Kirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 01:13
Lanae Winder
Putoaminen, ennen ei ollutkaan Lanae samanlaista tuntenut, mutta sekunnin murto-osissa hän jo tajusi, ettei tämä ollut edes putoamista. Pieni kiljumista muistuttava ääntely loppui neidon huulilta siinä samassa. Hänhän lensi, ei, ei hän lentänytkään. Jonkinlainen riuhtaisu oli tapahtunut, ei kuulunut lentämiseen. Hän roikkui, mutta mistä? Neito ei saanut nostettua katsettaan ylöspäin ilman, että hänen mekkonsa ei olisi tullut tielle. Hän kyllä näki jonkun tartuuneen häntä kädestä kiinni ja tässähän sitä nyt roikuttiin kuin sätkynukke konsanaan, vaan ei pitkään. Parvekkeelta oltiin tajuttu tilanne, hieman myöhään tosiaan, mutta tajuttu kuitenkin, että jotain oli tapahtunut. Haltiat olivat kääntyneet katsomaan neitoa ja jotkut katsoivat kyllä ihan reippaasti ohi. Tekivät nuo myös tilaa parvekkeelle ja peruuttivat takaisin sisälle joidenkin kasvoilla suora hämmennys toisten jopa jonkinlainen väheksyntä. Mikä nyt oli? Eikai mekko vain ollut valahtanut liian ylös?
Kaikki nämä ajatukset juoksentelivat nuoren haltianeidon mielessä vain muutamien sekuntien aikana, hän ei ollut täysin tajunnut tilannetta, eikä putoamisen pelosta syntynyt sydämen hakkaaminen tuntunut auttavan tilanteeseen sitten lainkaan. Lopulta Lanae tunsi kuinka hän siirtyi lähemmäs parveketta ja lopulta pääsi jopa seisomaan siihen tajuten, että joku oli tosiaan ottanut hänet kiinni ja nyt hänet laskettiin alas parvekkeelle. Nyt neito pystyi kääntymään ja katsomaan pelastajaansa. Tuhkanharmaalintumies. Lanae ei osannut sanoa mitään, hän oli vieläkin pienimuotoisessa shokissa, eikä tilannetta auttanut se, että hänen pelastajansa oli jokseenkin karunnäköinen puoli lintu.
Hetki vaadittiin neidon aivoissa ennenkuin nuo alkoivat taas toimimaan ja Lanae kurkkasi parvekkeen kaiteen yli katsoen pudotusta. Jep, tuo olisi sattunut. Katse nousi taas pelastajaan ja kyllä Lanae muisti lukeneensa tällaisesta lajista, Harpyijoista.
"Kiitos!" Karkasi neidon huulilta niin nopeasti kun aivot alkoivat hahmottaa tilannetta. Eikä yksi kiittäminen riittänyt. "Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos." Lanae toisti ja hänen silmänsä alkoivat kostua kiitollisuuden kyyneleistä. Vielä varmuuden vuoksi hän sanoi pari kertaa "kiitos" vielä yleiskielelläkin.
//Lanae is very grateful ;3 //