Re: Siivistä on apua | Janni
Lähetetty: 02 Elo 2014, 13:22
Lanae Winder
Gray yskoi löytävänsä reitin kunhan vain Lanae osoittaisi hänelle ilmansuunnat. Tähän neito vastasi pirteästi nyökäten ja katsoi ulos ikkunasta miettien itsekin missä päin pohjoinen oikeastaan oli. Hän ei ollut koskaan ollut mitenkään eirityisen hyvä hahmottamaan ilmansuuntia rakennuksen sisältä käsin. Ei Lanaella oikeastaan sen suurempia asioita ollut hoitamatta, mutta neito päätti antaa miehelle aikaa olla yksinäänkin, sitäpaitsi neito olisi vain tiellä tuon keskustellessa toverinsa kanssa, eikä tiellä oleminen koskaan ollut toivottavaa. Gray kysyi lähtisivätkö he nyt vai nauttisivatko vielä toisen kupin teetä, miehen piikkiin.
"Minun puolestani voimme lähteä pikimmiten, sillä olen juonut teetä jo yltäkylläsyyteen saakka." Neito sanoi ja naurahti kepeästi. Tee oli aina hyvää, mutta liiaksi sitä ei kehdannut juoda, varsinkaan kesäpäivinä.
Lanae nousi pöydän äärestä ja suuntasi ulos kiittäen puodinpitäjää. Kadulla hän katsoi hetken kumpaankin suuntaan, kunnes keskittyi vain toiseen ja suoristi sitten kätensä tätä kohti. "Täällä päin on pohjoinen." Neito sanoi hymyillen ja katsoi harpyijan silmiin haluten vielä halata pelastajaansa ja uutta ystäväänsä ennenkuin tuo lähtisi, vaikka he tapaisivatkin pian.
"Anteeksi tungettelevaisuuteni." Neito sanoi ja halasi miestä eikä olisi halunnut päästää irti. Neidon oli kuitenkin pakko ja hän tekikin niin ennenkuin halauksen pituus olisi muuttunut kiusalliseksi.
"Kiitos kaikesta ja näkemiin." Lanae sanoi ja nosti kasvoilleen mitä kauneimman hymyn.
//plöp. kauheasti pahotteluja ja vielä yksi että taas kesti >.< //
Gray yskoi löytävänsä reitin kunhan vain Lanae osoittaisi hänelle ilmansuunnat. Tähän neito vastasi pirteästi nyökäten ja katsoi ulos ikkunasta miettien itsekin missä päin pohjoinen oikeastaan oli. Hän ei ollut koskaan ollut mitenkään eirityisen hyvä hahmottamaan ilmansuuntia rakennuksen sisältä käsin. Ei Lanaella oikeastaan sen suurempia asioita ollut hoitamatta, mutta neito päätti antaa miehelle aikaa olla yksinäänkin, sitäpaitsi neito olisi vain tiellä tuon keskustellessa toverinsa kanssa, eikä tiellä oleminen koskaan ollut toivottavaa. Gray kysyi lähtisivätkö he nyt vai nauttisivatko vielä toisen kupin teetä, miehen piikkiin.
"Minun puolestani voimme lähteä pikimmiten, sillä olen juonut teetä jo yltäkylläsyyteen saakka." Neito sanoi ja naurahti kepeästi. Tee oli aina hyvää, mutta liiaksi sitä ei kehdannut juoda, varsinkaan kesäpäivinä.
Lanae nousi pöydän äärestä ja suuntasi ulos kiittäen puodinpitäjää. Kadulla hän katsoi hetken kumpaankin suuntaan, kunnes keskittyi vain toiseen ja suoristi sitten kätensä tätä kohti. "Täällä päin on pohjoinen." Neito sanoi hymyillen ja katsoi harpyijan silmiin haluten vielä halata pelastajaansa ja uutta ystäväänsä ennenkuin tuo lähtisi, vaikka he tapaisivatkin pian.
"Anteeksi tungettelevaisuuteni." Neito sanoi ja halasi miestä eikä olisi halunnut päästää irti. Neidon oli kuitenkin pakko ja hän tekikin niin ennenkuin halauksen pituus olisi muuttunut kiusalliseksi.
"Kiitos kaikesta ja näkemiin." Lanae sanoi ja nosti kasvoilleen mitä kauneimman hymyn.
//plöp. kauheasti pahotteluja ja vielä yksi että taas kesti >.< //