Kostossa apua tarvitaan || Janni

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 14 Touko 2015, 13:13

Sartea hymyili armollisesti ja asteli Haulin vierelle pöydän luokse.
"Aloitamme illan melko normaalisti. Olen kutsunut Trinirin lisäksi muutaman muunkin haltian, jottei illallinen vaikuttaisi liian epäilyttävältä. Nautimme ruuan ja aion flirttailla Trinir-kullan kanssa koko illan, aivan kuin olisin haluamassa nuoresta miehestä jotakin muutakin kuin taloudellista tukea. Muut vieraat mitä luultavimmin huomaavat sen selvästi ja lähtevät ties minkä tekosyyn kanssa pois jättäen minut lopulta kahdestaan Trinirin kanssa. Silloin siirrymme miehen kanssa makuuhuoneeni puolelle, jossa sinä astut kuvioihin. Pakotan Trinirin paljastamaan palkkaamansa salamurhaajan nimen ja sen jälkeen saat ottaa Trinirin mitättömän sielun minun käteni kautta. Sitten avaan tuon ikkunan" hän kertoi ja osoitti ikkunaa, joka avautui puutarhaan. "Ja sotken hieman verta sen pieliin, jotta saan aikaan vaikutuksen siitä, kuin joku olisi paennut sitä kautta. Palaan oven luokse ja viillän muutaman kerran käsiäni. Sitten alan kiljumaan kuin olisin juuri todistanut murhan. Palvelijani syöksyvät paikalle ja kerron heille kuinka joku murhaaja oli tappanut Trinir-poloisen ja yrittänyt tehdä saman minulle, mutta uuden miekan ansiosta sain sen hullun pakenemaan ikkunasta. Osa palvelijoista lähtee tietenkin tämän murhaajan perään, muttei tietenkään löydä ketään. Ja muutaman päivän päästä pääsemme suremaan Trinirin kuolemaa hänen hautajaisissaan, jossa voin tirauttaa muutaman kyyneleen."
Sartean kasvot hehkuivat innostuksesta hänen kerrottuaan suunnitelmansa loppuun. Hän katsoi silmät loistaen Haulia odottaen jonkinlaista hyväksyntää suunnitelmalleen.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2015, 23:25

Sartea ryhtyi kertomaan ovelaa suunnitelmaa, jolla riistää Trinir nimesen haltian hengen. Kyseessä olisi ovelaa houkkuttelua, mutta mies pisti merkille kuinka varma nainen oli muiden vieraiden lähtemisestä. Tuskin se ongelma olisi, jos nuo jäisivät pidemmäksi aikaa, naisen vain täytyisi pyytää Trinriä henkilökohtaisesti jäämään. Lopuhuipentumakin kuulosti siltä että Sartea tiesi mitä tulisi tapahtumaan.
"Kuulostat todella varmalta. Tiedät jo siis etukäteen, ettei kukaan tulisi epäilemään sinua hänen murhasta?" Haul totesi sivellen leukaansa pohdiskellessaan. "Mutta suunnitelma on sinun ja minä toimin antamiesi ohjeiden mukaan." Mies kuitenkin lisäsi.

"Minua kiinnostaisi kuulla millainen henkilö tämä Trinir oikein on?" Haul päätti udella, nostaen kätensä odottavasti puuskaan. "Onko hänen sielunsa kuin ravitseva?"
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 15 Touko 2015, 19:12

"Olen erittäin varma, etten jää kiinni. Olen käskenyt Michelin puutarhaan juuri siksi ajaksi ja hänkin viiltää itselleen muutaman haavan. Näin vahvistamme harhakuvaa siitä, että kyseessä oli ulkopuolelta tullut murhamies eikä joku oman taloni jäsen" Sartea lisäsi Haulin aavistuksen epäileviin sanoihin itsevarmasti. Hän oli kokeillut kyseistä suunnitelmaa Michelin kanssa kerran aiemmin ja se oli toiminut täydellisesti. Silloin ei tosin kukaan kuollut, mutta tuskin todellisessa tilanteessa tulisi ongelmia.
Sartea siirsi katseensa takaisin aaveeseen ja vaivoin hillitsi ilottoman naurahduksen.
"Trinir on... seikkaileva nuorimies. Hän on kovin mieltynyt naisten seuraan ja selvästikin hän yrittää päästä korkeampaan asemaan reisiä pitkin. Olen kuullut hänen etenevän tasaisesti armeijankin puolella, mutta se on luultavasti edesmenneen isänsä maineen ansiota. Olen nähnyt hänen taistelevan muutamaan otteeseen Rudolfin kanssa eikä hän ole kovin taitava miekkailija" hän luetteli tietojaan miehestä. Trinir ei ollut vielä toistaiseksi uskaltanut tehdä liikettä Sartean suuntaaan, ilmeisesti Rudolfin varjo oli vielä sen verran painostava naisen yllä.

