Faun, Elf and Bear || Vahti


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Heinä 17, 2014 8:28

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Vähä joo :3 //

Elodie katsahti Kääpiön puoleen joka ilmeisesti oli lukenut häntä kuin avointa kirjaa. Jäger vakuutteli tytölle ettei Karhuntakusta tarvinnut huholta kantaa, mutta Elodie tiesi olevansa Karhuntakun herkkä kohta. Jos jotain pahaa tapahtuisi hänelle, murenisi mies palasiksi.
Jägerin saatua faunin haavat sidotuiki, tuo päätti viimein siirtyä aiheeseen jonka oli tahtonut kuulla kaksikon saapumisesta lähtien ja tietenkin tuo ansaitsi selityksen. "En ole varma haluaako Karhuntakku että kerron mistä tämä kaikki lähti... mutta se on huolestuttanut minua jo muutaman viikon ja en tiedä mitä tehdä." Elodie aloitti, vilkuillen samalla karhua varmistellen että tuo nukkui sikeästi. "Muutama viikko sitten, kun olin käymässä Karhuntakun luona... sen tapahtuneen jälkeen mitä täällä kävi. Olimme kaksistaan matkalla Karhuntakun kololle, kun kaksi haltiakaupungin vartiaa tuli meitä vastaan." Tyttö jatkoi selvästi vaivautuen mennessään tarinassaan pidemmälle. "He kyselivät syytä miksi kuljimme metsässä ja Karhuntakku... häntä ärsytti ja toinen vartija puhui minusta jotain ja... Karhuntakku hyökkäsi." Elodien katse oli laskeutunut sylissä lepäävään hännän tuopsuun, jota tämä pyöritteli sormiensa välissä. "Hän... tappoi vartijan. Pakenin paikalta peloissani ja palasin kaupunkiin." Fauni kertoi pitäen pienen tauon, sen muisteleminen nostatti selkävillat pystyyn. "Siitä kaikki tämä alkoi, pelkään että he saavat Karhuntakun kiinni ja rankaisevat häntä... vaikka syy on täysin minun, hän vain yritti suojella minua."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Heinä 18, 2014 12:47

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhu nukkui lattialla syvää unta, suuri ruho laajentuen ja kohoillen tasaisten hengenvetojen tahdissa. Tämä kontio ei ihan heti heräisi, jopa liikahtaen unissaan kyljelleen makaamaan, mutisten jotakin unissaan hetken, jotakin mikä alkoi e-kirjaimella...
Jäger ei kiinnittänyt paljonkaan huomiota huoneessa unissaan liikahtelevaan nallukkaan, vaan kuunteli tarkkaavaisena ja katse koko ajan faunissa, joka alkoi selittelemään mistä tämä lankavyyhti oli alkanut mennä solmulle. Ja mitä pidemmälle, loppua kohden, Elodie jatkoi, sitä kovemmaksi punapäisen ilme muuttui. Loppua kohden kääpiön toinen käsi oli kohonnut hieromaan tämän leukaperiä ja partaa, sukien sitä mietteliään katse lattiassa.
Olisi kai pitänyt arvata, että Karhuntakku se oli taas mennyt palaamaan vanhoihin tapoihinsa.
"Perhana..." kääpiö kirosi, vilkaisten sitten tyttöön, ja asettaen käden toisen olkapäälle pyysi toista katsomaan silmiinsä.
"Kuuntelehan nyt. Sinä et ole missään nimessä syypää tähän kaikkeen, et millään, vaikka luulisit niin. Karhuntakku itse meni ylireagoimaan, kuten aina, ja meni tekemään sen virheen että tappoi sen haltian. Ymmärrätkö? Se oli kokonaan hänen päätöksensä ja kiivaan luonteensa syytä."

Kääpiö kohosi seisomaan, keräten tavaransa lattialta ja alkaen laittamaan niitä takaisin.
"En tuomitse häntä, eikä sinunkaan ehkä tulisi. Varsinkin, kun et ymmärrä häntä ja hänen syitään täysin... Onko Karhuntakku koskaan kertonut sinulle, miten hän menetti turkkinsa?" Jäger vilkaisi kysyvänä tyttöön kun ojentui laittamaan loput sideharsokääreestä yhdelle hyllylle.
Tytöllä oli oikeus tietää, jos aikoi pyöriä Karhuntakun kanssa.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Heinä 18, 2014 1:32

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Elodien katse kohosi Jägerin nostettua kätensä hänen olalleen. Mies vakuutti tytölle ettei syy ollut hänen, se oli täysin ja yksinään Karhuntakun. Moinen kuulosti faunista inhottavalta, eikä tämä pystynyt sanomaan mitään. Katse laskeutui hieman apeana alas, kääpiön noustessa ylös keräämään tavaroitaan. Elodien täytyisi vielä kertoa että ongelmat eivät aivan olleet siinä, mutta Jäger ehti ensin ja kysyi tytöltä jotakin. "Menetti turkkinsa?" Fauni toisti. "Tuo kuulostaa kyllä tutulta... Hän kertoi minulle tarinan..." Elodie pohti ääneen kurtistaen kulmiaan, ennen kuin nytkähti miltei seisomaan yllätyksestä. "M-Mitä? Mutta se oli vain tarina..." Fauni parahti näyttäen järkyttyneeltä. Jos tarina oli tosi se selittäisi todella paljon monia seikkoja.
Elodien katse kääntyi nukkuvaan karhuun. "Tarinassa... karhu kuoli... Miksi sinä..?" Jokin kivisti ikävästi rinnassa.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 19, 2014 12:48

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhu jatkoi nukkumistaan, toinen etutassu kuononsa päällä silmiä varjostamassa huoneen katossa roikkuvalta kynttiläkruunun valolta, vetäen tasaisia hengenvetoja ja juurikaan häiriintymästä mistään. Hemmetti, hän oli ollut niin uupunut, niin fyysisesti että henkisesti näiden muutamien viikkojen aikana, että hän ei olisi herännyt edes jättiläisen rymistelyyn.
Kääpiö katsahti fauniin joka näytti ymmärtävän jotakin. Karhuntakku oli kova tarinoitsija kun sille päälle sattui, Jäger oli toisinaan saanut kuulla karhumieheltä jos jonkinmoisia satuja kun he kaksi nauttivat hyvästä viinistä. Olutta iso karvanaama osasi vetää, mutta viinit... Karhuntakun pää ei vain kestänyt sellaista.
Ja näköjään tämä likka oli saanut kuulla Karhuntakun oman tarinan, vain hiukan muunneltuna.
Punapäisen kääpiön ilme oli hiukan synkkä tämän seisahtaen matalan työpöytänsä ääreen, ja istuutuen penkilleen, katse fauniin, kädet yhdessä.

"No, Karhuntakku on aina ollut tarinoitsija. Siitä hän osittain sai nimensäkin, Hunajakieli", kuivahko hymähdys irtosi kääpiöstä, tämän katsellen nyt käsiään.
"Mutta se oli totta, suurin osa. Karhuntakku, kun hän vielä tosiaan oli tuollainen karhu, rakastui ihmisneitoon. Ja meni leikkimään loitsuilla muuttuakseen ihmiseksi neidolle. Mutta kun se selville sille naikkoselle, asiat saivat tosi ruman käänteen nopeasti."
Jäger irvisti viimeisten sanojen myötä, kuin olisi tuntenut ikävän pistoksen. Tai ajatus Karhuntakun teoista olisi ollut epämiellyttävä asia ajatella.
"Katsos kun kylän miehet olivat teljenneet Karhuntakun häkkiin ilman tämän turkki, niin tämä ensimmäisenä huusi sen neidon nimeä. Mutta... No, se naikkonen oli kai sanonut aika rumasti Karhuntakulle, todella talloen tämän sydämen minkä kontio oli valmis tarjoamaan vain jos nainen olisi sitä pyytänyt."
Se oli aika surullista. Karhuntakku oli valmis tekemään mitä vain, ihan mitä vain, että hän olisi ollut neidon arvoinen. Ja sitten tämä lumppu meni ja kaikkien kyläläisten edessä totesi miten voisi rakastaa muka sellaista luonnonoikkua...
"Ja kun aurinko ei muuttanutkaan Karhuntakkua enää karhuksi, tämä raivostui siitä, todella. En mene yksityiskohtiin, mutta Karhuntakku todella laittoi kylän maan tasalle, säälimättä ketään."
Merkitsevä katse faunille.
"En tiedä minkä niminen se kylä oli, mutta sitä tuskin enää on sen jälkeen mitä Karhuntakku teki sille ja sen asukkaille, etsien perusteellisesti. Mutta sekä turkki että nainen olivat jo poissa."
Tämä oli se oikea, todellinen tarina Karhuntakun faunille kertoman takana. Lähes samanlainen, mutta loppu aivan eri.
Karhu jäi eloon, hautoen katkeruutta ja vihaansa syvällä metsässä, sulkien sydämensä kaikilta ettei kukaan sitä enää satuttaisi.
Ja nyt Elodie oli astunut mukaan kuvioihin.

"En sano, että Karhuntakku on paha. Hän on loppujenlopuksi vain eläin, täysin vaistojensa varassa ja niiden häntä ohjaillessa hän ei ajattele kuin normaali ihminen. Hänelle tuntemukset ovat voimakkaampia, aina häntä ohjailevia, kuin mitä järjen tai tilannetajun ääni. Hän voi mennä äärimmäisyyksiin, kuten oli mennyt sen naisen kanssa, sen vuoksi jota hän rakastaa... Siksi kysynkin sinulta Elodie: Oletko sinä valmis siihen, mitä Karhuntakulla on sinulle tarjottavana? Sillä jos ei ole, sinun pitää heti rikkoa välisi häneen. Koska muuten hän vain riutuu haluissaan suojella ja tehdä sinusta onnellisen, mitä ikinä se vaatikaan."
Se oli ehkä turhankin iso vastuu niin nuorelle faunille kuin Elodielle.
Että tämä olisi valmis pitämään suuren karhumiehen aisoissa, vaikka kuinka pelottaisi. Tekemään selväksi Karhuntakulle mitä tyttö halusi ja mikä oli ylirajojen. Sekä rakastamaan tätä takaisin, antaen anteeksi karhumiehen erehdykset.
Sillä faunin takia Karhuntakku oli valmis luopumaan kaikesta mitä hänellä ikinä olikaan: Kodistaan, omaisuudestaan -vaikka kuinka vähäinen se itseasiassa olikin-, sielustaan ja sydämestään, kaikesta...

#DUN DUN DUUUUU!#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Heinä 19, 2014 2:56

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//DUN DUN DUUU indeed :D //

Elodie laskeutui polvilleen Jägerin puoleen, joka ryhtyi toistamaan tytön kuulemaa satua. Faunin korvat laskivat luimuun, samalla kun huoli varjosti tämän kasvoja. Elodie pudisti hitaasti epäuskoisena päätään, mutta tiesi kyllä kääpiön puhuvan totta. Tarina oli silloinkin surettanut tyttöä, mutta nyt kun se oli totta, se oli enemmän kuin surua.
Jägerillä oli paljon sanottavaa ja ne olivat hyvin raskaita ja vakavia sanoja, joita Elodie kyllä kuunteli. Inhottava muljahdus pyörähti faunin vastassa kääpiön halutessa kysyä jotakin, johon hän ei osannut saman tien vastata...

Tyttö tuijotti kääpiötä sinivaltaisilla silmillään, samalla kun tuon sanat pyörivät tämän pienen pään sisällä. Vatsassa vellonut tunne nousi rintakehään, joka taas sai faunin silmät vetistymään. "M-Miten voit sanoa noin? Rikkoa välit." Elodie sopersi alkavan itkun keskeltä. "H-Haluan olla hänen vierellään. Miksi... Miksi minun täytyy valita?" Kyyneleet vierivät tytön poskia pitkin alas. "E-en halua myöskään että hän riutuu..." Elodie itki jo lohduttomasti, pyyhkien naamaansa hihoihinsa, joka näytti turhalta kyyneleiden virratessa kuin vesiputous.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä La Heinä 19, 2014 6:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 19, 2014 5:24

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhu nukkui syvää unta, tai enemmänkin se tuntui talviunelta niin rasittuneella mielellä että mikään ulkopuolinen ärsyke tuskin olisi herättänyt suurta kontiota millään. Mielessään leijuen tummien, pehmeiden pilvien seassa utuisessa lämmössä...
Mutta sitten karhumies kuuli sen, heikosti. Itkuisen, surullisen äänen, mikä aiheutti raon siihen pimeyteen missä mies nukkui. Aluksi otso vain päätti jatkaa uniaan, todeten olevansa liian väsynyt ja että tuo häiritsevä ääni loppuisi varmaan kohta. Mutta sillä hetkellä kun hän päätti olla kiinnittämättä huomiota tuohon ääneen, kylmästi epämääräinen tunne alkoi levitä mielessä, rako pimeydessä siitä tulvien valoa suurentuen entisestään.
...Se on Elodien ääni...
....Miksi se fauni nyt itkee?
.....Elodie.

Jäger katseli pientä faunityttöä apeana, tietäen että se mitä hän kysyi toiselta, oli kovin suurta ja omasi raskaan taakan vaadittuna Elodieltä päättää, jatkaisiko hän Karhuntakun kanssa tätä... Läheistä suhdetta, vai olisiko ottamasta riskiä ja polttaisi sillan karhun sydämeen. Sillä varmasti tulisi seurauksia, ennemmin tai myöhemmin. Ei ehkä nyt, tai huomenna tai kuukausien päästä, mutta vielä joku päivä, kun Karhuntakku lähtisi tekemään jotakin peruuttamatonta suojellakseen tyttöä.
Ei ehkä tappaakseen jonkun jonka näki tytölle vaaraksi. Ehkä hakemaan tälle jotakin, sanoa jotakin millä olisi raskaat seuraukset, tai tekisi mitä vain minkä seuraukset olisivat liikaa jopa vahvalle karhumiehelle.
"Tiedän..." kääpiö totesi, tietäen miten ahtaalle oli saanut tytön joka nyt itki vuolaasti.
Samassa karhu joka oli maannut nukkuen lattialla liikahti, murahtaen vaimeasti kun kohotti päätään ja katse nauliintuen fauniin joka selkeästi kuulosti itkuiselta.
Kontio vilkaisi kääpiöön, nyt uniseen katseeseen tullen jotakin terävää ja uhkaavaa, kun karhu puoliksi ryömi ja puoliksi konttasi fauni tytön luokse, yrittäen kietoa toisen tassunsa tytön ympärille.
"Mitä sinä pentuani alat itkettämään, kääpiö?" kontio murisi yrittäen hieroa kevyesti päätään tytön omaa vasten. Ei ollut hätää, hän oli tässä.
"...Kunhan kyselin päivän tapahtumista. Ilmeisesti kohtaus sen haltian kanssa oli ollut liikaa." kääpiö valehteli sujuvasti, eikä Karhuntakku nähnyt mitään epäilyttävää toisen puheissa.
"Se hemmetin sairas, pakkomielteinen suippokorva... Olisi pitänyt jättää liekkeihin syötäväksi..." kontio murisi.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Heinä 19, 2014 6:16

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Elodie ei enää kyennyt sanomaan mitään, tämä itki vain vuolaasti. Kääpiön sanat olivat tosiaan olleet rankkoja ja painostavia, mutta eivät ne yksinään saaneet tyttöä tähän tilaan. Päivä oli ollut raskas ja pelottava, oli ymmärrettävää että moinen purkautui tällä tavalla herkän tytön mielestä. Jägerin kysymys oli rikkonut padon.
Suuri käpälä ilmestyi kuin tyhjästä faunin ympärille, joka sai nyyhkytyksen katkeamaan hetkeksi. Tosin kyyneleet virtasivat edelleen, jotka sumensivat nyt tytön katsetta tämän katsahtaessa vierelle ilmestynyttä karhua. "E-Ei Jäg... M-min..." Fauni yritti sanoa jotain Karhuntakun muristessä kääpiölle, joka puolestaan keksi valheen, joka oli osittain totta. Fauni inahti kuullessaan kontion kirotessa mokomaa haltiaa ja tyttö kääntyi karhun puoleen tarttuen tuota kuonosta. Elodie kai yritti sulkea Karhuntakun suun, ettei tuo sanoisi enempää. "Ä-Älä sano noin... Teit o-oikein." Fauni niiskutti. "Antteeksi... herätin sinut." Fauni yritti sulkea Jägerin sanoja pois päästään, mutta se tuntui vaikeammalta nyt kun Karhuntakku oli hereillä. Tyttö parahti tahattomasti ja painoi kasvonsa karhun karvaista päätä vasten.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Heinä 20, 2014 1:00

