Kirjoittaja Mori » 03 Elo 2014, 18:56
Shael Yraueme
Jaa, vai että faunit olivat 48 vuotiaina täysi-ikäisiä? Hänen tyttärensä saattoi kylläkin olla jo vähän enemmän, mutta silti tuo näytti vielä teini-ikäiseltä. "Mmm..." Shael hymähti pohtivaan sävyyn.
Elodie sanoi hänen menneisyytensä olevan surullista. Voi kuule lapsi pieni. Sinä et edes tiedä, kuinka kauhea se on ollut osittain. Sillä haltia oli faunia paljon, paljon vanhempi, miltä näytti. Hän olisi aina, eikä ollut edes varmaa, eläisikö fauni yhtä kauan kuin haltiat. Elodie kuitenkin sopersi jotakin nolostuneesti. Miltä tuntui rakastaa. Shael katsoi tyttöä. Hänen huulilleen levisi se sama hellä hymy. Hän oli myös käynyt tämän keskustelun aikoinaan oman tyttärensä kanssa läpi.
"Rakkaus." Shael toisti ja näytti miettivän sitä hetken. "Sitä on vaikeaa selittää, mutta se muistuttaa ehkä vähän sellaista tunnetta, että sinua ujostuttaa samaan aikaan. Tunnet kuinka sydämmesi pamppailee hyvin nopeasti, kasvosi punottuvat ja haluat olla rakkaasi lähellä." noita selitti mahdollisimman helposti.
Hänen oli vaikeaa selittää rakkautta. Lauziin kohdistunut rakkaus oli jotain, mitä hän itsekään ei osannut selittää kovin hyvin. "Se on sellaista. Että kun rakastut haluat olla tämän kanssa aina, etkä koskaan erota tästä. Kun eroatte, et malta odottaa milloin seuraavan kerran näette ja kun näette, olet niin onnellinen, että voisit hypätä rakkaasi syleilyyn melkein heti." Shael selitti ja hänen vartijansa nyökyttelivät tiivisti yhdessä. Hekin olivat hengessä mukana.
"Rakkaus on kuin meri. Se on arvaamaton ja sillä on omat myrkynsä, mutta eniten siinä on lempeyttä ja onnea." Shael yritti kuvailla ja hänestä tuntui vähän hölmöltä, mutta tälläisiä puheltiin yleensä äiti-tytär-keskusteluissa, eikä se oikeastaan häirinnyt häntä. "Tiedät kyllä, kun löydät sen rakkaasi joku päivä. Kellään ei kuitenkaan ole kiire rakastua. Siinä sinun ei tarvitse kiirehtiä. Rakkaasi ilmestyy kyllä aikanaan." nainen nyökytteli omille sanoilleen jokseenkin ylpeäni.