Sartea asteli huoneen keskelle hieman mietteliäänä. Hän muisteli niitä harvoja hetkiä kun oli keskustellut kasvokkain Trinirin kanssa. Komea nuori mies oli ollut erittäin kohtelias ja hurmaava. Olivathan he kyllä keskustelleet useaan kertaan kokouksissa, mutta koskaan ei siellä aiheet menneet henkilökohtaisuuksiin. Suurin osa Sartean omaamista tiedoista oli Rudolfin ja Michelin kautta saatua. Huhupuheita ja muutamia pikkutietoja, ei mitään sen kummempia. Ei hän ollut edes ollut kiinnostunut Triniristä ennen lasten kuolemaa. Nuorukainen oli ollut täysin yhdentekevä sitä aiemmin. Rudolf oli yrittänyt ostaa elämänsä paljastamalla muutamia lapsimurhiin osallistuneita, mutta se ei ollut pelastanut tätä.
"Mutta vartaloltaan hän on kovinkin sorja mieheksi. Sellaiset naiselliset pojan klopit ovat typeriä..." Sartea mutisi enemmän itsekseen kuin Haulille.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Touko 2015, 01:10

Haul kuunteli Sartean selitystä Triniristä, kyseessä siis oli tavallinen politiikan taitaja. Sielun naama näytti synkistyvän hivenen sitä mukaan mitä nainen hänelle kertoi. Uhri vaikutti heikolta sielulta, se oli sääli. Mokoma ei ollut edes kohtuullinen miekan kanssa.
Haul huokaisi. "Sääli." Mies totesi pettyneesti, Sartean mutistessa millainen pojan kloppi Trinir oli. "Hänestä ei ole kummoiseksi ateriaksi, mutta on kai hänessä jotain syötävää."Sielu totesi, näyttäen kuitenkin edelleen harmistuneelta.
"Mutta joudun siis odottelemaan loppu huipennusta huoneessasi? Koko päivän?" Haul kysyi. Hän tunsi jo nyt olonsa tylsistyneeksi, mutta ei hän aikonut valittaa kun oli jo todennut mielipiteensä uhrin sielun laadusta. Hänellä ei lähinnä ollut valinnanvaraa, joka tietenkään ei ollut uutta, mutta sääli se aina oli ja mitä pitkästymiseen tuli, olihan hän joutunut odottaan lukuisia kertoja, ikuisuuksilta tuntuvia aikoja.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 23 Touko 2015, 00:35

Sartea käänsi katseensa Hauliin ja nauroi ivallisesti.
"Kuulostat aivan pieneltä lapselta. Eikö vuosisatojen kokemus aaveena olosta ole tuonut kärsivällisyyttä mukanaan?" hän nauroi huvittuneena. Haulin sanat ja ilme olivat miltei identtiset Marien kanssa aina kun Sartean oli täytynyt lähteä jonnekkin miehensä kanssa. Jossain suhteessa ihmiset eivät siis muuttuneet edes kuoleman jälkeen.
"Jos todella haluat tehdä jotakin muuta kuin odottaa huoneessani, niin ainahan voin laittaa Michelin kantelemaan sinua ympäriinsä kuin pientä lasta" hän vinoili miekalle. Sartea tiesi nöyryyttävänsä Haulia sanoillaan, muttei antanut sen haitata terävän kielensä vauhtia. Häntä alkoi hiljalleen ärsyttämään Haulin olemus, muttei näyttänyt sitä muuten kuin viiltävillä sanoillaan.
"Tai sitten kutsun talon nuorimmat palvelijat leikkimään kanssasi. Siinä olisi ainakin jotakin tekemistä" hän ivasi ja katsoi halveksivasti aaveen hohtavia silmiä. Kunpa päivä olisi jatkunut yhtä hyvänä kuin hetki sitten.

