Siivistä on apua | Janni

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 22 Heinä 2014, 23:30

Lanae Winder

Lanae oli lähtenyt jo aikaisin aamulla kohti haltioiden kaupunkia. Suurempaa syytä tälle lähdölle hänellä ei ollut, mutta kartanossa eläminen oli toisinaan tylsää ja yksinäistä, vaikka palvelijoita ympärillä olikin. Tyttö halusi kuitenkin tavata muitakin haltioita ja käydä pitkästä aikaa lempikuppilassaan. Matkaa neiti oli taittanut jo hetken ja haltiakaupungin suuret muurit näkyivät jo tytön vankkureiden ikkunasta samalla kun hevosten kaviot löivät maata ja kuljettivat Lanaeta yhä vain lähemmäs päämäärää. Ei mennyt aikaakaan kun he olivat jo suuren portin luona ja vartiat kävivät tarkistamaan että kaikki matkustajat olivat vähintään haltioiden puolella. Eipä siinä pitkään mennyt, yksinhän Lanae matkusti, ellei kuskia laskettu.
Lanae nousi pian vankkureidensa kyydistä ja kiitti kuskiaan pyytäen tuota odottamaan häntä portin lähettyvillä. Lanae tykkäsi kulkea enemmän jalan, jolloin hän saattaisi tutustua enemmän toisiin kulkijoihin, eihän vankkureista käsin voinut jutella kellekään. Tyttö käveli määrätietoisesti kaupungin kauppatoria kohti, vaikka sinne olikin vielä pienoinen kävelymatka. Lanae ei harmikseen törmännyt kehenkään tuttuunsa, mutta se ei estänyt iloista haltianeitoa tervehtimästä tuntemattomiakin. Varsinkin niitä, jotka hymyilivät hänelle. Hymy oli Lanaen mielestä yksi tärkeimmistä asioista ja sitä ei pitäisi koskaan unohtaa!
Pian Lanae saapui kauppatorille, jonka reunalla hänen lempikuppilansakin sijaitsi. Neito suunnisti suoraan kuppilaan ja sisälle päästyään hänet valtasi heti onni, joka tuoksui erilaisille mausteille ja leivoksille. Lanae osti heti mausteisen teekupposen, vaikka päivä olikin jo melko lämmin eikä niinkään lämpimälle teelle sopiva, mutta Lanaen mielestä teetä pystyi juomaan aina ja missä vain!
Kupponen kädessään neito suunnisti kohti putiikin kolmatta kerrosta, jossa oli Lanaen lempipaikka, parveke. Parvekkeelta näki suoraan torille ja neito tykkäsi seurata sen vilkasta elämää, joka oli täysin erilaista kuin kartanossa. Tälläkertaa kaikki ei kuitenkaan sujunut niinkuin ennen ja kesken torielämän ihmettelyn Lanae sai huomata että parvekkeelle oli tulossa suurempikin porukka haltioita, hänestä paljon vanhempia. Lanae ei kerennyt pois tieltä kun nämä toiset olivat täyttäneet parvekkeen ja keskustelivat kiihkeästi eivätkä kuulleet kuinka Lanae koitti huutaa heidän puheensorinansa ylitse, mutta hänen heikko äänensä ei kantanut. Lanae päätti nousta parvekkeen kaiteelle, jotta saisi itsensä näkyviin korkeiden haltiaherrojen selkien takaa. Tämä oli typerä virhe, Lanae sai kyllä toisen jalkansa helposti kaiteen päälle, mutta kun hän oli laittamassa toista häntä tyrkättiin selkään ja Lanae ei edes kerennyt huutaa kun hän tunsi putoavansa.

//Äkkiä Janni ja hänen herransa! Täällä tarvitaan apua! D://
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 00:16

