Toinen lohdutteli, että kyllä hän saisi kaiken kullan, mitä oli vaatinutkin ja sen lisä maksunkin, keikasta. Alvara hymähti, mutta selkeästi vain tyytyväisenä. Susisilmä kommentoi hänen hoppuaan, johon hän vain naurahti raikkaan oloisena. "Koska olen niin kesyttämätön, etten taida pysyä edes omassa nahassani paikoillani", hän vastasi toiselle kohauttaen hieman leikkisästi olkiaan.
Susisilmä kertoi juontaan ja kysyi miltä kuulosti antaa vartiomiehelle muuta ajateltavaa. Merenneito nojasi pöytää vasten. "Minut on luotu miesten liehittelyä varten, joten voit jättää sen huolen minulle", Alvara totesi itsevarmasti ja vinkkasi silmää. Jos siis yhdeksänkymmenen vuoden kokemus oli takana, niin eiköhän joku typerä vartiomies saisi liehiteltyä hieman rintoja ja lannetta keinauttaen ja parilla käden koskemisella. Hän saisi hyvinkin nopeasti miehen ajatukset muualle.
Tappaminen ei tullut kuuloonkaan, johon Alvara toki nyökkäsi. Hän voisi mennämerelle illastamaan ystävien kesken vai sisarkunnaksi sitä kutsuttiin, mutta miehen liha tuntui taas houkuttavan pitkästä aikaa. Suunnitelma kuulosti tällä hetkellä lähes leikiltä ja huvilta. Kaksijalkaisten tavat ja asiat olivatkin merenneidolle pelkkää roolileikkiä. Maiseman vaihtoon nainen nyökkäsi. "Minä tiedän hyvän paikan itselleni, jonne voin aina vaihtaa paikkaa ja jos osaavat etsiä minua sieltä, eivät he tule koskaan saamaan minua kiinni siellä. Alvara tietysti tarkoitti merta hyräilessään ajatuksilleen ja näprätessään lopulta kultansa housuihinsa.
Suunnitelma oli kuultu ja toinen pakkasi vielä hieman itseään muutamalla lehdellä ja kääreellä. Kipuja ja mustelmia kyllä hänestäkin löytyi, mutta entinen sotilas tiesi, ettei sellaisia heikkouksia tulisi näyttää, ei vaikka mikä olisi. Susisilmä selitti, ettei hänen tarvinnut tietää mitään muuta, johon Alvara vastasi nojaamalla tuolinsa nojaan ja nostamalla jalkansa rennosti pöydälle. "Aye, kapteeni", hän vastasi kiusoittelevasti. Toinen vielä lisäsi, että loput hän voisi näyttää paikan päällä, mutta piti vain odottaa pari tuntia iltaan. Merenneito nyökkäsi. "Sittenhän voiai vaihtaa nämä johonkin hieman sievempään", hän totesi, mutta ei olettanut toiselta vastausta siihen.
Susisilmä vielä kysyi oliko hänellä jotain kysyttävää keikasta. "Eipä ole. Tuli suurin piirtein kaikki selväksi ja elä huoli. En ole tappamassa vartiomiestä. Hetkellisesti ehkä häiritsemässä, mutta kyllä minä sinun selustasi turvaan", Alvara nauroi vitsikäällä sävyllä. "Tarkoitan, että kyllähän ruumiin huomaa, mutta eihän se haittaa, jos vain vähän leikin ,iehen tajunnalla. Jos haluat suuremman saaliin itsellesi. Neljä kättä on parempi kantamaan suurempaa saalista. Vai mitä?" merenneito kysyi vitsikkäänä ja laski jalkansa pöydältä ja nousi ylös. "Sopiiko jos menemme hakemaan tästä läheltä minun työpaikaltani hieman vaatteita. Eihän harhautus käy mitenkään, jos näytän jo valmiiksi epäilyttävältä?" hän totesi ja ojensi toiselle kättään, ikään kuin kutsuen mukaansa. "Saat samalla nähdä, minkälaista työtä minä teen suurimmaksi osaksi"