Faun, Elf and Bear || Vahti


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Syys 15, 2014 6:21

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Voih Karhunalle sinä suloinen mies QAQ //

Elodie pyyhki silmiään hihaansa, pidellen kuitenkin miehestä kiinni toisella kädellään. Tällä tavalla nyt itkeä keskellä toria, moni ohikulkija oli vilkaissut kaksikkoa, eikä se auttanut tilannetta tytön osalta lainkaan.
Karhuntakku soi Elodielle hymyn, suukon otsalle ja uuden halauksen. Eihän fauni voinut pistää vastaan, halasi toista vain tiukasti takaisin. "Hyvä." Tyttö kuiskasi kuultuaan miehen lupauksen. "Mutta en minä sinua halua passittaa." Tämä kuitenkin lisäsi, Karhuntakulla oli oma elämäkin elettävänä, se ei saisi pyöriä vain hänen ympärillään.

Pyyhkläisten vielä silmiään, Elodie vetäytyi halauksesta silmäillen toista. Tyttö tajusi vasta nyt pudottaneensa tuoppinsa, Karhuntakun mainitsiessa siitä. Pienesti säpsähtäen Elodie kumartui poimimaan tiputtamansa tuopin, jonka sisälle katseli hieman apeana, mutta totesi; "Juo vain omasi, join kyllä tarpeeksi... ja on kai parempi että lähdemme piakkoin, ihan vain sinun vuoksesi." Fauni olisi varmasti yrittänyt keksiä vielä jotain ajanvietettä, mutta tiesi kyllä tilanteen vakavuuden.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Syys 28, 2014 9:58

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#Pyh. Ennemminkin Elodie on kultainen! >w<#

Karhumies hymähti tytön puheille passituksista. Toinen oli aina niin huomaavainen. Karhuntakkua vain pelotti sydämessä, miten toinen pärjäisi. Toinen kun oli niin kohtelias ja viaton. Tekikö Karhuntakku oikein, jättäen pennun yksin näin suureen kaupunkiin? Hän ei halunnut Elodien joutuvan katumaan päätöstään tai että tälle tapahtuisi mitään pahaa tai...
Hänen pitäisi luottaa Elodieen, mutta häntä myös pelotti toisen puolesta. Hän olisi valmis tulemaan heti takaisin jos toinen joutuisi jonkinmoisiin ongelmiin, olivat ne minkälaisia tahansa.

Pienesti nyökäten tytölle Karhuntakku lopetti oman tuoppinsa parilla kulauksella, vastaanottaen Elodien oman ja vieden heidän tuoppinsa takaisin kojulle. Ja sitten heidän pitäisikin mennä takaisin kojulle... Karhuntakku nappasi sen enempää kyselemättä tyttöä lantioista, nostaen sarvipäisen korkealle olkapäilleen.
"Saat jälleen opastaa meitä väkijoukossa", Karhuntakku hymisi, hymyillen ylöspäin toiselle. Ja varmaan Elodie piti siitä kun sai vaihteeksi olla isommat kuin muut. Ja näin karhumies saisi olla toista vielä jonkin aikaa lähempänä.
"...Otat sitten minuun heti yhteyttä jos jotain sattuu, onko selvä? Lähetän yhden variksista mestästä luoksesi pari kertaa viikossa. Et ehkä ymmärrä sitä, mutta se kertoo minulle kaiken mitä puhut sille. Miltä se kuulostaisi?" karvanaama kysyi.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Syys 28, 2014 10:59

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Pyh pah ne molemmat on! ^w^ //

Karhuntakulla ei kauaa mennyt oman tuoppinsa kanssa, jonka tuo sitten kävi palauttamassa takaisin kojulle, niin kuin Elodienkin. Tyttö seurasi tiiviisti miehen perässä, joka lopuksi nappasi häntä lantiolta ja nosti jälleen olkapäilleen. Tyttö päästi iloisen naurahduksen, laskien sirot kätensä Karhuntakun pään päälle.
"Suoraa vain." Elodie ilmoitti miehen todetessä että fauni saisi ohjata. Tyttö vielä osoitti kädellään suuntaa. Jägerin puoti häämötti torin laidalla, jossa Karhuntakun reppu odotti.

Faunin katse laskeutui mieheen, joka otti puheeksi yhteydenpidon. Tytöllä tuli ensimmäisenä mieleen kirjeenvaihto, joka oli hänelle tullut tutuksi kirjapainossa, jossa hän oli joskus päivän tai pari työskennelleyt. Mies kuitenkin selitti että varis tulisi käymään hänen luonaan pari kertaa viikossa ja välittäisi tytön viestit Karhuntakulle. "Se kuulostaa hienolta." Fauni totesi, kuulostaen samalla todella tyytyväiseltä. "Sääli etten itse osaa puhua eläimille, haluaisin tietää myös mitä sinulle kuuluu."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Syys 29, 2014 6:38

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku pehmeästi murisi tyytyväisenä faunin vastaukselle, hymyillen leveästi astellessaan Elodien osoittamaan suuntaan.
"Ehkä opetan sitä kun tulet ensikerralla", karhumies innostui ajattelemaan ääneen. "Olethan syntynyt alunperin luonnossa, joten tuskin se sinulle on yhtä vaikeaa kuin näille halteille täällä." Siis, kyllä haltiatkin pystyivät oppimaan eläintenkiellen, mutta ne jotka ovat omaavat jo ennestään jotakin luonnosta kuten Karhuntakku ja Elodie joissa oli enemmän tai vähemmän eläintä, heille se ei olisi niin vaikeaa.
Ainakin Karhuntakku uskoi että pienellä valkealla faunitytöllä oli jossain sen puhumisen lahjat sisällään. Ne pitäisi vain saada esiin, mikä voisi olla hieman vaikeaa toisen asuen enimmäkseen täällä suurten kylmien katujen ja kivitalojen ympäröimänä. Missä luonto oli riisuttu ja sen päälle asetettu "sivistys". Pyh. Jos Karhuntakulta kysyttiin, niin eläimet olivat paljon sivistyneempiä kuin mitkään kaksijalat.
Mitään ei tehty itsekkyydestä, ainoastaan selviytymisestä ja tarpeellisuudesta.

"Ja muistat heti kertoa, jos mikään on huonosti. Vaikka tuntuisi miten turhalta tai pikkuasialta, onko selvä?" karhumies painotti tätä pyyntöään, pysähtyen torin laidalle, laskien pikku Elodien olkapäiltään varovasti omille sorkilleen. "Minä en halua sinun joutuvan pulaan ilman että voisin auttaa sinua..."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Syys 29, 2014 6:56

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

"Se olisi kivaa." Elodie totesi Karhuntakun ehdotukseen eläintenkielen oppimiseen. Se tosiaan olisi hyödyllistä, tyttö ei malttanut odottaa heidän seuraavaa tapaamistaan. Milloinkohan se mahtoi olla, talvella? Mutta karhut nukkuivat talviunta. Fauni ei ehtinyt esittää pohdintojaan ääneen, kun mies painosti kovaa että tytön täytyi kertoa pinimmistäkin ongelmista samantien. "Tietenkin, älä kuitenkaan huoli minusta liikaa." Elodie hymyili Karhuntakulle, samalla kun tuo laski hänet takaisin alas sorkilleen.
"Kar..." Elodie oli kiinnittämässä miehen huomion, mutta hymähti itselleen ja korjasi sanomansa. "Isä. Nukutko sinä talviunta niin kuin muut karhut?" Fauni kysyi nyt pohtimaansa asiaa, katsoen miestä ylöspäin sillä uteliaalla katseella. "Mietin vain, ettet minun takiani aio valvoa." Elodie lisäsi.

//No onpas lyhyt :I //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Loka 06, 2014 2:04

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#Naaw! Ellie vaan sulattelee kaikkia suloisuudellaan >w<#

Ja pyh. Hän tulisi aina huolehtimaan pikku faunistaan, loppuun saakka, ennemmin toisesta kuin itsestään. Elodie oli hänen uusi, tai oikeastaan ensimmäinen ja ainoa, tavoitteensa elämässään. Ja se tavoite oli, että toinen saisi elää turvallista, hyvää elämää mitä Karhuntakku ei saanut elää omasta typeryydestään. Kuten aiemmin oli todettu, pikku fauni oli kuin Karhuntakun sydän, jonka mies oli aikoinaan kadottanut. Elodie oli se lempeä, ymmärtäväinen ja anteeksiantava puoli, mikä viilasi karhumiehen teräviä kulmia, kun Karhuntakku taipui olemaan oma juro, häijy ja vihainen itsensä.
Pelkkä ajatuskin Elodien hymystä sai karhumiehen paremmalle tuulelle tämän synkimmälläkin hetkellä. Tai toisen itkuiset, pelokkaat kasvot hillitsemään Karhuntakun vihaa kun tämä halusi laittaa jonkun ojennukseen omalla, "karhumaisella" tavallaan... Ei hän halunnut tuottaa pennulleen pettymystä, tai saada tämän vihaamaan tai pelkäämään häntä.
Sillä kun Elodie oli silloin metsässä lähtenyt häntä pakoon, Karhuntakun jääden yksin nyyhkimään kuin mikäkin pelokas pentu ilman emoaan, oli kuin osa Karhuntakun sisällä olisi kuollut Ellien ajautuessa hänestä yhä kauemmaksi.
Jos totta puhuttiin, Karhuntakusta oli tuntunut yhtä tyhjältä ja olemattomalta kuin silloin, kun hän oli menettänyt turkkinsa. Kuin hän olisi kuollut sisältä.

Karhuntakun sydän suorastaan syttyi sulien kuin kynttilänvaha kun mies kuuli tytön kutsuvan häntä isäkseen. Karhuntakku ei ainakaan tuntenut ainuttakaan mahdollista jälkeläistään jonka oli ehkä karhuna saanut aikaiseksi, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän haluaisi itselleen pentuja. Mutta hänestä Elodie oli se ainoa pentu jonka hän halusi...
Mutta, palaten toisen kysymykseen, huvittuneena hymähtäen ja niskaansa hieroen karhumies aloitti: "En juurikaan. Joskus voin vetää parin päivän sikeitä mutta koko talvea en kykene nukkumaan. Joskus talvisin menen vuorille luolaani viettämään talvea, jos ehdin ennen ensilumia."
Suuri, karvainen kämmen laskeutui tytön päälaelle.
"Mutta talvet ovat yksinäisiä, joten mielelläni vietän ne sinun kanssasi. Jos vain haluat, pikku pentuseni."


#Pieni aikahyppy karhutakun lähdön alkuun? ^^#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Loka 06, 2014 5:07

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Aika hyppely, selvä! ^^ //

Jäger oli toruvaan sävyyn ottanut kaksikon takaisin vastaan. Nämä kun olivat vain lähteneet sanomatta omille teillensä ja eikös kaupungin vartiatkin noita etsineet. Ei kääpiö tahtonut antamansa turvapaikan yön ajaksi menevän hukkaan. Onneksi Karhuntakku ja Elodie eivät olleet törmänneet vartijoihin ja tilanne kannatti pitää sellaisena. Jäger oli samaa mieltä karhumiehen kanssa lähdöstä, vaikka Elodie edelleen näytti hivenen apealta asian tullessa uudelleen esille. Ei tyttö tahtonut kuitenkaan olla esteenä.

Vaikka he kuinka välittivät toisistaan, olivat he silti erillaisista maailmoista. Fauni oli laumaeläin ja tunsi olonsa hyväksi muiden keskellä, kun taas karhu tahtio mielellään omaa rauhaansa. Mutta niin kuin sanottu, välittivät he silti toisistaan hyvin paljon, he antoivat toisilleen sen pienen puuttuvan osan. Karhuntakku antoi Elodielle rohkeutta karhun sydämmellään, kun taas tyttö itse antoi karskille miehelle lampaan lempeyttä.

Tyttö ilmoitti haluavansa saattaa Karhuntakun ainakin kaupungin porteille saakka ja eihän moisessa ollut ongelmaa. Miehen saatua vanhakunnon reppunsa olalleen ja Jägerin hyvästeltyä, kaksikko astui jälleen ulos auringon paisteeseen.
Väen paljous ei ollut ehtinyt hiljentyä koko sinä aikana, mutta lähinnä tungosta oli edelleen torialueella. Pidellen tiukasti Karhuntakun kädestä kiinni Elodie kulki miehen rinnalla, pidellen sen hymyn kasvoillaan. Vaikka eroon oli pieni hetki aikaa, ei sitä kannattanut pilata surulla.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Loka 08, 2014 7:48

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#"---rohkeutta karhun sydämmellään, kun taas tyttö itse antoi karskille miehelle lampaan lempeyttä." NAAAAWS! >x3 niin lutusii! <3 #

Karhuntakku piti katseensa jokseenkin enemmän eteenpäin suunnattuna, kuin Elodiessä. Ei hän ollut vihainen, tai edes harmissaan, ehei, kaukana siitä. Tai ehkä vähän apea heidän jo nurkan takana kolkuttelevan eron hetken vuoksi. Mutta hän oli myös onnellinen että he olivat sopineet ja saattoivat olla jälleen ystäviä. Enempi vaatiminen olisi ollut jo ahnehtimista, ja tuskin karhumiehellä oli varaa enempää vaatia vaikka jäisi koko ajan sisimmissään huolehtimaan tyttösensä perään...
Mutta hän ei halunnut surettaa faunityttöä. He tulisivat tällä kertaa eroamaan, vain hetkeksi, toisistaan hymyillen.
Suuri kämmen puristi lempeästi pienempää, karvaisen naaman katsahtaen alas Elodieen. Hymyillen.

"Pärjäätkö sillä rahamäärällä minkä annoin? Jospa annan enemmän, varmuuden vuoksi?" karhumies alkoi huolehtia, viitaten siihen rahapussukkaan minkä oli antanut tai ehkä enemmänkin tuputtanut tytölle, Elodie kun oli niin huomaavainen eikä halunnut ottaa vastaan rahaa, mutta Karhuntakku oli lopulta voittanut sen väännön. Siellä pitäisi olla rahaa ainakin kuukaudeksi, mutta jos ei riittäisikään, Elodien jääden näkemään nälkää.
"Muista sitten jakaa raha pieniin osiin ja piilotella vähän sinne tänne: Älä säilytä kaikkea yhdessä paikassa, ymmärrätkö? Ja jos raha loppuu, ilmoita korpille niin lähetän lisää rahaa. Ja---" Karhuntakku jatkoi, yrittäen nyt varmistella vähän kaikkea, huolehtien Elodiestä.
Minkä isä suojelunvaistolleen voi?
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Loka 08, 2014 9:15

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//No voi sentään, oliko se nyt noin kaunis lause :DD //

Sinivaltainen katse oli kohonnut hymyilevän Karhuntakun kasvoihin. Mies tosin oli ryhtynyt huolehtimaan raha määrästä, jonka tuo oli tuputtanut hänelle. Tyttö saattoi jo katseellaan kertoa, ettei miehen tarvinnut huolehtia, mutta oli fauni yhtälailla kiitollinen toisen huolesta häntä kohtaan.
"Kyllä minä pärjään, en osta rahalla kuin ruokaa ja syön sitä muutenkin vähän." Elodie ryhtyi rauhoittelemaan toista, ei hänellä hätää olisi ja Karhuntakku saisi samantien tietää jos jokin olisi vinossa, kiitos korpin.

Vapaa pieni käsi nousi taputtamaan isoa kämmenselkää, jonka sisälle toinen pikku käsi oli suljettu. "Älä huoli, älä huoli..." Tyttö hoki hymyillen huvittuneena ison miehen hössötykseen. "Kesäkin on jo miltei täällä, pärjään mainiosti lämpimällä säällä." Elodie lisäsi yrittäen löytää keinoja, joilla saisi toisen huolehtimisen loppumaan. "Näytänkö siltä etten päirjäisi?" Fauni vielä kysyi, ehkä pienesti kiusaten Karhuntakkua, ei ilkeyttään kuitenkaan. Eikö tuo luottanut häneen?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Loka 23, 2014 10:11

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#It was beautiful QwQ #

Karhuntakku nyökytteli suurta päätään faunin vastaukselle hieman poissaolevana, huoliensa vuoksi. Ajatukset siitä miten hän toimittaisi korpin avulla turvallisesti rahaa Elodielle, ja että kuinka nopeasti hän itse pääsisi kaupunkiin jos tyttö tarvitsisikin apua sekä monet muutkin huolenaiheet pyöriskelivät kuin äkäinen herhiläislauma pesässä karhumiehen päässä. Hän vain halusi varmistaa tyttöselleen hyvät olot, vaikka nyt jättäisikin toisen selviytymään omin nokkinensa, mutta se tuntui silti riskialttiilta ja huolestuttavalta eikä hän oikein ihan halunnut-
Pienen käden taputus omalla suurella kouralla pysäytti tuon nopean kieputuksen, hunajankeltaiset silmät keskittyen valkokutriseen faunityttöön.

Tietysti Karhuntakku tulisi aina huolehtimaan ja huolestumaan Elodien puolesta, toinenhan oli hänen pikku faunityttönsä...
Mutta kyllä hän myös luotti sarvipään hyvää tahtovaan, mutta silti karhun voimilta veroiseen sydämeen.
Lempeä hymy suotiin pikkuiselle, pienen nyökkäyksen kera.
"Tietenkin sinä pärjäät. Olethan pärjännyt jo kauan ennen minuakin", karhumies totesi pehmeään sävyyn, katseessaan silti jo apeaa kaipuuta Elodietä kohtaan. "Luotan sinuun koko karhu- ja ihmissydämelläni... Mutta en näihin kaupunkilaisiin, Ellie. He elävät sellaisista asioista, joita metsässä ei tarvita. Se on luonnotonta... Älä siis luota heihin, tai mukaudu heidän maailmojensa mukaan, kuuletko?"
Hän ei halunnut Elodien menettävän sitä luontaista viattomuuttaan ja hyvettään, mitä toinen omasi niin monen vastoinkäymisen jälkeenkin.
"Sinä olet erityinen, kaunis ja tärkeä fauni. Ja kaikki jotka sanovat toisin, voivat tunkea puheensa sinne minne aurinko tai kuu ei paista", Karhuntakku lopetti viehkeään sananparteen saarnansa, hymyillen leveästi pikku tytölle että rypyt miehen silmäkulmissa voimistuivat.
"...Minä rakastan sinua Elodie."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Loka 24, 2014 1:30

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

//Runollista suorastaan :D //

Hymy kertoi että Elodie oli tyytyväinen Karhuntakun vastaukseen. Kyllä mies tiesi että tyttö pärjäisi ja luotti tämän kykyihin selviytyä, olihan se tosi fakta että fauni oli joutunut pärjäämään ennen miestäkin. Tosin olihan hänen olonsa olleet todella kurjat ja olo oli ollut yksinäinen.
Pieni pään kallistus suotiin Karhuntakun puheille luottamuksestaan muita kaupunkilaisia kohtaan. Miehen mielestä heihin ei saisi luottaa. Tätä lempeän faunin oli vaikea ymmärtää, jos ei luottaisi kehenkään, kuinka pystyisit olemaan kanssakäymisissä muiden kanssa? Täytyisikö muiden jokaista sanaa epäillä? Tämä tosin taisi olla Karhuntakun oma mielipide ja neuvo, jota Elodie mielessään päätti noudattaa osittain, ei kirjaimellisesti.

"Mutta kaikilla on oma mielipiteensä, ehkä joku on sitä mieltä että olen ihan tavallinen, ruma, merkityksetön fauni... Olisi se ikävää kuulla, mutta kaikki ajattelevat tavallaan." Elodie totesi Karhuntakun sanomisiin aika arkipäiväiseen sävyyn, mutta pian sivuutti koko seikan, kun toinen päätti sanoa jotain mikä oli harvinaista kuulla tuon suusta. Sinivaltaiset silmät kohosivat tuijottamaan hunajaisia ja iloista iloisempi hymy koristi Elodien huulia. Oliko tuo punaakin tytön poskilla? "Ja minä rakastan sinua isä." Molemmat kädet kietoutuivat halaamaan Karhuntakun pitkää käsivarta.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Loka 28, 2014 3:07

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

#Sydäntä koskettavaa ^^#

Nopean hetken karhumiehen silmät kovettuivat Elodien sanoista, omaten kuitenkin sen nopean välähdyksen jälkeen jälleen vain Elodielle tarkoitetun, pehmeän sävyn.
Jos joku alkaisi moisia sanoa Elodiestä, hänen pikku faunistaan joka oli puhtaampi ja parempi kuin yksikään tämän persläpi kaupungin pikku paskiainen, Karhuntakku ei epäröisi repiä raajoja irti. Salassa Ellieltä tosin, hän ei halunnut enää kertaakaan surettaa pikkuistaan. Mutta jos muu tekisi niin toiselle, niin...
Toisen loistelias hymy oli tarpeeksi sulattamaan hyisen tuntemuksen karhumiehen sydämen ympäriltä.
Karhuntakku tunsi omienkin kasvojensa hieman punertavan tuon yksinkertaisen, mutta paljon Elodielle merkitsevän lauseen jälkeen.
Toisen halaus käsivarren ympäri sai miehen hymisemään ilahtuneena, taputtaen pikku faunin päätä hyvin varovasti.
...Olisi varmaan aika lähteä, kaksikon saapuen jälleen kerran kaupungin ruuhkaisille porteille, missä vartijoita oli epätavallisen paljon.

"...Noh, näkemiin ensi kertaan siis, pikku fauniseni", Karhuntakku aloitti jäähyväiset, toistaiseksi, kyykistyen Elodien vierelle. "Ja muista: Jos ikinä tulee hätä, kerro siitä varikselle tai tule suoraan luokseni."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Loka 28, 2014 4:44

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Kaupunkien portit odottivat jo edessä päin. Väen paljous oli vilkasta tähän aikaan päivästä. Elodiella ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta vartijat molemmin puolin portteja. Etsivätköhän he heitä edelleen? Tosin väkeä taisi olla niin runsaasti ettei vartioiden näkökenttä ylettänyt aivan Karhuntakun ja Elodien luokse.
Fauni käänsi katseensa porteista mieheen, joka oli avannut suunsa ja sanonut näkemiin. Hymy oli kaikonnut tytön huulilta ja tämä katseli toista silmiin hieman apeana. Hän oli tähän mennessä pitänyt jäähyväisten surun pois mielestään, mutta Karhuntakun viimein sanoessa sen ääneen, ei tyttö voinut itselleen mitään.

"M-Mhmm..." Elodie päästi hiljaisen äännähdyksen ja nyökkäyksen vastaukseksi miehen muistuttaessa variksesta. Faunin oli helppo kietoa käsivartensa Karhuntakun kaulan ympärille tuon kyykistyttyä. "Ole sinäkin varovainen." Elodie sanoi halatessaan miestä tiukasti.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 923

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Loka 29, 2014 2:51

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Karhuntakku huokaisi itsekin apeana tästä jälleen hyvästeistä, haluten halata pikku faunia niin kovasti kuin hänen sydäntään sattui, mutta tietäen paremmin mies tyytyi kevyesti kietomaan kätensä vaaleahiuksisen ympärille. Toinen käsi kohoten silittämään Elodien hiusten seasta pilkistäviä sarvia.
Karhumies hymisi tosin huvittuneena pikkuisen sanomalle.
"Hei, minähän olen Cryptin metsien karhu", tämä mutisi hilpeästi tytön korvaan. "Minua ei yksikään nuoli tai miekka kaada, niin kauan kuin minulla on sinut", mies vetäytyi hieman halauksesta leveän virneen kera. "...Haluatko jotakin tuliaiseksi ensi kerralla kun tulen? Voin tehdä sinulle vaikka mitä, mitä ikinä haluat tai tarvitset?" Karhumies innostui kyselemään. Hän voisi... Voisi vaikka tehdä Elodielle oman pikku talonkin metsään, jos toinen haluaisi elää metsässä hänen kanssa. Toisen ei tarvitsisi asua hänen kolossaan jos se teki toisen olon ikäväksi.
Hän vain... Halusi tehdä toisesta onnellisen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Loka 29, 2014 4:02

Re: Faun, Elf and Bear || Vahti

Hiljainen hymähdys kuului Elodien huulilta Karhuntakun vähätellessä ettei häntä niin helposti kaadettaisi. Kyllähän tyttö sen tiesi että mies kovaa tekoa, mutta tuolla oli taipumus tehdä jotain tyhmää jos fauni itse oli joisain vaikeuksissa. Elodiella oli siis suuri vastuu huolehtia siitä mitä kertoisi Karhuntakulle variksen kautta. Pikkuongelmista ei kannattaisi mainita, hän kyllä osasi huolehtia ne itse.

"Tuliaisia?" Elodie toisti pohtivaan sävyyn miehen uteluun. Jokseenkin kysymys oli vaikea, ei hän järin tiennyt mitä tahtoisi muuta kuin; "Minulle riittää että tulet käymään kaupungissa ainakin kerran kuunkierrossa." Fauni totesi pieni hymy huulillaan. Karhuntakun näkeminen riittäisi hänelle hyvin. Ei hän mitään esineitä tarvitsisi, missä hän niitä edes pitäisi?
Sirot sormet hapuilivat Karhuntakun harteilla olevan turkiksen hupun otteeseensa ja vetivät sen sitten miehen päähän. "Älä kiinnitä liikaa huomiota kun kävelet vartijoiden ohi." Elodie neuvoi, asetellen hupun reunoja suoriksi. Pikku suukkokin painettiin miehen karskille nenälle.
EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö