselle. Eiköhän hän kykenisi tekemään niin, tulla joka kuunkierron aikana edes yhden kerran katsomaan toista. Vaikka kaksikin kertaa, jos se vain toiselle sopi. Vaikka Karhuntakku ei kaupungista perustanut ja varsinkin sen asukkaista, niin eiköhän hän aina keksisi jotakin mitä tarvitsisi hakea täältä. Ja ennen kaikkea, käydä katsomassa Elodietä.
Pysyttiin kiltisti paikalla kun pikkuinen alkoi vetää huppua miehen pään ylle, Karhuntakku hymyillen. Niin apeana kuin iloisena, katsellen ylpein silmin Ellietä. Hänen pikkutyttönsä saisi nyt kasvaa hyvällä alkusysäyksellä, ja hän saisi seurata toisen kehitystä.
Isälliset, lämpimät tunteet vain vahvistuivat karhun sisällä, Karhuntakun silittäen molemmin suurin käsin Elodien pikkuista päätä.
"Minäkö? Minähän olen niin pieni ja huomaamaton että edes vartijat eivät tajuaisi minun kulkevan linnassa", mies vakuutteli pienemmälle, antaen tälle vielä suukon ja sitten, huokaisten, kohosi täyteen pituuteensa.

"...Näkemiin, neiti Elodie. Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme", Karhuntakku puhui hyvin epätavallisen sivistyneellä tavalla, vinkaten silmää Elodielle. Kyllä hän tiesi miten käyttäytyä kuin mikäkin yläluokkalainen, hän oli tarkkaillut, mutta kyllä hän enemmänkin tunsi olonsa mukavaksi omana eläimellisenä, tyytyväisenä itsenään.
Ja näin, ei hyvästien vaan näkemien jälkeen, aloitti karhumies matkansa kohti portteja, kääntyen muutaman askeleen jälkeen tosin vielä kerran vilkaisemaan Ellietä.
"..." rohkaiseva nyökkäisy ja iloinen hymy suotiin, ennen kuin karhumies terästi itsensä mielessään ja jatkoi matkaansa kohti portteja, niiden alta, ja tietä seuraten läpi peltojen kohti horisontissa metsän siintävien puiden latvustoja kohti..

#It's finnis! Kiitos pelistä ja kärsivällisyydestä kultapuppeli! ^3^#

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

ViestiLähetetty: 30 Loka 2014, 21:30
Kirjoittaja Janni
Naurahdus suotiin Karhuntakun vitsailulle kokonsa puolesta. Tyttö puisteli vielä pienesti päätään, mutta hymyillen. Mies suoristautui täyteen pituuteensa, huppu oli suorassa ja varjosti toisen kasvoja hyvin.
Elodie katseli ylös mieheen, joka toivotti hänelle näkemiin huvittavaan sävyyn. Kenties pieni vitsailu kevensi ajatusta erosta ja kyllä se näytti hieman tepsivän pikku fauniin, joka hymyili. "Nähdään isä." Tyttö sanoi miehelle takaisin, tietäen kyllä kuinka iloiseksi toisen sai tuota kutsumanimeä käyttäessään... joka toisaanlta ei pelkkä kutsumanimi ollut, kyllä Elodie tarkoitti sitä koko sydämmellään. Isä.

Elodie jäi seisomaan sivummalle Karhuntakun kääntyessä portteja kohti keskelle väen paljoutta. Fauni vilkutti miehen perään, antaen rohkaisevan nyökkäyksen takaisin. Hymy pysyi niin kauan faunin huulilla, kunnes mies oli kadonnut ulos porteista muun väenpaljouden sekaan.

//Kiitos itsellesi puppeli! >3< //