Kirjoittaja cardea » 06 Syys 2019, 19:24
Abi oli hetken toiveikas, kun Mardyr käänsi päätään häntä kohden, mutta toiveet särkyivät kun mies totesi, ettei Karjun mielipiteellä ollut laisinkaan väliä. Abi ei halunnut Darnuissin mielipidettä, hän halusi Mardyrin! Hän ei voinut kuitenkaan sanoa enää mitään, kun Mardyr jo lähti eteenpäin. Aivan kuin tuo ei voisi malttaa odottaa hetkeä, jona tuo pääsisi hänestä eroon. Abi räpytteli silmiään vimmatusti pitääkseen kyyneleet sisällään. Muutama karkasi, mutta ne hän pyyhkäisi nopeasti pois silmistään. Itku kuitenkin unohtui kun he kävelivät yhden talon pihalle ja Mardyr kolkutti ovea. Abi olisi halunnut tarttua miehen käteen. Sen sijaan hän seisoi hieman Mardyrin takana piilossa.
Oven avasi pimeä haltia ja tuo vaikutti ilahtuneelta nähdessään Mardyrin. Abi vilkaisi karjua tuon murahtaessa, mutta kun tyttö tunsi punaiset silmät itsessään hän vilkaisi niitä nopeasti ja laski katseensa. Mies oli meinannut kutsua häntä velaksi. Se ei tuntunut hyvältä, mutta Abilla ei ollut varaa valittaa. Hänen oli astuttava sisälle taloon ja jokin hänen sisällään kiljui juoksemaan. Hän vilkaisi ympärilleen kun Darnuiss ihmetteli, ettei hän ollut kahleissa. Abi vilkaisi jalkojaan ja sitten Mardyria tuntien olonsa hieman loukkaantuneeksi. Hän oli kiltti, ei tottelevainen. Eikä hänellä ollut vaihtoehtoja.
"Oikein hyvä", Darnuiss sanoi vaikuttaen hieman turhan tyytyväiseltä Abigailin valmiuteen ottaa käskyjä. Mustahaltia astui lähemmäs ja katseli tyttöä, joka oli painanut katseensa lattiaan. Silmät eivät olleet lämpivät kun ne arvioivat Abigailia päästä varpaisiin. Tyttö tunsi poskiensa punehtuvan ja hän vilkaisi Mardyria, kuin etsien apua. "Hän näyttää vahingoittumattomalta", Darnuiss totesi vaikuttaen tyytyväiseltä ja viittoili heitä tulemaan peremmälle. "Minulla on palkkiosi täällä", haltia sanoi ottaen lempeän, mutta lujan otteen Abigailin hartiasta. "Sinulle, minulla on pieni lahja", mies totesi Abille, jolla ei ollut vaihtoehtoja kuin astella työhuoneeseen.
Huoneessa pöydällä lepäsi koru sekä rahapussi. Darnuiss otti vapaalla kädellään rahapussin ja ojensi sen Mardyrille. "Kiitos kun toitte hänet tänne turvassa. Nyt pääsemme aloittamaan toisiimme tutustumisen", haltia sanoi hymyillen ja Abi tunsi kylmien väreiden juoksevan pitkin selkäänsä. Häntä pelotti hieman. Hän nielaisi ja katsoi Mardyria kykenemättä peittelemään omia pelkojaan. "Saanko minä sanoa hyvästit?" Hän kuitenkin kysyi Darnuissilta, koska hän halusi tehdä niin. Hän halusi halata Mardyria, vaikka sotilas varmasti työntäisi hänet pois.