Cat Fight // Mori


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 23, 2016 10:55

Re: Cat Fight // Mori

Toinen lohdutteli, että kyllä hän saisi kaiken kullan, mitä oli vaatinutkin ja sen lisä maksunkin, keikasta. Alvara hymähti, mutta selkeästi vain tyytyväisenä. Susisilmä kommentoi hänen hoppuaan, johon hän vain naurahti raikkaan oloisena. "Koska olen niin kesyttämätön, etten taida pysyä edes omassa nahassani paikoillani", hän vastasi toiselle kohauttaen hieman leikkisästi olkiaan.
Susisilmä kertoi juontaan ja kysyi miltä kuulosti antaa vartiomiehelle muuta ajateltavaa. Merenneito nojasi pöytää vasten. "Minut on luotu miesten liehittelyä varten, joten voit jättää sen huolen minulle", Alvara totesi itsevarmasti ja vinkkasi silmää. Jos siis yhdeksänkymmenen vuoden kokemus oli takana, niin eiköhän joku typerä vartiomies saisi liehiteltyä hieman rintoja ja lannetta keinauttaen ja parilla käden koskemisella. Hän saisi hyvinkin nopeasti miehen ajatukset muualle.

Tappaminen ei tullut kuuloonkaan, johon Alvara toki nyökkäsi. Hän voisi mennämerelle illastamaan ystävien kesken vai sisarkunnaksi sitä kutsuttiin, mutta miehen liha tuntui taas houkuttavan pitkästä aikaa. Suunnitelma kuulosti tällä hetkellä lähes leikiltä ja huvilta. Kaksijalkaisten tavat ja asiat olivatkin merenneidolle pelkkää roolileikkiä. Maiseman vaihtoon nainen nyökkäsi. "Minä tiedän hyvän paikan itselleni, jonne voin aina vaihtaa paikkaa ja jos osaavat etsiä minua sieltä, eivät he tule koskaan saamaan minua kiinni siellä. Alvara tietysti tarkoitti merta hyräilessään ajatuksilleen ja näprätessään lopulta kultansa housuihinsa.
Suunnitelma oli kuultu ja toinen pakkasi vielä hieman itseään muutamalla lehdellä ja kääreellä. Kipuja ja mustelmia kyllä hänestäkin löytyi, mutta entinen sotilas tiesi, ettei sellaisia heikkouksia tulisi näyttää, ei vaikka mikä olisi. Susisilmä selitti, ettei hänen tarvinnut tietää mitään muuta, johon Alvara vastasi nojaamalla tuolinsa nojaan ja nostamalla jalkansa rennosti pöydälle. "Aye, kapteeni", hän vastasi kiusoittelevasti. Toinen vielä lisäsi, että loput hän voisi näyttää paikan päällä, mutta piti vain odottaa pari tuntia iltaan. Merenneito nyökkäsi. "Sittenhän voiai vaihtaa nämä johonkin hieman sievempään", hän totesi, mutta ei olettanut toiselta vastausta siihen.

Susisilmä vielä kysyi oliko hänellä jotain kysyttävää keikasta. "Eipä ole. Tuli suurin piirtein kaikki selväksi ja elä huoli. En ole tappamassa vartiomiestä. Hetkellisesti ehkä häiritsemässä, mutta kyllä minä sinun selustasi turvaan", Alvara nauroi vitsikäällä sävyllä. "Tarkoitan, että kyllähän ruumiin huomaa, mutta eihän se haittaa, jos vain vähän leikin ,iehen tajunnalla. Jos haluat suuremman saaliin itsellesi. Neljä kättä on parempi kantamaan suurempaa saalista. Vai mitä?" merenneito kysyi vitsikkäänä ja laski jalkansa pöydältä ja nousi ylös. "Sopiiko jos menemme hakemaan tästä läheltä minun työpaikaltani hieman vaatteita. Eihän harhautus käy mitenkään, jos näytän jo valmiiksi epäilyttävältä?" hän totesi ja ojensi toiselle kättään, ikään kuin kutsuen mukaansa. "Saat samalla nähdä, minkälaista työtä minä teen suurimmaksi osaksi"
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ti Tammi 26, 2016 1:08

Re: Cat Fight // Mori

Naisen leikkisä sävy huvitti naista, mutta ulospäin ei suonut sitä näkyväksi, ei ainakaan vielä kerta toinen oli täysin tuntematon ja kaiken lisäksi yrittänyt viedä naisen hengen hetki sitten. Toinen kuitenkin näytti suostuvan susinaisen ehdotukseen hyvin monisanaisesti. Kapteenin kohdalla nainen lopulta naurahti ja virnisti hieman tuon sanoille. "No hyvä, että nokkimisjärjestys on kohdallaan", nainen hymähti ja kohotti hieman kulmaansa mitä tuli vaatteiden vaihtoon. Tummaverikkö kohautti olkiaan, ei tuota kiinnostanut missä vaatteissa tuo tulisi kunhan tekisi oman osansa. "Siitä vain", tuo totesi ja kaiveli vyölaukustaan itselleen sätkän muistaen sitten ettei hänen riimukivensä ollut enää hänen omistuksessaan. Joutui näin ollen metallirasiasta kaivetun sätkän sytyttämään tulitikulla jotain itsekseen mutisten puoliääneen. Sätkä syttyi ja tupakansavu leijui siitä ilmaan, siinä oli kyllä hitusen jotain muutakin. Nainen laittoi tikut pois ja nappasi sätkän sormiensa väliin tyhjentäen keuhkonsa savusta. "Älä sinä huoli saaliista, anna minun hoitaa se", nainen vakuutteli vetäen uudet henkoset savukkeesta katsellen nousevan savun takaa merenneitoon. Leppoisa hymy leikki naisen huulilla ja tui tuijotti hetken tutkailevasti toista kultaisilla silmillä ja varisti sitten tuhkaa pöydällä nököttävään kuppiin, mikä näytti toimittavan tuhkakupin virkaa. "Tavataan sitten samassa paikassa jossa... kohtasimme parin tunnin päästä?" nainen sanoi mutta jätti loppuun pienen kysymyksen kuitenkin kallistaen päätään. Sen ainakin molemmat tiesivät, joten se olisi helppo kohtaamispaikka eikä niin kaukana määränpäästä.

(Sori jäi jotenki lyhyeksi)
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 27, 2016 11:30

Re: Cat Fight // Mori

Tupakan savu ja tuoksu tarttuivat merenneidon hajuaistimuksiin ja hän nuuhkaisi hymy suin pienesti tuota päihteen savua. Selkeästikään toinen ei ollut innostunut tulemaan hänen työpaikalleen, johon Alvara kohtautti nätisti hartioitaan. Olipahan oma valintansa, ei hän pakottanut. Alvara olisi sitä paitsi halunnut nähdä, miten varas olisi reagoinut hänen huoneeseensa. Siellä kun loijui koruja ja muuta rihkamaa kaikkialla. Alvara nyökkäsi siihen, kun Susisilmä kysyi tapaamispaikasta. He tapaisivat siellä missä olivat kohdanneetkin. "Tietysti. Varkaathan palaavat aina rikospaikalle", hän sanoi kepeästi ja hihitti.
Se että hän antaisi Susisilän hoitaa pelkästään varastamisen, tuntui hieman epäreilulta. Hän kyllä katsoisi parhaakseen, miten hämätä vartiaa ja miten hän voisi luikkia sisään, ilman, että kukaan epäilisi. Hän halusi mysö vähän jäänitystä elämäänsä. Noh, mennään nyt sitten lyhyemmän naisen sanojen mukaan, kerta tuo halusi hoitaa kaiken itse. Luottamus sitä paitsi oli ehkä kullakin osapuolella kiikun kaakun. Johtuihan se siitä, että hän hetki sitten oli yrittäånyt tappaa, mutta hei, se oli hänen työtään, ei hänen tahtonsa.

Alvara sanoi hyvästit ja sanoi, että he näkisivät kyllä pian. Sitten hän leikkisällä lantion keinautuksella liikahti oven taakse ja oli poissa.

***

Kaksi tuntia oli mennyt ja Alvara oli valmis toimintaan. Hänellä oli päällään tavan omainen tummahko ja lyhyt mekkonsa, joka paljasti hänestä enemmän, kuin yhteiskunta antoi näyttää. Merenneito odotteli tapaamispaikalla ja hän siveli kädessään olevaa tatuointia, joka tuntui elävän omaa elämäänsä. Pian siihen puhkeaisi yksi pieni musta lehti lisää, jota ei tietenkään huomaisi. Jos hän tappaisi enemmän, kyllä tatuoinnin kasvun varmasti sitten huomaisi. Alvara katsoi kujan reunassa olevaa rikkinäistä peiliä ja nosti sirun käsiinsä. Hän puri pienesti huulian, saaden ne punehtumaan entisestään. Hän hymyyili. Ei kukaan mies voinut vastustaa merenneidon kauneuden voimaa, varsinkaan jos hän kävii hieman tuttavallisemmaksi. Miesten toivo oli niin helppo nostaa ylös, antaa hieman sitä ja tätä ja saada se katse niiltä. Alvara lipaisi pienesti huuliaan tiputti peilin sirun maahan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Pe Tammi 29, 2016 2:03

Re: Cat Fight // Mori

Ylvalla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa mennä murhaajattaren työpaikalle, vaikka toisaalta se olisi voinut antaa naiselle itselleen jonkinlaisen valtin, tieto kun oli valtaa. Halusi kuitenkin hieman omaa aikaa ennen tätä muuttunutta suunnitelmaa ja hetken aikaa kirota omaa huonoa tuuriaan. Näin ollen päästi murhaajattaren menemään omille teilleen pienen ironisen vilkutuksen kera. Oven sulkeuduttua tuon perässä nainen huokasi raskaasti ja hieraisi ohimoaan. Hitto vie mikä päivä. Tämän keikan oli pitänyt sujua nopeasti ja siististi ilman häiriötekijöitä ja sitten voisi paneutua toiseen asiaansa, mutta nyt näytti siltä että naisella olisi oma metsästys tehtävänä kun tämä oli ohi. Ja kun oli löytänyt puuttuvan omaisuutensa. Tummaverikkö käytti seuraavat pari tuntia kootakseen voimiaan ja käydäkseen läpi suunnitelmiaan. Lopulta lähti talsimaan paikkaan, jossa odottamaton murhayritys oli tapahtunut.

Tummaverikkö saapui parahiksi nähdäkseen kuinka pala peiliä lensi takaisin kadulle. Ylva silmäili toisen paljastavaa vaatetusta, jos sitä nyt vaatetukseksi saattoi kutsua ja pieni virne nousi tummille huulille. Ainakin toinen sopi hommaansa kuin nakutettu ja jos vain piti kiinni sopimuksesta kaikki sujuisi vallan mainiosti. Suurinosa saaliista olisi koruja ja jalokiviä, joten Ylvalla ei ollut mitään ongelmaa kantaa niitä yksin sekä kolikoita jotka löytäisi. Tummaverikkö oli ottanut mukaansa repun, jonka oli tyhjentänyt muusta tavarasta ja jota piti nyt olallaan vain toisesta sangasta. "No niin, näköjään on valmista", nainen hymähti päästyään tarpeeksi lähelle hymyillen huppunsa varjoista toiselle. Naisen vyölle oli ilmestynyt ohut köysi, jonka päässä killui metallinen tarttumahakanen, joka auttaisi naista kiipeilyssä. Nyökkäytti päätään eteenpäin ja asteli naisen ohi olettaen tuon seuraavan. Ylva johdatti noita katua pitkin kunnes lopulta pysähtyi tultua lähelle rikkaampaa aluetta. "Kaipa kykyenet vielä kiipeilemään?" nainen kysäisi kallistaen päätään suunnaten katseensa naiseen irrotellen köyden vyöltään. Heilautti pari kertaa koukkua ilmassa ja sinkosi sen katonharjalle. Olisihan sinne voinut kiivetä muutenkin ränniä pitkin tai vastaavaa, mutta miksi tehdä siitä hankalaa kun köysi oli mukana. Ylva kipusi ketterästi köyttä pitkin talon katolle jääden sinne odottamaan uutta kumppaniaan. Katonharjoja pitkin oli nopeampi mennä ja helpompi pysyä huomaamattomana.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 29, 2016 2:43

Re: Cat Fight // Mori

Sussilmä ilmestyi paikalle kaikkine varusteineen, jotka niin huvittivat Alvaraa. Toki oli ymmärrettävää, että jokin pussi piti olla matkassa, jos halusi kantaa suuria määriä. Hän harrasti itse taskuvarkauksia enemmän kuin suuria ryöstökeikkoja, mutta niitäkin oli tullut tehtyä. Hän ei aikonut jäädä kakkoseksi toiselle. Tämä oli sitten varmaan sitä kilpailua. Hän nyökkäsi toisen toteamukselle. "Niin valmista kuin olla ja voi", nainen kommentoi hivellen pienesti reittään ja virnuille kovin viekkaana. Hän lähti toisen matkaan, kun tuo ohitti hänet. Ei tullut kysymyksi eikä kyseenalaistuksia. Kun kerta suunnitelma oli naisen, kyllä merenneito kävelisi perässä kuin kananpoika emoaan seuraten. Toisaalta ei hän niin aivoton ollut.
He saapuivat paikalle, jossa odotti rikkaiden puoli. Alvaran keltaiset silmät tuntuivat kohdistavan katsettaan hyvin moneen paikkaan. Hän vilkuili hyvin moneen eri paikkaan ja tuntui ikään kuin ottavan valokuvia ympäristöstä ja mahdollisista pakopaikoista. Sussilmä kysyi osasiko hän vielä kiivetä. Merenneito naurahti halpamaisesti. "Ai, että osaanko? Katso ja opi. Minä en tarvitse köyttä, kuten eräät", hän totesi ja virnisti hammashymyä. Miten hän muka muuten kiivennyt katolle ja tarkkaillut toista sieltä. Merenneito vilkaisi ystävättäreensä ja luikahti nopeasti. Hän piti kuntonsa yllä, ja siksi halusi tehdä myös asiat ehkä hankalammin. Hän kuitenkin teki hankaloista asioistakin hyvin suvalan täytteisiä. Rännistä otettiin kiinni ja mereneito lähes syöksyi ylös, mutta tarkkaan hän kuitenkin asetti jalkansa ja kätensä milloin mihinkin talon seinän rakoon ja pääsi lopulta katon harjalle. Pienesti hiuksiaan heilauttaen hän katsoi Sussisilmää, joka oli juuri niillä samoilla hetkillä päässyt ylös ja oletti hänen kipuavan köyttä pitkin. "Mitä odotat? Mahdollista kultakimpaletta vai?" merenneito vitsaili ja odotti, että toinen saisi köytensä kerättyä kasaan.

Matka jatkui katon harjalla. Alvara kyllä huomasi, kuinka he olivat vauhdissa ja kunnossa niin samoilla tasoilla. Hän vilkaisi pienesti toisen olemusta. Sitä huppupäätä ja kaikkea. Kuitenkin katse keskitettiin lopulta itse kulkemiseen ja itsekseen virnuilemiseen. Hän näyttäisi kyllä, ettei häntä oltu pelkästään kauniiksi luotu. Katala pikku kalanen hän oli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö