Kirjoittaja Vahti » 06 Loka 2014, 14:04
#Naaw! Ellie vaan sulattelee kaikkia suloisuudellaan >w<#
Ja pyh. Hän tulisi aina huolehtimaan pikku faunistaan, loppuun saakka, ennemmin toisesta kuin itsestään. Elodie oli hänen uusi, tai oikeastaan ensimmäinen ja ainoa, tavoitteensa elämässään. Ja se tavoite oli, että toinen saisi elää turvallista, hyvää elämää mitä Karhuntakku ei saanut elää omasta typeryydestään. Kuten aiemmin oli todettu, pikku fauni oli kuin Karhuntakun sydän, jonka mies oli aikoinaan kadottanut. Elodie oli se lempeä, ymmärtäväinen ja anteeksiantava puoli, mikä viilasi karhumiehen teräviä kulmia, kun Karhuntakku taipui olemaan oma juro, häijy ja vihainen itsensä.
Pelkkä ajatuskin Elodien hymystä sai karhumiehen paremmalle tuulelle tämän synkimmälläkin hetkellä. Tai toisen itkuiset, pelokkaat kasvot hillitsemään Karhuntakun vihaa kun tämä halusi laittaa jonkun ojennukseen omalla, "karhumaisella" tavallaan... Ei hän halunnut tuottaa pennulleen pettymystä, tai saada tämän vihaamaan tai pelkäämään häntä.
Sillä kun Elodie oli silloin metsässä lähtenyt häntä pakoon, Karhuntakun jääden yksin nyyhkimään kuin mikäkin pelokas pentu ilman emoaan, oli kuin osa Karhuntakun sisällä olisi kuollut Ellien ajautuessa hänestä yhä kauemmaksi.
Jos totta puhuttiin, Karhuntakusta oli tuntunut yhtä tyhjältä ja olemattomalta kuin silloin, kun hän oli menettänyt turkkinsa. Kuin hän olisi kuollut sisältä.
Karhuntakun sydän suorastaan syttyi sulien kuin kynttilänvaha kun mies kuuli tytön kutsuvan häntä isäkseen. Karhuntakku ei ainakaan tuntenut ainuttakaan mahdollista jälkeläistään jonka oli ehkä karhuna saanut aikaiseksi, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän haluaisi itselleen pentuja. Mutta hänestä Elodie oli se ainoa pentu jonka hän halusi...
Mutta, palaten toisen kysymykseen, huvittuneena hymähtäen ja niskaansa hieroen karhumies aloitti: "En juurikaan. Joskus voin vetää parin päivän sikeitä mutta koko talvea en kykene nukkumaan. Joskus talvisin menen vuorille luolaani viettämään talvea, jos ehdin ennen ensilumia."
Suuri, karvainen kämmen laskeutui tytön päälaelle.
"Mutta talvet ovat yksinäisiä, joten mielelläni vietän ne sinun kanssasi. Jos vain haluat, pikku pentuseni."
#Pieni aikahyppy karhutakun lähdön alkuun? ^^#