Faun, Elf and Bear || Vahti


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Heinä 22, 2014 8:22

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Mutta ennen kuin fauni kokonaan kerkeäisi lähteä omille teilleen takahuoneen ovetta pidemmälle, oli kääpiö tarrannut tätä lempeästi, mutta tomerasti ettei tyttö nyt lähtisi hädissään.
"Elodie rauhoitu", kääpiö tokaisi hiukan moittivalla ilmeellä toiselle, nyökäten toista istuutumaan ja syömään aamiaista nyt.
"Karhuntakku on turvassa, paitsi jos hän taas aiheuttaa itsekseen hankaluuksia, mutta he eivät Karhuntakkua, vaan ihan karhua. Ja se mitä näin, oli että hänellä on jälleen saman verran karvaa itsessään kuin ennenkin", punapää aloitti tytön ensimmäisestä huolesta, että vartijat kaduilla etsisivät ja nappaisivat karhumiehen. Ei siitä tarvitsisi huolehtia enää, kun ihmismuotoonsa oli mokoma palannut yön aikana.
Vaikkakin mies oli näyttänyt hieman apealta siitä asiasta, todeten menevänsä asioille hetkeksi. Minne, sitä tämä ei ollut kertonut.

"Ja se mies voi olla monia asioita, mutta sinun kohdallasi hän ei noin vain lähde selittelemättä mitään. Varsinkin kun hänen laukkunsakin on vielä täällä", kääpiö vielä totesi varmana asiasta, viitaten kädellään yhä lattialla olevaan nahkaiseen laukkuun mikä oli Karhuntakun mukana tullut, kun se hyväkäs oli noin vain tunkeutunut kaupan takahuoneeseen ovesta...
"Joten, älä sinä siinä mitään huolehdi, vaan syö. Se karvakuonokin tulee takaisin ja murisee minulle etten ole ruokkinut sinua."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Heinä 22, 2014 9:30

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Kääpiö ehti estää Elodieta lähtemästä suinpäin poukkoilemaan kaupungin katuja. Tyttö itse saattaisi olla enemmän vaarassa kuin Karhuntakku, hän ei ollut muuttunut miksikään yön aikana ja jos hänet löydettäisiin, saatettaisiin hänet palauttaa sen haltian huostaan.
Kääpiökin selitti faunille ettei ollut syytä huoleen. Tyttö aikoi sanoa jotain, mutta mies lisäsi ettei Karhuntakku lähtisi ulos kaupungista ilman selitystä ja laukkuaan. Elodie silmäili nahkalaukkua hiljaisena, pienen huolen kuitenkin synkistäessä tämän kasvoja. "Hyvä on." Elodie vastasi mukisematta Jägerille, joka viittoi tyttöä puurokuljhonsa ääreen. Fauni istahti alas tuolille ja nosti puulusikan käteensä ryhtyen hämmentämään höyryävää puuroa. "Toivottavasti hän palaa pian." Elodie totesi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Heinä 22, 2014 10:03