Gray Aviscorde

Haltiakaupungin tori kuhisi sen suippokorvaisia asukkaita antaen suuren kontrastin kahdelle sulka peitteiselle miehelle. Kaksi harpyijaa, toinnen näistä yötaivaan sininen, kun taas toinen tuhkan harmaa. Värikkäämpi herrasmies oli näistä kahdesta iäkkäämpi ja erottui paljon paremmin joukosta kuin rinnalla kulkeva nuorempi herra. Se ei kuitenkaan tarkoittanut eikö harmaa osapuoli saanut katseita osakseen siinä missä toinen, tosin ne olivat yllättyneitä, jotku jopa järkyttyneitä. Harpyijan kasvot eivät olleet nätti näky ja kenties tämä katui sitä ettei ollut peittänyt niitä haltiakaupungin vierailun ajaksi. Mutta kuinka hän ikinä oppisi olemaan itsensä, jos jatkaisi piilottelua?
Gray huokaisi hiljaa itsekseen käännettyään katseensa pois pienestä haltia pojasta, joka oli piiloutunut äitinsä selän taakse heidän käveltyä ohitse. Mies olisi mieluummin tahtonut lentää kaupungin yli, mutta hänen vierellään kulkevan Delion, hänen johtokuntansa jäsenen, mielestä se ei ollut soveliasta. Kaupungin vartiat vain ryhtyisivät epäilemään ja mikä sotku siitäkin seuraisi? He olivat vain täällä hoitamassa Astonin kylän ja haltioidenkaupungin välistä sopimusmuutosta rahtitavaran suhteen. Monen johtokunnanjäsenen mielestä kylän johtajan Grayn ei olisi edes tarvinnut lähteä hoitamaan asiaa, mutta mies oli itse sitä tahtonut. Hän ei ollut koskaan vieraillut vieraskylässä taikka kaupungissa. Gray tahtoi nähdä jotain uutta ja sen muistaessaan tämä yritti pyyhkiä mielestään kaikki turhat katseet ja nosti katseensa kohti katonharjoja.

Kaupunki oli paljon suurempi kuin hänen kotikylänsä ja todella korea. Kauniita putiikkeja ja kahviloita, korkeine kerroksineen ja parvekkeineen, joista yhdellä näytti olevan aikalailla tungosta. Mahtoiko olla suosittu paikka? Kysymys katosi Grayn mielestä hyvin nopeasti, tämän jäädessä tuijottamaan parvekkeella tapahtuvaa tungosta, yksi haltioista näytti kiipeävän kaiteen reunalle. Mitä tuo tyttö teki? "Herra Aviscorde?" Delion kysyi, tajuttuaan Grayn pysähtyneen, mutta mies ei vastannut toverilleen, sillä tämä ei kerennyt. Kellertävät silmät laajenivat sillä sekunnilla kun haltiatyttö horjahti eteenpäin ja toisessa hetkessä Gray oli levittänyt siipensä, ponnistaen vauhtia maasta. Harpyija tarvitsi vain pari voimakasta siivenvetoa ollakseen parvekkeen korkeudella ja kurotti suurilla lintumaisilla jaloillaan tyttöä kohti. Kynnet tarttuivat haltian oikeasta käsivarresta ja mekon niskasta.

//Gray to the rescue! :D //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 01:13

Lanae Winder

Putoaminen, ennen ei ollutkaan Lanae samanlaista tuntenut, mutta sekunnin murto-osissa hän jo tajusi, ettei tämä ollut edes putoamista. Pieni kiljumista muistuttava ääntely loppui neidon huulilta siinä samassa. Hänhän lensi, ei, ei hän lentänytkään. Jonkinlainen riuhtaisu oli tapahtunut, ei kuulunut lentämiseen. Hän roikkui, mutta mistä? Neito ei saanut nostettua katsettaan ylöspäin ilman, että hänen mekkonsa ei olisi tullut tielle. Hän kyllä näki jonkun tartuuneen häntä kädestä kiinni ja tässähän sitä nyt roikuttiin kuin sätkynukke konsanaan, vaan ei pitkään. Parvekkeelta oltiin tajuttu tilanne, hieman myöhään tosiaan, mutta tajuttu kuitenkin, että jotain oli tapahtunut. Haltiat olivat kääntyneet katsomaan neitoa ja jotkut katsoivat kyllä ihan reippaasti ohi. Tekivät nuo myös tilaa parvekkeelle ja peruuttivat takaisin sisälle joidenkin kasvoilla suora hämmennys toisten jopa jonkinlainen väheksyntä. Mikä nyt oli? Eikai mekko vain ollut valahtanut liian ylös?
Kaikki nämä ajatukset juoksentelivat nuoren haltianeidon mielessä vain muutamien sekuntien aikana, hän ei ollut täysin tajunnut tilannetta, eikä putoamisen pelosta syntynyt sydämen hakkaaminen tuntunut auttavan tilanteeseen sitten lainkaan. Lopulta Lanae tunsi kuinka hän siirtyi lähemmäs parveketta ja lopulta pääsi jopa seisomaan siihen tajuten, että joku oli tosiaan ottanut hänet kiinni ja nyt hänet laskettiin alas parvekkeelle. Nyt neito pystyi kääntymään ja katsomaan pelastajaansa. Tuhkanharmaalintumies. Lanae ei osannut sanoa mitään, hän oli vieläkin pienimuotoisessa shokissa, eikä tilannetta auttanut se, että hänen pelastajansa oli jokseenkin karunnäköinen puoli lintu.
Hetki vaadittiin neidon aivoissa ennenkuin nuo alkoivat taas toimimaan ja Lanae kurkkasi parvekkeen kaiteen yli katsoen pudotusta. Jep, tuo olisi sattunut. Katse nousi taas pelastajaan ja kyllä Lanae muisti lukeneensa tällaisesta lajista, Harpyijoista.
"Kiitos!" Karkasi neidon huulilta niin nopeasti kun aivot alkoivat hahmottaa tilannetta. Eikä yksi kiittäminen riittänyt. "Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos." Lanae toisti ja hänen silmänsä alkoivat kostua kiitollisuuden kyyneleistä. Vielä varmuuden vuoksi hän sanoi pari kertaa "kiitos" vielä yleiskielelläkin.

//Lanae is very grateful ;3 //
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 01:38

Gray Aviscorde

Gray laski tytön takaisin parvekkeelle, jolle oltiin tehty kiireesti tilaa tilanteen rauhoituttua. Varoen tämä päästi haltiasta irti ja hyvin tuo shokistaan huolimatta pysyi jaloillaan. Mies itse laskeutui parvekkeen kaiteelle kyykistyen, tilaa ei näyttänyt hirveästi olevan muualla. Gray olisi voinut jo lentää tiehensä, mutta hän tahtoi varmistaa että tyttö oli kunnossa ja ettei hän ollut vahingoittanut tuota kynsillään mitenkään.
Mies seurasi katseellaan haltianeitoa, joka katseli häntä takaisin hetken aikaa ja se ei ollut mitenkään yllättävää ettei hänen kasvonsa auttaneet tuota rauhoittumaan. Gray käänsikin katseensa hetkeksi poispäin, hän ei halunnut näyttää uhkaavalta ja hiljalleen haltia näytti rauhoittuvan, rohjeten jopa kurkkaamaan millaisesta pudotuksesta oli pelastunut. Pian tyttö avasi suunsa, puhuen harpyijalle haltiakielellä, jota hän ei osannut hyvin, mutta uskoi haltian kiittävän häntä ja viimeisellä kiitoksella asia varmistui. "Ei kestä." Gray vastasi rauhallisella äänellään, huomaten kuinka haltiatytön silmät kostuivat. "En kai satuttanut sinua?" Mies kysyi huolestuen.

//Lanae on söpö (:3 //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 01:54

Lanae Winder

Harpyija oli laskeutunut parvekkeen kaiteelle ja kysyi ettei vain ollut satuttanut Lanaeta.
"Ette todellakaan, tehän pelastitte henkeni!" Lanae sanoi ja kyyneleet alkoivat valua viimeisten sanojen päästessä ulos suusta ja tytön tajutessa että tilanne olisi voinut päättyä paljon pahemmin! Sinä hetkenä haltianeito ei muistellut etikettiään vaan syöksyi halaamaan toista ja pitkään halasikin. Hän ei halunnut päästää irti, ei vielä, eikä vielä kymmenen sekunnin päästäkään. Lopulta toisesta oli aivan pakko päästää irti ettei tilanne muuttunut typeräksi ja oudoksi.
"Anteeksi." Lanae pahoitteli äkkipikaista toimintaansa, kaikki eivät tykänneet fyysisestä kosketuksesta varsinkaan varoittamatta.
"Miten voin koskaan osoittaa kiitollisuuteni teille? Olen teille henkeni velkaa." Lanae sanoi ja katsoi toisen oransseihin silmiin niin kiitollisena. "Kertokaa mitä tarvitsette! Haluan auttaa teitä!" Lanae sanoi ja nosti huulilleen pienen, melkein ujolta vaikuttavan hymyn. Pian hän tajusi, että hänen mekkonsa oli laskeutumisen jäljiltä vinskin vonksin. Hieman nolostuneena tyttö suoristi mekkonsa, vaikkei tuo nyt ollut mitään erityisen salaista näyttänyt hänen kehostaan, ehkä enemmän säärtä kuin yleensä.
"Ah.. ja anteeksi vielä kerran!" Lanae sanoi ja jatkoi: "Unohdin ihan esitellä itseni! Olen Lanae Winder." Neito tarjosi kätensä toiselle kädenpuristukseen.

//Gray on halinalle :3//
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 02:35

Gray Aviscorde

"Hyv-" Gray oli toteamassa, mutta lyhyt sana keskeytettiin. Haltiatyttö oli syöksynyt halaamaan häntä aivan yllättäen, jonka takia tämä joutui tiukentamaan otettaan kaiteesta ettei horjahtaisi. Harpyija pystyi näkemään tytön takana seisovat haltiat, jotka katselivat tilannetta ällistyneinä. Mies ei tiennyt oikein mitä tehdä, kukaan ei ollut halannut häntä ikinä tällätavoin. Mutta se ei tarkoittanut että Gray piti moista pöyristyttävänä, päinvastoin.
Haltia päästi miehestä irti samalla pyydellen anteeksi käytöstään. "Ei se mitään." Harpyija vastasi, samalla kun yritti saada ilmettään takaisin peruslukemille, naama tuntui oudon lämpimältä. Tyttö vielä lisäsi että tahtoi kiittää häntä, vaikka äskeisessä halauksessa oli ollut kiitosta kerrakseen. "En nyt sanoisi hengen velkaa hyvä neiti." Gray totesi kohteliaasti, ennen kuin tyttö meni pahoittelemaan uudemman kerran ja esitteli itsensä. Mies oli tarttunut tarjottuun käteen ja tämä oli aikeissa esitellä puolestaan itsensä, mutta tuttu huuto keskeytti hänet; "Herra Aviscorde! Jatkammeko matkaa?" Gray katsahti olkansa yli alas kadulle Delionin puoleen. Toisen kysymys harmistutti miestä, jotenkin häntä ei huvittanut jatkaa matkaa. "Jatkakaa vain matkaa. Tulen perästä." Gray vastasi takaisin, joka loi epäuskoisen ilmeen Delionin kasvoille. "Mu-Mutta tapaaminen herra Aviscorde!" Mies huusi. "Siihen on aikaa... ja jos en ilmesty paikalle, jätän ohjat käsiinne." Gray totesi, kääntyen takaisin Lanaen puoleen. "Anteeksi. Olin sanomassa, Gray Aviscorde, hauska tutustua neiti Winder." Mies esittäytyi tyynellä äänellään ja päästäen irti käden puristuksesta, sekä ignoorasi kadulta kantautuvan huutelun. Se loppuisi pian kunnes Delion tajuaisi kuinka käyttäytyi.

Gray ei tiennyt tarkalleen miksi sivuutti näin velvollisuuksiaan, hän oli tähän asti yrittänyt parhaansa johtajan asemassaan, mutta jokin käski päästämään irti hetkeksi tai muuten hän menettäisi jotain. "Mutta jos välttämättä tahdotte kiittää minua, haluaisitteko liittyä seuraani joksikin aikaa?" Harpyija kysyi.

//Kyaaaaa ei saaaa! >u< //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 14:42

Lanae Winder

Kesken miehen esittäytymisen alhaalta huusi joku kysyen jatkaisiko hänen pelastajansa matkaa. Harpyija ei kuitenkaan ollut halukas jatkamaan ja käski toisen mennä edeltä. Tämä toinen, jota Lanae ei nähnyt piti kuitenkin hyvin tärkeänä jotain tapaamista. Hänen pelastajansa kuitenkin jatkoi ja esitteli itsensä.
"Erittäin mukava tutustua herra Aviscorde." Lanae sanoi hymyillen. "Voitte kutsua minua ihan vain Lanaeksi." Tyttö jatkoi vielä lopuksi, olihan kyse kuitenkin hänen pelastajastaan. Huudot kadulla jatkuivat vielä ja Lanae ei voinut estää mielenkiintoaan olla kurkkaamatta kadulle. Yllätyksekseen tyttö näki toisen harpyijan, tämä toinen oli vain tummempi ja paljon tutumman näköinen, mitä Lanae oli kirjoista lukenut. Ehkä tämä Gray tässä olikin jokin harvinaisuus värinsä kanssa! Ja kun Gray pyysi häntä liittymään hänen seuraansa voisi Lanae vaikka kysyäkin asiaa, myöhemmin tietenkin, ettei vain alkaisi heti utelemaan toisen lajista, eihän sellainen ollut kovinkaan ystävällistä.
"Mielelläni!" Lanae sanoi melkein huudahtaen innostuneena, mutta palautti itsensä pienen hölmistyneen hihityksen kera takaisin haltianeidolle sopivaan, hillittyyn rooliin.

"Haluaisitteko kenties teetä, herra Aviscorde? Täällä on valehtelematta haltiakaupungin parhaat teet." Lanae sanoi pienesti naurahtaen ja laski katseensa entiseen teekuppiinsa, joka oli pudonnut lattialle, muttei kuitenkaan pirstoutunut sirpaleiksi. Sen nestemäinen sisältö oli vain levinnyt parvekkeen lattialle ja neito nosti kupin tarkkailen sen pintaa säröjen varalta.
"Minä tietenkin tarjoan, onhan se vähintä mitä voin pelastajalleni tehdä." Lanae sanoi kohottaen mietiskelevän katseensa kupista ja nosti kasvoilleen taas hymyn. "Tai tietenkin jos haluatte mennä jonnekin toiseen paikkaan, niin on täällä myös toinenkin hyvä kuppila." Lanae sanoi huomattuaan, että parveekkella oli vieläkin melko suuri joukko ihmetteleviä haltioita, joiden seurassa teen juonti ei olisi varmastikaan yhtä mukavaa kuin kahden kesken rauhassa.
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 15:11

Gray Aviscorde

Lanae suostui Grayn pyyntöön, joka olisi hymyillyt somalle hymylle takaisin, mutta tiesi sen vain näyttävän rumalta irvistykseltä. "Gray riittää hyvin, Lanae." Mies totesi tytön tarjotessa teetä kuppilassa, jonka parvekkeella he seisoivat. Miehen perään huutelu oli kaikonnut kadun tasolta, mutta harpyija silti vilkaisi toistamiseen alas. Delion ei näyttänyt poistuneen vielä paikalta, tuo siis odotteli selitystä ja Gray tulisi alas parvekkeelta ennenmin tai myöhemmin.
Kuin pelastukseksi Lanae ehdotti lisäksi että he voisivat kyllä vaihtaa paikkaa. "Jos se ei ole teille vaivaksi, haluaisin mennä toisaalle." Mies totesi, lisäten vielä; "Mutta, jos ette pistä pahaksenne, voisimmeko olla käyttämättä portaita?"
Gray ei ollut keksinyt hyvää selitystä toverilleen ja tahtoi vältellä tuota tällä hetkellä. Mies kuitenkin ymmärsi, jos Lanae tahtoi pysyä jalat tiukasti maassa äskeisen vahingon jälkeen. Toivottavasti hän ei ollut epäkohtelias ja itsekäs moista kysyessään.
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 20:20

Lanae Winder

Gray halusi mennä muualle ja Lanae nyökkäsi tähän päästäen samalla äännähdyksen, joka osoitti että Lanae ymmärsi. Gray jatkoi vielä, ettei halunnut käyttää portaita ja Lanae hämmentyi kovin, luultavasti sen näki hyvin hänen kasvoiltaankin. Tyttö ei antanut itsensä kuitenkaan olla liian pitkään hiljaa, jotta tilanteesta ei tulisi kiusallinen, vaan neito sanoi: "Sopii." Neito sanoi äänessään ehkä pienoista epävarmuutta ja Lanae kurkkasi kadulle parvekkeen kaiteen ohitse. Ei pudotus nyt niin pitkä ollut, eihän? Sitäpaitsi Gray tässä osasi varmasti hommansa, olihan tuo jo kerran hänet pelastanutkin. Tästähän voisi tulla jopa kivaakin! Ehkä rohkein asia mitä Lanae oli koskaan tehnyt!
Neito siirsi katseensa kadusta miehen jalkoihin ja mietti olivatko ne syynä siihen, ettei mies halunnut kävellä portaita. Miten vain, Lanae oli valmistautunut lentämään! Pikkuhiljaa jännitys ja seikkailunhalu voitti Lanaen mielen syrjäyttäen seikkailua pelkäävän ja ujon pikkutytön. Lentävällä miehellä oli Lanaeen jotenkin piristävä vaikutus! Ei Lanae varmastikaan olisi kenen tahansa lentävän hemmon kyyditettäväksi suostunut. Mutta Gray oli hänen sankarinsa.
"Selvä, selvä." Neito sanoi vielä keräten rouhkeutensa ja nostaen hymyn takaisin kasvoilleen. "Olethan tehnyt tätä ennenkin?" Tyttö kysyi ja koitti mennä asentoon josta toisen olisi hänet helpoin ottaa mukaan.

