Arathet, Theodluin
Syksy oli saapunut valtakuntaan ja sen myötä myös uudet juhlat saapuivat. Tämä tiesi kaikenlaista hälinää hovissa, mutta myös kaupungilla. Arathet oli omaksi onnekseen onnistunut välttelemään suurimmat juhlat ja menot, vetäytyen omiin oloihinsa. Hän kun ei välittänyt näyttäytyä edes hovin juhlissa, sillä loppupeleissä hänellä ei ollut mitään syytä seisoskella nurkassa ja katsella juhlaväkeä. Tuttuun tapaansa neuvonantaja olikin hukuttanut itsensä ennemmin töihin ja nytkin oli aamupäivästä jo kiireinen tekemisiensä suhteen. Tosin, tällä kertaa töiden tekemiseen oli tullut pieni mutka matkaan, nimittäin Winderin veljenpoika. Arathet piti nuoresta puoliverisestä, tuon utelias ja alati positiiviselta vaikuttava asenne oli mukavaa vaihtelua hovin niin jäykkään ja kaavamaiseen arkeen. Valitettavasti hänellä ei ollut kuitenkaan aikaa tutustua nuoreen niin hyvin, mitä ehkä olisi halunnut, mutta kaksikko oli keksinyt keinon. Silloin tällöin Ararthet antoi puoliverisen auttaa häntä töissään, käyttäen Theoa lähinnä juoksupoikanaan. Theoa se ei haitannut, hän kun auttoi mielellään kaikkia ja jos puoliveriseltä kysyttiin, Arathet saisi palkata itselleen useammankin juoksupojan. Mieshän teki töitä monenkin henkilön edestä! Mutta, ei se ollut hänen paikkansa kertoa neuvonantajalle, miten tuon kannattaisi työnsä hoitaa.
Näin aamupäivästä kaksikko oli tavannut linnan käytävällä ja nopeasti vaihtanut kuulumisia, ennen kuin Arathet oli ehdottanut Theolle pientä juoksupojan tehtävää. Kovin pitkälle keskustelussaan kaksikko ei ehättänyt, kun kulman takaa saapui samalle käytävälle toinenkin tuttu kasvo.
”Darion, mukava nähdä sinuakin”, Arathet tervehti toista puoliveristä nuorukaista, kun tummahipiäinen lähemmäs oli ehättänyt, ”Toivottavasti olet voinut hyvin”, neuvonantaja jatkoi, ollen hyvin tietoinen siitä, kuinka moni hovissa oli sairastunut syksyn tullen flunssaan. Hän oli onneksi välttynyt tartunnalta ja toivottavasti pysyisi myös terveenä, hänellä kun ei ollut aikaa sairastella. Joskin, ehkä se pieni tauko työstä tekisi hyvää, vaikka sitten sairastelun merkeissä…
”Te ette taida olla tavanneet vielä?”, Haltia jatkoi, vilkaisten Darionista Theoon, joka pudisteli päätään pienesti sille toteamukselle. Haukankatseinen enkelinpentu oli jäänytkin kovin uteliaana katselemaan uutta kasvoa, osaten jo heti sanoa, että jotain ”epäpyhää” tässä Darionissa oli.
”Darion, tässä on Theodluin Winder, kuningattaren sukulainen”, Arathet esitteli enkelinpennun puolidemonille, jättäen mainitsematta, että Theodluin oli kuningattaren edesmenneen veljen lehtolapsi. Siitä ei puhuttu ja yleiseen tietoon Theodluin oli ”kaukainen sukulainen” Windereille.
”Theodluin, tässä on Darion, yksi hovin taiteilijoista”, Neuvonantaja jatkoi, esitellen Darionin.
”Hauska tavata”, Theo hymyili toiselle puoliveriselle, nyökäten tervehdykseksi uudelle tuttavalle.
”Oletko lähdössä jonnekin?”, Arathet tiedusteli nyt Darionilta, arvaillen tuon olevan matkalla ainakin ulos hovista, kerta näillä käytävillä liikkui.
// HNGNhglhs viimein onnistuin, pahoittelut kestosta ja sekavasta tekstistä. Forte tänne siis kera Darionin! //