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Kääpiö hymyili pienesti tytön sanoille. Fauni näytti vielä niin lapselta ettei toisen kasvoille tai äänelle sopinut moinen synkkä tosikkomaisuus ja huoli. Tämä ajatus oikeastaan tai Jägerin miettimään viime päivän sanojaan faunille mitkä olivat aiheuttaneet Elodie paralle niin paljon paineita ja surua että pieni fauni oli niin itkenyt vuolaasti, että näin jälkikäteen ajatellen fauni piti itseään julmana.
Ja sitä hän oikeastaan oli tainnut olla.
"Kuule Elodie", kääpiö aloitti harkiten, kätensä hieroen toisiinsa epävarmoina. "Se mitä sanoin eilen... Olen pahoillani siitä, tarkoitukseni ei ollut ajaa sinua nurkkaan. Ainoa mitä halusin sinun ymmärtävän, oli että sinun täytyy ymmärtää olla varovainen ja asettaa rajat Karhuntakun kanssa. Hän pitää sinua pentunaan ja siksi on valmis mihin tahansa vuoksesi. Mutta sinä ja minä emme tietenkään halua että menee äärimmäisyyksiin tai erehtyy halutessaan suojella sinua. Sinun täytyy vain jutella Karhuntakun kanssa, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ymmärrätkö?" kääpiö viimein sai sanottua, nieltyään ensin ylpeytensä.
Vaikka Jäger näyttikin lepsulta ja rennolta kaupan omistajalta, oli hänessä silti paljon kääpiö ylpeyttä mikä ei aina suonut hänen niellä tai kumota ääneen sanomaansa. Mutta Elodien vuoksi hän oli nyt valmis tekemään sen.
Ja ylpeyttään nyt tampattuaan hieman maahan häipyi kääpiö lähes samantien takahuoneesta kasvot punertaen, jatkaen työskentelyään kaupassaan...

*

Toden totta. Ei kovin kauaa kun fauni oli jo puuronsa syönyt, ovi kävi jälleen kaupan puolella raskaiden askelien astuessa sisään. Paitsi että se ei ollut nyt asiakas, vaan suuri karhumies. Hiukan äreä sellainen, Karhuntakulla ollen pieni viilto jälki poskellaan ja muutama veripisara Jägeriltä ostamallaan valkealla, pitkähihaisella paitansa rinnuksella.
"...Mitä sinä nyt olet mennyt tekemään?" Jäger kysyi hiukan synkän puoleisesti. Se leppoisa kääpiö oli nyt vähäksi aikaa kadonnut, kun nämä kaksi olivat nyt sekaantuneet oikein kaupungin vartioston kanssa. Vielä puuttuisi että Karhuntakku oli mennyt tappamaan tai pahoinpitelemään jonkun!
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Heinä 22, 2014 10:21

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Puuroaansa hitaasti syöden Elodie käänsi katseensa Jägeriin, jolla oli jotain asiaa hänelle. Kääpiön ryhdistäessä itsensä tuo pyysi anteeksi siitä mitä oli sanonut eilen ja selitti tarkemmin mitä oli tarkoittanut. Fauni katseli toista hiljaisena, mutta ei yhtä synkkänä kuin hetki sitten. "Ymmärrän kyllä, ki-" Elodie aloitti, mutta Jäger kiirehti takaisin kaupan puolelle naama punertaen. Tyttö jäi tuijottamaan oviaukkoa johon mies oli kadonnut, hymähtäen hiljaa; "Kiitos herrä Jäger."

***

Puuro oli syöty ja lattialla lojunut peitto ja tyyny oli viikattu kasaan ja asetettu sivummas mistä kääpiö ne löytäisi. Tyttö oli aikeissa istahtaa takaisin työpöydän ääreen, mutta kuuli kaupan puolella oven käyvän ja Jägerin moittivan kysymyksen. Kiireesti Elodie asteli kaupan puolelle, nähden Karhuntakun seisovan ovella, viilto poskellaan ja veripisaroiden tahrima paita päällään. Ikävä ajatus iski tytön mielen läpi, mutta tämä ei tahtonut ajatella sitä. "Mi-Minä haen salvaa." Fauni totesi ennen kuin katosi takaisin takahuoneen puolelle etsimään eilen käytettyä lääkesalvaa.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Heinä 23, 2014 12:21

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhumies mulkoili punapää kääpiötä paikaltaan hetken, ennen kuin aikoi sitten astella peremmälle oven edestä edelleen ärtyneenä, mutta sitten kiireiset askeleet takahuoneesta kiinnittävät Karhuntakun huomion keskeyttäen tämän aatteistaan. Elodien ilmestyessä oviaukolle karhumies kohotti yhtä kulmaansa pienesti, faunin jo kadotessa takahuoneeseen hakemaan salvaa, Karhuntakun pyöräyttäen silmiään huokaisten.
"Se on vain pieni haava Ellie! Ei mitään vakavaa", mies tokaisi tytön perään, astellen peremmälle ja istuutuen erään tynnyrin päälle missä kansi sulkien sisäänsä kaurajyviä. Juuri pari päivää sitten kauppaan toimitettuja. Puiden, suuren tynnyrin kansi natisi tosin hieman miehen painon alla.
"No, mistä on kyse?" Jäger vaati kädet puuskassa, tuijottaen karhumiestä joka alkoi saada nopeasti tarpeekseen.
"Antakaa olla! Ei mitään muuta kuin joku pikku nilkki luuli voivansa ryöstää minulta rahaa. Annoin sitten sille opetuksen mutta paskiainen huitoi sillä pikku puukolla. Se on nämä sinun myymät vaatteet kun saavat moiset torakat ulos piiloistaan", karhumies murisi ja selitteli, pyyhkäisten verta kasvojensa haavasta mistä yhä vuoti tuoreena verta.
Hieman se kirvelekin siinä.

"Miten niin minun syytäni? Hyvät vaatteet ne ovat, ja sait alennustakin!" kääpiö huudahti ihmeissään ja kauppiaan ylpeytensä loukattuna.
Karhuntakun yllä oli valkean pitkähihaisen lisäksi ruskeat, pitkälahkeiset housutkin sekä tummanahkaiset kengät jalassa. Jos ei olisi paremmin tiennyt, tätä olisi voinut pitää oikeana merikarhuna joka seilasi merellä, tulleena nyt kaupunkiin kun laiva odotti satamassa. Ehkä juuri sitä Karhuntakku meinasi.
"Niin niin", mies mutisi istuessaan siinä, kädet reisillään nojaten.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Heinä 23, 2014 12:35

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Elodie kyllä kuuli Karhuntakun huudon peräänsä, mutta etsi savan silti ja löysikin sen lopulta, kostuttaen vielä pienen liinan vedellä. Tyttö ehti myös kuulla miehen selitykset mistä oli haavan saanut takahuoneen puolelle, ennen kuin astui itse takaisin kauppaan. Olisiko joku todella uskaltanut hyökätä noin kookkaan ja karskin näköisen miehen kimppuun, vaikka tuon vaatteet olivatkin kalliin näköiset? Pieni epäillys kummitteli faunin mieltä, mutta tyttö tahtoi luottaa mieheen ja että tuo puhui totta.
Elodie asteli tynnyrin päällä istuvan Karhuntakun eteen, kurkottaen puhdistamaan viiltoa kostealla liinalla. "Sinun olisi vain pitänyt antaa asian olla ja poistua paikalta... Tässä kaupungissa on vaikea saada rahaa jos asuu taivasalla, se ei ole yksin hänen vikansa että hän yritti varastaa." Tyttö selitti, selvästi säälien sitä jota Karhuntakku kutsui nilkiksi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Heinä 23, 2014 1:28

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku oli ehkä äreällä päällä, kuin nuolella takamukseen ammuttu kesken talviunien, mutta ei hän silti voinut alkaa vihoitella faunille joka nyt siihen tuli salvan ja rievun kanssa sähläämään... Mies pysyi kiltisti paikallaan, hieman nojautuen alemmaksikin että toisen oli hyvä puhdistaa haava. Toinen suupieli vääntyi hieman alaspäin, kun vasemman poskipään kohdalle tehty haava kirveli vastalauseeksi verestä puhdistavalle, kostealle rievulle.
Tytön puheille karhumies tuhahti, vilkaisten fauniin.
"Ehkä, mutta on silti idioottimaista lähteä minun kokoisen tyypin kimppuun. Joko on todella tyhmä, tai todella epätoivoinen", mies totesi synkästi, tajuten että tyttö oli kylläkin samassa jamassa. Vailla kattoa ja työpaikkaa. Tietenkin Jäger olisi varmasti aina valmis ottamaan faunin takaisin, mutta se oli kokonaan Elodiestä kiinni halusiko tämä tulla takaisin...

Mistä tulikin mieleen, että Karhuntakulla oli laukussaan jotakin Elodielle.
Kun haava oli puhdistettu ja tyttö saanut laitettua siihen sitä hemmetin salvaa, mies hymyili toiselle ja taputti kiitokseksi toisen päälakea kevyesti.
"Kiitos. No niin, minulla on sinulle jotakin laukussani, joten mennäänpä katsomaan", Karhuntakku totesi noustessaan tynnyrin päältä, katsoen faunia hetken aikaa.
...Kai hänen olisi todellakin aika antaa toisen kasvaa itsenäiseksi...
Hänen pikku Elodie...
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Heinä 23, 2014 1:46

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Haava oli putsattu ja hoidettu salvalla. Karhuntakku kiitti ja taputti Elodieta päälaelle. Fauni pystyi näkemään hymynkin, joka suotiin hänelle, se sai tämän hymyilemään takaisin. Tytölle oli tärkeintä että toinen ei murehtinut mistään.
"Minulle?" Tyttö kysyi yllättyneenä Karhuntakun tokaistessa että tuolla oli jotain hänelle laukussaan. Elodie seurasi toista takahuoneen puolelle, samalla kun pieni uteliaisuus heräsi tämän mielessä.
Äskeiset huoletkin tuntuivat katoavan hetkeksi. Mahtoiko kyseessä olla hänen pikku repuunsa sisältöineen, joka oli jäänyt Karhuntakun kololle?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Heinä 23, 2014 3:32

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

"Tietenkin sinulle", Karhuntakku naurahti pienesti faunin ihmetykselle, pitkän miehen astellen takahuoneeseen hymyillen, jo paremmalla tuulella. Tietenkin hän toisi, aina, jotakin pientä Elodielle kun tulisi käymään tämän luona. Tuskin viime yönä Elodie oli tarkoittanut ettei haluaisi enää nähdä miestä, vain että halusi elää itsekseen ja kokeilla siipiään. Sitähän varten lapsia kasvatettiin ja opetettiin: Jotta nämä yhtenä päivänä hyppiessään keikkuvan pesän reunalla levittäisivät siipensä, ja lentäisivät kohti korkeuksia.
Ja nyt nukuttuaan yön yli, sekä päästyään purkamaan tunteitaan siihen pikku paskiaiseen joka kuvitteli voivansa pelotella isompaa pikku veitsellä, oli Karhuntakku ymmärtänyt että hänen pitäisi todellakin antaa faunin kokeilla yksin elämistä. Vaikkakin tämähän oli sitä tehnyt jo ennen Karhuntakkuakin ja selvinnyt juuri ja juuri hengissä...
Mutta Karhuntakku tulisi aina vierailemaan ja katsomaan Elodietä, toivoen että tämäkin tekisi samoin, miehen näyttäen tälle loputkin Quinn metsän ihmeistä.

Takahuoneessa Karhuntakku poimi nahkalaukkunsa lattialta, vetäen sieltä esiin Elodien pesäkoloon jättämän repun. Repussa oli myös muutakin sen lisäksi, mitä Elodie silloin oli siihen jättänyt.
Ruokaa -kuivattuja marjoja sekä juureksia eikä siten helposti huonoksi menevää- ja rahaa nahkaisessa pussukassa.
Ihan vain että toisella olisi varmasti jotakin, jos onni ei potkisi heti aluksi kun toinen etsisi töitä tai majapaikkaa.
Karhuntakku ojensi tytölle tämän repun, pudottaen omansa -melko tyhjän- takaisin lattialle, tarkkaillen faunia.
Samassa kaupan ovi kävi, sisään astellen kaksi haltianaista, supatellen tiuhaan keskenään mikä keskeytyi tosin hetkeksi Jägerin tervehtiessä arvon neitejä.
"Huomenta herra Jäger. Ette kyllä ikinä usko mitä tapahtui viime yönä", vaaleahiuksinen neiti totesi kiihkeänä, hänen siniseen mekkoon pukeutunut ystävänsä nyökkäillen yhtä innokkaana.
Kääpiö kohotti kulmiaan kysyvänä, udellen sitten yhtä innokkaana mitä oli tapahtunut.
Karhuntakku ei pahemmin kiinnostunut juoruakkojen juoruilut: Hän oli kerran elänyt sellaisten keskellä ja se oli riittäväksi koko hänen eliniäkseen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Heinä 23, 2014 3:52

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Elodie laski lääkesalvan ja liinan takahuoneen työpöydälle, ennen kuin asteli Karhuntakun vierelle. Mies tosiaan ojensi hänelle unohdetun pikkurepun, joka oli pullollaan enemmän kuin hän oli jättänyt sen. Tyttö tietenkin avasi sen uteliaana, nähden kuivamuonat sun muut, kilisevä nahkapussi kuitenkin kiinnitti tämän huomion. "Karhuntakku, en minä voi ottaa tätä." Elodie sanoi nostettuaan rahapussin käteenaä. "Kiitos ruuasta tietenkin, mutta en minä voi." Fauni lisäsi ojentaessaan tyypillisesti rahoja takaisin Karhuntakulle.
Elodien huomio ei kiinnittynyt kaupanpuolelta kantautuviin ääniin järinkään. Pari tavallista nais asiakasta vain.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Heinä 24, 2014 1:43

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku laittoi mieltään osoittavasti kätensä puuskaan ja katsoi faunia pienellä hymyllä. Hän olikin ajatellut että tyttö reagoisi näin.
"Pidä ne. Minulla on muutenkin säästössä rahaa kun en pahemmin sitä käytä välillä muuhun kuin turkkibisnekseni pyörittämiseen. Sitä paitsi, saan sitten nukkua rauhassa tietäen ettei sinulla ole hätää. Mutta pidä ne hyvässä piilossa äläkä anna kenenkään niitä nähdä. Se pikku nilviäinen todisti että kaupungeissa todellakin kaikki roska vain kerääntyy tietyille kulmille..."
Ne monet jalatkin mitä se lilliputti omasi... Hyi.

"Viime yönä löytyi haltiamiehen ruumis kadulta!" vaaleahiuksinen haltianeito henkäisi dramaattisen kuuluvasti, ystävättärensä pudistellen päätään kauhistuneena. Jäger oli ehkä ainoa kolmikosta joka ei ollut enää niin innoissaan tästä juorusta. "Ja ei ihan kenen tahansa, vaan... Mikäs hänen nimensä olikaan?" neito kääntyi ystävättärensä puoleen, joka näytti hetken mietteliäältä.
"Muistaakseni hän on joku Beorn tai Beren. Näin häntä toisinaan eräässä kuppilassa, tosin en niin paljon kuin viime viikkoina. Hän oli todella sulkeutunut ja riutunut. Ja nyt viime yönä hänen ruumiinsa löytyi kaduilta, lähellä Kolmen säiettä -kauppaa!"
Vaaleahiuksinen nyökytteli, jatkaen: "Joku oli puukottanut hänet ja vienyt kaiken mitä irti sai. Selkeästi ryöstö."