Sartea ei jaksanut odottaa Haulin vastausta vaan pyörähti kohti ovea saaden helmansa heilahtamaan sulavasti ja harppoi sen luokse.
"Mutten ole tänään aivan niin armollinen, joten joudut nyt jäämään ylhäiseen yksinäisyyteen odottamaan sielua syötäväksi. Toivottavasti et turhaudu ja heittäydy aivan oikeasti lapsen tasolle. Olisi ikävää alkaa sinun äidiksi" hän sanoi kylmästi ennen kuin asteli ulos huoneesta. Ärsytys oli kasvanut hiljalleen ja, jos hänelle ei olisi jo pikkutytöstä saakka opetettu itsehillintää, hän olisi sivaltanut jotakuta hiusneulalla pelkästään purkaakseen kiukkuaan.
Mutta Sartea ei alentunut sellaiseen. Ylhäisönainen piti kasvoillaan hillityn hymyn, joka peitti kaiken alleen. Päivä kului nopeasti ja aivan liian pian alkoi illallisen vietto. Sartea nautti ateriasta keskustellen samalla viettelevästi Trinirin kanssa. Poika oli jo puolessavälissä ruokailua kiedottuna aivan hänen sormensa ympärille. Nuoret, seikkailevat pojat ovat niin helppoja uhreja, hän ajatteli muiden vieraiden alkaessa huomata kaksikon keskittyvän vain toisiinsa. Kuten Sartean suunnitelmissa, muut lähtivät aiemmin kuin olisi ehkä ollut sopivaa, ja jättivät hänet Trinirin kanssa kahden.
EIhän toki ollut jättänyt vieraitaan huomioimatta, mutta hän oli selkeästi kiinnittänyt enemmän huomiotaan nuorukaiseen. Suunnitelman seuraava vaihe alkoi flirttailun kanssa ja hiljalleen he vetäytyivät kohti Sartean huonetta.

Ovi avautui hiljaa naksahtaen ja Sartea astui sisään nauraen jollekin Trinirin letkauttamalle jutulle.
"Onpa muuten kaunis miekka. Se lienee sinun?" Trinir kysyi hymyillen haltiakielellä ja sai Sartean naurahtamaan uudelleen hyvin tyttömäisesti.
"Kyllä se on minun. En kylläkään ole kovin taitava sen käytössä ja olen aikeissa pyytää jotakuta opettamaan minua" hän vastasi ujosti ja vilkaisi toista haltiaa silmäripsiensä alta. "Ehkäpä sinä voisit opettaa..."
Trinir punastui aavistuksen verran, mutta röyhisti selvästi rintaansa.
"Tietenkin voin auttaa sinua. En voisi kieltäytyäkään, kun noin kaunis neito on kyseessä" mies lausahti ylpeänä omista olemattomista taidoistaan. Sartea hymähti ja asteli miekan luokse.
"En ole aivan varma pitelenkö miekkaa nyt oikein" hän sanoi ja nosti Haulin käteensä. Miekasta virtaava voima tuntui hyvältä ja Sartea lukitsi katseensa haltiamieheen, joka tutkaili hänen asentoaan arvostelevasti.
"Pidät sitä täydellisesti. Olet selvästikin luonnonlahjakkuus, mutta kuinka lienee lyöntien laita?" Trinir kysyi ja nosti katseensa. Sekunnin murto-osassa tämä tajusi jonkin olevan pielessä. Ennen kuin mies ehti edes suutaan kunnolla avata miekka upposi tämän vatsaan.
"Miltä tuntuu? Uskoakseni lyöntinikin on täydellinen. Ainakin tiedän sen osuneen kuolettavasti. Ennen kuin heität henkesi, kerrohan; mikä oli sen salamurhaajan nimi, jonka maksoit murhaamaan rakkaat lapseni?" Sartea ärisi matalalla äänellä. Trinir yskäisi verta ja henkäisi väräjävästi ilmaa keuhkoihinsa.
"Miksi..." mies kuiskasi ja sai vastaukseksi lyönnin kasvoihin.
"Vastaa kysymykseen!" Sartea murahti.
"Remus, häntä kutsutaan Remukseksi" Trinir huohotti silmät suurina kalveten hitaasti. Ei kestäisi kauaa ennen kuin tämä kuolisi. Sartea huomasi tämän ja hymyili pedon lailla.
"Kiitos kultaseni" hän kuiskasi ja vetäisi miekkansa ulos saaden haltian putoamaan polvilleen. Naisen kylmä katse seurasi hidasta kaatumista lattialle välinpitämättömänä.

Nopein askelin Sartea käveli ikkunalleen ja avasi sen jättäen muutamia veripisaroita miekasta ikkunalaudalle. Muutamalla terävällä vetäisyllä hän teki viiltoja mekkoonsa ihoon saakka saaden veren kihoamaan kalpean nahan päälle. Sääli mekkoa, mutta sille ei nyt mahtanut minkään. Hän palasi Trinirin luokse ja katseli kuinka viimeinenkin elämänliekki sammui tämän silmissä.
"No, nyt alkaa se hauskin osuus" hän sanoi hymyillen Haulille. Nopean hengenvedon jälkeen hän kirkaisi korviavihlovasti.
"Auttakaa! Apua! Murhaaja!" hän kiljui haltiakielellä aivan kuin olisi hengenhädässä. Ei kestänyt kuin muutama minuutti kun talon palvelusväki oli kokonaisuudessaan paikalla ja huolehti Sarteasta. Ylhäisönainen vapisi kuin haavanlehti ja nyyhkytti vaikuttaen siltä kuin olisi shokissa.
Kuvitteellisen murhaajan perään lähti joukko miehiä sekalaisten aseiden kanssa samalla kun muut palvelijat siivosivat makuuhuonetta ja yrittivät rauhoitella Sarteaa. Hän puristi miekkaa käsissään ja oli kumartuneena sen päälle aivan kuin se olisi hänen kallein aarteensa.
Lopulta talo rauhoittui ja Sartea joi tyynenä kitkerää teetä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Huone oli puhdistettu verestä, samoin kuin miekkakin ja hänellä oli päällään puhdas, ehjä mekko.
"No, sehän meni sujuvasti. Miltei odotin jonkin menevän pieleen, mutta onneksi kaikki sujui kuten pitikin. Miltä sen typeryksen sielu maistui? Oliko yhtä huono kuin ajattelitkin?" hän viritteli keskustelua Haulin kanssa. Miekka lojui taas pöydällä hänen edessään.


//Sori et kesti vastata, mut sait ainakin kunnon romaanin ^^`
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Touko 2015, 13:11

Haul kohotti toista kulmaansa Sartean sanoille. Nainen puhui kuin hän olisi pieni lapsi, jota täytyi kaitsea ja kuljettaa paikasta toiseen. Miehen ilme muuttui vakavammaksi aina sitä myöten, mitä pidemmälle haltia puheissaan meni. Mitä hän oli tehnyt, jotta oli saanut Sartealta noinkin pistelevät sanat niskaansa? Vaikka nainen kuulosti ja näytti rauhaliselta, kyllä mies näki ettei tuo ollut tyytyväinen häneen.
Hymähdys kuului lopuksi Haulin suusta haltian kääntyessa kannoillaan ja sanoen vielä ettei ollut tänään niin armollinen, että päästäisi miekkaa ulos huoneesta. Ovi sulkeutui naisen perässä. Silun huulille kohosi vino virne. Voi kultaseni, sinuna miettisin kahdesti kuinka kohtelisit minua, Haul ajatteli, kääntyessään miekkaansa päin. Mutta eihän naista voinut moittia, eihän tuo edes tiennyt kaikkea hänestä. Mies päästi naurahduksen ennen kuin palasi usvana miekkaan.

Päivä kului siinä missä muukin, odotellen, vatvoen sitä tulevaa iltaa, jolloin hän saisi ateriansa. Jostain kaukaa kantautui ääniä, puhetta. Illallinen varmaan oli alkanut? Jonkin aikaa Haul joutui odottamaan ennen kuin äänet lähenivät huonetta missä hän lepäsi. Sartea palasi huoneeseensa naureskellen, nuorukaisen letkautukselle. Miekka puolestaan odotti pöydällä, eikä näyttänyt sen erikoisemmalta. Ei Haul tahtonut ateriaansa karkottaa.
Keskustelu kääntyi nopeasti miekkaan. Sartea ovelasti pyysikin miestä opettamaan häntä miekan käytössä. Haul nostettiin pöydältä, sen terä kohti nuorukaista. Se tapahtui hyvin nopeasti, miekkanterä upposi uhrin vatsasta läpi, saaden tuon ennemmän kuin järkyttymään. Haul ei viitsinyt sen enempää piilotella, vaan avasi silmänsä, jotka leijuivat aavemaisesti miekankahvan yläpuolella.
Sartea sai haluamansa puristettua ulos miehestä muutamalla tiukalla sanalla ja sitten nainen teki jotain, joka sai Haulin puolestaan järkyttymään. Tuo vetäisi miekan irti nuoresta miehestä, joka lyyhistyi maahan, vielä elossa. Avemaiset silmät laajenivat ja tuijottivat uhria pitkään, eikä mies kyennyt sanomaan mitään.
Sillä välin Sartea meni hoitamaan seuraavan vaiheen suunnitelmastaan, repien mekkoaan ja vahingoitaen itseään, sekä jättäen jäljet ikkunalaudalle. Haul ei kuitenkaan edes huomioinut naista. "Eih..." Sielu henkäisi hiljaa. "Eih...Ei..." Sartea palasi miehen luo ja katseli kuinka tuo veti viimeiset henkäyksensä ja elämä sammui tuon silmissä. Miekan katse kapeni tätä katsellessaan ja hän olisi tärissyt raivosta jos olisi pystynyt, hän olisi huutanut sillä sekunnilla, mutta Sartea oli häntä nopeampi.
Haul ei tinnyt miksi hän antoi naisen viedä suunnitelman päätökseen, ehkä hän oli liian vihainen puhumaan tai ilmestyäkseen, jotta pilaisi koko jutun? Se kyllä kävi miehen mielessä sekunnin, mutta se taisi olla jo liian myöhäistä.

Tilanteen rauhoittuessa hiljalleen ja Sartean jäätyä yksin, tuo viimein puhui Haulille. Mokoma kyseli, miltä miehen sielu oli maistunut. "Sujuvasti? Sujui kuten pitikin? Miltäkö maistui?!" Haul toisti, samalla kun usva purkautui lähes raivokkaasti ulos miekasta, sielun ilmaantuessa aaveena naisen eteen. "Minä en syönyt sielua, koska hän kuoli omia aikojaan, vajavaisiin elintoimintoihinsa! Minä en ollut se joka lopulta surmasi hänet!" Mies raivosi. "Sinä typerä nainen!"
Ehkä Haul oli turhan ankara Sartealle, hän itse ei ollut selittänyt tarkalleen kuinka surmaaminen toimi, mutta hän ei kyennyt myöntämään omaa virhettään vihaltaan.

//Tämähän sai käänteen :D //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 01 Kesä 2015, 17:57

Sartea tuijotti mykistyneenä Haulia tämän alkaessa raivota hänelle. Hän ei kuitenkaan jäätynyt kokonaan aaveen raivon edessä, vaan suuttui itsekin.
"Olisit voinut mainita siitä aiemmin... En olisi tehnyt virhettä, jos olisin tiennyt, että sinun pitää surmata henkilökohtaisesti uhri" hän sanoi äänellä, joka oli täynnä jäätävän kylmiä kristalleja. Hän oli uskonut miekan imevän sielun ruumiista ja jättävän vain ruumiin kuolemaan eikä ollut edes tullut miettineeksi, että miekan olisi pitänyt olla kuolemaan saakka kiinni uhrissa.
Sartean tyytyväisyys ja ilo murhan onnistumisesta oli kaikonnut kokonaan.
"Ehkä ensi kerralla osaan toimia niin kuin arvon aaveelle on sopivaa" nainen sähisi ja laski käteen unohtuneen kupin pöydälle. Voi jospa olisi ollut keino kääntää aikaa taaksepäin, hän mietti noustessaan seisomaan pöydän viereen.
"Hankitaanpa sinulle kuitenkin ateria. Eihän se ole hyvä, että emäntä jättää vieraansa nälkäiseksi" hän tarttui miekkaan ja purjehti sen kanssa ulos kasvoillaan tyyni hymy. Kuoren alla hän kuitenkin kiehui raivosta. Muutamassa minuutissa hän oli ulkona harppomassa pitkin hämäriä katuja. Kesä oli tullut vaivihkaa kaupunkiin ja piti sen hereillä pitempään.
Sartea etsiytyi kaupungin huonommalle puolelle ja pian heidän kimppuun jo hyökkäsikin ties mikä hiippari, joka luuli saavansa helpon uhrin. Nainen sysäsi miekan miehen sisusiin jo toisen kerran saman illan aikana.
"Toivottavasti nautit siitä" hän ärisi ja jätti tällä kertaa miekan paikoilleen. Sartea käänsi katseensa uhristaan ja värähti. Ei tämän näin pitänyt mennä. Hänestähän oli tulossa sarjamurhaaja.

//Tsihi :3 näin pääsi käymään ^^ //
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Kesä 2015, 20:01

"Sinä surmaat minua käyttäen! Luulin että ymmärrät yksinkertaiset sanat hienostoneidin kalloosi." Haul sähisi vain takaisin Sartealle, joka oli miestä syyttänyt asioista, joita sielu ei ollut tullut maininneeksi. Edelleen vika oli enemmän Haulin oma, mutta niin sanotusti nälkäisenä ja vihaisena ei hän kyennyt virhettään näkemään.
"Parempi olisi, tai houkuttelen jonkun palvelusväestäsi avukseni." Sielu nurisi naisen sähinään, jääden mulkoilemaan tuota kädet puuskassa siinä paikallaan leijuessaan.

Ääni kellossa kuitenkin muuttui yllättäen Sartean ilmoitaessa, että he lähtisivät hakemaan Haulille ateriaa, joka oli äskettäin jäänyt sivusuun. Mies ehti vain kohottaa kulmiaan, kun haltinainen viiletti jo miekka mukanaan huoneesta ulos ja sai Haulin hajoamaan usvaksi ja palaamaan miekkaan. Kenties Sartea teki suutuspäissään nyt jotain ajatelematonta ja äkkipikaista, mutta Haul ei aikonut jättää mahdollista ateriaa, joten hän ei avannut suutaan estelläkseen toista.
Kaksikko oli koko sen matkan hiljaa toisilleen, jonkinlainen jännite tuntui olevan heidän välillään, ärtyneisyys.
Haltiakaupungin vähäosaisemmalta alueelta löytyi pian sopiva uhri, joka huonoksi onnekseen luuli Sarteaa puolustuskyvyttömäksi neidoksi, joka oli vain eksynyt väärään kolkkaan. Tungettelija sai nopeasti miekasta, joka lävisti tuon ikävästi. Nainen samalla ärisi Haulille, jättäessään miekan hetkeksi kiinni ruumiiseen, joka kuoli tällä kertaa äkillisesti ja usva saattoi imeytyä ruumiiseen ja purkautua takaisin ulos, keräten illan aterian. "Mitätön." Haul kommentoi syömäänsä sielua usvan samalla palatessa miekkaan. Mies oli pistänyt merkille värähdyksen Sarteassa. Nainen oli kenties tajunnut itsekin tehneensä virheen. Loppujen lopuksi ei ollut viisasta lähteä hyvin suunnitellun murhan jälkeen tappamaan satunnaisesti vastaankulkijoita. Haul ei kuitenkaan valittanut sen enempää, tuskin sen haltiamiehen sielu olisi ollut sen kummoisempi.

//Indeed :D //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 03 Kesä 2015, 18:51

Sartea käänsi katsensa takaisin nyt edesmenneeseen haltiaan ja irvisti vetäessään miekan ruumiista. Hän kumartui puhdistamaan Haulin miehen vaatteisiin ja alkoi vaeltaa takaisin kohti kotia. Naisen nopeasti noussut viha oli laantunut ja jäljellä oli enää ontto olo, joka sai hänet kaipaamaan takaisin lämpimään. Hetken ajan hän jopa kaipasi Rudolfia, joka oli niin kovin mielellään syleillyt häntä.
Vihdoin tullessaan kadulle, jonka varrella Sartean talo oli, hän avasi suunsa.
"Haul, olen pahoillani. Minun olisi pitänyt tajuta se itsekin, että sinut olisi pitänyt jättää ruumiiseen, kunnes se on kuollut. Ja anteeksi, että kohtelin sinua alentavasti aiemmin päivällä. Olin hieman hermona" hän sanoi hiljaa miekalle. "Minun ei olisi pitänyt ilkeillä sinulle sillä lailla. En vain... Anteeksi."
Sanat loppuivat kesken eikä Sartea enää tiennyt mitä sanoa. Hän oli ollut aaveelle kamala ja tiesi sen liiankin hyvin. Anteeksipyyntö tuskin korjaisi mitään, mutta se toi hieman kevyemmän olon hänelle. Hän tulisi kuitenkin tarvitsemaan runsaasti lämmintä juotavaa saadakseen unta.
Sartea seisoi jonkin matkan päässä ulko-ovesta voimattomana. Häpeä nosti päätään naisen sisällä. Vaikka häntä olikin hermostuttanut illan tapahtumien kulku, ei se antanut lupaa purkaa sitä muihin, varsinkaan nöyryyttämällä toista. Olisihan hän voinut vain antaa asian olla tai äksyillä vaikka palvelijoilleen, mutta ei. Hänen oli ollut pakko käyttää teräviä sanojaan miekkaan. Yhteen niistä harvoista, jotka auttoivat häntä kostamaan lastensa kuoleman. Kuinka hän oli ollut niin typerä...

//Sori et on nyt näin lyhykäisiä ^^`
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2015, 12:54

Haul ei edelleen avannut suutaa Sartean lähtiessä astelemaan kujaa pitkin ja seuraten sitä takaisin kotiin. Ei sielua olisi estänyt pahemmin puhua keskellä hiljaista kujaa taikka katua. Kyllä mies olisi voinut kuiskata jotakin jos olisi halunnut, mutta pieni pettymys velloi tämän sisällä edelleen, jonka takia hän ei ollut juttu tuulella.
Tuttu ylväskatu kertoi heidän olevan pian perillä, mutta ennen kuin he aivan tutun rakennuksen luo pääsivät, avasi Sartea yllättäen suunsa. Haul odotti lisää pisteleviä sanoja, mutta kuulikin sen sijaan anteeksipyynnön. Miekan hohtava katse avautui kunnolla ja kääntyi katsomaan ylös naista, joka edelleen jatkoi ja myönsi tehneensä typeryyksiä. Haulin katse kapeni hieman kuin jostain inhottavasta tunteesta, joka puristi ikävästi haltianaisen sanojen myötä. Ei hän voisi olla enää vihainen ja pettynyt.

"Miten olisit voinut tajuta sen, jos en selittänyt kunnolla kuinka minä oikeasti toimin? Olin kohtuuton huutaessani sinulle." Sielu totesi katseen liukuessa maahan naisesta. "Vika oli enemmän... minun. Ja mitä ilkeilyysi tulee, objektille on helppo purkaa ikävät tunteensa, eihän se voi tehdä mitään takaisin. Älä huoli olen tottunut moiseen, vaikkakin tällä objektilla on tunteet." Mies selitti hymähtäen. Hän antoi anteeksi Sartealle, mutta jos moinen kohtelu toistuisi, hän lähtisi tuon luota alta aikayksikön, heti kun siihen kykenisi.

//Höpsis ja Sartea on lutunen >u< //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 29 Kesä 2015, 20:57

Sartea hymyili surumielisesti, muttei antanut itselleen vielä anteeksi. Vaikka miekalle olikin helpompi huutaa kuin tavalliselle, hengittävälle ihmiselle, hän tiesi tämän kuitenkin omaavan todellisen, oikean ihmisen sielun, joka loukkaantui siinä missä hänkin. Sartea päätti kohdella Haulia paremmin siitä hetkestä eteenpäin, vaikkapa vain pelkillä kilteillä sanoilla.
"Seuraava kerta tulee olemaan parempi, nyt kun tiedän miten sinun sielun syöminen tapahtuu oikeasti" hän sanoi naurahtaen. Haltian äänessä oli jo hieman aiempaa itsevarmuutta. Rohkaistuneena aaveen anteeksiannosta hän asteli takaisin kotinsa lämpöön.
Sartea otettiin vastaan helpottunein ilmein, olihan hän juossut ulos ilmoittamatta mitään. Palvelijattaret yrittivät suostutella emäntäänsä päästämään heidät auttamaan nukkumisjärjestelyissä, mutta Sartea hyväksyi sinä yönä lähelleen vain Michelin. Miehen tehtäväksi siis kävi rouvansa riisuminen päivävaatteista ja kampauksen purkaminen. Ihmismies joutui jäämään emäntänsä vierelle senkin jälkeen Sartean käskyttäessä tämän pysymään vierellään, kunnes ylhäisönainen nukahtaisi, mikä kävi vasta monen kiihkeän tunnin jälkeen.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Sartea nousi ylös täynnä puhtia. Tämä päivä olisi pyhitetty tuon mystisen salamurhaajan, jota kutsuttiin nimellä "Remus", etsimiseen. Heti aamusta hän lähetti palveluspojat etsimään hänen luotettua naistaan, jolla oli jonkin verran yhteyksiä alamaailmaan. Kyseinen "ystävätär" ei kuitenkaan ilmaantunut näkyviin ja Sartean innostus alkoi hiipua. Iltapäivän hän vietti puutarhassaan istuen Haul sylissään ja keskustellen tämän kanssa odotellessaan vierastaan saapuvaksi.
"Millainen sinun ottoisäsi oli? Ennen kuin hän teki sinusta miekan terän?" hän kysyi ohimennen sivellen sormillaan miekan kahvaa.

//Anteeksi et kesti nyt näin himrusen kauan >.< kesätyöt on vähän verottanut jaksamista, mut sain nyt jotain kirjattua sulle päin :o
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Heinä 2015, 20:40

He olivat antaneet toisilleen anteeksi, joka oli hyvä sillä he varmasti olisivat vielä pitkän tovin yhdessä. Haul ei enää sinä iltana avannut suutaan taikka ilmaantunut. Palvelusväki hössötti sen verran ympärillä ja Sartea vaikutti myös väsyneeltä, joten oli paras vain asettua aloilleen ja odottaa huomista.

Haul ei tinnyt mitä odottaa seuraavalta päivältä. Sartea tahtoi aloittaa lastensa salamurhaajan etsinnän, joka olisi hyvä aloittaa hyvän ystävättären avulla. He joutuisivat odottamaan pienen tovin, ennen kuin vieras saapuisi, joten Sartea oli päättänyt asettua puutarhaan, Haul sylissaan. Mies tunsi olonsa kuin kotikissaksi, joka lepäsi tyytyväisenä emäntänsä sylissä. Hän olisi nauttinut siitä enemmän, jos vain olisi voinut tuntea jotain.
Aavemaista muotoaan Haul ei kuitenkaan vielä ottanut, palvelusväkeä saattaisi pyyhältää ohi ja voimia oli hyvä säästää.
Miekka avasi kuitenkin silmänsä Sartean esittäessä kysymyksen. "Se mies oli kuin kuka tahansa isä, huolehtiva ja rakastava... tosin kenties vain siksi, että saisi minusta hyvän aseen hyvällä huolenpidolla." Haul kertoi pientä kitkeryyttä äänessään. "Miksi kysyt?"

//Eipä mitään, sori et itellä on menny viikko, poikakaveri ollu käymässä nii ei ole kerenny kirjotteleen :3 //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 06 Heinä 2015, 16:46

Sartea kohautti harteitaan.
"Mietinhän vain. Se kai oli mukavaa? Kun oli hyvä isä, joka piti huolta" hän jatkoi kyselyään katsellen kevyesti tuulessa taipuvia liljoja. Rakastava isä oli hänelle hieman vieraampi asia, ylhäisöperheen vesana hänet oli miltei kokonaan kasvattaneet kotiopettajat ja palvelijat äidin lisäksi. Oli hän kyllä isänsä kanssa keskustellut, mutta se ei ollut muuta kuin kuulustelua opituista asioista.
Ei Sartea oikeastaan edes kaivannut todellista isähahmoa elämäänsä. Ei lapsuuteensa saati nyt, kun hänen rinnallaan oli jo kaksi aviomiestä ollut. Oli parempi olla itsenäinen ja pitää oma talonsa pystyssä, kuin tukeutua perheeseensä jatkuvasti. Mutta aihe kiinnosti häntä suunnattomasti.


//Anteeksi hirmusesti tälläsestä lyhkäsestä tyngästä ;___;
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Heinä 2015, 20:11

"Sitä on vain vaikea muistella näin jälkikäteen, se on kitkerä tunne, mutta kyllä, huolehtiva isä on mukava." Haul totesi hymähtäen, samalla kun nyt mietti otto-isäänsä. Kenties tuo oli jollain tasolla välittänyt hänestä, tosin todella kierolla tavalla, tai sitten tuo oli ollut hyvä näyttelijä.
"Puhut kuin et tietäisi millaista on omistaa isä, eikö sinulla ole ollut isää?" Mies kyseli puolestaan, pistettyään merkille Sartean puheet. Jos naisella ei ollut isää, Haul kyllä ymmärtäisi miltä se tuntuisi, hänellä ei ikinä ollut äitä, joten tunne kenties oli samanlainen? Tosin ei hän ikinä ollut kaivannut äitiä rinnalleen, hän oli ollut tyytyväinen otto-isäänsä, alkujaan hänellähän ei ollut minkäänlaista perhettä.

//Ei haittaa :3 //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 22 Heinä 2015, 18:22

Sartea hymyili vinosti miekan sanoille.
"Kyllä minulla oli isä, ja on oikeastaan edelleen, mutta emme tapaa. Hän ei ollut mitenkään sen kummemmin isähahmona. Tiedäthän, ylhäisöperheissä isä on useimmiten se joka hoitaa asioita talon ulkopuolella, muttei ota osaa lasten kasvatukseen muuten kuin välillä hätistäessään lapset pois jaloista" hän alkoi selittää kuin olisi opetellut ulkoa koko jutun.
"Minun isäni oli juuri sellainen. Hädin tuskin tunsin häntä ja luulen ettei hänkään tuntenut minua muuten kuin ulkonäöltä ja kotiopettajieni puheista."
Sartea oli aavistuksen katkera isälleen tämän etäisyydestä ja se kuulsi hänen puheestaan.
"Kaikkein lähimpänä isää oli minun miekkailuopettaja. Hän oli tiukka, mutta samaan aikaa huolehti etten vahingoittaisi itseäni. Lempeä, sitä hän oli. Mutta se siitä" hän pudisti päätään kuin huitaisten puheenaiheen sivuun. Hän vähät välitti vanhemmistaan.
DailyStar
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron