Earth's tears


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Joulu 15, 2015 7:06

Re: Earth's tears

Rathel ei ymmättänt, miksi hän vaivautui näpistelemään rahaa, kerta tanssimallakin saisi sitä. Alvara naurahti ja antoi toiselle viekkaan hymyn, kuin hän olisi tiennyt jotain enemmän. "Raha on rahaa, jolla saa." Alvara totesi rauhallisesti. Hän halasi jalkojaan edessään. "Kyllä miehet maksavat ja niin kuin naisetkin ja minä tarjoan aina enemmän maksavalle illan vierelläni." Alvara sanoi, eikä hännyt että myi itseään. Hän oli merenneito ja sellaiset taboot eivät koskeneet heitä.
Hänelle oli aivan sama makasiko hänen kanssaan vanha vai nuori. Kokematon vai kokenut. "Uusiin persooniin aina mukavaa tutustua..." Hän selitti ja loi sitten liekkien yli säihkyvän katseen toiseen. Hän alkoi liikkua lähemmäksi kenraalia. "Mutta minä kysyin mitä pidit? Oliko se sinun mieleesi? Älä ujostele." Alvara sanoi kuiskien ja nojautuen toisen puoleen, ollen tuosta noin kolmenkymmenen sentin päässä. Hänen hiuksensa valuivat hänen rinnuksilleen ja viitya hänen ympärillään hieman löysääntyi.

"Rathel~ Tiedän pienen salaisuutesi~" Alvara kiusasi toista vienon hymyn kera. "Joten minun kanssani voit olla vapaasti, voit koskeakin jos haluat." Merenneito siirtyi lähemmäksi, pitäen kuitenkin kasvonsa samalla etäisyydellä. Hän hymyili, mutta vetäytyi äkkiä toisesta. Hän nousi ja kävi hakemassa mekkonsa, joka vielä kostea oli. Hän heitti viitan vuorostaan oksalle ja puki mekkonsa päälle. Hän tarttui saapikkaisiinsa ravisteli niistä turhia vesiä pois, kunnes tunki ne jalkaansa.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Joulu 15, 2015 7:40

Re: Earth's tears

Tham hankki rahaa keinolla jos toisella, ujostelematta lainkaan. Moinen persoonallisuus saatettiin helposti laskea ahneuden puolelle, rahalla tosiaan sai vaikka mitä, sillä tämä valtakunta pyöri.
Merenneito palasi puhumaan tansistaan, kenraali kun ei ollut vastannut tuon kysymykseen. "Kai voin myöntää, että osaat tanssia." Gargoili vastasi, uskoen saaneen vakavuutensa takaisin, mutta toisen seuraavat sanat tekivät siihen särön.
Naisen katse kääntyi katsomaan lähemmäs hivuttautunutta mereneitoa säikähtäen, mutta jonkinlaista uhkaakin oransissa hehkussa oli.
"E... En tiedä mistä sinä puhut." Kenraali totesi. Ei hän itseään häpeillyt, hän oli sujut asian kanssa, oli ollut jo pitkään. Mutta että rikollinen, joka tietäisi itse eliittikenraalin salaisuuden, se voisi olla tuhoisaa.

Onneksi Tham perääntyi kauemmaksi hänestä ja meni hakemaan mekkonsa, pukeakseen sen ylleen, kuin myös saappaat. Rathel oli kääntänyt katseensa muualle, miettien vimmatusti vaihtoehtojaan.
"Tham..." Kenraali lopulta sanoi. "Minusta tuntuu, ettet kykene suorittamaan tuomiotasi loppuun. Joten olet minun luvallani vapaa menemään." Rathel ilmoitti. "Mutta jos saan tietää, että jatkakt näpistelyä, en ole yhtä suopea ensikerralla."
Olisi parasta tässä vaiheessa antaa toisen mennä, ehkä tuo hihkaisisi iloisena ja kiirehtisi omille teillensä, jättäen hänet rauhaan?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Joulu 15, 2015 8:11