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhun silmät laajenivat hieman kun yllättäen fauni tarttuikin häntä kuonosta, kontion hiljentyen siltä seisomalta korvat luimussa ja katsellen tyttöä. Elodie ei ollut pahemmin kauheasti koskaan käynyt häneen käsiksi, eikä sillä väkivaltaisella tavalla ja tuskin siitä vahinkoa tulisi siltikään kun toinen oli kuin kissanpentu yrittäen täppäistä kynnettömillä tassuillaan, ja nyt kun toinen toimi hiljentääkseen suuren pedon, karhu oli lähes sanaton.
Sitten toinen alkoi parkua kahta kauheammin, karhun katsellen avuttomana faunista takaisin kääpiöön.
Mitä hemmettiä täällä oli meneillään!? Mitä ihmeen kukkua Jäger oli mennyt sanomaan että näin surkeaksi sai Ellien?!
Kääpiö sen kuin virnuili pienesti kontiolle, nyökäten rohkaisevasti karhumiehelle. Karhuntakku vain mulkaisi takaisin, huokaisi ja kietoen käpälänsä tytön ympärille kohosi istumaan tyttö yhä sylissään.
Se olikin hieman vaikeampaa tässä muodossa, vaatien Karhuntakulta hiukan taitelua mutta lopulta keskellä huonetta kontio istui fauni sylissään.
"Et sinä herättänyt..." Karhuntakku yritti rauhoitella, varovasti suuret käpälät kynsineen kevyesti tytön selällä.
"Minä muutenkin jo heräsin. Lattia on kova."
"No minun sänkyyni et kyllä tule. Hilseilet vielä", Jäger vitsaili tuoliltaan, välittämättä karvaturrin mulkoilusta.

"Kaikki hyvin Ellie", kontio vielä yritti toista rauhoituttaa, hieroen kuonoaan toisen päälaelle. "Minä suojelen sinua", karhu mutisi, tuntien silmiensä raskauden taas käyden liiaksi. Mutta ei hän nyt voinut nukahtaa...
"Lupaan sen."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Heinä 20, 2014 3:52

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

"H-Herätimpäs." Elodie väitti vastaan karhun rauhoittelulle, muttei pistellyt vastaan kontion noustessa istumaan ja pidellen häntä sylissään. Tyttö painoi päänsä Karhuntakun karvaista rintakehää vasten, yrittäen hillitä itkunsa. Tyttö ei kiinnitänyt huomiota Jägerin vitsailulle, mutta Karhuntakun lohdutellen faunia lisää, tämä nosti katseensa kuin säikähtäneenä kontioon. Toinen luopasi suojella häntä, juuri niin kuin kääpiö oli sanonut. "Ei!" Tytön ensimmäinen äänähdys oli. "E-Ei, siis... ei sinun tarvitse... Minä kyllä pärjään omillani." Elodie ryhtyi selittelemään, miltei panikoiden. Olihan tyttö sanonut näin ennenkin, mutta paljon huolettomammin. Nyt hänellä oli kunnon syy kieltäytyä suojeluksesta, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän pitänyt siitä syystä.

Elodie oli peloissaan, uupunut ja olo tuntui raskaalta. Tämä oli aivan liikaa hänelle. "Kiltti..." Fauni sopersi, painaen itkuiset kasvonsa takaisin piiloon toista vasten.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Heinä 21, 2014 2:03

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakkua ei nyt huvittanut alkaa väitellä vastaan pikku faunin kanssa, ja jotenkin tuntui että vastaan sanominen olisi vain pahentanut Elodien olotilaa, joten huokaisten kontio antoi asian olla. Ja oikeastaan tyttö oli oikeassa... Mutta ei sitä voinut nyt noin vain myöntää kun toinen parkui tuolla tavalla. Pennut olivat sitten joskus monimutkaisia otuksia, ehkä siksi Karhuntakulle ei ollut koskaan siunaantunut yhtään, saatikka edes kumppania jonka kanssa moisia saada.
Mutta hänelle riitti hyvin Elodie koko perheekseen, fauni oli hänelle kaikki mitä Karhuntakku saattoi toivoa, tuntea olonsa paremmaksi ja eheämmäksi faunin kanssa, joka nyt haki hänestä lohtua itkulleen.
Minkä varmasti tuo hemmetin kääpiö oli mennyt aiheuttamaan...

Sitten tyttö taas parahti, tosin tällä kertaa kieltävästi karhun lupaukseen suojelemisesta, mikä hämmensi -ja ehkä jopa satutti, mutta sitä Karhuntakku ei myöntäisi koskaan- otsoa.
Karhun pienet, pyöreäreunaiset korvat luimistuivat tämän katsoen faunia joka uudelleen painautui häntä vasten, uroksen tietämättä enää tarkalleen mistään mitään.
Hän halusi suojella Elodietä. Hän piti tätä pentunaan, vaikkei veren kautta. Hän halusi kaiken palaavan ennalleen, niin kuin kaikki oli ennen kuin hän hyökkäsi rajavartijan kimppuun metsässä. Vain he kaksi, hän kertoen tarinoita ja Elodie tuoden valoa hänen elämäänsä.
Mutta...
Jos toinen ei häneltä halunnut suojelua, tarkoittiko se...
"...Hyvä on", kontio kuiskasi, kevyesti silittäen tytön päätä.
"...Sinun pitäisi mennä nukkumaan, Elodie", karhu jatkoi, katsahtaen ilman mitään tunteita kääpiöön, joka apeasti nyökkäsi. "Minä menen laittamaan Elodielle sängyn valmiiksi vierashuoneeseen", Jäger totesi, astellen pois huoneesta.
...Kaiken tämän paksun turkin alla karhua kylmäsi sydämestä. Peläten sitä että hän jälleen rikkonut kaiken hänelle rakkaan omalla itsekkyydellään. Aivan kuten aiemminkin...
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Heinä 21, 2014 3:02

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Voih eiii Karhuntakku ei D': //

Niiskuttaen Karhuntakkua vasten Elodie kuuli kuinka toinen vastasi hänelle myöntävästi. Fauni tahtoi parkaista jälleen ei, mutta se pahentaisi tilannetta varmasti. Miksi kaiken täytyi olla niin vaikeaa? Mikseivät he voineet elää rauhassa metsän siimeksessä, missä kukaan ei tahtonut mitään pahaa, kaikki olivat ystäviä keskenään. Menneisyys tuntui kuin satumaalta, minne oli mahdoton matkustaa.
Karhu puhui jotain nukkumaan menosta ja Jägerkin mainitsi vuoteen laitosta, mutta tyttö oli jo painanut silmänsä kiinni piilossaan. Tässä oli paras paikka olla, pehmoinen ja lämmin turkki vasten poskea, sekä etäinen sydämmen syke korvaa vasten. Elodie oli käpertynyt Karhuntakun syliin, nyyhkytystä ei enää kuulunut vain hiljainen tuhina, tytön vaipuessa uupuneena uneen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Heinä 21, 2014 7:08

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Kääpiön kadottua karhun katseen saattelemana loi Karhuntakku viimein katseensa sylissään olevaan fauniin.
Jos hän olisi ollut ihmismuodossaan, hän olisi varmaan itkenyt, murtuen sen kylmän tunteen levitessä vatsanpohjasta ylöspäin kuin leviävä myrkky.
Tuskin... Tuskin Elodie tarkoitti, ettei kaipaisi karhua. Tämä oli vain jo aikuinen fauni, kuten oli itse todennut silloin majatalossa, vaikka näyttikin niin pieneltä ja hauraalta kuin linnunpoikanen, minkä Karhuntakku pelkäsi antaa kokeilla siipiään. Vaikka mies oli jo kerran todennut että antaisi tytön elää kaupungissa itsekseen ja antaa tämän kokeilla rajojaan, silti Karhuntakku oli varjostanut tätä.
Lähettänyt korppeja tai muita lintuja tarkkailemaan miten tytöllä meni, oliko tämä vaarassa, jatkoiko tämä Jägerin luona. Ja sitten kun Elodie pakeni hänen luokseen haltiaa, Karhuntakku toivoi että tyttö jäisi luokseen asumaan.
Vaikka Karhuntakku oli niin sanonut kaikkea, hän oli toiminut toisin, antamatta tytölle aidosti tilaa levittää siipiään ja kokeilla lentämistä.
Vain koska hän ei halunnut nähdä faunin saavan kolhuja ja naarmuja. Hän oli ollut itsekäs Elodien suhteen.

Kontio hymähti huomatessaan tytön nukahtaneen syliinsä, tuntien pientä helpotusta sille kivulle minkä tytöstä henkisesti eroaminen aiheutti. Ehkä Elodie silti tarvitsisi häntä, kaipaisi, niin kuin Karhuntakku kaipasi ja tarvitsi tätä. Heidän vain piti oppia olemaan itsenäisiä.
Jäger palasi, mutta ei tyhjin käsin vaan mukanaan tyynyt ja peitto. Ei Karhuntakulle, vaan Elodielle.
Kääpiölle oli ollut kutina ettei tyttö halunnut jättää karhua noin vain. Katsoen miten varovasti ja hitaasti tyttöä häiritsemättä kontio taittui selälleen makaamaan, varmistaen tassuillaan ettei tyttö putoaisi suuren ja pörheän vatsan päältä vahingossakaan.
"Noh, toivotaan että aamuun mennessä tuo karvasi on vähentynyt. Kuulutettua karhua on vaikea salapiilottaa pois kaupungista", Jäger totesi heittäessän peiton tytön päälle, pudottaen tyynyn siihen lattialle jos tyttö kaipaisi.
Mutta vielä oli päivä, ja kauppa oli yhä auki joten kääpiö palasi nopeasti takaisin kaupanpuolelle palvelemaan asiakkaita, jättäen kontion ja faunin sinne nukkumaan. Karhuntakku antoi unen tulla nopeasti, nukahtaen kuunnellen faunin tasaisia hengenvetoja.
Hänen pikku fauni...


Seuraavana, aikaisin aamulla, karhu ei ollut enää kaupan takahuoneessa, jättäneenä faunin lattialle peittoon käärittynä ja tyynyt pään alla. Jäger taas siisti kauppaansa, valmistautuen päivän koitokseen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Heinä 21, 2014 8:42

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Pehmoinen turkki poskea vasten oli kadonnut ja Elodie pystyi tuntemaan tasaisen kankaan pinnan sen sijaan. Tyttö kurtisti kulmiaan ja raotteli unisia silmiään. Sideharsolla sidotut kädet tunnustelivat puista pintaa, joka kertoi ettei hän maannut enää Karhuntakun sylissä. Tyttö makasi kovaa lattiaa vasten peiton alla. Fauni käänteli päätään puolelta toisella etsien karvaista ystäväänsä takahuoneesta, muttei nähnyt tuota.
Elodie nousi istumaan pienen huolen kohotessa kummittelemaan tämän mieleen. "Karhuntakku... herra Jäger?" Tyttö kutsui jääden odottamaan vastausta.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Heinä 22, 2014 12:24

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Hetken aikaan ei kuulunut mitään, kunnes takahuoneeseen kaupanpuolelta johtava ovi avattiin, sisään astellen Jäger joka oli keskeyttänyt aamuaskareensa hetkeksi. Punapää hymyili tytölle ja toivotti hyvää huomenta, käsissään puukulhollinen kaurapuuroa puulusikan kera. Sen kääpiö asetti työpöydälleen odottamaan faunia, pöydällä ollen jo puumuki vesikannun kera.
Lopulta kääpiö kääntyi kiinnittämään koko huomionsa tyttöön joka selkeästi näytti olevan hiukan hädissään kun Karhuntakku ei ollut paikalla.
"Se mokoma karhu meni sitten pudottamaan kaikki karvansa yöllä ja muuttui takaisin itsekseen", Jäger selitti ensimmäiseksi hieman naurahtaen, todeten sitten rauhallisempaan sävyyn: "Hän meni vähä aika sitten asioille, tulee varmaan pian takaisin. Miten sinä? Voitko hyvin vaikka jouduit nukkumaan osittain lattialla? Olisin kantanut sinut sänkyyn mutta en ole niin vahva ja se karvapää ehti jo mennä menojaan."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Heinä 22, 2014 1:15

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Jäger pian ilmestyi takahuoneen puolelle, johon Elodie kiinnitti huomionsa välittömästi. "Missä Karhuntakku?" Tyttö kysyi saman tien, samalla kun kääpiö asetti puurokulhon työpöydälle. Mies totesi karhun muuttuneen takaisin ihmiseksi ja tuo oli lähtenyt asioille aamuvarhain. "Asioille! Mutta entä jos he löytävät hänet." Tyttö sivuutti Jägerin kysymykset, samalla kun nousi kiireesti ylös lattialta. Faunia huoletti myös se mitä hän oli mennyt sanomaan eilen Karhuntakulle. Toivottavasti mies ei ollut vain lähtenyt ja jättänyt hänet, kun kerran tyttö tahtoi pärjätä omillaan.
"Menen etsimään hänet." Elodie ilmoitti jämerästi, samalla kun asteli kohti ulko-ovea, kohottaen jo tarttumaan ovenkahvaan.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö