Kirjoittaja Aksutar » 11 Elo 2012, 14:15
Matkaa käytiin jatkamaan vähin äänin. Eipä se Henryä haitannut, mutta kuningas ei myöskään pistänyt pahakseen keskustelusta. Kauaa ei matkaa kuitenkaan käyty, kun Ikolok kävi kertomaan, että he kulkisivat yhden kylän läpi. Henry vilkaisi vanhempaansa, nostaen sitten pienen hymyn kasvoilleen.
Eipä minua kansalaiset koskaan ole haitanneet, päinvastoin Henry oli niitä kuninkaita, jotka viihtyivät enemmän kansan keskuudessa, kuin linnoittautuneena omaan hoviinsa, vältellen kansalaisia parhaansa mukaan. Ei, Henry suorastaan nautti tavallisen kansan seurasta ja näkemisestä. Mielenkiintoaan nostatti se, että nyt oli kyseessä kääpiöiden asuttama kylä.
Henry ei ollut ikänään nähnyt kääpiökylää. Kuningas ei tosin odottanut sen eroavan ihmisten kylistä pahemmin, mutta toisin kävi. Rakennukset olivat hieman erinäköisiä, mitä ihmisten tekemät. Jykevämpiä, vankempia, mutta myös pienempiä. No, miksipäs sitä pienempikasvuiset kääpiöt isoja taloja rakentaisivat? Silti, vaikkei kokoa rakennuksilla ollut niin näyttävästi, mitä ihmisten rakennelmilla, olivat ne silti hienon näköisiä.
Kylä näytti olevan hiljainen, kunnes kaksi kuningasta saattueineen alkoi lähestymään. Henry ei voinut olla hymyilemättä lempeänhuvittuneena nähdessään pienet lapset leikkimässä keskellä kylää. Mitä peremmälle kuningaskaksikko kylään asteli, sitä enemmän alkoi väkeä ilmaantua ihmettelemään tätä ylevää kaksikkoa. Hetken vaikutti siltä, että kyläläiset olivat tulleet vain pällistelemään ohikulkevaa saattuetta, kunnes joku kävi kajauttamaan ilmoille hurraahuudot kuninkaiden nimeen. Pian koko kylä seurasi ensimmäisen esimerkkiä, nostattaen hiljaisuuden yhdeksi hurraahuutamiseksi.
Henry vilkuili hymyilevännauravaisena ympärilleen, katsahtaen sitten Ikoloon tuon naurahduksen myötä. Siinä missä vanhakin kuningas, kävi nuori kuningas nostamaan kätensä tervehtiäkseen hurraavaa väkijoukkoa. Tämä oli hyvä hetki osoittaa, kuinka kuninkaiden liitto oli yhä voimassa ja vahva. Vaikka ihmisten kuningas olikin vaihtunut.
Vaikka suosiota osoitettiin, ei saattueen kulkua käyty häiritsemään. Mahtipontinen saattue sai kulkea kylän läpi ilman pysähdyksiä, jättäen jälkeensä onnesta ja kunnioituksesta mylisevän kansalaislauman. Kylän lapset innostuivat jopa seuraamaan tätä saattuetta tovin jos toisenkin kylän ulkopuolelle, mutta ei liian kauas.
Kansanne vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä teihin Henry tokaisi Ikolokille vilkuillessaan vielä kylää kohden.
// Afafa, anteeks että jätän sulle kamalasti tätä eteenpäin viemistä, mut jotenkin tuntuu luontevalta että sä siitä paremmin kerrot kun ollaan tavallaan sun kuninkaan mailla //