...Karhuntakku oli hiljentynyt kuultuaan mitä juoruakat siellä kailottivat, katse kovettuen yllätyksestä. Sitten mies vilkaisi Elodieen huolestuneena.
"Ellie?"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Heinä 24, 2014 7:13

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku piti päänsä rahojen suhteen, johon Elodie leikkisästi mutristi suutaan. Tuijotus kilpailu ei kuitenkaan muuttanut asiaa ja tyttö tyytyi sullomaan rahapussin takaisin pikkureppuunsa. Fauni oli juuri sulkemassa sen solkea, kun kaupanpuolella juoruavien naisten puhe kiinnitti Elodien huomion. Korvat nousivat vähän ylös kuullakseen paremmin ja katsekin kääntyi kaupan oviaukon suuntaan. Tytön ilme ei enää ollut leikkisä, häntä säälitti kuulemansa.
Kuuntelevat korvat laskeutuivat luimuun yllätyksestä, toisen naisen kertoessa uhrin nimen, Beren. Mies oli löydetty puukotettuna ja ryöstettynä. Pikku reppu tömähti lattialle sirojen käsien höllätessä sen tärisevästä otteesta. Suurentuneet sinivaltaiset silmät kääntyivät järkyttyneinä Karhuntakkuun, joka kutsui tyttöä nimeltä. Elodie ei sanonut mitään, tuijotti toista vain lasittuneilla silmillään, kuin odottaen miehen sanovan jotain. Hän ei tahtonut kysyä, hän ei tahtonut epäillä toista. Mutta hän tahtoi Karhuntakun olevan rehellinen, hän tahtoi toisen puhuvan totta hänelle aina.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Heinä 25, 2014 1:50

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku tunsi olonsa... Ristiriitaiseksi. Hän ei pitänyt siitä. Hän piti mieluummin siitä kun hän tiesi tasan tarkalleen mitä tunsi, ja se oli useimmiten joko ärtymystä -tai kuten nykyään nyt oli sattunut käymään useasti faunin takia- tai sitten rauhallisuutta.
Mutta nyt hän oli sekä yllättynyt, helpottunut, kummastunut, vihastunut ja vain... Turta. Hänen olisi pitänyt olla siellä. Hänen olisi pitänyt olla se joka laittaa mokoman paskiaisen kitumaan ja anomaan, pyydellen anteeksi sitä mitä teki Elodielle. Hitaasti tappaen sen suippokorvan ja laittaa vielä suolistaan roikkumaan jostakin korkealta. Niin Karhuntakku oli miettinyt ja suunnitellut, haluten taata Elodielle rauhan siltä hirviöltä. Mutta hän ei ollut voinutkaan jättää sitä haltiaa liekkeihin syötäväksi vaikka tämä ei sitä ansainnut. Sillä Elodie ei todellakaan ansainnut nähdä kenenkään murhattavan silmiensä edessä, jälleen, tai tuntea olonsa petetyksi.
Joten karhumies oli pitänyt sanansa ja pelastanut sen suippokorvan.
Ja nyt joku muu oli mennyt tekemään sen ja tappanut haltian.
Ollut se joka teki sen, mikä oli oikein...

Karhuntakku katsoi huolestuneena tyttöön huolimatta omista sisäisistä tunne mylleryksistään, katsoen pienen faunin silmiin ja-
Nähden niissä kysymyksen, jota ei sanottu ääneen.
Karhuntakku katsoi nyt järkyttyneenä, yllättyneenä että tyttö epäili häntä, vaikka ei sanonut sitä ääneen. Mutta eläinvaistot eivät valehdelleet, karhumiehen aistien sen toisesta. Toinen epäili häntä.
Karhuntakku tunsi itsensä loukatuksi, vaikka sinänsä järjellä ymmärsi mistä tämä epäileminen kumpusi. Mutta se silti loukkasi, miehen katsoen vihaisella katseella tyttöön, kädet puuskassa.
Kaupan puolella yhä kävi vilkas puhe sorina murhan yksityiskohdista, kaikki vain spekulointia ja arvailua totuuden ympärillä.
"Elodie... Minä en tehnyt sitä", Karhuntakku murahti ilme kovana. "Olin täällä koko yön sinun luonasi, pitäen sinut lämpimänä ja antaen nukkua päälläni."
Hän ei halunnut kuulostaa kovin vihaiselta pennulle, mutta moiset epäilykset, kun hän sentään oli vieläpä luvannut toiselle silloin kolossa, satuttivat.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Heinä 25, 2014 2:13

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Katse värähti, Karhuntakku tuijotti Elodietä takaisin vihaisena ja hetken kuluttua murahti tälle. Hän oli suututtanut miehen, hän oli loukannut tuota. Tyttö tunsi vetävänsä henkeä pistävästi, paniikki kiipesi tämän selkärankaa pitkin ylös, jota ei kaupan puolelta kantautuva keskustelu auttanut.
Sorkillaan vauhtia ottaen, Elodie kietoi lyhyet kätensä Karhuntakun ympärille, tarttuen toisesta tioukasti kiinni. "An...Anteeksi..." Fauni sopersi toista vasten. "Kiltti, ä-älä ole vihainen... En minä tarkoittanut! Antteeksi, anteeksi... Anteeksi!" Tyttö parkui paniikissa, painaen kasvojaan tiukemmin miestä vasten selvästi jo itkien. "Älä ole vihainen... ä-älä ole... i-isä... kiltti." Elodie ei tahtonut suuttuttaa toista, hän ei tahtonut että tuo tekisi suutus päissään mitään tyhmää, niin kuin jättäisi hänet. Hänen rakas Karhuntakkunsa, ainoa isä mitä hänellä enää oli.

Faunin parkuminen oli laskenut hiljaisuuden kaupankin puolelle.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Heinä 25, 2014 7:32

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#....QwQ Elodie! Sinä jäisten sydänten sulattaja! >x3 <3 <3 <3 #

Karhuntakku oli ärtynyt, sekä ehkä jopa hiukan vihainenkin pikku faunille, mutta kaikkein eniten hän oli loukkaantunut. Vaikkakin oli ymmärrettävää, ottaen huomioon mitä hän oli tehnyt viime aikoina, ettei hän vaikuttanut enää niin luotettavalta kuin ennen.
Karhumies katsahti alas apeana, todeten että ehkä hän ansaitsi tämän...
Mutta sitten toinen halasikin häntä muutaman nopean askelen jälkeen, hämmentäen karhumiehen jonka kädet laskeutuivat sulkeutuneesta asennosta, katsoen Elodietä joka itki häneltä anteeksi. Sekä kutsui- Isäksi!?
Se oli odottamatonta, vaikka Karhuntakku olikin kutsunut Elodietä pennuksi jo monia kertoja, mutta että toinen kutsuisi häntä isäksi, omasi täysin erilaisen tuntemuksen. Se lämmitti ja paransi, miehen huokaisten työntäen hetkeksi tytön kauemmaksi, ja sulkien sitten toiseen karhunhaliin.
Höpsö pikku fauni.
Ei hän voinut olla tuollaiselle viattomalle, pienelle ja suloiselle pennulle vihainen, vaikka kuinka haluaisi.
"En minä ole vihainen Ellie. En minä ole", Karhuntakku kuiskaili tytölle.

Kaupan puolella haltia neidot katselivat hämmentyneen uteliaina kohti takahuoneen ovea, minne taas kääpiökin katseli kummastuneena, kunnes päätti udella siitä myöhemmin. Hänellä oli nyt asiakkaita!
"Anteeksi. Eräs tavarantoimittaja tyttärensä kanssa... Mutta, mitä teille saisi olla tänään arvon neidit?"

Karhuntakku halasi tyttö jonkin aikaa, yrittäen hymistä jotakin kehtolaulua mutta taisi onnistua siinä surkeasti. Hän ei pahemmin tuntenut kehtolauluja yhtä hyvin kuin tarinoita ja hänen äänensä ei ollut ehkä tarpeeksi pehmeä moiseen.
"...Mitä jos mennään vähäksi aikaa ulos kaupungille? Parantaisiko se oloasi?" mies kysyi vetäytyen pienesti halauksesta, katsellen Elodietä. Jos se antaisi toiselle muuta ajateltavaa?
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö