Asettauduttuaan mukavasti vuoteelle, kävi satyyri kiinnittämään huomionsa jälleen paremmin Elodieen, joka oli yllättäen lähemmäksi tullut. Eipä Perian siitä pahakseen pistänyt, kerta toinen noin omatoimisesti viereen tuli. Mukavaahan se oli nukkua jonkun vieressä, ainakin näin satyyrin mielestä. Joskin, Perian yhä toivoi että Elodie heräisi samoissa aatoksissa, mitä oli mennyt nukkumaankin.
Perian antoikin Elodien tulla ihan kainaloonsa, mikäli tyttö halusi kylkeen tulla nukkumaan. Pienesti hymyillen satyyri seuraili, kuinka fauni hyvät yöt kuiskattuaan kävi katsahtamaan miehen puoleen, aivan kuin odottaen jotain.
Perian kohotti pienesti, jokseenkin kysyvästi kulmaansa, tietämättä miten varsinaisesti tuohon olisi nyt pitänyt reagoida. Halusiko fauni hänestä jotain? Huomaamatta kävi se syke jälleen nousemaan, jokseenkin oudon lämpimän tunteen noustessa jälleen rintaan. Miten ihmeessä Elodie sen teki, pelkällä katseellaan?
"Nuku... Sinäkin... Hyvin siis, niin", Satyyri sai soperrettua jokseenkin hajamielisesti, tuijottaen vain Elodieta kuin olisi nähnyt uniikeimman jalokiven ikinä.
Jostain kumman syystä - ehkä jopa pienestä pakottavasta tarpeesta - nojautui Perian lähemmäksi Elodieta ja spontaanisti, nopeasti kävi painamaan pienen, hellän suudelman nuoremman poskelle. Toisen huulille. Kolmannen otsalle, ennen kuin kävi varovaisesti vetämään faunin pehmeään halaukseen.
"Minä pidän sinusta huolen. Älä huoli".
// Hittttailin. Hit. HIT MAN. En hidastellu. EN TÄLLÄ KERTAA SIIS :---D kato ku mul on Perian fiilis pitkästä aikaa //