Re: Earth's tears

Kenraalin ilmoittaessa, että hän olisi vapaa menemään, sillä tuomiota kyettäsi jatkamaan sai erenneidon silmät vilkaiemaan tuon puoleen. Hän puhui olkansa yli viekkaan hymyn kera, "Niinkö?" Nainen kysyi, kuin ei olsii kuullut kunnolla mitä tämä oli sanonut. Alvara kääntyi sulavasti ja käveli toisen luokse tai enemmänkin ilmestyi tuon selän taakse ja hlasi tuota selän takaa. "Kuinka huomaavaista, arvoisa kenrali Tor." Hän sanoi ja antoi käsiensä lipua hitaasti pois halauksesta. "Olen kiitollinen." Hän sanoi kovin julman kuuloisesti. Jotenkin hänen äänensävynsä ei ollut ellainen viaton ja harmion. Se oli täynnä viekkautta ja julmuutta, mikä kuului merenneidon luonteeseen. Alvara oli kyitenkin jäänyt vasten toisen selkä. Hitaasti hän nousi ylös aina sipaisten toisen niskaa sormillaan.
Valtaa ei ollut ilman tietoa ja rahaa. Jos sitä omsi omasi myös valtaa. Alvara hymisi rauhallisesti, kun hän nakkasi vielä muutaman puun nuotioon, ennen kuin heilautti hiuksiaan gargoilille.

Alvara hymähti itsekseen. Hän otti ensimmäisen askeleen kauemmaksi. "Ole huolehti Rathel. Minä en paljasta salaisuuttasi naisia kohtaan." Alvara hykersi ja lähti sitten kevyin askelin kävlemään pois nuotion tuomasta valosta. Vielä kauempaa kuului, kuinka merenneidon ääni nousi ja kuiski kenraalin nimeä. Muisya tulla käymään! se kuiski naurun kera.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Joulu 15, 2015 11:32

Re: Earth's tears

Rathel ei toistanut sanomaansa, kyllä Tham oli kuullut mitä hän oli sanonut ensimmäisellä kerralla. Gargoili jännittyi toisen tullessa halaamaan häntä takaa päin. Rathel tiesi, että olisi parasta vain sysätä toinen pois, mutta jokin esti häntä tekemään niin.
Kenraali puraisi huultansa, kun merenneito sanoi olevansa kiitollinen julmalla äänellään. Oliko hänet kukistettu? Voitettu viekkaudella? Ei kai hän vain sääntöjä rikkonut pahemman kerran? Rathel tiesi, ettei pikkurikollinen ollut uhaksi isolle valtakunnalle, vain pieni ärsyttävä kirppu. Ja muutenkin, olisiko hänen todella pitänyt jättää kala kitumaan kuivalle maalle, vaikkei se ollut sitä ansainnut? Ehkä kaikilla oli heikkoutensa ja kaikki tekivät virheitä, kukaan ei ollut täydellinen.

Merenneidon peräännytttyä hykerteli tuo vielä hänelle, luvaten muka ettei kertoisi kenellekkään. Loppujen lopuksi, jos tuo kertoisi, uskoisiko kukaan? Hänellä oli enemmän arvovaltaa kuin tällä pahaisella tanssivalla varkaalla. Kenraali ei kuitenkaan tahtonut turhia riskejä, pitäkööt toinen vapautensa ja olisi tyytyväinen, ehkä tuo jopa unohtaisi hänet?
Katse kääntyi tuijottamaan kaikkonevaa merenneitoa, joka vielä kuiski hänelle pimeydestä, kaidoten hiljaisuuteen. Jonkin aikaa nainen tuijotti pimeyteen, kunnes katse kääntyi takaisin rätisevään nuotioon. Ärtymys alkoi hiljakseen painaa Rathelin kasvoja, pian hän puri hammasta. Äkisti gargoili nousi ylös ja potkaisi nuotiota karjuen raivokkaasti, hajottaen hiiltyneet polttopuut pieniksi kekäleiksi.

//Kiitos pelistä o/
Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö