Kirjoittaja Janni » 07 Loka 2014, 18:44
Elodie
Kolme kuukautta, kolme iloista kuukautta Elodie oli kyennyt pitämään työnsä Perianin palvelijana. Kesä oli tullut ja mennyt hujauksella, eikä tyttö ollut edes muistanut millon oli viimeksi tuntenut olonsa niin pitkään huolettomaksi. Joistakin saattoi olla huvittavaa faunin iloisuus silkasta työn teon oppimisesta. Kaikki rutiinit ja käytöstavat, Elodie oli omillaan harjoittanut haltia kielenkin kirjoittamista, kun taas Perian oli opettanut hänelle sen puhumista. Kieli oli todella vaativa ainakin Elodielle, mutta kyllä hän osasi perus sanaston, jota tarvitsi korkea-arvoisia puhutellessa. Tosin tosipaikan tullen ujo fauni tuntui unohtavan yksinkertaisimmatkin sanat tai äänsi jotain väärin. Se ei kuitenkaan ollut saattanut häntä ongelmiin, ainakaan niin isoihin, että Perian olisi joutunut häntä moittimaan.
Elodie ei ollut huolinut kauaa sen tapauksen jälkeen mitä kuningas Aran oli aiheuttanut, ei fauni ollut edes nähnyt haltiaa lähes lainkaan. Tyttö kun pyöri enimmäkseen palvelusväen tiloissa, jonne kuningas ei nokkaansa tahtonut tuoda, jos ei ollut pakko.
Jokseenkin Elodie tuntui olevan liiankin iloisella tuulella päivittäin, sen tyttö itsekin oli huomannut, kuin myös senkin että oli iloisimmillaan Perianin seurassa tai kun hän ajatteli tuota. Fauni tahtoi pitää satyyrin tyytyväisenä, hän tahtoi nähdä sen pienen hymyn, joka tarkoitti että hän oli tehnyt jotain oikein tai mies oli muuten tyytyväinen. Hän taisi pitää todella paljon isännästään vai mitä? Tyttö oli pohtinut tätä kysymystä jo jonkin aikaa ja oli vain hetki hetkeltä varmempi että vastaus oli kyllä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että Elodie uskalsi sanoa siitä mitään Perianille. Hän oli iloinen ihan näin ja jos hän menisi kertomaan... Perian saattaisi tuntea olonsa vaivaantuneeksi, kyllä pikku fauni osasi ymmärtää miehen luonnetta ja sitä paitsi, tuskin mies vastaisi hänen tunteisiinsa takaisin.
Elodie ei kuitenkaan antanut tunteidensa pilata hänen iloaan, se olisi saattanut häiritä työntekoakin. Tänäänkin tyttö oli ollut Perianin asioilla kaupungissa, vaha jolla miehen sorkat kiilotettiin oli loppunut edellisenä päivänä ja fauni oli ymmärtänyt jo ilman miehen sanomista, että sitä tarvittiin lisää. Kaupungissa ollessaan, oli Elodie pistänyt merkille torilla olevan hässäkän. Kojuja oli koristeltu lyhdyillä ja syksyn väreillä, niin kuin myös toria itseään. Fauni oli kuullut ohimennen parin haltian puhuvan sadonkorjuujuhlasta sinä iltana. Juhla, se kuulosti hauskalta.
Pieni rasia käsissään, sorkkajalkainen kipitti linnan porteista sisään ja seurasi hiekkatietä kohti linnan ovia, joista Elodie ei kuitenkaan astellut sisään. Palvelusväki käytti linnan perällä olevaa takaovea, jota kautta linnaan kuljetettavat tarpeet kuljetettiin. Muulla palvelusväellä oli tohina käynnissä, olihan päivällis aika pian. Kadoten kierreportaisiin, fauni kapusi kerrokseen, missä tuttu huone sijaitsi. Käytävä oli koreampi kuin muiden palvelijoiden asuintilat, olihan satyyri omaa luokkaansa. Sorkien kopina kaikui hiljaisella käytävällä, samlla kun Elodie pysähtyi tietyn oven eteen koputtaakseen sen pintaan parikertaa. Ilman lupaa hän ei astuisi sisään tai jos lupaa ei kuuluisi, hän saisi astua sisään omalla luvalla.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 08 Loka 2014, 11:23, muokattu yhteensä 1 kerran