//Uuuuu suuri seikkailu odottaa! :D//
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 20:46

Gray Aviscorde

Lanae myöntyi Grayn pyyntöön, mutta mies huomasi pientä epävarmuutta tuon äänessä. Mies antoi tytölle ja itselleen hetken harkita asiaa uudelleen. Haltianeito kuitenkin näytti rohkaisevan itsensä hiljalleen ja sai hymynkin takaisin kasvoilleen. Mies astui alas kaiteelta, pyytäen tilaa tungoksen keskellä ja pahoitellen siinä sivussa. Tällä kertaa Gray ei tahtonut roikotella tyttöä kynsistää, moinen varmasti tuntui epämukavalta ja tosiaan saattaisi vahingoittaa toista jotenkin.
"Umm..." Harpyija päästi pohtivan äänähdyksen Lanaen kysymykseen. Oliko hän tehnyt tätä ennen? "En ole kyydinnyt sieviä neitoja ennen, mutta ei huolta." Mies rohkeni sanomaan, samalla kun kumartui hieman selin toiseen ja nosti Lanaen selkäänsä, varmistaen että tuo sai hyvän otteen hänen höyhenpeitteisen kaulan ympäriltä. "Pitäkää tiukasti kiinni."
Muutama haltia kavahti taaemmas Grayn levittäessä harmaat siipensä ja ottaen vauhtia jaloillaan. Kadun tasolta kantautui jälleen huuto, joka kuitenkin peittyi siipien huminaan harpyijan noustessa rakennuksen katon yläpuolelle. Miehen aikomus oli lentää jonkin matkan päähän rakennusten toiselle puolelle, Delion ei rohkenisi lähtemään siivillään heidän peräänsä ja tuskin löytäisi heitä jalankaan.

//To the adventure and beyond! :D //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 22:22

Lanae Winder

Kun Gray sanoi, ettei ollut koskaan ennen kyydittänyt sieviä neitoja Lanae oikein häkeltyi, hän ei voinut edes muistaa millon viimeksi joku olisi sanonut häntä sieväksi, joku muu kuin hänen siskonsa. Tyttö tunsi punan nousevan kasvoilleen ja oli vain kiitollinen ettei harpyija nähnyt selkänsä taakse. Vastaukseksi Lanae ei osannut kuin naurahtaa sievästi ollessaan sanaton. Haltianeidon onneksi harpyijalla oli mielessään toisenlainen lentämistapa kuin viimeksi. Lanae pääsi matkustamaan toisen selässä, vaikkakin toisen selässä oleminen oli haltianeidon mielestä melko pelottavaa jo itsessäänkin. Eikai hän vain taittaisi toisen sulkia tai satuttaisi tätä mitenkään muutenkaan? "Olenhan minä hyvin nyt?" Lanae sanoi kietoen sitten kätensä toisen kaulan ympärille ja tarttuen kiinni omiin käsivarsiinsa. Toisen sanoessa "pitäkää kiinni" Lanae nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hän ei ollut lainkaan varma mitä seuraavien sekuntien aikana tapahtui, mutta neito piti vain huolen siitä, että pitäisi toisesta tiukasti kiinni ja silmänsä suljettuna.

Kun Lanae sitten uskalsi avata silmänsä he olivat rakennuksen katon rajassa ja tori näytti niin kaukaiselta. Ensimmäisenä reaktiona Lanaen suu jäi ammolleen ja tuo haukoi hetken henkeään ihmetyksestä. Lanaeta pelotti mutta samaan aikaan hän oli hyvin iloinen ja häkeltynyt ollessaan niin korkealla! Hän näki kauas rakennuksien taakse ja se oli niin kaunista.
"Gray... tältäkö tuntuu lentää?" Haltianeito kysyi, eikä voinut olla katselematta pienoisesta pelostaan huolimatta niin paljon ympärilleen kuin asentonsa antoi myötä. Suoraan alaspäin hän ei katsonut, se olisi ollut typerää, mutta hän näki niin kauas ja kaikki oli niin kaunista.
"Kiitos." Neito sanoi ja painoi päänsä hetkeksi miehen yläselkää vasten kuin halauksessa. "Ilman sinua en olisi koskaan nähnyt tätä.. täällä on niin kaunista!" Lanae innostui. He lensivät rakennuksen toiselle puolelle ja jatkoivat matkaa eteenpäin vielä hetkisen, kunnes Lanae tunsi kuinka Gray lähti laskeutumaan. Neito oli siitä iloinen, mutta samalla hyvin surullinen, hän olisi halunnut lentää vielä pitkään, vaikka koko päivän, jos olisi saanut päättää, mutta samalla hän oli iloinen saadessaan pian tuntea maa jalkojensa alla.

//Ristiriitaisia tunteita riittää :D//
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 22:52

Gray Aviscorde

Mitä hän oikein teki? Kyyditsi selvästi hyvin siveliästä naishaltiaa selässään, vain koska ei itse tahtonut selitellä asioita toverilleen. Ei hän yleestä ajatellut ensimmäisenä itseään tällä lailla, vai oliko hän ajatellut Lanaen pitävän pienestä ilmalennosta? Mies kurtisti kulmiaan inhottavasta olostaan, samalla tähyillen minne laskeutuisi, mutta ennen kuin hän ehti hyvän paikan löytää tyttö avasi suunsa.
Tältäkö tuntui lentää? Mies tiesi ettei toinen tuntenut samaa tarkalleen mitä hän, siipien liikettä ja tasapainon ylläpitämistä, mutta; "Kyllä." Mies vastasi lyhyesti, tämä oli tapa miten Lanae kykeni lentämään. Tyttö kiitti harpyijaa ja ihasteli maisemaa, sekä painoi viielä hetkeksi päänsä Grayn selkää vasten. Miehen ilme oli muuttunut yllättyneeksi. Eikö tämä ollutkaan haitaksi? Pitikö haltia tästä? Outo mutta siedettävämpi olo valtasi hänet. "Uh... ei kestä."

Gray lopulta tajusi pysähtyneen paikoilleen ja lähti laskeutumaan hiljakseen alas, löytäen hiljaisemman kadun muutaman siivenvedon päästä. Mies laskeutui mukulakiviselle kadulle kevyen näköisesti ja kyykistyi hivenen päästääkseen Lanaen alas selästään. "Anteeksi, minun on pakko selittää." Mies pahoitteli kääntyen ympäri haltian puoleen. "Olisimme hyvin voineet astella ulos kahvilasta, mutta... tämä on noloa... En tahtonut jäädä selittelemään toverilleni, hän jäi odottamaan alas, hän on niin tarkka kaikesta." Gray selitteli hivenen vaivaantuneena, vaikka olikin kuullut äsken tytön kiittävän, hän tahtoi vain olla rehellinen. "Se oli itsekästä, anteeksi vielä."

//Niin näkyy, sulonen suippokorva >u< //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Heinä 2014, 23:27

Lanae Winder

He laskeutuivat pian alas mukulakivi kadulle ja Lanae laskeutui pikkuhiljaa toisen selästä pois. Hänen jalkansa hakivat hetken tasapainoa, mutta kun se oli saatu ei neidolla ollut enää mitään ongelmaa. Gray pahoitteli ja sanoi, että hänen täytyisi selittää ja Lanae oli hieman ymmällään, mutta nyökkäsi toista jatkamaan. Harpyija kertoi, että lentämisen syy oli kadulla olevassa toisessa harpyijassa.
"Ei se nyt niin noloa ole.. joskus itsekin tekisi mieli vain lentää pois tilanteista, joihin en halua." Lanae sanoi ja naurahti kepeästi hymyillen rohkaisevasti toiselle.
Lopuksi Gray vielä pahoitteli itsekkyyttään ja Lanae kurtisti hieman kulmiaan.
"Itsekästä tai ei, se oli mahtavaa!" Lanae sanoi naurahtaen. "En olisi kyllä uskonut uskaltavani sellaiseen, mutta nyt olen vain iloinen, että uskalsin." Neito sanoi ja hymyili miehelle. "Olisipa minullakin siivet." Haltianeito sanoi ja katsoi miehen käsiä.

"Mistä päin sinä tulet?" Lanae kysyi hymyillen, "En ole ennen nähnyt harpyijaa, saati sitten kahta."
"Taidat olla jotenkin tärkeä, kerta kaverisi on niin tarkka menemisiesi suhteen." Lanae sanoi ja miettiminen sai hänet puremaan pienesti huultaan. "Onko hän kenties isoveljesi?" Lanae kysyi iloisesti. "Minunkin isoveljeni on jokseenkin suojelevainen, mutta minusta on mukavaa että edes joku huolehtii." Haltianeito sanoi heti perään hymyillen.
"Anteeksi että kyselen niin kauheasti, mutta minne tahtoisit mennä?"

//Gray on niin ihana. ;W;//
Viimeksi muokannut Templer päivämäärä 24 Heinä 2014, 00:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Templer
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Heinä 2014, 23:50

Gray Aviscorde

Lanae naurahti Grayn selityksille, tyttö oli ymmärtäväinen, ei tuota haitannut. Itseasiassa tuo ylisti kuinka mahtavaa lentäminen oli ollut ja toivoi omistavansa itsekin siivet. Mies katseli toista hivenen häkeltyneenä, huomaten vielä kuinka tyttö tuijotti hänen sulkaisia käsiään. Kukaan ei ollut ylistänyt koskaan Grayn kykyjä tällä tavalla, kuinka hämmentävää ja miksi arpisia poskia kuumotti näin paljon?

Mies ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla vaivaantumaan, kun hattia ryhtyi latelemaan hänelle kysymyksiä. "U...Um... isoveljeni?" Gray takelteli sanoissaan tytön vain udellessa lisää. "Ei se mitään älä huoli." Harpyija totesi tytön pahoitellessa kysymyksiään. "Mutta ei hän ollut isoveljeni. Delion on vain Astonin johtokunnan jäsen... ja minä olen sen johtaja." Mies vastasi pariin tytön kysymykseen. "Olen siis Astonista kotoisin."
"Mutta niin, en tunne tätä kaupunkia juuri ollenkaan, joten annan sinun päättää minne menemme." Gray lisäsi vielä.

//Äläs nyt sehän ihan punastuu :D //
Janni
 

Re: Siivistä on apua | Janni

ViestiKirjoittaja Templer » 24 Heinä 2014, 00:11

Lanae Winder

Astonista kotoisin ja vielä kylän johtaja. Lanae oli yllätynyt, Astonhan oli niin kaukana, tai kaippa matka taittui siivillä. Gray jätti paikan valitsemisen Lanaen käsiin, koska ei itse tuntenut haltioiden kaupunkia niin hyvin.
"Olette kyllä menettäneet paljon, jos ette ole tutustuneet kaupunkiin." Lanae sanoi hymyillen. "Tämä on aivan ihastuttava paikka! Aivan erilainen kuin haltioiden piilopaikka, jossa minä asun." Lanae sanoi ja lähti kävelemään katua pitkin, hän tiesi tässä melko lähellä olevan kuppilan, melkein yhtä hyvän kuin se, minkä parvekkeelta he lähtivät. "Voisin joskus viedä teidät sinne." Lanae sanoi hymyillen. "Piilopaikkaan siis. Näkisitte ainakin minkälainen ero tällä ja piilopaikalla on." Haltianeito sanoi hymyillen.
"Minkälaista Astonissa on? En ole koskaan käynyt siellä." Haltianeito kysyi ja ohjasti Grayn sisään kotoisaan kahvilaan.
"Muista, että minä maksan, se on vähintä mitä voin tehdä." Lanae sanoi hymyillen ja osti itselleen kupillisen teetä, eihän hän ollut edes kerennyt nauttimaan edellistään. Neito antoi miehelle pari hopearahaa uskoen, että mitäpä tuo ikinä ottaisikaan, tuo pystyisi sen myös näillä maksamaan. Sen jälkeen Lanae suuntasi kohti vapaata pöytää ja istuutui tuolille odottamaan Graytä mielessään vielä useita kysymyksiä.

//Mutta kun se on. >w<//
Templer
 

Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron