Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 01 Syys 2013, 19:32

Aella

Nainen huokaisi syvään laskiessaan tuoppinsa kolauksen saattelemana pöydälle. Viime viikot olivat olleet jostakin tuntemattomasta syystä hyvinkin raskaita perytonille, joka oli tehnyt töitä melkein kellon ympäri, varmaan kolmenkin haltian edestä. Luulisi ettei tällaisina aikoina väellä olisi ollut varaa hankkia mittatilaustyönä vaatteita, mutta ilmeisesti asia ei ollutkaan aivan niin. Varmasti kaupungissa oli muitakin alan harjoittajia, mutta siltä se ei tosiaankaan tuntunut. Naisen niska oli jumissa ja sormet enemmän tai vähemmän neulojen pistelemät. Aella oli siis päättänyt pitää kunnialla ansaitun vapaaillan, ja kuten tavallista, oli naisen tie käynyt lähistöllä sijaitsevaan kapakkaan.

Ilta oli sujunutkin varsin mallikkaasti ilman kummempia häiriöitä, joskin ne kaikista humalaisimmat juoppolallit olivat vähän aikaa sitten pitäneet pientä älämölöä jonka seurauksena oli heidät ulos potkittu. Vaatturi oli kuitenkin saanut istua rauhassa koko paikassa viettämänsä ajan, seuranaan vain pöydän pinnalla lepattavien valojen toimesta tanssiva peuranvarjonsa. Hän olisi voinut kutsua mukaan yhden tai useamman ystävistään, mutta oli jättänyt sen kuitenkin tekemättä, ja lähtenyt matkaan yksin.

Hän naurahti kuivasti, vähentäen juomaansa tasaisesti. Ilmeisesti yksinäinen haltianainen (no, haltianaiselta näyttävä peryton) oli liian vaikeasti lähestyttävä humalaisillekin. Tai sitten vain pelottavan oloinen istuessaan yksinään kapakan nurkassa. Hän kyllä toivoi, ettei asia ollut niin, ei hän halunnut porukkaa pelotella, vakka ei seuraa juuri kaivannutkaan. Nainen oli jo aikansa istunut ja aikansa juonut, ja siltä alkoi hiljalleen tuntua. Se itsessään oli jo hyvä saavutus, perytonia kun ei helpolla humalatilaan voinut saada.

//Alotukset on vaikeita. Vähän lyhyt, anteeksi. Cheikki siis .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Cheikki » 03 Syys 2013, 01:42

// Oikein hyvä aloitushan toi oli! :'D Saa nähdä, mitä itse saan tähän aikaan aikaiseksi :P //

Kolme päivää turhaa heilumista ympäri haltiakaupunkia hyvän keikan toivossa, ilman mitään tulosta. Kaksi niistä vielä julmetun kovassa krapulassa. Mutta kukapa sitä jaksaisi selvänä olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri ilman mitään sen kummempaa tekemistä? Ja kuka ottaisi tosissaan salamurhaajan, joka esimerkiksi kutoisi villasukkia suihkulähteen reunalla odotellessaan jotakuta palkkaamaan itsensä? Ei kukaan.
Kirazista alkoi pikkuhiljaa tuntua, ettei kenelläkään kaupungissa yksinkertaisesti ollut enää mitään ketään vastaan. Ajatus kuulosti kyllä mahdottomalta: haltiat kun olivat varsin katkeroituvaa porukkaa. Haltia hymähti itsekseen avatessaan tavernan oven, kuinkahan monen tappolistala hänkin tällä hetkellä oli? Vastaus voisi olla aika dramaattinen... Jep, hän oli vienyt rakkaita aika monelta...

"Yksi vahva ja kaksi isoa olutta, kiitos" haltia tilasi alakuloisen kuuloisena ja kohotti katseensa baarimikkoon, joka katsoi häntä melkein säälivästi. Tuon näköinen nainen, ja jo kolmatta yötä kapakassa ilman minkäänlaista seuralaista. Olikohan toinen tuore leski? Ei vaatteista päätellen... Baarimikko ojensi juomat ja otti vastaan kuparikolikot, jotka vahvan shotin ensimmäisenä kurkkuunsa kiskaissut nainen hänelle ojensi.
"Kiitos" Kiraz kiitti, otti molemmat tuoppinsa ja lähti metsästämään istumapaikkaa. Yhdessä pöydässä oli viimeyöltä tuttu miesporukka, jonka kanssa hän oli pelaillut korttia ja hävinnyt puolet mukana kantamista rahoistaan... Toisessa pöydässä oli edellisillan riitapukari ja muissa pöydissä näytti olevan, noh, pelkkiä idiootteja. Kiraz kurtisti kulmiaan - ehkä naisseuraa tänään? Jotain vähän vähemmän naisellista... Hänen katseensa osui brunetteen, joka huokaili itsekseen nurkkapöydässä. No, mitä hän muka voisi hävitä?

"Iltaa. Kiraz" hän esittäytyi ja istuutui pöytään asettaen tuoppinsa huolellisesti eteensä. Tänään hän juopottelisi hyvällä omalla tunnolla. Ja tutustuisi mahdollisesti tähän - nähtävästi pikisilmäiseen- naiseen...
"Noh, mikä pistää mielen matalaksi?" haltia päätti avata keskustelun ja kohotti tuoppinsa huulilleen.
Cheikki
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 13 Loka 2013, 01:21

Ajatuksissaan istuva nainen kohotti katseensa kuullessaan äänen edestään. Aella tapitti hetkisen hitusen hämmentyneenä pöytään istuutunutta naista. Juuri kuin hän oli päässyt sanomasta olevansa ilman seuraa. Peryton siirsi katseensa Kiraziksi esittäytyneestä haltiasta - ainakin hän oletti toisen olevan haltia - ja naurahti kuivahkosti. "Aemorniel, sano vain Aella."

Mikäkö pisti mielen matalaksi? "Aika monikin asia itse asiassa. Lyhyesti sanottuna tarvitsen lomaa", räätäli vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen, katsoen jälleen kohti naista. Toinen näytti jonkin verran nuoremmalta kuin hän itse, vaikka ei perytonkaan ollut fyysisesti kuin hieman yli kolmissa kymmenissä. Ulkonäön perusteella ei kuitenkaan kyennyt muiden ikää määrittämään, eikä varsinkaan naisilta ollut soveliasta ruveta moisia kyselemään.

"Älä vain sano tarvitsevasi uutta juhlaleninkiä tai viittaa talveksi", hän huokaisi kasvojaan hieroen. Hän ei voinut sulkeakaan liikkettään, olisi ollut vaikea saada asiakkaita takaisin sitten myöhemmin, mutta tauon hän voisi kyllä ottaa. "Mutta et näytä itsekään olevan sen paremmalla mallilla. Mikä mättää?"

//Koulu tappoi, anteeksi kestosta, en me aina ole näin antiakti .w.' mutta ole hyvä nyt vihdoin.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin.

ViestiKirjoittaja Cheikki » 25 Marras 2013, 15:02

// Antiakti :'3 Ihana sana //

Aella siis. Haltia haukotteli pienesti ja antoi itsensä upota paremmin tuoliinsa. Päivä oli ollut pitkä, eikä hän ollut juuri ehtinyt istuskelemaan. Nainen nosti puisen tuoppinsa huulilleen ja nautti hetken siitä, kuinka viileä olut valui alas hänen kurkustaan. Kohta hänestä tuntuisi jo paljon paremmalta, toivottavasti.
"Vai lomaa?" Kiraz toisti saatuaan tyydytettyä suurimman janonsa. Ilmeisesti heidän ongelmansa olivat täysin päinvastaiset: hän tarvitsi töitä ja toinen tarvitsi lomaa. Tosin, vaikka Kirazin tilanne näytti paljon huonommalta, ei se välttämättä todellisuudessa ollut sitä. Pikisilmä voisi menettää vakioasiakkaansa muille nopeasti, jos pitäisi lomaa liian pitkään, mutta Kiraz saattoi aina ryöstää jonkun, mikäli ei onnistunut "rehellisin keinoin" saamaan leipää pöytäänsä. Olettaen siis, että toisella oli kunniallinen ammatti, jota tämä harjoitti perinteisesti päivittäin maksaen veroa palkastaan.
Naisen seuraava lausahdus paljastikin tämän ammatin: vanha kunnon vaatturi. Kiraz hymyili, yrittäen osoittaa jonkinlaista myötätuntoa (joka oli hänelle välillä varsin vaikeaa) ja huokaisi
"Älä huoli, ei minulla sellaisiin varaa ole" hän vastasi ja hymyili ilottomasti. Hän ei ollut aikoihin käyttäytynyt näin tuttavallisesti ketään kohtaan - siis ennen virallista humalatilaa - mutta koska hän oli itse istuutunut pöytään, katsoi hän nyt velvollisuudekseen keskustella toisen kanssa. Sitä paitsi, hän kaipasi ehkä pientä vertaistukea.
Toisen jatkaessa lausettaan heittämällä hänelle vastakysymyksen, hörppäsi haltia taas oluestaan
"No, ongelmani ovat aika pitkälti päinvastaiset omiesi kanssa... Ei ole juuri ollut töitä tarjolla viimeaikoina ja alkaa pikkuhiljaa huolettaa, että pitääkö minun alkaa miettimään, että kuinka monta olutta voin huoletta juoda illassa ilman, että joudun vararikkoon..." Kiraz kertoi ja nojautui pöydän ylle käsiensä varaan.
"Tuntuu, että ihmiset alkavat aina talven lähestyessä pitämään tiukemmin kiinni rahoistaan," Kiraz virnisti
"...tai ehkäpä he kylmien säiden tultua tulevatkin kaikki rahoineen sinun luoksesi talvivaatteita hakemaan" hän arvasi ja naurahi pienesti. Ironista. Kaikki ihmiset rikkaista köyhiin olivat yhtä voimattomia kylmyyttä vastaan. Sitä piti vain pukea vaatetta päälleen, mikäli halusi olla palelematta. Mutta luulisi nyt silti, että rikkailla riittäsiivät roposet yhä silti palkkamurhaan tai kahteen... Pitäisikö tässä muka laskea hintoja? Ja mihin kaikki peikotkin olivat kadonneet? Kiusasivatko ne ihmisä muka vai kesäaikaan? Kiraz vei turhautuneena tuoppinsa jälleen huulilleen ja joi sen tyhjäksi.
Kiraz työnsi tyhjän tuoppinsa kauemmas ja veti täyden yksilön lähemmäs itseään.
"Viime viikkoni ovat myös olleet raivostuttavan yksitoikkoisia. Yleensä työni vie minua eri kaupunkeihin ja erilaisten ihmisten pariin säännöllisesti, mutta nyt tuntuu, että on ihan sama missä olen; töitä ei silti heru, miehet eivät muutu paremmiksi ja lapset ovat yhtä ärsyttäviä..." hän huokaisi ja loi toiseen väsyneen katseen.
"Talvi on niin kovin pitkä... En kyllä kestä jos se on taas kokonaan tälläinen! Viime talveni" Kiraz murahti pienesti
"oli yhtä palelemista ja kiroamista koko sonta!" hän avautui ja muisteli majatalojen jäätyneitä vesiputkia ja märkiä vaatteitaan pakkasella.
Cheikki
 

Re: Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 13 Joulu 2013, 23:32

Nainen hymähti, siemaisten juomaansa jälleen kerran kaikessa rauhassa. Hän saattoi olla taipuvainen juomaan paljon, mutta hänellä ei koskaan ollut kiire. Peryton katsoi nuorta haltianaista kulmiensa alta, nyökytellen osaaottavasti tämän se ylittäessä ongelmistaan. Oliko hän todellakin päätynyt kapakkaan jakamaan ongelmiaan ventovieraiden kanssa? Ilmeisesti oli. "Tuttu ongelma, raha siis. Välillä sitä on aivan liian vähän tällaiseen", kerran kuollut kohotti tuoppiaan kyynisesti hymyillen, laskien sen sitten pöydälle omaan arvoonsa. "Selvästi tulevatkin", hän vastasi Kirazin olettaessa porukan tulevan hänen luokseen talvivaatteita hakemaan. "Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Tuntuu hieman julmalta sanoa näin, mutta voisivat välillä käydä jossain muuallakin. En minäkään ihmeisiin pysty."

Aella pisti merkille, miten toinen jätti mainitsematta mitä työkseen teki, ei hän tiennyt tapahtuiko se tottumuksesta, vai yrittikö nainen pimittää sitä häneltä. Eipä se oikeastaan hänen asiansa ollutkaan, hehän olivat tavanneet vasta muutama minuutti sitten. Kaksi naista niin samanlaisissa, mutta silti erilaisissa ongelmissa. Eikä hän lähtenyt utelemaan tuolta mitään sen kummempia, kertoisi jos kertoisi.

Hän naurahti ilottomasti naisen ranttaukselle elämästä, ja kohautti olkiaan. "Näinpä näin, ei se mikään mihinkään päin ole muuttunut. Elämä potkii päähän, minkäs teet." Hetken aikaa peryton vielä kuunteli, katsoen sitten Kirazia hiilisilmillään yllättyneenä. "Palelemista? Otan osaa, todellakin." Hän tarkoitti sitä tosissaan, ja varmaan kuulostikin siltä. Hän itse ei ollut hetkeen joutunut moista kestämään, mutta muisteli edellistä elämäänsä ja miltä se tuntui. Ei kivalta

//Mikäs tässä, en itekkään paljo sen nopeempi.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Cheikki » 23 Helmi 2014, 02:08

// Ja taas kesti :oops: //

Kiraz alkoi olla vahvasti sitä mieltä, että hän piti juomaseurastaan. Ei udellut liikoja eikä yrittänyt päästä osingoille juomista, mutta osoitti silti kiinnostusta ja jatkoi jopa itse keskustelua eteenpäin. Hyvä kapakkaseura oli todella harvinaista ja aliarvostettua: yleensä tarjolla oli vain juopuneita pervoja tai kilpailuhenkisiä nuorukaisia. Jos naisia oli liikenteessä, olivat ne kiinnostuneita ainoastaan miespuolisista olennoista - joilla oli paljon rahaa. Viatonta juopottelua ja vieraille jutustelemista harjoitettiin oikeastaan varsin vähän... Tosin, eipä Kirazkaan voinut sanoa olevansa niitä kaikista "kivoimpia tyyppejä" jotka aina ottivat tuntemattomat avosylin omaan pöytäänsä jauhamaan omista turhanpäiväisistä ongelmistaan. Yleensä hän nautti juomat itsekseen tai haastoi riitaa muiden sotureiden kanssa. Niin, tai löi vetoa.

Pikisilmästä näki pitkälle - ainakin näin lyhyen seuraamisen jälkeen- ettei tämä harjoittanut hämärähommia. Oikeastaan oli äärimmäisen rentouttavaa puhua vaihteeksi jollekin, jonka kanssa ei tarvinnut kilpailla asiakkaista. Kiraz otti taas pari kunnollista kulausta oluestaan
"Otat osaa?" Kiraz toisti ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Tämä oli taas näitä.
"Noh, mikäs sinä oikein olet? Vai oletko räätälöinyt itsellesi vermeet, joista ei pääse kovinkaan pakkanen läpi? Tai noh," Kiraz naksautti kieltään
"Et sinä kyllä muutenkaan ihan ihmiseltä vaikuta" hän lopetti viitaten esimerkiksi toisen sysimustiin silmiin. Ei sillä, että taruolennot olisivat harvinaisuuksia haltiakaupungissa, mutta Kirazin tietämys oli laajaa vain hänen ammattinsa saralla, eikä hänellä ollut hajuakaan siitä, mitä rotua toinen edusti. Hänellä olisi varmaan pitänyt olla.
Huokaisten haltia antoi itsensä lysähtää pöydän päälle ja päästi äänen joka kuulosti etäisesti samalta, kuin teini-ikäisten vastaus aamuyöstä äidin herätellessä.
"Kyllästyttää olla näin väsynyt koko ajan... Olisi nyt väsynyt edes sen takia, että olisi tehnyt niin paljon hommia, mutta kun väsyttää sen takia ettei ole tehnyt yhtään mitään! Päivät vain seuraavat toisiaan ja minä kuolen tylsyyteen" hän valitti dramaattisesti ja hapuili kädellään oluttuopin kahvaa, otsa yhä kiinni pöydänpinnassa. Saadessaan otteen kahvasta, veti haltia tuopin itseään lähemmäs ja kohotti päätään sen verran, että sai juotua tuoppinsa tyhjäksi. Pitäisi varmaan odottaa hetki ennen uuden tilaamista, nyt kun oli kaksi tuoppia jo kaatunut aika lyhyen ajan kuluessa. Toisaalta, ne nostivat aina hintoja illan edetessä...

"Noh, onkos sinulla miestä, lapsia, perhettä? Minä olen naimisissa vain työni kanssa... Vaikka kyllähän sitä välillä tulee vähän yksinäistä" Kiraz huomasi oluen löystyttävän hänen kielenkantojaan
"mutta sitten sitä aina muistaa, että millaisia sikoja ne kaikki ovat..." hän piti hetken taukoa
"ja silti sitä kuitenkin tavallaan jaksaa elätellä toivoa jossain mielensä perukoilla siitä, että olisi olemassa edes yksi kunnollinen mies, joka vielä joskus löytää tiensä luokseni... Niin kuin minä edes ehtisin heilastella!" Kiraz hieraisi kasvojaan
"Tosin jos työni jatkuvat tähän tahtiin, voisin ehtiäkin...." Ilta alkoi muuttua yöksi ja kapakan äänet alkoivat muuttua puheensorinasta naurun ja huudon sekamelskaksi, jonka ylitse kaikki yrittivät huutaa omia asioitaan. Kiraz pyöritteli tyhjää tuoppia edessään keskittyneenä
"Vaikka kyllä minä tavallaan tykkään sioista... Sellaisista villisioista. Ja possuista"
Cheikki
 

Re: Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 30 Kesä 2014, 20:04

"Hhaa. Huomasit siis?" Aemorniel hymyili vinosti, ja sulki mustat silmänsä hetkeksi, ennen kuin hymähti ja avasi ne. "No. Oletko koskaan kuullut perytoneista? Kovin moni ei ole, joten ei tarvitse hävetä ellet ole. Hemmetti vieköön, en ole itsekään tavannut toista samanlaista! Mutta en ole haltia... Tai olin kyllä, mutta en ole enää. Ja sen varmaan huomaa. Kovin monella haltialla ei varmaan ole mustia silmiä tai tällaista varjoa", vaatturi viittasi kalpealla kädellän pöydällä lyhtyjen valossa tanssivaan varjopeuraan.

Hänestä oli aina yhtä mukavaa yllättää porukkaa. Aella kohautti olkiaan ja tyhjensi tuoppinsa pohjan, laskien sen sitten vaiti pöydälle. Hän seurasi katseellaan Kirazin tekemisiä ja sanomisia. Hiilisilmän oli pakko naurahtaa hieman toisen naisen valitellessa väsymystään. Hän ymmärsi täysin miltä toisesta tuntui.

Harvinaisen pian puhe kääntyi taas häneen, tällä kertaa perheeseen. Peryton pudisti päätään surumielisenä ja puhui jälleen. "Eipä ole, ei. On tullut oltua jo hyvän aikaa ihan yksin, vaikka kyllähän sitä mieskin kelpaisi. Ja lapsi tai parikin olisi ihan mukava saada.... Mutta kuten sanottu, en ole vielä törmännyt toiseen samanlaiseen, eivätkä minua hirveästi muut kiinnosta."

Entinen haltia naurahti Kirazin toteamukselle miehistä, ja siitä miten saattaisi olla aikaa tätä menoa. "Sehän hienoa, tule toki kertomaan jos onnistaa. Liikkeeni on tämän kadun varrella itään päin, 'Meldacanielin vaate ja korjaus', jos kiinnostaa joskus... Tai vaikka ihan muissakin asioissa kuin miesuutisissa." Nainen hymyili väsyneesti ja huokaisi jälleen. Hän tarvitsisi uuden oluen. Hän ei ottanut minkäänlaista kantaa villisikoihin ja possuihin, vaan nyökkäsi vain ymmärtävästi.

//Täällä taas. Kerran. Anteeksi TTATT Oikeasti. Me häpeän niin paljon kestoa.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Cheikki » 17 Elo 2014, 16:05

// EEeii haittaa, itsekkään en ole aktiivisimmasta päästä, vaikka yritänkin juuri tehdä siihen muutosta :) //

Vaaleahiuksinen ja anteliaalla kaula-aukolla varustettu nuorinainen avasi paksun puuoven ja astui sisälle kapakkaan. Raikkaan ulkoilman jälkeen sisällä haisi tunkkaiselta ja lämpötila oli epäterveellisen korkealla, mutta ei sopinut valittaa, jostainhan ne ruokarahat oli kerättävä!
Vaaleaverikkö ripusti takkinsa naulaan ja silmäili samalla kapakan asiakaskuntaa; ihmisiä ei ollut kovin paljoa, mutta ne harvatkin pitivät jumalatonta meteliä. Syrjäisessä pikkupöydässä oli kaksi naista, jotka eivät kuuluneet kapakan vakiasiakkaisiin, mutta näyttivät kyllä siltä, että olut maistuisi. Nainen päätti aloittaa yövuoronsa siitä pöydästä.

"Mikäli aiotte taas korottaa hintoja asiakkaiden humaltuessa, niin ottaisin mielelläni nyt heti kaksi tuoppia olutta, mutta mikäli ette niin toivoisin että tulet myöhemmin uudestaan, etteivät juomat turhaan lämpene" Kiraz vastasi nuorelle tarjoilijattarelle, joka oli tullut tiedustelemaan heidän juomatilannettaan. Tarjoilijatar hymyili ymmärtäväisesti
"Ehkä on sitten parempi, että tuon ne nyt saman tien... Täällä on ollut viimeaikoina hiljaista" hän vastasi antaen ymmärtää, että hinnat tosiaan kallistuisivat illan edetessä.
"Entäs te, saisiko teille olla jotain?" tarjoilijatar kysyi pikisilmäiseltä naiselta, joka istui äsken puhunutta vastapäätä.

Tarjoilijan kadottua Kiraz syventyi takaisin heidän keskusteluunsa
"Perytoneista? Enpä voi väittää kuulleeni... Onko teillä jotain muitakin eroavaisuuksia meikäläisiin kuin jännä varjo ja karmivat silmät?" Kiraz tiedusteli yrittäen etsiä katseellaan toisen ulkomuodosta jotain kummallista. Siis jotain muuta kummallista, kuin että tällä oli peuran (tai kauriin) varjo. Ehkä toinen osasi muuttua eläimeksi? Se olisi aika kätevää, oikeastaan. Voisi paeta kiperistä tilanteista vaikka haukkana taivaalle!
Toisen pyytäessä häntä epäsuorasti käymään joskus kylässä juttelemassa, Kiraz nyökkäsi hymyillen. Koskaan ei voinut olla liikaa tovereita. Eikä koskaan voinut tietää, milloin tarvitisi jonkun apua - tässä tapauksessa vaatturin apua.
"Tuota... Etkö sinä tunne mitään vetoa muita lajeja kohtaan, vai unelmoitko vaan toisesta perytonista? Tai siis, kyllä muutkin lajit osaavat varmasti tyydyttää sinua haluamallasi tavalla, näinä päivinä minkään ehdottaminen ei ole outoa, jos ymmärrät mitä tarkoitan" Kiraz virnisti.
Cheikki
 

Re: Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. ||Cheikki .w.||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 22 Syys 2014, 01:49

Räätäli näki slmäkulmastaan tarjoilijan lähestyvän heidän pöytäänsä, ja kiinnitti huomionsa nyt jo tyhjään tuoppiinsa Kirazin käydessä tilaamaan uudestaan. Pieni hymynkare vivahti hänen punaisilla huulillaan kaksikon keskustellessa illan hintahaarukasta. Hän itse piti tästä paikasta, ja viettikin suurimman osan juoma-illoistaan joko täällä tai parin kadunkulman päässä olevassa hieman hienostuneemmassa paikassa. Hänelle siis oli hyvinkin tuttua touhua se, että hinnoille tapahtui joskus hyvinkin dramaattinen muutos illan kuluessa.

Kun tarjoilijataren huomio kiinnittyi ennen pitkää häneenkin, Aella nosti syvän mustan katseensa tuon suuntaan, ja viittasi kädellään kohti seuralaistaan, "Sama kuin hänelle, sekä sitten lasillinen vahvinta mitä löytyy, kiitos", peryton teki tilauksensa ja hymyili ystävällisesti vaaleaverikölle, ennen kuin kääntyi takaisin.

Kolmannen pyörän kadottua nainen keskittyi jälleen kuuntelemaan Kirazia, joka kysyikin haltioiden ja perytonien muista eroavaisuuksista. Pikisilmä nauroi makeasti tuon sananvalinnoille - jännä varjo ja karmivat silmät.... Oli siinäkin taas. Ruskeahiuksinen nainen nyökkäsi, ja risti sormensa leukansa alle, iskostaen katseensa haltiaan edessään. "Kysytkin vielä. Perytonit ovat todelisessa ulkomuodossaan - yksinkertaisesti sanottuna - sulkapeitteisiä peuroja kotkan siivillä varustettuna", Aella oli hetken hiljaa, ennen kuin jatkoi hieman katkeran kuuloisena: "... Ja minä vihaan sitä."

Asia ei missään nimessä ollut niin, että hän häpeäisi itseään missään määrin, mutta... hänestä oli jotenkin vastenmielinen ajatus olla virallisesti jonkinsortin eläimeksi luokiteltavaa lajia. Hän ei halunnut asua missään pusikossa ja elää tappamalla. Entiset tavat istuivat liian tiukassa. Todellakin.

Seuraava puheenaihe löi naisen hieman ällikällä. Hän ei ollut odottanut moista kysymystä ihan näin pian, mutta... Mitä muutakaan saattoi odottaa elämään väsyneiltä, enemmän tai vähemmän humalaisilta naisilta? Häkellyksestä selvittyään vaatturi vastasi haltian virneeseen olkiaan kohauttaen. "Tällä hetkellä en unelmoi oikeastaan yhtään mistään, jos totta puhutaan. Oikeassa olet, kun sanot, että kyllähän muutkin pystyisivät antamaan minulle sen mitä haluan, mutta... pidempää suhdetta etsittäessä hakisin mieluummin lajitoveria. Jos niitä edes on. Täytyy kuitenkin myöntää, että on sitä aikain saatossa tultu käytyä läpi muutamia yhden tai kahden illan juttuja, mutta kukapa ei olisi moista tehnyt koskaan."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron